Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te helposti lihovat, kuinka paljon joudutte sietämään kovaa nälkää?
15.11.2025 |
Itse olen ollut koko ikäni lihava, ihan alle kouluikäisestä saakka. Nyt olen pudottanut painoa noin 12 kg ja alkaa tulemaan raja ja jaksaminen vastaan. Vieläkin on ylipainoa todella reippaasti, mutta reilut viisi kiloa haluaisin vielä pois. Jos haluan pitää painon edes jo olemassa olevissa lukemissa, joudun näkemään joka päivä huomattavaa nälkää. Siis sellaista, että se vaikuttaa ihan mielialaan ja keskittymiseenkin. Nyt yhden viikon söin miten halusin. En itseäni ähkyyn, mutta kylläiseksi ja myös esim kahvin kanssa söin kakkua ja pullaa sen verran kuin hyvältä tuntui, en mitään sokeriähkyjä. Viikon tulos: + 3,2 kg. On tämä yhtä helvettiä.
Kuinka paljon te muut helposti lihovat joudutte taistelemaan näiden asioiden kanssa? Olen ollut lihomisherkkä jo syntymästä asti ja nyt kun ikää on tullut, niin tuntuu, ettei asiaa voi melkein edes hallita ilman älytöntä jokapäiväistä sietämista. Vaikka sietääkin, niin silti on ylipainoa reilusti.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä kuntoliikunnassa(juoksu,pyöräily...) pelottaa? Se nyt kuitenkin on satavarma tapa saada paino laskemaan ja voi syödä aina kun on nälkä. Kuntoilun jälkeen on hiki ja vaatteet märkiä, kyllä, mutta sitten mennään pesulle ja vaihdetaan kuivaa ylle.
En tykkää monesta liikuntamuodosta.
Keskityn liian hypertarkkaan kehooni, mikä tuntuu kamalalta.
En tiedä, kai vedin kehoni ihan äärirajoille aina liikuntaa harrastaessa.
Puoli vuotta kävin salilla, tuloksia tuli, mutta lopetin. Alkoi olemaan ankeaa ja ahdistavaa ja kamalaa, vaikka samalla oli surullista, että kova työ menisi hukkaan. Tämä oli toinen kerta, kun yritin salia.
Mutta nyt olen aktiivisessa työssä.
Se ei tunnu lainkaan pahalta. Koska keskittyminen on työn teossa, liikkumisella on jokin tarkoitus. Se ei ole mekaanista liikkeen tekemistä, kuten kuntopyöräily, juoksumattoilu tai salilla olo. Ei auttanut, vaikka pelasin, kuuntelin musiikkia, tms. samalla. Onneksi hikoilu ei ole koskaan minua haitannut. Ja nykyään hikoilee jopa vähemmän kuin ennen!
Parasta on myös se, että töiden jälkeen voin tehdä ihan mitä huvittaa. Ei tarvitse stressata liikuntaa, kuten ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään ''helposti lihovia'' ihmisiä geneettisesti. Se isoin tekijä on siinä suun ja käden välissä.
Nykyään ihmiset syövät hyvin paljon hiilihydraatteja ja energiarikasta ruokaa, joka ei täytä. Enemmän kasviksia, lihaa ja kohtuudella rasvaa. Sokeri pois niin alkaa kilot lähteä.
Onpas. Ihmisen syömästä ruoasta imeytyy elimistöön keskimäärin 30% energiasta (kaloreista). On olemassa geneettinen poikkeavuus (ns. lihavuusgeeni tai nälänhätägeeni) jonka kantajilla imeytyy elimistöön jopa 60% hänen syömänsä ruoan energiasta. Eli tuplasti verrattuna keskivertoon. Minun äidinäidinäiti oli sairaalloisen lihana. Äidinäiti oli todella tarkka syömisistään ja liikkui paljon, oli normaalipainoinen suurimman osan elämäänsä. Äitini ja hänen sisarensa ovat myös liikunnallisia ja tarkkoja ruokavalioistaan, ja normaalipainoisia. Sama pätee minuun ja sisaruksiini. Jokainen meistä on myös kokeillut, mitä tapahtuu, jos syö mitä vain ja miten paljon haluaa.
Meillä on siis geneettinen taipumus lihomiseen, ja opittu tapa pitää ruokavalio sellaisena, että emme liho liikaa. Kun ei päästä itseään lihomaan, ei tarvitse laihduttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään ''helposti lihovia'' ihmisiä geneettisesti. Se isoin tekijä on siinä suun ja käden välissä.
Nykyään ihmiset syövät hyvin paljon hiilihydraatteja ja energiarikasta ruokaa, joka ei täytä. Enemmän kasviksia, lihaa ja kohtuudella rasvaa. Sokeri pois niin alkaa kilot lähteä.
Luepa Emilia Huvisen kirja Paskat geenit ja tiedät enemmän.
Mieluummin syön fiksusti ja urheilen kuin keksin itselleni tekosyitä miksi ei paino putoa.
Selittäkää mulle tämä.
Mun isä/ äiti ja sisarukset on todella lihavia. Sisarusten lapset ovat todella lihavia. Mä ja mun ensimmäisen suhteen lapset on lihavia. Eli vois varmaan ajatella kyseessä olevan geenit?
No mä erosin ja tapasin uuden naisen. Nainen on erittäin urheilullinen. Mäkin olen nykyään. Meidän lapset on erittäin urheilullisia..
Miten se geenien vaikutus loppuikin muhun 25v iässä?
Alue: Aihe vapaa
Olin viime vuonna 30 kiloa ylipainoinen ja tiputin sen pois 10 kuukaudessa. Se onnistui sillä mitä tässäkin ketjussa on neuvottu.
Sokeri ja herkut pois. Hiilihydraatit vähemmälle. Niiden tilalle enemmän proteiinia (lihaa), rasvaa ja kasviksia pidättämään nälän tunnetta. Liikuntana ihan kävely ja voimaharjoittelu. Voimaharjoittelua 3 kertaa viikossa ja muina päivinä kävelyä.
Ensimmäisen kahden viikon aikana ruokavalion uudelleen laittamisen jälkeen oli nälän tunnetta. Sitten se on kadonnut. Ei tämä oikeasti ole mitään rakettitiedettä vaan vaatii vain vähän itsekuria. Ihmiset vain mielummin koittavat keksiä tekosyitä kuin katsoa rehellisesti peiliin ja myöntää, että omissa elämäntavoissa olisi korjattavaa.