Rikkaat jaksavat väittää, että raha ei tuo onnea

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi lapsena orvoksi jäänyt tuttava hokee aina että raha ei tuo onnea. Helppohan se on sanoa, kun lastensuojelu ja sukulaiset on järjestäneet ja sosiaalitoimi kustantanut elämän lapsesta asti, lisäksi saanut vanhemmiltaan perinnöt.

Mitäpä jos hän tarkoittaakin sitä, että on jatkuvasti onneton siitä huolimatta mitä on saanut (itse kyllä näen aika painajaisena ajatuksen lapsuudesta sosiaalitoimessa ja sukulaisissa ja sen, että vanhempien sijaan ilmestyi sen ikäiselle kohtuuton nippu rahaa). Mikä sinä olet kertomaan toiselle hänen puolestaan, onko hän onnellinen vai ei? Traumathan tuollaisesta hyvin helposti jää eikä niitä vie pois se, että sai 50 000, 500 000 tai 1 000 000 verrattuna siihen, että olisi saanut normaalin lapsuud

Miksi ei voi olla? Asennekysymyshän se toisaalta kyllä myös on. Jos suhtautuu omaan elämäänsä säälitelleen ja aina negatiivisesti, niin tuskinpa sitä kovin onnellinen on. 

Ei kai peruskoulun biologiassa nykypäivänäkään mennä tarpeeksi syvälle asioihin?

Lapsena muodostuu aivot, hermosto, välittäjäainetoiminta jne. Kun tapahtuu jotain niin merkittävää kuin eroon joutuminen omasta vanhemmasta tai vanhempien kuolema, se jättää lopullisen merkin hermostoon ja psyykeeseen, Se on sitten omasta asenteesta ja tuurista kiinni, mitä seurauksia siitä loppupeleissä on. Ja se asennekin on luonteen lisäksi kiinni siitä, miten se tapahtuma muutti aivoja ja välittäjäainetoimintaa, koska sieltä kumpuaa ajatukset, mielialat jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi lapsena orvoksi jäänyt tuttava hokee aina että raha ei tuo onnea. Helppohan se on sanoa, kun lastensuojelu ja sukulaiset on järjestäneet ja sosiaalitoimi kustantanut elämän lapsesta asti, lisäksi saanut vanhemmiltaan perinnöt.

Mitäpä jos hän tarkoittaakin sitä, että on jatkuvasti onneton siitä huolimatta mitä on saanut (itse kyllä näen aika painajaisena ajatuksen lapsuudesta sosiaalitoimessa ja sukulaisissa ja sen, että vanhempien sijaan ilmestyi sen ikäiselle kohtuuton nippu rahaa). Mikä sinä olet kertomaan toiselle hänen puolestaan, onko hän onnellinen vai ei? Traumathan tuollaisesta hyvin helposti jää eikä niitä vie pois se, että sai 50 000, 500 000 tai 1 000 000 verrattuna siihen, että olisi saanut normaalin lapsuuden. 

Myös orvoksi jä

Siis ei voi orvoksi jääneellä olla normaali lapsuus. Orvoksi jääminen ja normaali lapsuus kumoavat toisensa. Nykyään ymmärretään jo sekin, että jokainen adoptiolapsi on erityisen tuen tarpeen lapsi siitä huolimatta, että olisi adoptoitu Westendiin maailman parhaille, rakastavimmille ja turvallisille vanhemmille.

Mitä ihmettä? Ei kukaan ulkopuolinen voi päättää siitä onko ollut normaali lapsuus vai ei. Esimerkiksi minulla on ollut oikein hyvä ja normaali lapsuus vaikka olen aikoinaan jäänyt orvoksi.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen saanut koottua 100k sijoitussalkun  ja mielenrauha on tälläkin summalla jo aivan valtava, vaikka rikkaasta olen kaukana. Haaveilen, että saisin sen verran kasaan että voin hypätä eläkkeelle aikaisemmin kuin 70-vuotiaana. 

Onnittelen! Ensimmäinen 100kg on vaikeinta saavuttaa. Sen jälkeen helpottaa. T. Korkoa korolle miljonääri

Kyllä se raha helpottaa elämää oikeastaan kaiken suhteen. Tietenkään rahalla ei suoraan saa ostettua onnellisuutta itselleen, mutta se auttaa saamaan asioita joiden avulla se onnen tavoittelukin on helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi lapsena orvoksi jäänyt tuttava hokee aina että raha ei tuo onnea. Helppohan se on sanoa, kun lastensuojelu ja sukulaiset on järjestäneet ja sosiaalitoimi kustantanut elämän lapsesta asti, lisäksi saanut vanhemmiltaan perinnöt.

Mitäpä jos hän tarkoittaakin sitä, että on jatkuvasti onneton siitä huolimatta mitä on saanut (itse kyllä näen aika painajaisena ajatuksen lapsuudesta sosiaalitoimessa ja sukulaisissa ja sen, että vanhempien sijaan ilmestyi sen ikäiselle kohtuuton nippu rahaa). Mikä sinä olet kertomaan toiselle hänen puolestaan, onko hän onnellinen vai ei? Traumathan tuollaisesta hyvin helposti jää eikä niitä vie pois se, että sai 50 000, 500 000 tai 1 000 000 verrattuna siihen, että olisi saanut normaalin lapsuud

Mitä ihmettä? Ei kukaan ulkopuolinen voi päättää siitä onko ollut normaali lapsuus vai ei. Esimerkiksi minulla on ollut oikein hyvä ja normaali lapsuus vaikka olen aikoinaan jäänyt orvoksi.

En tarkoittanut sitä, miten sinä koet asian vaan miten kehosi sen kokee. On tutkimusten mukaan oletettavaa, että sinulla on särö hermostossasi, joka voi saada sinut aikuisena vaikka ahdistumaan tai masentumaan helpommin kuin jos vanhempasi olisivat eläneet koko lapsuutesi tai reagoit vahvemmin stressiin, hylkäämiseen tms. Tai joudut kompensoimaan enemmän kuin muut. Tai joudut ihmissuhteissa vaikeuksiin tms tms. Enkä todellakaan sano, että tuo kaikki tapahtuu kaikille, mutta kyllä se elimistöön jättää handicapin samalla tavalla kuin lapsena sairastettu syöpäkin jättäisi. 

Älkää uskoko tuohon. Jokainen rikas sanoo sen, mutta heidän elämänsä olisi täysin tuskallista köyhänä.

Isä kuoli kun olin 14v, sain perintöä häneltä ja vaimoltaan. En kuitenkaan oikeastaan yhdistä noita asioita toisiinsa, elämäni on ollut hyvää ja turvallista ja raha ja omaisuus on auttanut ja helpottanut asioita.

Vierailija kirjoitti:

Älkää uskoko tuohon. Jokainen rikas sanoo sen, mutta heidän elämänsä olisi täysin tuskallista köyhänä.

Tässä juuri kiteytyy tämä keskustelu. Kun ei ole vain onni ja tuska. On onni, neutraali ja tuska. 

Raha poistaa köyhyyden tuskan. Mutta se ei poista muuta tuskaa. Sillä voi yrittää saada poistettua muuta tuskaa, mutta ei ole takeita. 

Raha ei tuo onnea. Rahalla voi yrittää hankkia onnea tuottavia asioita, jos on potentiaali tuntea onnea. 

Raha luo lisää mahdollisuuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Rahalla ei saa rakkautta.

Kyseenalaista.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen semi rikas, netto-omaisuus noin 700 000 euroa. Mutta en mä ole onnellinen. Olen yksinäinen ja surullinen ihminen. 

N43

 

Aina on olemassa ihmisiä, jotka eivät ole onnellisia, ei ole ystäviä, ovat masentuneita yms. Heitä ei mikään raha sitten varmaankaan auta. Mutta itse tarkoitan, että yleensä rahalla saa mielenrauhan jos näitä muita ongelmia ei ole köyhänäkään. Itse en ole masentunut kun asiat ovat kunnossa, tiedän sen kun olen elänyt toisenlaistakin elämää. Jos ihminen on masentunut jostain muusta syystä kuin rahanpuutteesta niin ei raha auta. Koska ilmeisesti terapiat yms. on jo kokeiltu. 

Nyt on erotettava ihmistyypistä johtuvat seikat ja rahanpuutteesta johtuvat seikat. Jos ihmistyyppina on negatiivinen, masentunut, ei ole onnellisuutta, ei ole ystäviä oli tilanne mikä tahansa tai jos ihmistyyppina on tyytyväinen ja onnellinen kun ei ole rahasta johtuvaa stressiä ja turvattomuutta. 

Kysyisin yllä olevalta kommentoijalta eikö hän tunne iloa kun varallisuutensa tuo mielenrauhaa tai tyytyväisyyttä, ettei tarvitse surra rahahuolia kuten monet muut ihmiset? 

 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi lapsena orvoksi jäänyt tuttava hokee aina että raha ei tuo onnea. Helppohan se on sanoa, kun lastensuojelu ja sukulaiset on järjestäneet ja sosiaalitoimi kustantanut elämän lapsesta asti, lisäksi saanut vanhemmiltaan perinnöt.

Mitäpä jos hän tarkoittaakin sitä, että on jatkuvasti onneton siitä huolimatta mitä on saanut (itse kyllä näen aika painajaisena ajatuksen lapsuudesta sosiaalitoimessa ja sukulaisissa ja sen, että vanhempien sijaan ilmestyi sen ikäiselle kohtuuton nippu rahaa). Mikä sinä olet kertomaan toiselle hänen puolestaan, onko hän onnellinen vai ei? Traumathan tuollaisesta hyvin helposti jää eikä niitä vie pois se, että sai 50 000, 500 000 tai 1 000 000 ver

En tarkoittanut sitä, miten sinä koet asian vaan miten kehosi sen kokee. On tutkimusten mukaan oletettavaa, että sinulla on särö hermostossasi, joka voi saada sinut aikuisena vaikka ahdistumaan tai masentumaan helpommin kuin jos vanhempasi olisivat eläneet koko lapsuutesi tai reagoit vahvemmin stressiin, hylkäämiseen tms. Tai joudut kompensoimaan enemmän kuin muut. Tai joudut ihmissuhteissa vaikeuksiin tms tms. Enkä todellakaan sano, että tuo kaikki tapahtuu kaikille, mutta kyllä se elimistöön jättää handicapin samalla tavalla kuin lapsena sairastettu syöpäkin jättäisi.

Miksi puhut elämästäni kuin tietäisit siitä millaista se on ollut? Ensinnäkin, jokaisen elämä on ainutlaatuinen, eri ihmisten elämässä on lukemattomia tekijöitä, ettei niiden vertailussa ole mitään järkeä. Siksi ei voida tehdä oikeastaan mitään päätelmiä yksittäisen tai edes muutaman yksittäisen tekijän perusteella.

Koen lapsuuteni olleen varsin normaali, hyvä ja turvallinen koti, hyvät vanhemmat, hyviä ihmissuhteita, lapsuudessa kavereita, olen saanut mahdollisuuden tehdä mielekkäitä asioita ja minusta on huolehdittu hyvin. Siksi kuulostaa todella oudolta, että joku ulkopuolinen väittää, että orvoksi jääneellä ei olisi voinut olla normaalia lapsuutta.

Tuo ketjun alkupuolella mainittu esimerkki 3000 euron bruttotuloista on kyllä hyvä esimerkki, miten Suomessakin köyhyys nähdään suhteellisesti. 1000 e kuussa tienaavalle yksinyrittäjälle se kuulostaa utopistisen suurelta.

Sitten taas maailman mittakaavassa moni tienaa 0-10 e kuukausitulot, eli oikeasti köyhä on sellainen, joka asuu likaisella kadulla/slummissa/savimajassa nälästä ja sairauksista kärsien, ei saa mistään puhdasta vettä eikä juuri syökään, ellei roskiksesta/kaatopaikalta satu jaksaa kaivamaan.

Ainoa skenaario missä voisi kuvitella että raha ei tuo onnea, on sen hankkiminen "likaisilla tavoilla" kuten seksiä vastaan älllöttävien ukkojen kanssa tai huumekaupoilla, joissa päädyt kokemaan fyysistä väkivaltaa. Silloin varmaan henkisen ja fyysisen terveyden säilyttäminen olisi rahaa tärkeämpää, muuten ei tule mitään mieleen missä raha ei kohentaisi terveyttä ja lisäisi onnellisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Oon sossuna rikkaiden alueella ja riittäis juttua vaikka miten paljon rikkaitten ongelmista mihin ei raha auta, mut vaitiolovelvollisuus :) 

Rikkaus ei ole asia mitä itse kadehdin. Toki löytyy onnellisia ja hyvinvoivia rikkaita. Lähtökohtaisesti meillä kaikilla on sama elämä iloineen ja suruineen. 

Käyvätkö rikkaatkin sossussa🤔?

Vierailija kirjoitti:

Ainoa skenaario missä voisi kuvitella että raha ei tuo onnea, on sen hankkiminen "likaisilla tavoilla" kuten seksiä vastaan älllöttävien ukkojen kanssa tai huumekaupoilla, joissa päädyt kokemaan fyysistä väkivaltaa. Silloin varmaan henkisen ja fyysisen terveyden säilyttäminen olisi rahaa tärkeämpää, muuten ei tule mitään mieleen missä raha ei kohentaisi terveyttä ja lisäisi onnellisuutta.

Onko kokemusta ällöttävistä ukoista? Mites muiden kokemuksista? Ovatko kaikki sinusta ällöttävät myös muiden mielestä ällöttäviä?

Raha ei tuo onnea rikkaille, jotka ovat saitoja ja venyttävät pennin soikeaksi. He kulkevat huonoissa vaatteissa, palelevat pakkasessa rikkinäisissä kengissä. Syövät ravinneköyhää halvinta ruokaa, palelevat kylmissä ja pimeissä asunnoissaan, koska ei raskita lämmittää, eikä pitää valoja päällä. Suihkussa käydään kerran viikossa, koska vesi on liian kallista. Kesällä kerätään sadevedet, jolla huuhdotaan vessanpytty. Kaupassa hipistellään himokkaasti tavaroita, mutta mitään ei raskita ostaa, mutta jos ilmakseksi annetaan, niin kaikki otetaan ilomielin vastaan, vaikka rikkinäistä tavaraa. 

En ole missään nimessä rikas enkä sellaiseksi tule koskaan, mutta varmaan kuulun tulojen puolesta jonnekin ylempään keskiluokkaan. 

Ei se raha onnelliseksi ole minua tehnyt, mutta totta heevetissä se tekee elämästä älyttömän paljon helpompaa, kun ei tarvitse sitä rahaa erityisemmin miettiä. 

Mutta kolikolla on toinen puoli. Minulla ei ole vapaapäivä. Tällä hetkellä viimeisin kokonainen yksi, siis yksi, oli heinäkuussa. Minulla ei ole lomia. "Lomien" aikana tehdään rästissä olevia hommia. Tämä siis tarkoittaa myös sitä, että viikonloput tehdään myös töitä.

asianajaja, N54

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen semi rikas, netto-omaisuus noin 700 000 euroa. Mutta en mä ole onnellinen. Olen yksinäinen ja surullinen ihminen. 

N43

Juuri näin. Itselläkin oli 500 000, nyt enää 350 000 tai jotain sinne päin. Vakavasti masentuneen diagnoosilla haetaan eläkettä. 

N52

Mikä on aiheuttanut vakavan masennuksen?

 

 

Vierailija kirjoitti:

En ole missään nimessä rikas enkä sellaiseksi tule koskaan, mutta varmaan kuulun tulojen puolesta jonnekin ylempään keskiluokkaan. 

Ei se raha onnelliseksi ole minua tehnyt, mutta totta heevetissä se tekee elämästä älyttömän paljon helpompaa, kun ei tarvitse sitä rahaa erityisemmin miettiä. 

Mutta kolikolla on toinen puoli. Minulla ei ole vapaapäivä. Tällä hetkellä viimeisin kokonainen yksi, siis yksi, oli heinäkuussa. Minulla ei ole lomia. "Lomien" aikana tehdään rästissä olevia hommia. Tämä siis tarkoittaa myös sitä, että viikonloput tehdään myös töitä.

asianajaja, N54

Mutta onko taloudellisesti pakko? Jos ei, niin sehän on vaan ihan oma valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon sossuna rikkaiden alueella ja riittäis juttua vaikka miten paljon rikkaitten ongelmista mihin ei raha auta, mut vaitiolovelvollisuus :) 

Rikkaus ei ole asia mitä itse kadehdin. Toki löytyy onnellisia ja hyvinvoivia rikkaita. Lähtökohtaisesti meillä kaikilla on sama elämä iloineen ja suruineen. 

Käyvätkö rikkaatkin sossussa🤔?

Ainakin minä olen joutunut käymään. En tosin ole tämän palstan mukaan rikas, mutta ihan riittävän hyväosainen kuitenkin. Ja ihan samaa vittuilua sieltä saa (päihteetön ja kunnollinen) rikas kuin köyhäkin asiakas. Tässä tapauksessa ehkä juuri siksi, että olin liian rikas sen sossutädin mielestä, vaikka rahaa en pyytänytkään. Mutta joo, vähän vieras olo kyllä siellä toimistossa, että mihin ihmeeseen olen tullut, kun on päässyt keski-ikään asioimatta ko. putiikin kanssa.