Rikkaat jaksavat väittää, että raha ei tuo onnea

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kliseisesti sanottu mutta totta: Ne rahat mitä oon perinyt, on auttaneet elämässä ihan hurjasti, ja niiden avulla saanut onnellisia hetkiä. Mutta ei ne ole isää ja äitiä korvanneet. 

Kyynel.

Jokaisella alaikäisellä on ollut huoltaja, oli biologinen vanhempi tai ei.

??? Todella erikoinen kommentti. Ei kuvasta tasapainoista ja normaalia tunne-elämää, eikä edes käsitystä siitä, millainen se on. 

 

Minä taas lähinnä mietin, miksi joku vertaa vanhempia rahaan.

Tai taloudelliseen tilanteeseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kliseisesti sanottu mutta totta: Ne rahat mitä oon perinyt, on auttaneet elämässä ihan hurjasti, ja niiden avulla saanut onnellisia hetkiä. Mutta ei ne ole isää ja äitiä korvanneet. 

Ilman rahaako se elämä sitten olisibollut parempaa?

Kysymys on jotenkin aggressiivinen, joten oletan, ettet ole aidosti kiinnostunut aiheesta, jostain syystä vastaan silti. 

Olen samanlainen kuin hän. Läheisen menettäminen oli niin traumaattinen, että siihen samaan yhteyteen perintö tuntui jotenkin sellaiselta, että halusi erottaa mielensä siitä kokonaan. 

Raharemontti-ohjelmassa oli nuori nainen, jonka talousasiat olivat menneet sekaisin, kun läheinen oli kuollut (ja oli ilmeisesti perinyt rahaa, en muista, en kuitenkaan puhu siitä toisesta, joka mainittiin perijänä). Samaistuin häneen oikein hyvin. 

Ja kun elämän rakenteet hajoavat traumaattisissa tapahtumissa, rahan merkitys katoaa. Joko tuntuu, että koko elämä on hajalla muutenkin tai ei ole voimia raha-asioiden hallintaan jne. 

Tästä tuli nyt sekava vastaus, huomaan, etten jaksanut rakentaa sitä. 

Vanhempansa nuorena menettäneet hyvät perinnöt saaneet jaksavat myös aina hokea sitä että ei se raha korvaa vanhempia.

Eihän kyse siitä olekaan, ei se vanhempien menettäminen ja raha liity toisiinsa mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kliseisesti sanottu mutta totta: Ne rahat mitä oon perinyt, on auttaneet elämässä ihan hurjasti, ja niiden avulla saanut onnellisia hetkiä. Mutta ei ne ole isää ja äitiä korvanneet. 

Ilman rahaako se elämä sitten olisibollut parempaa?

Kysymys on jotenkin aggressiivinen, joten oletan, ettet ole aidosti kiinnostunut aiheesta, jostain syystä vastaan silti. 

Olen samanlainen kuin hän. Läheisen menettäminen oli niin traumaattinen, että siihen samaan yhteyteen perintö tuntui jotenkin sellaiselta, että halusi erottaa mielensä siitä kokonaan. 

Raharemontti-ohjelmassa oli nuori nainen, jonka talousasiat olivat menneet sekaisin, kun läheinen oli kuollut (ja oli ilmeisesti perinyt rahaa, en muista, en kuitenkaan puhu siitä toisesta, joka mainittiin perijänä). Samaistuin häneen

Tuossahan kysymys oli aivan selkeä, minkälaista se elämä sitten tosiaan olisi ollut ilman rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempansa nuorena menettäneet hyvät perinnöt saaneet jaksavat myös aina hokea sitä että ei se raha korvaa vanhempia.

Eihän kyse siitä olekaan, ei se vanhempien menettäminen ja raha liity toisiinsa mitenkään.

Eihän se liitykään. Ja siksi joutuvat sitä hokemaan, että joku toinen on esittänyt, että he olisivat onnekkaita saatuaan perinnön. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kliseisesti sanottu mutta totta: Ne rahat mitä oon perinyt, on auttaneet elämässä ihan hurjasti, ja niiden avulla saanut onnellisia hetkiä. Mutta ei ne ole isää ja äitiä korvanneet. 

Ilman rahaako se elämä sitten olisibollut parempaa?

Kysymys on jotenkin aggressiivinen, joten oletan, ettet ole aidosti kiinnostunut aiheesta, jostain syystä vastaan silti. 

Olen samanlainen kuin hän. Läheisen menettäminen oli niin traumaattinen, että siihen samaan yhteyteen perintö tuntui jotenkin sellaiselta, että halusi erottaa mielensä siitä kokonaan. 

Raharemontti-ohjelmassa oli nuori nainen, jonka talousasiat olivat menneet sekaisin, kun läheinen oli kuollut (ja oli ilmeisesti perinyt rahaa, en muista, en kuitenkaan puhu siitä toises

Tuossahan kysymys oli aivan selkeä, minkälaista se elämä sitten tosiaan olisi ollut ilman rahaa.

Se rahan saamisen tapa tekee siitä rahasta kuormittavan.



Joku ehkä alkaa myydä itseään ja herää sitten pahaan oloonsa ja inhoaa sen jälkeen sitä sataa tonnia, minkä sillä tienasi. Sen jälkeen on vaikea aidosti kokea, että juuri se raha olisi tuonut jotenkin onnea, koska se toi vain kipua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kliseisesti sanottu mutta totta: Ne rahat mitä oon perinyt, on auttaneet elämässä ihan hurjasti, ja niiden avulla saanut onnellisia hetkiä. Mutta ei ne ole isää ja äitiä korvanneet. 

Ilman rahaako se elämä sitten olisibollut parempaa?

Kysymys on jotenkin aggressiivinen, joten oletan, ettet ole aidosti kiinnostunut aiheesta, jostain syystä vastaan silti. 

Olen samanlainen kuin hän. Läheisen menettäminen oli niin traumaattinen, että siihen samaan yhteyteen perintö tuntui jotenkin sellaiselta, että halusi erottaa mielensä siitä kokonaan. 

Raharemontti-ohjelmassa oli nuori nainen, jonka talousasiat olivat menneet sekaisin, kun läheinen oli kuollut (ja oli ilmeisesti perinyt rahaa, en muista, en kuitenkaan puhu siitä toisesta, joka mainittiin perijänä). Samaistuin häneen

Kyllä sillä rahalla oli merkitystä nimenomaan läheisen kuollessa. Ei tarvinut stressata, että mistä rahat hautajaisiin ja että miten elämä jatkuu taloudellisesti tämän jälkeen, perheen talous ei kaatunut. Rahalla pääsi myös kivasti yksityiselle, eikä tarvinut jonottaa julkiselle.

Äkkirikastuminen karkottaa ystävästäsi useimmat, kateellisuutta ei voi piilottaa se näkyy naamasta. Jäin aika yksin kun sain perinnön, työttömät ruokajonossa käyvät kaverit eivät enää halunneet tavata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempansa nuorena menettäneet hyvät perinnöt saaneet jaksavat myös aina hokea sitä että ei se raha korvaa vanhempia.

Eihän kyse siitä olekaan, ei se vanhempien menettäminen ja raha liity toisiinsa mitenkään.

Eihän se liitykään. Ja siksi joutuvat sitä hokemaan, että joku toinen on esittänyt, että he olisivat onnekkaita saatuaan perinnön. 

Olisiko sitten parempi jos eivät olisi saaneet perintöä?

En ole rikas mutta varakas kyllä (nettotulot kuukaudessa noin 9000 euroa ja omaisuutta noin 600 000 euroa, ei velkaa) enkä ole ikinä elämässäni väittänyt että raha ei toisi onnea! Olen ollut köyhä ja olen ollut varakas ja elämä on aivan kaikilla tavoilla suunnattomasti parempaa kun ei ole rahahuolia.

Sen sijaan uskon kyllä siihen että onnellisuuden määrä ei kasva jatkuvasti rahan määrän kasvun myötä, kun tietty raja on saavutettu.Olen yhtä onnellinen nyt kuin olin silloin kun tienasin 6000 euroa netto ja omaisuutta oli vähemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kliseisesti sanottu mutta totta: Ne rahat mitä oon perinyt, on auttaneet elämässä ihan hurjasti, ja niiden avulla saanut onnellisia hetkiä. Mutta ei ne ole isää ja äitiä korvanneet. 

Ilman rahaako se elämä sitten olisibollut parempaa?

Kysymys on jotenkin aggressiivinen, joten oletan, ettet ole aidosti kiinnostunut aiheesta, jostain syystä vastaan silti. 

Olen samanlainen kuin hän. Läheisen menettäminen oli niin traumaattinen, että siihen samaan yhteyteen perintö tuntui jotenkin sellaiselta, että halusi erottaa mielensä siitä kokonaan. 

Raharemontti-ohjelmassa oli nuori nainen, jonka talousasiat olivat menneet sekaisin, kun läheinen oli kuollut (ja oli ilmeisesti periny

Se rahan saamisen tapa tekee siitä rahasta kuormittavan.







Joku ehkä alkaa myydä itseään ja herää sitten pahaan oloonsa ja inhoaa sen jälkeen sitä sataa tonnia, minkä sillä tienasi. Sen jälkeen on vaikea aidosti kokea, että juuri se raha olisi tuonut jotenkin onnea, koska se toi vain kipua.

Miksiköhän he eivät sitten ole luopuneet perinnöstä jos kerran se perintönä saatu raha toi vain kipua?

Minulla ei onnellisiudesta ole koskaan ollut pulaa, mutta rahasta kyllä. 

"Ei ulkonäöllä ole niin väliä." T: kaunis ja komea

"Ei ruoka tee onnelliseksi." T: kylläinen 

Jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poista raha yhtälöstä niin johan muuttuu ääni kellossa. Kun olet rikas, on sulla paremmat mahdollisuudet hoitaa sairautesi, viettää omannäköistä elämää, käydä paikoissa joissa tapaat ihmisiä, harrastaa jne. Minusta tuo on jeesustelua, että raha ei toisi onnea. Ainakin se helpottaa elämää

Paitsi Michael Shumacherilla vaikka rahaa on niin, että ranteita pakottaa. 

Hän saa rahoillaan aivan eri luokan hoitoa kuin köyhä. Hänellä on huomattavan paljon paremmat lähtökohdat onneen kuin köyhällä vastaavassa tilanteessa olevalla olisi. 

Mutta ei hän pysty vihanneksena elämästä nauttimaan. Köyhä ja terve pystyy paljon paremmin. 

Köyhä ja terve ei liity tuohon mitenkään. Köyhää ja tervettä tulee verrata rikkaaseen ja terveeseen. 

Tuossahan se vamma on se joka aiheuttaa murhetta elämässä, ei raha. Jos on enemmän rahaa niin sitten on asiat yleensä paremmin kuin jos ei olisi. 

Vierailija kirjoitti:

Rahalla ei saa rakkautta.

Kaikkien kliseiden äiti, rahalla saa todellakin paljon parempaa rakkautta, se on maailmanlla nähty jo tuhansia kertoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kliseisesti sanottu mutta totta: Ne rahat mitä oon perinyt, on auttaneet elämässä ihan hurjasti, ja niiden avulla saanut onnellisia hetkiä. Mutta ei ne ole isää ja äitiä korvanneet. 

Ilman rahaako se elämä sitten olisibollut parempaa?

Kysymys on jotenkin aggressiivinen, joten oletan, ettet ole aidosti kiinnostunut aiheesta, jostain syystä vastaan silti. 

Olen samanlainen kuin hän. Läheisen menettäminen oli niin traumaattinen, että siihen samaan yhteyteen perintö tuntui jotenkin sellaiselta, että halusi erottaa mielensä siitä kokonaan. 

Raharemontti-ohjelmassa oli nuori nainen, jonka talousasiat olivat menneet sekaisin, kun läheinen oli kuollut (ja oli ilmeisesti perinyt rahaa, en muista, en kuitenkaan puhu siitä toises

Kyllä sillä rahalla oli merkitystä nimenomaan läheisen kuollessa. Ei tarvinut stressata, että mistä rahat hautajaisiin ja että miten elämä jatkuu taloudellisesti tämän jälkeen, perheen talous ei kaatunut. Rahalla pääsi myös kivasti yksityiselle, eikä tarvinut jonottaa julkiselle.

No sillä rahalla, mikä tuosta jäi vielä yli. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi ne rikkaat sitten vinkuvat aina korkeita veroprosenttejaan jos kerran se lisäraha ei tee heitä yhtään onnellisemmiksi?

Ihmine on tyhmä, valtaosa varakkaista koittaa vain tulla vielä varakkaammaksi ja oravanpyörä ja stressi jatkuu, eikä ahneudella ole rajoja.

Lisäksi tuntuu aina oudolta, että näin kapeakatseiset ovat niinkin hyvissä asemissa, joissa tarvittaisiin paljon laajempaa näkemystä asioihin.

Vaha kylla nauroin kin soini borg hopisi ettei ole onnellisempi kuin koyhana. Kuule koyhan ja rikkaan ero on siina etta jos 5*aamubuffassa on pekonit loppu niin aamiasvastaava saa nuhteet ja rikkaan paiva on pilalla koska pekoni. Pask at siita etta koyha saakin fudut ja loytaa itsensa kadulta ja on onnellinen Jos aurinko lammittaa kohmeisia poskia. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi ne rikkaat sitten vinkuvat aina korkeita veroprosenttejaan jos kerran se lisäraha ei tee heitä yhtään onnellisemmiksi?

Juuri joku miljonääri itki ja narisi kun hänen noin 30 tuhannen kuukausittaisesta eläkkeestä menee paljon veroa.

Ja siis rahaa tileillä varmaan miljoonia ja omaisuutta ties kuinka paljon, kuolemakin jo kolkuttelee ja silti maailma kaatuu päälle kun menettää muutaman tonnin tuosta 30 tonnin eläkkeestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ne rikkaat sitten vinkuvat aina korkeita veroprosenttejaan jos kerran se lisäraha ei tee heitä yhtään onnellisemmiksi?

Koska ne korkeat prosentit ovat syrjintää ja eriarvoistamista eikä missään nimessä reilua. Tasavero kaikille taas olisi aivan reilua. Siinäkin tapauksessa 100 t€ tuloista 30% verolla maksetaan veroja 30 t€ kun 30 t€ tuloista vain 9 t€. Millä tavalla Suomen veroprogressio on kohtuullista tai edes järkevää kun sillä siis annetaan selvä viesti, että kouluttautuminen ja työnteko ei kannata? Esimerkiksi vaativia asiantuntijatehtäviä ei kuitenkaan pieni- ja keskituloiset pysty hoitamaan.

Mielestäsi siis mm elinkustannukset ovat syrjintää, koska köyhiltä menee lähemmäs 100% tai enemmän selviytymiseen ja rikkailta vain häviävän pieni prosentti? 

Väität siis, että kyvyt riippuvat tuloista. Eikö siis kaikille tulisi järjestää huima palkankorotus, niin alkaisi ne vaativammatkin tehtävät onnistumaan?