Rikkaat jaksavat väittää, että raha ei tuo onnea

Vierailija kirjoitti:

Olen rahallisesti köyhä, mutta kokemuksiltaan äärettömän rikas kun olen kaikki mitä tullut laittanut taivaan tuuliin ja matkustamiseen sadoissa eri kohteissa. 

Näitä kokemuksia ei vie minulta kukaan ja ne säilyy hautaan saakka. 

Eli rahalla olet sitä onnea ostanut sinäkin. 😊

Vierailija kirjoitti:

Joku kirjoitti että varakkaat on itse tehneet enemmän töitä kaiken eteen. En minä ainakaan ole. Synnyin hyville vanhemmille hyvätuloiseen perheeseen, sain nuorena perintöjä minkä ansiosta olen aina elänyt taloudellinen turvattua elämää.

Edes koulussa tai opiskeluissa ei tarvinut oikeastaan nähdä sen kummempaa vaivaa pärjätäkseen, olin hyvä koulussa ja sattui hyvät päiväkodit ja koulut. Vanhemmat kannusti ja hyvinvointia tuettiin eri tavoin kaiken aikaa.

Vastaavasti joku muu käy samalla lailla koulut, mutta ei ole rahallista tukea tai kenties muutenkaan vanhempien kannustusta, eikä myöskään suhteita joilla tässäkin maassa pitkälti elämässä edetään. Toki sitten erikseen vielä ihmiset joilla on oppimisvaikeuksia. Hekin voivat yrittää ja tehdä enemmän töitä kaiken eteen kuin kukaan muu, mutta tulokset eivät silti ole yhtä hyviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kliseisesti sanottu mutta totta: Ne rahat mitä oon perinyt, on auttaneet elämässä ihan hurjasti, ja niiden avulla saanut onnellisia hetkiä. Mutta ei ne ole isää ja äitiä korvanneet. 

Eivät varmaan, mutta eivät nuo ole mikään vaihtokauppa. Eipä monella köyhälläkään ole hyviä perhesuhteita tai vanhempia elossa.

Niinpä. Aina jaksetaan toitottaa sitä, että rikkailla on omat ongelmansa ikäänkuin köyhän ainoa ongelma olisi rahattomuus. Voi olla sekä köyhä, onneton, yksinäinen ja kipeä.

Ap

Jos olet onneton, yksinäinen ja kipeä, mutta rikas, kuinka tyytyväinen olet elämääsi?

Tyytyväisempi kuin onneton, yksinäinen, kipeä ja köyhä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poista raha yhtälöstä niin johan muuttuu ääni kellossa. Kun olet rikas, on sulla paremmat mahdollisuudet hoitaa sairautesi, viettää omannäköistä elämää, käydä paikoissa joissa tapaat ihmisiä, harrastaa jne. Minusta tuo on jeesustelua, että raha ei toisi onnea. Ainakin se helpottaa elämää

Paitsi Michael Shumacherilla vaikka rahaa on niin, että ranteita pakottaa. 

Hän saa rahoillaan aivan eri luokan hoitoa kuin köyhä. Hänellä on huomattavan paljon paremmat lähtökohdat onneen kuin köyhällä vastaavassa tilanteessa olevalla olisi. 

Ehkä paradoksaalisesti jos hän olisi köyhä, tuskin olisi tuossa tilanteessa nyt. Köyhällä ei ole varaa hulppeisiin laskettelureissuihin jollaisessa tuo onnettomuus tapahtui.

Ei se raha kaikkia terveysongelmia poista.

Ei raha poista päihdeongelmia.

Ei tuo oikeita ystäviä. Ne saadaan muilla avuin.

Raha helpottaa elämää. Muttei tuo onnea.

Vierailija kirjoitti:

Olin paljon onnellisempi köyhänä opiskelijana kuin nyt keskituloisena työssäkäyvänä.

Minäkin olin onnellisempi köyhänä opiskelijana kuin köyhänä työttömänä. Silloin oli ainakin tulevaisuudentoivoa, hyödyllistä ja kiinnostavaa tekemistä päiviin ja sosiaalisia suhteita. 

Olen myös ollut huonopalkkaisessa työssä. Se oli toisaalta tietyin osin kamalaa, toisaalta ihan ok koska sekin antoi jotain tulevaisuudentoivoa. Työttömyys tuntuu näköalattomalta. On paljon aikaa mutta ei rahaa tehdä mitään, eikä tiedä koska tilanne muuttuu ja oikein mitään ei voi suunnitella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin paljon onnellisempi köyhänä opiskelijana kuin nyt keskituloisena työssäkäyvänä.

Rahako sut on siis tehnyt onnettomaksi? Villi arvaus, että olisit vielä onnettomampi toimeentulotukielättinä.

Olisin ihan mielelläni toimeentulotukielättinä, jos saisin sillä takaisin entisen sosiaalisen elämäni.

Ei raha tuo onnea, mutta ei se sitä vie poiskaan (pois lukien ne yksilöt, joiden pää menee sekaisin ja tekevät jotain ihan älytöntä ja koko elämä lähtee lapasesta, mutta harvalla niin paljon rahaa onkaan). 

Olen pitkäaikaissairas vakavasti. Niin kauan kuin oli rahaa, pystyin ostamaan monenlaisia hoitoja. Vaatteita,  ruokaa, harrastusvälineitä tms. tarpeen mukaan. Autosta ei tarvinnut kantaa huoltaa, uuden olisi voinut ostaa ongelmitta. Jne. 

Nyt, kun olen edelleen pitkäaikaissairas, enkä pysty ansaitsemaan toimeentuloani ja säästöni ovat kuluneet loppuun, olen saanut lisäkuorman siitä traumasta, minkä taloudellisen turvan menettäminen on tuonut. Se on oikeasti vakava, elämää haittaava, kehollisesti sydän on kovilla, uni häiriintyy, ei pysty suunnittelemaan tulevaisuutta, kun se on täysin eläkevakuutusyhtiön käsissä ja ne kädet on epävakaiksi todettu. Sairauskin pahenee, kun hoitomahdollisuudet kapenee. 

Tsemppiä kaikille, jotka joutuvat kantamaan huolta taloudellisesta pärjäämisestään! <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poista raha yhtälöstä niin johan muuttuu ääni kellossa. Kun olet rikas, on sulla paremmat mahdollisuudet hoitaa sairautesi, viettää omannäköistä elämää, käydä paikoissa joissa tapaat ihmisiä, harrastaa jne. Minusta tuo on jeesustelua, että raha ei toisi onnea. Ainakin se helpottaa elämää

Paitsi Michael Shumacherilla vaikka rahaa on niin, että ranteita pakottaa. 

Hän saa rahoillaan aivan eri luokan hoitoa kuin köyhä. Hänellä on huomattavan paljon paremmat lähtökohdat onneen kuin köyhällä vastaavassa tilanteessa olevalla olisi. 

Mutta ei hän pysty vihanneksena elämästä nauttimaan. Köyhä ja terve pystyy paljon paremmin. 

Vierailija kirjoitti:

Rahan myötä tulee uudet ongelmat, kuten stressi siitä että se raha katoaa ja tulee köyhäksi. Siksi rikkailla on se vimma haalia aina vaan lisää rahaa eikä mikään riitä.

Annas kun arvaan: et sijoita & olet kateellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin paljon onnellisempi köyhänä opiskelijana kuin nyt keskituloisena työssäkäyvänä.

Rahako sut on siis tehnyt onnettomaksi? Villi arvaus, että olisit vielä onnettomampi toimeentulotukielättinä.

Olisin ihan mielelläni toimeentulotukielättinä, jos saisin sillä takaisin entisen sosiaalisen elämäni.

Sinun sosiaalinen elämäsi oli toimeentulotukiasiakkaiden seurassa. Meinaan muihin piireihin pääseminen voikin sitten olla työlästä. 

Vierailija kirjoitti:

Vanha totuus:

On helpompi itkeä mersussa kuin raitiovaunussa.

Kun liikkuu pyörällä, kyynelet sekoittuvat sateeseen. 

Onko Mersussa itkevä onnellinen? 

Ei se itsessään onnea tuo, mutta mielenrauhaa kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kliseisesti sanottu mutta totta: Ne rahat mitä oon perinyt, on auttaneet elämässä ihan hurjasti, ja niiden avulla saanut onnellisia hetkiä. Mutta ei ne ole isää ja äitiä korvanneet. 

Kyynel.

Jokaisella alaikäisellä on ollut huoltaja, oli biologinen vanhempi tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kliseisesti sanottu mutta totta: Ne rahat mitä oon perinyt, on auttaneet elämässä ihan hurjasti, ja niiden avulla saanut onnellisia hetkiä. Mutta ei ne ole isää ja äitiä korvanneet. 

Kyynel.

Jokaisella alaikäisellä on ollut huoltaja, oli biologinen vanhempi tai ei.

??? Todella erikoinen kommentti. Ei kuvasta tasapainoista ja normaalia tunne-elämää, eikä edes käsitystä siitä, millainen se on. 

Vierailija kirjoitti:

Ei raha tuo onnea, mutta ei se sitä vie poiskaan (pois lukien ne yksilöt, joiden pää menee sekaisin ja tekevät jotain ihan älytöntä ja koko elämä lähtee lapasesta, mutta harvalla niin paljon rahaa onkaan). 

Olen pitkäaikaissairas vakavasti. Niin kauan kuin oli rahaa, pystyin ostamaan monenlaisia hoitoja. Vaatteita,  ruokaa, harrastusvälineitä tms. tarpeen mukaan. Autosta ei tarvinnut kantaa huoltaa, uuden olisi voinut ostaa ongelmitta. Jne. 

Nyt, kun olen edelleen pitkäaikaissairas, enkä pysty ansaitsemaan toimeentuloani ja säästöni ovat kuluneet loppuun, olen saanut lisäkuorman siitä traumasta, minkä taloudellisen turvan menettäminen on tuonut. Se on oikeasti vakava, elämää haittaava, kehollisesti sydän on kovilla, uni häiriintyy, ei pysty suunnittelemaan tulevaisuutta, kun se on täysin eläkevakuutusyhtiön käsissä ja ne kädet on epävakaiksi todettu. Sairauskin pahenee, kun hoitomahdollisuudet kapenee. 

Olen pahoillani. Itsekin välillä herään keskellä yötä miettimään raha-asioita.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kliseisesti sanottu mutta totta: Ne rahat mitä oon perinyt, on auttaneet elämässä ihan hurjasti, ja niiden avulla saanut onnellisia hetkiä. Mutta ei ne ole isää ja äitiä korvanneet. 

Ilman rahaako se elämä sitten olisibollut parempaa?

Paskapuhetta. Olen kokenut molemmat puolet, ollut köyhä ja nyt melko hyvin toimeentuleva. Kyllä raha tuo onnea ja helpottaa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kliseisesti sanottu mutta totta: Ne rahat mitä oon perinyt, on auttaneet elämässä ihan hurjasti, ja niiden avulla saanut onnellisia hetkiä. Mutta ei ne ole isää ja äitiä korvanneet. 

Kyynel.

Jokaisella alaikäisellä on ollut huoltaja, oli biologinen vanhempi tai ei.

??? Todella erikoinen kommentti. Ei kuvasta tasapainoista ja normaalia tunne-elämää, eikä edes käsitystä siitä, millainen se on. 

 

Minä taas lähinnä mietin, miksi joku vertaa vanhempia rahaan.