Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te helposti lihovat, kuinka paljon joudutte sietämään kovaa nälkää?
15.11.2025 |
Itse olen ollut koko ikäni lihava, ihan alle kouluikäisestä saakka. Nyt olen pudottanut painoa noin 12 kg ja alkaa tulemaan raja ja jaksaminen vastaan. Vieläkin on ylipainoa todella reippaasti, mutta reilut viisi kiloa haluaisin vielä pois. Jos haluan pitää painon edes jo olemassa olevissa lukemissa, joudun näkemään joka päivä huomattavaa nälkää. Siis sellaista, että se vaikuttaa ihan mielialaan ja keskittymiseenkin. Nyt yhden viikon söin miten halusin. En itseäni ähkyyn, mutta kylläiseksi ja myös esim kahvin kanssa söin kakkua ja pullaa sen verran kuin hyvältä tuntui, en mitään sokeriähkyjä. Viikon tulos: + 3,2 kg. On tämä yhtä helvettiä.
Kuinka paljon te muut helposti lihovat joudutte taistelemaan näiden asioiden kanssa? Olen ollut lihomisherkkä jo syntymästä asti ja nyt kun ikää on tullut, niin tuntuu, ettei asiaa voi melkein edes hallita ilman älytöntä jokapäiväistä sietämista. Vaikka sietääkin, niin silti on ylipainoa reilusti.
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Kaisa Jaakkolan Hormonidietti kirja. Siitä sain itse apua ja nimenomaan vhh kantista mutta myös paljon muuta hormonien vaikutuksesta ja miten itse voit vaikuttaa tilanteeseesi. Toivottavasti saat apua ja helpotusta.
Minullakin VHH toimii, mutta se vetää kyllä mielialan aika alas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lihomistenne syynä ei todennäköisesti ole geenit vaan perheenne/sukunne noudattamat epäterveelliset ruokailutottumukset ja epäterveellinen ruokailurytmi sekä liikunnan vähyys mitkä tavat ovat saattaneet periytyä jo edellisiltäkin sukupolvilta ja mitä te jatkatte myös omassa elämässänne ja siirrätte nämä tavat myös lapsillenne.
Tämä. Kirjoitin aiemmin ton 25v geenit ei enää vaikuttaneet muhun.
Vasta vuosien jälkeen tajunnut kuinka vinksallaan kaikki oli meidän suvun ravitsemuksessa. Ei hirveän isoja virheitä, ei syöty kymmentä kg suklaata vuodessa tyylisesti. Vaan tälläistä.
Mutsi on loistava kokki= kermaa ja voita ei säästellä. Pullaa sai usein mutta se oli säännöstelty= yks pulla.
Herkku päivä lauantaina. Mutta silloinkin piti syödä aamupalat- iltapalat- välipalat eli herkuista tullut kalorimäärä jäi aina kylkeen.
Paniikin omainen tarve ettei tule nälkää. Eli kun mentiin vaikka 16.00 kauppaan reissu kesti 2h. Oli pakko syödä vähän jotain ennen sitä vaikka välipala oli syöty 14.00. joten näinä päivinä syötiin 2 välipalaa. Illallinen vaan siirtyi myöhempään.
Mehua oli aina aamiaisella.
Tän tyyppisiä juttuja oli meidän vanhemmilla. Samat tavat periyty mulle ja sisaruksille ja heidän lapsilleen. Vasta tän uuden naisen avulla tajus asiat.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä kuntoliikunnassa(juoksu,pyöräily...) pelottaa? Se nyt kuitenkin on satavarma tapa saada paino laskemaan ja voi syödä aina kun on nälkä. Kuntoilun jälkeen on hiki ja vaatteet märkiä, kyllä, mutta sitten mennään pesulle ja vaihdetaan kuivaa ylle.
Ehkä kuormitus nivelille. Ainakin juoksun ollessa kyseessä minulla meni ollessani 32 BMI-kokoa toisen polven ACL, ja seurasi usean kuukauden liikkumattomuus. Eli ehkä kannattaisi ottaa vähän huomioon ihmisten erilaiset lähtökohdat. Mikä siinä on sinulle niin vaikeaa ymmärtää?
Nälkä loppuu kuolemaan. Olen muuten aikalailla melkein aina nälkäinen hereillä oloajan. Syöt ja tunnin parin päästä nälkä taas.
missä vaiheessa nämä mikrobit ja hormoonit menee sekasin sitte yhtäkkiä eikä voi laihtua koskaan enää?
Eikö ollut tuollaisia ennen ,siis silloin kun ei suurin osa kansasta ollu lihavia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselle ratkaisu ikuiseen jojoiluun löytyi lihavuusleikkauksesta. Lisäksi noudatan vähähiilihydraattista ruokavaliota. Koskaan ei enää nälkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten "lihoavuudessa" ei ole eroja. Mistä ihmeestä täällä höpistään?
Siitä, että tosiaankin jotkut meistä ovat olleet lihavia jo pikkulapsina. Aikuisena saa oikeasti olla enemmän ja vähemmän nälissään, ettei paino taas pääse ryöpsähtämään.
Ja kiitos, mutta ei tarvitse tarjota ruokavalio/elintapaneuvoja kun kaikki mahdollinen on jo kokeiltu tähän 46 ikävuoteen mennessä.
Olen n.5kg ylipainoinen ja sinänsä tyytyväinen, mutta ei tämä tosiaankaan helppoa ole. Alkoholisti voi lopettaa alkoholinkäytön kokonaan, mutta tällainen "ruokaholisti" ei voi lopettaa syömistä kokonaan- sitäkin tuli teini-ikäisenä testattua.
-sivusta, ei siis AP
5 kg ylipaino keski-iässä, eihän tuo edes näy missään. Täysin normaalia.
Monella on harhainen käsitys tavoitepainostaan. 47-vuotiaana en todellakaan tavoittele 17-vuotiaan painoani.
Lisäksi, tuollainen jatkuva tyytymättömyys ja "vielä 5 kg pois" -asenne syö elämänlaatua.
Riippuu tietysti siitä mikä paino on ollut 17-vuotiaana. Itse painan nyt yli 60-vuotiaana saman verran kuin 17-vuotiaana. Vahinko vain, että jo silloin olin ylipainoinen. Kaiken lisäksi nyt ne kilot sijoittuvat epäterveellisemmin kuin silloin. Tiedän, että jos saisin muutaman sentin vyötäröstä pois, olo helpottuisi ja olisi se terveyden kannaltakin parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä kuntoliikunnassa(juoksu,pyöräily...) pelottaa? Se nyt kuitenkin on satavarma tapa saada paino laskemaan ja voi syödä aina kun on nälkä. Kuntoilun jälkeen on hiki ja vaatteet märkiä, kyllä, mutta sitten mennään pesulle ja vaihdetaan kuivaa ylle.
Ehkä kuormitus nivelille. Ainakin juoksun ollessa kyseessä minulla meni ollessani 32 BMI-kokoa toisen polven ACL, ja seurasi usean kuukauden liikkumattomuus. Eli ehkä kannattaisi ottaa vähän huomioon ihmisten erilaiset lähtökohdat. Mikä siinä on sinulle niin vaikeaa ymmärtää?
Onhan se tuokin tekosyy, ei voi juosta = ei voi liikkua olllenkan siis.
Vierailija kirjoitti:
missä vaiheessa nämä mikrobit ja hormoonit menee sekasin sitte yhtäkkiä eikä voi laihtua koskaan enää?
Eikö ollut tuollaisia ennen ,siis silloin kun ei suurin osa kansasta ollu lihavia?
Ei ne koskaan mene lopullisesti sekaisin. Suolisto toipuu pahoinpitelystä 2-3 kuukaudessa, kun sinne laitetaan oikeaa tavaraa. Paastoamalla prosessia voi nopeuttaa 3 päivän mittaiseksi.
Ei 70-luvulla ollut tällaista määrää roskaruokaa kaupassa. 90% kauppojen ns, elintarvikkeista voisi heittää tunkiolle, eikä kenenkään terveys siitä kärsisi, päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaisa Jaakkolan Hormonidietti kirja. Siitä sain itse apua ja nimenomaan vhh kantista mutta myös paljon muuta hormonien vaikutuksesta ja miten itse voit vaikuttaa tilanteeseesi. Toivottavasti saat apua ja helpotusta.
Minullakin VHH toimii, mutta se vetää kyllä mielialan aika alas.
Lisää vähän hyviä hiilareita ja pari-kolme tuntia normaaliin yöpaastoon syömätöntä aikaa. Silloin insuliini pysyy alhaalla ja paino normaalina, mutta mieliala saattaa parantua.
Laihduttaessa just ei saisi tuntea kovaa nälkää koska nälkä altistaa ylensyönnille. Jos sulla on jatkuvasti nälkä niin sun syömistavoissa on jotain pahasti pielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lihoan helposti. Sen takia kaikki sokeriset herkut, sipsit yms. on vaan pakko pitää pois ruokavaliosta, ja jättää todella satunnaisiksi sattumiksi juhlapäiviin.
Samoin alkoholi pidettävä myös poissa, roskaruoka todellatodella satunnaisena.
Eli pääasiassa ruokavalion pitää koostua mahdollisimman prosessoimattomista raaka-aineista, niin saa painoa pidettyä hallinnassa. Siihen kylläkin tottuu, eikä oikein edes tee mieli mitään sokerista tai roskaruokaa.
1. Varo "valeruokaa" eli ruuan kaltaista mitä tarjotaan syötäväksi. Jos syömisen jälkeen tulee nopeasti huutava nälkä, tarkoittaa se usein että olet syönyt mukaruokaa. Tätä saa ihan halvoista ravintoloistakin ja sisältää suuren osan paksuista elintarvikkeista. Valitettavasti suomalaisen ruuan laatu on yleisesti huonoa jos ei itse jaksa kokata.
Mukaruoka näyttää perinteiseltä annokselta mutta monet ainekset on korvattu prossessoidulla mössöllä sekä lisäaineilla. Ei vastaa sitä mitä mummosi söi.
2. Pätkäpaastoilu on terveellistä ja nollaa kehon insuliinivastetta, mikä puolestaan helpottaa kylläänä pysymistä! Esim 2 aamua viikossa voit jättää aamupalan syömättä ja näin pidentää yöllä alkanutta paastoikkunaa. Jos sinulla on päiviä, kun ei tarvitse olla skarppi korvien välistä esim töiden vuoksi, voi ikkunaa venyttää esim alkuiltapäivään (~14) asti. Helpointa toteuttaa päivinä kun teet kevyttä fyysistä työtä.
3. Onko sinulla viitteitä hormonaalista epätasapainoista? Liika haitallinen estrogeni on nykyään hyvin tavallista johtuen ympäristön päästöistä ja kemikaaleista. Myös rasvakudos tuottaa estrogenia, joten ylipainoisilla miehilläkin nähdään kohonneita arvoja.
Esim parsakaali ja muut kaalit auttaa huuhtomaan liikaa estrogeenia pois kehosta. Kun estrogeni ja progesteroni ovat paremmin tasapainossa, auttaa se painonhallinnassa.
4. Askelmittari on hyvä kaveri. Esim Android puhelimissa on valmiiksi "Fit" sovellus jota voi käyttää. Monelle muuten liikunnalliselle tulee yllätyksenä se, kuinka pieneksi askelmäärä jää kotipäivinä vaikka toisina menisi pitkän lenkin - voi jäädä helpot alle 2000 askelta (omakohtainen kokemus).
Esim 7500 askelta päivässä on täysin mahdollista saavuttaa ja edistää merkittävästi painonhallintaa. Tärkeintä on katsoa juuri sitä, ettei huonoja hyvin alhaisen askelmäärän päiviä tule liikaa.
Terv. Ennen oli aina nälkä, nykyään pystyy keskittymään muuhunkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainainen nålkä, mut mieluummin kuitenkin olen hoikka..
Kateeksi käy niitä, jotka ilman kalvavaa ruuan puutetta pysyvät laihoina.
Elämän valintoja kuitenkin.
Miten pystyt olemaan? Minulla on esim jo töissäkin välillä raskasta nälän takia.
Ap
Ihmiset ovat unohtaneet nälän tunteen olevan elimistön normaali tunne. Syödä kannattaa vasta sitten, kun maha kurnii. Suomalaiset on opetettu puputtamaan koko ajan välipaloja, niin että nälän tunteesta on tullut vierasta eikä sitä kestetä hetkeäkään. Yksi syy miksi ollaan Pohjoismaiden lihavin ja Euroopan kolmanneksi lihavin kansa. Nälän tunne on elimistön tapa kertoa, että nyt voi syödä, vatsassa on tilaa.
Kun tuon ymmärtää, niin pientä näläntunnetta kyllä kestää hetken aikaa.
Minulla ei ala melkeinpä koskaan kurnimaan vatsa.
Tiedän, että en ole syönyt tarpeeksi, kun käsiä heikottaa, usein tulee myös aivosumua tai alakuloisia ajatuksia. Tällöin olen kyllä syönyt tosi vähän. :,D
Joskus mahan tyhjyys tuntuu oudolta, jolloin syön. Joskus taas neutraalilta. Joskus tarpeeksi pitkään kun on tai alkaa liikkumaan, häiritsevä tunne katoaa. Joskus se vain korostuu.
10 kiloa tänä vuonna pudottanut ja silti usein ihan kujalla, miten pitäisi syödä. Sellaista se on, kun on aina ollut ylipainoinen, kerran lihava. Kaikki on pitänyt opetella uudestaan. Ei tiedä, voiko luottaa oman kehon nälkäsignaaleihin. Tai jos syö, onko se syöntiä tylsyyteen? Netissä kaikki englannin kieliset artikkelit, jotka stressaavat, "Have you hit a weight-loss plateau?" vain aiheuttavat lisää stressiä ja epäluuloa. Missä on vika, syönkö liikaa tai liian vähän? Kokeilemalla se vain itselle selvisi.
Olisin toivonut enemmän rajoja lapsena, ihan sama, vaikka olisin ollut ärsyttävä ja vaikea. Näin aidosti toivon, mutta olisiko liian kohtuutonta vaatia sitä vanhemmilta, joilla oli työstressiä? Söimme ihan hyvää ruokaa, nykyään vielä paremmin, vaikka kasviksia pitäisi lisätä reilusti. Lihoamiseni johtui herkuista.
On tässä se hyvä puoli, että kun on kerran laihduttanut 101 kilosta alaspäin, ei niihin lukemiin mielellään enää palaisi. Jos kotona olisikin ollut tarkat säännöt herkkujen syömisestä, olisin saattanut lihota vasta aikuisena, kun on vapaus valita. Olen vielä nuori, mutta minulla on jo kokemus, miten laihduttaa.
Laihduttaminen on kieltämättä helpompaa nuorena kuin vanhempana, mutta on se siitä huolimatta ollut todella vaikeaa. Kolme vuotta pyrkimystä, turhautumista ja epätoivoa. Kyllä siihen väliin muutamia vaiheita on mahtunut. Kuten kitudieetti + helkutisti liikuntaa, "Syön mitä tahansa terveellistä ruokaa haluan, miten paljon haluan, nyt loppui ruokasäännöt!", taantumus vanhoihin tapoihin...
Ja nyt viimeinkin olen EHKÄ löytänyt itselleni luontevan elämäntavan. Toivottavasti. Viisi kiloa vielä niin olen taas 75 kiloa. Normaali BMI. Mutta pitää katsoa, miltä keho silloin näyttää, ja aloitanko jälleen lihaskuntoharjoittelun (Kivempi ajatus lähteä muovaamaan kehoa, kun rasvaa on vähemmän).
Vierailija kirjoitti:
missä vaiheessa nämä mikrobit ja hormoonit menee sekasin sitte yhtäkkiä eikä voi laihtua koskaan enää?
Eikö ollut tuollaisia ennen ,siis silloin kun ei suurin osa kansasta ollu lihavia?
Nykyruokavaliossa on niin paljon prosessoituja ruokia, mikromuovia, käyttötavaroissa ftalaattia, joka on hormonihäirikkö, stressaavampi ja kiireisempi elämä, ruuan ylitarjonta ja jatkuva mainostaminen...
Ei nykyaikaa voi oikeasti verrata mitenkään menneisiin vuosikymmeniin, monessa asiassa ympäristö on huomattavasti epäterveellisempi, eikä kaikkia terveyshaittoja ole varmasti vielä edes selvitetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään ''helposti lihovia'' ihmisiä geneettisesti. Se isoin tekijä on siinä suun ja käden välissä.
Nykyään ihmiset syövät hyvin paljon hiilihydraatteja ja energiarikasta ruokaa, joka ei täytä. Enemmän kasviksia, lihaa ja kohtuudella rasvaa. Sokeri pois niin alkaa kilot lähteä.
Miksi jotkut roskaruualla, sipseillä ja colalla elävät ovat sitten laihoja luikkuja? Istuvat tietokonetta pelaamassa kaikki päivät ja vetävät ruokavaliollaan 3000 kaloria päivässä lihomatta.
Mä kirosi parhaan kaverini alimpaan h.........n hän saattoi syödä pizzan, kebun, jädeä, karkkia ym samana päivänä ja aina vaan laiha. Noh asuttiin yks kesä yhdessä.
Selitys löytyi. Hän söi normi päivänä 800-1200kcl. Puuron, perunaa, vähän jauheliha kastiketta. Illallisen jälkeen usein ei
Minä olin naimisissa äärimmäisen hoikan miehen kanssa. Kaveri söi valtavat määrät joka päivä, mutta ei vaan lihonut millään. Ei urheillut myöskään, joten lihaksetkaan ei selitä. Läpipaskoja on aina ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainainen nålkä, mut mieluummin kuitenkin olen hoikka..
Kateeksi käy niitä, jotka ilman kalvavaa ruuan puutetta pysyvät laihoina.
Elämän valintoja kuitenkin.
Miten pystyt olemaan? Minulla on esim jo töissäkin välillä raskasta nälän takia.
Ap
Ihmiset ovat unohtaneet nälän tunteen olevan elimistön normaali tunne. Syödä kannattaa vasta sitten, kun maha kurnii. Suomalaiset on opetettu puputtamaan koko ajan välipaloja, niin että nälän tunteesta on tullut vierasta eikä sitä kestetä hetkeäkään. Yksi syy miksi ollaan Pohjoismaiden lihavin ja Euroopan kolmanneksi lihavin kansa. Nälän tunne on elimistön tapa kertoa, että nyt voi syödä, vatsassa on tilaa.
Kun tuon ymmärtää, niin pientä näläntunnetta kyllä kestää hetken aikaa.
Minun on vaikea kestää sitä. Heikotusta, huimausta, ärtyisyyttä, palelua, käsien vapinaa, aivosumua... Töissä alkaa tulla helposti virheitä eikä kuntosalilla saa mitään tehoa treeneihin tuossa tilassa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin naimisissa äärimmäisen hoikan miehen kanssa. Kaveri söi valtavat määrät joka päivä, mutta ei vaan lihonut millään. Ei urheillut myöskään, joten lihaksetkaan ei selitä. Läpipaskoja on aina ollut.
Riippuu paljon siitä, että mitä syö. Tuo lause, että syö valtavat määrät on harhaanjohtava, kun ruokien energiasisältö vaihtelee niin paljon. Jos syöt kilon kanaa niin siinä on 1200 kilokaloria. Jos syöt kilon sipsejä niin siinä on 4500 kilokaloria ellei jopa enemmän. Veikkaa kumpi näistä on helpompi syödä päivässä ja jää vielä nälkä?
Sellaisia ihmisiä, jotka syö päivässä mukamas 3000 kilokaloria joka päivä, eivät urheile ja eivät liho ei ole olemassa. Keskitysleireiltäkään ei yhtään lihavaa juutalaista pelastettu.
Jos on nälkä muulloin kuin ruoka-aikana, syö omena. Jos on vielä, syö porkkana. Jatka, kunnes nälkä poistuu.
Alue: Aihe vapaa
https://www.is.fi/tv-ja-elokuvat/art-2000011561173.html
Valmisruuan vaarat.
Tee itse ruokasi perusaineksista. 🙏🏻