Lue keskustelun säännöt.
Onko viihteellä käyminen ainoa keino parisuhteen löytämiseen tässä maassa?
17.11.2025 |
Ei vain enää nelikymppisenä miehenä mitenkään jaksaisi. Rakastan rauhallisia kotiviikonloppuja ja muutenkin rauhallista elämänmenoa. Ehkä kerran tai kaksi vuodessa käyn viihteellä.
Tätä menoa kuolen aikanaan yksin. Nytkin olisi ehkä mahdollisuus ensi vkl laivaristeilylle mutta kroppa on sitä mieltä että lepo ja urheilu olisi parempi vaihtoehto.
Kommentit (140)
Vierailija kirjoitti:
Jos ei parikymppisenä ole löytänyt omaa paria jonka kanssa yhdessä kasvaa ja jakaa elämää, ihan turha yrittää myöhemmin. Mikåhän siinä on että jotkut eivät tätä ole tajunneet, vaan lyövät päätään seinään vielä keski-iässä.
Itse tajusin jo alta nelikymppisenä, että elän sitten elämäni ilman paria, koska parikymppisenä en mitään pysyvää halunnut kun olisi ollut parikin halukasta elämäni jakamaan. En ole ikinä etsinyt miestä, nuorena sitä vain luonnollisesti ihastutaan ja luonto tekee tehtävänsä. Keski-ikäisten väkisin masinoidut soidintanssit ovat surullista katsottavaa. Ei ihminen voi enää todellista paria löytää keski-iässä, kun ei ole kasvettu yhdessä.
Ja höpsis. Miten moni menee parikymppisenä sen ensimmäisen sopivan kanssa yhteen, tekee lapset ja sitten eroaa? Taitaa olla nykysuomessa enemmän sääntö kuin poikkeus. Itse löysin puolisoni vasta reilusti yli kolmekymppisenä ja paljon parempi valinta oli kuin yksikään niistä, joiden kanssa seurustelin parikymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
perheytymiseen nelikymppinen on just hyvä. On ne rilluttelu käyty, ja nyt jaksaa keskittyä muuhunkin kuin itseensä. Mene sinne risteilylle. Ylität vähän noita omia kynnyksiä.
Erittäin suuri osa ihmisistä ei enää vaihdevuosien kynnyksellä kykene saamaan lapsia.
Yhteiskunta on kieroutunut todella pahasti, kun ihmisten "varsinainen aikuisuus" alkaa jopa vasta nelikymppisenä. Sen kuuluisi alkaa noin 20-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Miten 40 kymppinen urheilullinen mies voi olla niin väsynyr ettei jaksa lähteä etsimään kumppania. 40 on vielä nuori,puolet elämää jäljellä. Kuinka moni nainen olisi kiinnostunut noin flegmaattisesta elämäntavasta. Suhteissa on tapana käydä matkoilla,syömässä,teatterissa,ostoksilla, ystäviä ja sukulaisia tavataan.
Ei kaikki halua tuommoista menevää elämäntapaa. Meitä on pariskuntina lähinnä kotoileviakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On erittäin epätodennäköistä löytää parisuhdetta enää tästä maasta, useammasta syystä. Sinun korttisi ovat lisäksi huonot koska olet vanha ja lisäksi ilmeisesti alkoholisoitunut, ellet sitten halua jotain narkomaanipuolisoa. Naisia ei enää kiinnosta s eksiorjuus.
Seksiä parisuhteessa = olet seksiorja.
Voi v ttu teitä naisia.
Toihan oli selvästi miehen kirjottama kommentti. Mutta tottahan se on, että seksi on miesten pakkomielle läpi elämän, ei tarvitse olla einstein tajutakseen, kumpi parisuhteessa on se, joka joutuu vastentahtoisesti pantavaksi viikottain sitten lopulta, kun ei itseö vois vähempää enää kiinnostaa.
Ja tähän on minkään nymfomaanin munanlutkuttajan turha tulla mussuttamaan että "meillä minä ole se joka haluaa munaa, mies ei jaksaisi plaaplaa", et ole enemmistöä etkä kovin normaali.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei parikymppisenä ole löytänyt omaa paria jonka kanssa yhdessä kasvaa ja jakaa elämää, ihan turha yrittää myöhemmin. Mikåhän siinä on että jotkut eivät tätä ole tajunneet, vaan lyövät päätään seinään vielä keski-iässä.
Itse tajusin jo alta nelikymppisenä, että elän sitten elämäni ilman paria, koska parikymppisenä en mitään pysyvää halunnut kun olisi ollut parikin halukasta elämäni jakamaan. En ole ikinä etsinyt miestä, nuorena sitä vain luonnollisesti ihastutaan ja luonto tekee tehtävänsä. Keski-ikäisten väkisin masinoidut soidintanssit ovat surullista katsottavaa. Ei ihminen voi enää todellista paria löytää keski-iässä, kun ei ole kasvettu yhdessä.
Aika kapeakatseinen näkökulma. Monet tapaavat parikymppisenä kumppanin, mutta parikymppinen on vielä niin nuori ja keskenkasvuinen että usein nämä suhteet kariutuvat kun kasvetaan aikuisiksi. Nelikymppinen on hyvä ikä,siinä tuntee jo itsensä paremmin ja osaa hakea itselleen sopivampaa kumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei parikymppisenä ole löytänyt omaa paria jonka kanssa yhdessä kasvaa ja jakaa elämää, ihan turha yrittää myöhemmin. Mikåhän siinä on että jotkut eivät tätä ole tajunneet, vaan lyövät päätään seinään vielä keski-iässä.
Itse tajusin jo alta nelikymppisenä, että elän sitten elämäni ilman paria, koska parikymppisenä en mitään pysyvää halunnut kun olisi ollut parikin halukasta elämäni jakamaan. En ole ikinä etsinyt miestä, nuorena sitä vain luonnollisesti ihastutaan ja luonto tekee tehtävänsä. Keski-ikäisten väkisin masinoidut soidintanssit ovat surullista katsottavaa. Ei ihminen voi enää todellista paria löytää keski-iässä, kun ei ole kasvettu yhdessä.
Höpsistä. Sukulaismies löysi vaimon nelikymppisenä, vihille aika pian ja nyt on kaksi lasta. Toiset kypsyy hitaammin ja onneksi keski-ikäisetkin löytävät vielä kumppanin.<
Joo kyllähän sitä löytää voi, mutta se on lyhyt suhde, eikä ne toisiaan tunne, ovat kasvaneet ihan eri maailmoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei parikymppisenä ole löytänyt omaa paria jonka kanssa yhdessä kasvaa ja jakaa elämää, ihan turha yrittää myöhemmin. Mikåhän siinä on että jotkut eivät tätä ole tajunneet, vaan lyövät päätään seinään vielä keski-iässä.
Itse tajusin jo alta nelikymppisenä, että elän sitten elämäni ilman paria, koska parikymppisenä en mitään pysyvää halunnut kun olisi ollut parikin halukasta elämäni jakamaan. En ole ikinä etsinyt miestä, nuorena sitä vain luonnollisesti ihastutaan ja luonto tekee tehtävänsä. Keski-ikäisten väkisin masinoidut soidintanssit ovat surullista katsottavaa. Ei ihminen voi enää todellista paria löytää keski-iässä, kun ei ole kasvettu yhdessä.
Höpsistä. Sukulaismies löysi vaimon nelikymppisenä, vihille aika pian ja nyt on kaksi lasta. Toiset kypsyy hitaammin ja onne
Omassa tuttavapiirissä on useampi pari jotka ovat tavanneet nimenomaan nelikymppisinä, nuorena tavannesta suhteista eronneena. Itsekkin näin, tapasin mieheni kun olin nelikymppinen ja nyt yhdessä lähemmäs 20v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisten lähestyminen vaatii nykyisin sen, että naiselta on hankittu siihen suostumus etukäteen. Muutoin kyse on ahdistelusta. Myös baarissa naiset on jätettävä rauhaan jos suostumusta ei ole.
Yleensä suostumus hankitaan Tinderin kautta, eli kun naisen kanssa on match (=olette molemmat swaipanneet toisenne oikealle) niin suostumusasia on kunnossa.
Ei kukaan, edes incel, voi noin tollo olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten 40 kymppinen urheilullinen mies voi olla niin väsynyr ettei jaksa lähteä etsimään kumppania. 40 on vielä nuori,puolet elämää jäljellä. Kuinka moni nainen olisi kiinnostunut noin flegmaattisesta elämäntavasta. Suhteissa on tapana käydä matkoilla,syömässä,teatterissa,ostoksilla, ystäviä ja sukulaisia tavataan.
Ei kaikki halua tuommoista menevää elämäntapaa. Meitä on pariskuntina lähinnä kotoileviakin.
Tuo edellinen kommentti kuvaa ihan peruselämää. Menevä on ihan jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"En käy missään, en tee mitään. Jostakin syystä ei ole naisia ilmaantunut" Osa 58782499
"Harrastan juomista ja misogyniaa."
Naisena harrastan misandriaa koska olen ihmisoikeuksien puolella ja haluan poistaa yhteiskunnassa vallitsevat sortorakenteet.
Vierailija kirjoitti:
Suurimmalle osasta maailman ihmisiä (esim Intiassa) puolison valitsee edelleen neidon perhe, ja useimmiten he elävät tonnellisina tai ainakin tyytyväisinä perhelämäänsä..
Älä kaunistele !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhdetta ei löydetä vaan se luodaan itse.
Naista ei saada vaan hurmataan olemalla hyvä, ihana, luotettava, sitoutunut ja tarpeellinen.
Viikottainen ryyppääminen on pahasta. Kukaan ei halua miestä, joka jo on tai ahkerasti harjoittelee alkoholistiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
perheytymiseen nelikymppinen on just hyvä. On ne rilluttelu käyty, ja nyt jaksaa keskittyä muuhunkin kuin itseensä. Mene sinne risteilylle. Ylität vähän noita omia kynnyksiä.
Erittäin suuri osa ihmisistä ei enää vaihdevuosien kynnyksellä kykene saamaan lapsia.
Yhteiskunta on kieroutunut todella pahasti, kun ihmisten "varsinainen aikuisuus" alkaa jopa vasta nelikymppisenä. Sen kuuluisi alkaa noin 20-vuotiaana.
Tämä.
Kyllä täytyy ihmetellä näitä "höpsis, paras ikä perheen perustamiseen on nelikymppisenä" - pölvästejä. Onko biologiasta ja reaalitodellisuudesta jo noin vieraannuttu, kun hollywood tähtöset "pyöräyttävät" kaksosia viisikymppisinä.. (lainakohduilla, pakastemunilla ja sillä ja tällä hoidoilla, eivät itse luomuna) Herätkää pahvit. Nelikymppinen on todella vanha vauvojen tekemiseen, silloin on luonnollisempaa saada lapsenlapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei parikymppisenä ole löytänyt omaa paria jonka kanssa yhdessä kasvaa ja jakaa elämää, ihan turha yrittää myöhemmin. Mikåhän siinä on että jotkut eivät tätä ole tajunneet, vaan lyövät päätään seinään vielä keski-iässä.
Itse tajusin jo alta nelikymppisenä, että elän sitten elämäni ilman paria, koska parikymppisenä en mitään pysyvää halunnut kun olisi ollut parikin halukasta elämäni jakamaan. En ole ikinä etsinyt miestä, nuorena sitä vain luonnollisesti ihastutaan ja luonto tekee tehtävänsä. Keski-ikäisten väkisin masinoidut soidintanssit ovat surullista katsottavaa. Ei ihminen voi enää todellista paria löytää keski-iässä, kun ei ole kasvettu yhdessä.
Höpsistä. Sukulaismies löysi vaimon nelikymppisenä, vihille aika pian ja nyt on kaksi lasta. Toiset kypsyy hitaammin ja onneksi keski-ikäisetkin löytävät vielä kumppanin.<
Höpsis, paskapuhetta. Minkäs ikäinen tämä vaimo on ja mitä yhteistä heillä on. Niin, ei mitään.
Vierailija kirjoitti:
Naisten lähestyminen vaatii nykyisin sen, että naiselta on hankittu siihen suostumus etukäteen. Muutoin kyse on ahdistelusta. Myös baarissa naiset on jätettävä rauhaan jos suostumusta ei ole.
Yleensä suostumus hankitaan Tinderin kautta, eli kun naisen kanssa on match (=olette molemmat swaipanneet toisenne oikealle) niin suostumusasia on kunnossa.
Ei kaikki parisuhdetta haluavat naiset ole tinderissä tai muussa seuranhakupaikassa.
On se vaikeeta nykyään joillakin miehillä.
Vierailija kirjoitti:
Deittisovellukset on nykypäivänä se pakollinen paha.
Niiden käyttö on kidutusta mutta silti se on realistisin väylä päästä treffeille tutustumaan.
Eivät ole, sinut on vain digiaivopesty. Elämä ei ole missään äpsissä edelleenkään.
No, se on eräänlaista laiskuutta että ei saa itsestään irti lähteä vaikka sille risteilylle. Ehkä kannnattaisi
Vierailija kirjoitti:
Ennen yleisin tapa löytää kumppani oli tansseissa. Siinä lähes välittömästi tunsi, onko kemiat kohdallaan, kun ei mitään tindereitä käytetty.
On laskettu, että jos vaikka nainen saa 10 miehestä (jotakuinkin kohderyhmästä eli sopivan ikäinen jne) valita itselleen kumppanin, niin siinä porukassa on yksi, jonka kanssa voi muodostaa onnellisen perheen. Eli ei ole mitään yhtä ainoaa prinssia jossain odottamassa.
Kesän lavatansseissa mekin tapasimme, 50 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Ennen yleisin tapa löytää kumppani oli tansseissa. Siinä lähes välittömästi tunsi, onko kemiat kohdallaan, kun ei mitään tindereitä käytetty.
On laskettu, että jos vaikka nainen saa 10 miehestä (jotakuinkin kohderyhmästä eli sopivan ikäinen jne) valita itselleen kumppanin, niin siinä porukassa on yksi, jonka kanssa voi muodostaa onnellisen perheen. Eli ei ole mitään yhtä ainoaa prinssia jossain odottamassa.
Mihin tämä laskelma perustuu, ja miten onnellisuus tai onnellinen perhe tässä määritellään? Itse en todellakaan usko, että pelkän iän yms. perusteella tehdystä noin pienestä satunnaisotoksesta löytyisi itselle oikeasti sopiva kumppani - siis sellainen, jonka kanssa osuu yksiin sekä arvomaailma, ajatusmaailma, elämäntyyli, seksuaalisuus, romantiikka, ja jonka kanssa oikeasti sopii ihmisenä yhteen. Oma arvioni olisi, että hyvällä tuurilla 1/100 voisi olla sopiva. Satunnaisotannalla on äärimmäisen hankala löytää kumppania.
Käytännössä ihmiset kuitenkin löytävät kumppaneita, koska he eivät elämässään tapaa pelkkiä satunnaisia ihmisiä, vaan opiskeluvalinnat, harrastukset, kaveripiirin kautta tavatut ihmiset, deitti-ilmoituksen profiilikuvaus, yms. tekevät sitä rajausta, minkälaisia ihmisiä tavataan, ja silloin enää kohdatut ihmiset eivät ole enää pelkkää satunnaisotantaa, vaan joukossa on enemmän samanhenkisiä ihmisiä kuin pelkässä random porukassa. Jos näistä luettelemistani koostettaisiin sadan miehen otanta, voi hyvinkin olla, että sieltä löytyisi 10 potentiaalista. Mutta pelkkä 10 ihmisen otanta sieltäkään ei välttämättä tarkoita, että just ne oikeanlaiset osuvat noin pieneen otantaan.
"En käy missään, en tee mitään. Jostakin syystä ei ole naisia ilmaantunut" Osa 58782499