Onko parisuhde oikeasti mennyt muodista naisten keskuudessa?
Kommentit (700)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se joskus ollut muodissa? Vai taloudellinen pakko.
Kyllä se oli monelle naiselle taloudellinen pakko olla naimisissa todellakin vielä 1900 luvun alussa ja ennen lakimuutoksia jonka jälkeen naiset sai mennä töihin tienaamaan itse ja tuli lapsilisät ja sai erota siitä epäkelvosta juopphakkaaja-miehestä.
Naiset tienaa hiluja ja niiden työpaikat on verorahoilla ylläpidetyllä julkisella sektorilla. Sosiaaliturva ja julkinen sektori naisten 'taloudellisen itsenäisyyden' mahdollistaa, toistaiseksi.
Ihan hyvin naiset tulee toimeen omalla palkallaan, miehillä on paljon enemmän maksuhäiriöitä ja yksinäiset miehet suurin toimeentulotuen saajaryhmä.
Vain miehet ovat nettoveronmaksajia tässä feministisessä yhteiskunnassa. Ilman miehiä naisilla ei olisi varaa feminismiin.
Juu, parisuhde on lähinnä suuri rasite. Ei enää koskaan parisuhteeseen, yksin olen paljon onnellisempi. 😊
Elämää sen verran jo takana, että tiedän, miten haluan loppuelämäni elää. 😄
Feminismille lienee edelleen paikkansa, jos miehille maksetaan enemmän palkkaa vain pelkän sukupuolen tähden.
Olin kuvitellut että erittäin hyvä ystävättäreni on poikkeuksellisen hyvässä avioliitossa. Luottamus toisiinsa kuulemma 100%, oikeasti hienoa. Nyt sitten tiedän että suhteen toinen osapuoli onkin tyytymätön, kun seksiä ei ole.
Lähetti minulle kuvan vehkeestään täysin yllättäen; eli ihan viimeiset kuvitelmat onnellisista parisuhteista on nyt karisseet.
Mikään ei saa minua parisuhteeseen enää tässä elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Ei parisuhteet muodista ole pois. Nykyään vaan todella moni nainen ei ole parisuhde kelpoinen. Eivät yksinkertaisesti osaa olla suhteessa niin että se voisi olla onnellinen. Tätä asiaa on puitu useissa keskusteluissa.
Niin ja miksi pitäisi? Tuota se mun eksäkin parkui. Jos olen onnellisempi ilman häntä niin ei se multa ole pois. Hän oli onnellinen, mutta mä en vaan enää jaksanut. Jouduin tehdä ja huolehtia kaikesta, mies teki elämästä raskasta ja vaati seksiä. Monta vuotta olin vapaaehtoisesti sinkku kunnes tapasin sattumalta maailman ihanimman miehen. Hän tekee mun elämästä kevyempää ja meillä on ihanaa seksiä. Ei kenenkään tarvitse vetää kivirekeä perässään.
Mä en ole ollut onnellinen niissä parisuhteissa joissa olen aiemmin ollut (pois lukien se ekojen kuukausien huuma), enkä mä toisaalta ole onnellinen yksinkään 😃
Parisuhteissa ollessani koin vähemmän yksinäisyyttä kuin sinkkuna, mutta muilta osin en sitten voinut hyvin. Niissä suhteissa oli paljon ongelmia, esim pettämistä, taloudellista hyväksikäyttöä ja minun itsestäänselvyytenä pitämistä.
Toisaalta sinkkuna ollessani yksinäisyyden tunteet on välillä aivan täysin musertavia, pahimpina kausina haaveilen jatkuvasti siitä että poistuisin tästä maailmasta.
Valitsen siis kumman tahansa vaihtoehdon, lopputulos on joka tapauksessa kärsimystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä päädyin parisuhteeseen vasta kun löysin feministimiehen
On helppoa, kun jaetaan samat arvot
miksi kukaan mies olisi miehiä vihaava feministi?
onko se mies joku trans vai onko se kateellinen muille miehille, kun muut miehet ovat saaneet täysjärkisen naisen ja se itse on joutunut tyytymään miehiä vihaavaan feministiin?
Sua varmaan harmittaa kuulla, että hän on varsin pitkälle koulutettu valkoihoinen cis-mies :D
Vierailija kirjoitti:
Feminismille lienee edelleen paikkansa, jos miehille maksetaan enemmän palkkaa vain pelkän sukupuolen tähden.
Eli feminismille ei ole ollut paikkaansa ikinä. Muutoinhan yritykset palkkaisivat pelkästään naisia.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole ollut onnellinen niissä parisuhteissa joissa olen aiemmin ollut (pois lukien se ekojen kuukausien huuma), enkä mä toisaalta ole onnellinen yksinkään 😃
Parisuhteissa ollessani koin vähemmän yksinäisyyttä kuin sinkkuna, mutta muilta osin en sitten voinut hyvin. Niissä suhteissa oli paljon ongelmia, esim pettämistä, taloudellista hyväksikäyttöä ja minun itsestäänselvyytenä pitämistä.
Toisaalta sinkkuna ollessani yksinäisyyden tunteet on välillä aivan täysin musertavia, pahimpina kausina haaveilen jatkuvasti siitä että poistuisin tästä maailmasta.
Valitsen siis kumman tahansa vaihtoehdon, lopputulos on joka tapauksessa kärsimystä.
Eikö tuota yksinäisyyden tunnetta voi lievittää ystävien ja läheisten seuralla? Itsellä ainakin auttaa.ja sen näkeminen, ettei se parisuhde nyt itseasiassa ollutkaan aina niin kivaa. Suurimmalla osalla se parisuhde ei ole mitään rakkauden ilotulitusta, vaan ongelmia riittää ja kompromisseja joutuu tekemään paljon enemmän kuin haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se joskus ollut muodissa? Vai taloudellinen pakko.
Kyllä se oli monelle naiselle taloudellinen pakko olla naimisissa todellakin vielä 1900 luvun alussa ja ennen lakimuutoksia jonka jälkeen naiset sai mennä töihin tienaamaan itse ja tuli lapsilisät ja sai erota siitä epäkelvosta juopphakkaaja-miehestä.
Naiset tienaa hiluja ja niiden työpaikat on verorahoilla ylläpidetyllä julkisella sektorilla. Sosiaaliturva ja julkinen sektori naisten 'taloudellisen itsenäisyyden' mahdollistaa, toistaiseksi.
Ihan hyvin naiset tulee toimeen omalla palkallaan, miehillä on paljon enemmän maksuhäiriöitä ja yksinäiset miehet suurin toimeentulotuen saajaryhmä.
Vain miehet
Ilman miehiä ja vuosituhansien alistamista ei tarvittaisi feminismiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmat naiset haluavat parisuhteen, mutta tietävät, että sinkkuus on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin huono parisuhde ja ovat tarkkoja siitä kenet kelpuuttavat parisuhteeseen.
Soisin kernaasti myös miesten toimivan näin. Säästyisimme paljolta perheväkivallalta, surmista puhumattakaan. Lievemmissä tapauksissa ainakin edes onnettomilta ja myrkyllisistä suhteilta.
Naisten pitäisi ensin saada realistista faktatietoa siitä, mitä miehet ovat. Rikostilastollisesti ja kulissien takaa. Jos he eivät tunne rikollisia ja saastaa, niin aina se eka ja joskus tokakin rikollinen saa nalkitettua hyväuskoisen, kiltin naisen.
Mutta tällaisten faktojen ääneen kertominenkin on viharikos. Ei saa mustamaalata miehiä...
Vierailija kirjoitti:
Olin kuvitellut että erittäin hyvä ystävättäreni on poikkeuksellisen hyvässä avioliitossa. Luottamus toisiinsa kuulemma 100%, oikeasti hienoa. Nyt sitten tiedän että suhteen toinen osapuoli onkin tyytymätön, kun seksiä ei ole.
Lähetti minulle kuvan vehkeestään täysin yllättäen; eli ihan viimeiset kuvitelmat onnellisista parisuhteista on nyt karisseet.
Mikään ei saa minua parisuhteeseen enää tässä elämässä.
No jos ne hyvätkin on tuollaisia, niin todellakin ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä päädyin parisuhteeseen vasta kun löysin feministimiehen
On helppoa, kun jaetaan samat arvot
miksi kukaan mies olisi miehiä vihaava feministi?
onko se mies joku trans vai onko se kateellinen muille miehille, kun muut miehet ovat saaneet täysjärkisen naisen ja se itse on joutunut tyytymään miehiä vihaavaan feministiin?
Sua varmaan harmittaa kuulla, että hän on varsin pitkälle koulutettu valkoihoinen cis-mies :D
Onko tuo cis jotain syötävää?
Vai aivovammaista vihapropagandaa?
Vierailija kirjoitti:
On mielenkiintoista nähdä mitä tämän kehityksen päässä oikein on - eli kehityksen, jossa sukupuolien välinen sota on kåynnissä ja sitä lietsotaan kaikenlaisilla ruokottomilla argumenteille. Argumenteille on yhteistä se, että niissä kaikkissa on joku totuuden siemen, mutta ne on esitetty tavalla, joka ei rakenna minkäänlaista yhteistä hyvää.
Meille on rakentunut kulttuuri, jossa uhripositio on varattu naisille, ja pienikin vastoinkäyminen on jonkun muun vika. Sen sijaan miesten ongelmat ovat aina itse aiheutettuja. Tämä on hyvin konservatiivinen ajatus, mutta siitä huolimatta se on validi ajatus yhä nykypäivänä. Miehen vapauden tiellä ei ole kukaan, mutta naisen vapauden edessä on mies.
Se, että ihmiset eivät enää pariudu, johtaa katastrofiin. Se tekee elämän isoilla massoilla sietämättömäksi kaikille. Jokainen meistä onnellisesti naimisissa olevista ja lapsista hankkineista tietää tämän. Elämä ilman perhettä on tode
Eihän tässä mitään sotaa käydä. Tämä tilanne on seurausta vapaasta valinnasta ja siitä, että miehet eivät ole pysyneet muutoksen mukana vaan haluavat edelleen sen kotiorjan, joka kasvattaa lapset ja hoitaa kodin. Toki sen lisäksi pitäisi käydä töissä, maksaa pyolet kaikesta ja tarjota seksipalveluja. Harvaa naista taas tuollainen tarjous kiinnostaa lainkaan, joten he valitsevat vapauden ja itsenäisen elämän.
Parisuhde on kahden kauppa ja nyt valitettavasti näyttää siltä, että naiset eivät ole siinä hommassa saamapuolella. Muutenhan parisuhteita ja perheitä muodostuisi paljon enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Miten niin on muodista? Nykyään on vaan vara valita. Aiemmin naisen on ollut pakko hankkiutua parisuhteeseen (et saanut omistaa mitään, et ollut toimivaltainen kansalainen, opiskelu oli mahdotonta, tilin avaaminen ei onnistunut). Kun nuo asiat korjaantuivat ja naiset saivat samat kansalaisoikeudet, ajoi parisuhteeseen jonkin aikaa sosiaalinen paine. Nykyään kun siitäkin on päästy, niin voi valita muutakin kuin huonon parisuhteen. Ei kaikki parisuhteet toki ole huonoja, mutta liian moni on. Silloin on helpompi olla yksin.
Miksi ihmiset latelee näitä "naiset ei saaneet sitä ja pakko oli tehdä tätä" aivan kuin ne asiat olisi jotenkin merkittävästi muuttuneet tässä viimeisen kymmenen vuoden aikana?
Tietenkin nekin vaikuttaa, mutta naiset eli monta kymmentä vuotta ilman noita pakotteita tms, eikä muutos ollut ollenkaan niin radikaalia kuin se viime vuosina on ollut.
Vierailija kirjoitti:
Feminismille lienee edelleen paikkansa, jos miehille maksetaan enemmän palkkaa vain pelkän sukupuolen tähden.
Montako vaikka sairaanhoitajaa meillä on, jotka saa parempaa palkkaa vain siksi, että heillä on munat? Johtajien yms palkoista on turha puhua, kun niissä on suuret erot miestenkin kesken.
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta aloittajan kysymykseen vastatakseni voin sanoa, että kyse ei ole muodista, vaan siitä että naisilla on vihdoinkin varaa valita haluavatko he parisuhteen vai eivät. Miehissä on kautta aikain ollut sellaisia, jotka mielummin etsivät seikkailuja, tekevät keksintöjä, kirjoittavat, maalaavat yms. kuin haluaisivat vaimon ja lapsia. Osa on myös mennyt perheen odotuksien pakosta naimisiin ja silti "välttänyt" koko taakan esimerkiksi lähtemällä pitkille merimatkoille pois perheen luota. Tai hakenut jopa uskonnollisiin rooleihin, koska näissä ammateissa oli odotettua, että pysytään pois parisuhteista.
Nyt elämme aikaa, joilla naisilla on mahdollisuus tähän valintaan ensimmäistä kertaa, kun miestä ei tarvita elämisen turvaksi, vaan palkan voi ansaita itse. En siis usko, että nykyään olisi aiempaa vähemmän naisia, jotka tahtovat parisuhteesen, vaan nyt vain näkyy selvemmin se, että he jotka eivät tahdo eivät ole pakotettuja siihen. Ja ne jotka haluavat parisuhteisiin, haluavat niitä edelleen. Tällä ei ole muodin kanssa mitään tekemistä. Korkeintaan ehkä kulttuurillinen muutos siinä, että ei oleteta, että sen ensimmäisen teini-iän "riiauskaverin" kanssa painellaan alttarille, vaan oikeasti etsitään sitä itselle sopivaa.
No naisten ei ole pakko enää katsella niitä huonoja miehiä ja tässä näkyy tulokset. Valitaan mieluummin sinkkuelämä, kuin huono kumppani.
Arvot on muuttuneet, joten siitä on voinut syntyä tietynlainen kuilu miesten ja naisten välille. Naisille tärkeitä on tasa-arvo, vihreät arvot ja luonnon säilyttäminen, ihmisoikeudet, eläinten hyvä kohtelu jne. Monet miehet taas halveksii näitä pehmeitä arvoja, koska ovat imeytyneet siihen toksisen maskuliinisuuden kulttuuriin. Väittävät olevansa konservatiiveja, mutta oikeasti kyse on vain piilotetusta naisvihasta.
Soisin kernaasti myös miesten toimivan näin. Säästyisimme paljolta perheväkivallalta, surmista puhumattakaan. Lievemmissä tapauksissa ainakin edes onnettomilta ja myrkyllisistä suhteilta.