Rikkaat jaksavat väittää, että raha ei tuo onnea

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi lapsena orvoksi jäänyt tuttava hokee aina että raha ei tuo onnea. Helppohan se on sanoa, kun lastensuojelu ja sukulaiset on järjestäneet ja sosiaalitoimi kustantanut elämän lapsesta asti, lisäksi saanut vanhemmiltaan perinnöt.

Sä et edes halua nähdä muita ajattelumalleja onneen kuin rahan vaan. Ootko rahallisesti katkera toisille, kun asennoidut toisen näkemykseen tuollein kuin sanot?

Siis sehän on vaan hyvä, että lapsena orvoksi jäänyt on päässyt lastensuojelun piiriin ja saanut uuden perheensä kanssa kaiken mahdollisen avun ja tuen.

Ei kai se niin vapaaehtoista ole.

Ihminen haaveilee aina paremmasta, se on ihan luonnollista. Ihminen joka kykenee elämään ja nauttimaan hetkistä ja tekemään niistä viihtyisän, ihminen kykenee sopeutumaan ja elämään viihtyisästi vaikka autiosaarella pieruverkkareissa juomalla merivettä p@skasissa kalsareissa. Se on asenne mikä ratkaisee, ei lottovoitto pelasta mitään jos korvienvälissä on vikaa. Jokainen taaplaa tyylillään, siksi maailma onkin niin rikas paikka olla ja elää sillä jokaisen ihmisen elämästä jää jälki ja tarina, joka koskettaa ja on mielenkiintoinen juuri sellaisenaan kuin on.

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikilla varakkailla on mökki tai muu vapaa-ajan asunto. Miksi he ovat hankkineet sen, jos se ei lisää onnellisuutta. Lisäksi he käyvät usein ulkomaanmatkoilla. Miksi, jos se ei lisää onnellisuutta? Näitä esimerkkejä olisi loputtomasti.

 

Niinpä. Varakkaat eivät tätä tajua kun pitävät näitä itsestään selvinä ja heille kuuluvina asioina. Usein asuvat tilavissa omakotitaloissa viihtyisällä pihalla. Voisivat yhtä hyvin asua betonilähiössä kaksiossa jos ei sillä väliä. Miksi varakkaille on yksi tai useampi uusi tai uudehko turvallinen auto? Mikseivät aja vanhoilla ritsoilla jos ei ole merkitystä. Esimerkiksi kodinkoneet ovat uudehkoja ja kunnollisia. Säästävät sähköä ja ovat turvallisia ja helppoja käyttää. Köyhä joutuu ostamaan halpoja tai käytettyjä. Ovat jopa epäturvallisia käyttää. Tai joutuvat olemaan ilman. Jne...

Onni on olla ilman kipuja. Niihin ei aina edes rahalla saa apua. Onni on, jos on riittävästi ruokaa, vaatetta, suojaa ja hyviä ihmissuhteita.Näiden ylittäminen on vain elintasokilpailua, jossa kattoa ei saavuta koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Raha ei todellakaan tee onnelliseksi, mutta tietynlaista mielenrauhaa se antaa. Ja sitä rahaa ei tartte olla edes laarit täynnä, kunhan sitä on sen verran, ettei tartte pennejä laskea.

 

Voiko joku uskoa, että ainakin minulle mielenrauha olisi juuri sitä onnellisuutta? Miksi mielenrauhan tärkeyttä väheksytää? Kun on mielenrauha Niin nukut paremmin, olet ystävällisempi ja kärsivällisempi muille ihmisille. Myös stressiä ei ole ja sairastumisen riski on vähäisempi. Minulle riittäisi rahan antama taloudellinen mielenrauha ja sitä kautta olisin tyytyväinen onnelliseen elämään. En koe olevani onneton mistään muusta syystä kuin rahan niukkuudesta ja siitä johtuvasta ahdistuksesta ja pelosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poista raha yhtälöstä niin johan muuttuu ääni kellossa. Kun olet rikas, on sulla paremmat mahdollisuudet hoitaa sairautesi, viettää omannäköistä elämää, käydä paikoissa joissa tapaat ihmisiä, harrastaa jne. Minusta tuo on jeesustelua, että raha ei toisi onnea. Ainakin se helpottaa elämää

Paitsi Michael Shumacherilla vaikka rahaa on niin, että ranteita pakottaa. 

Jos olisi köyhempi niin olisi ollut mullan alla jo aikaa sitten. 

Köyhänä ei olisi ollut laskettelemassa Alpeilla... Joten.

Elelisi terveenä ja onnellisena jossain saksanmaalla...

Whitney Houston. Michael Jackson. Kurt Cobain. Elvis. Jne...

Rikkaita ja onnellisia...

Vierailija kirjoitti:

Whitney Houston. Michael Jackson. Kurt Cobain. Elvis. Jne...

Rikkaita ja onnellisia...

 

Ennemminkin kiittämättömiä ja ihan itse mokailleet.

Vierailija kirjoitti:

Yksi lapsena orvoksi jäänyt tuttava hokee aina että raha ei tuo onnea. Helppohan se on sanoa, kun lastensuojelu ja sukulaiset on järjestäneet ja sosiaalitoimi kustantanut elämän lapsesta asti, lisäksi saanut vanhemmiltaan perinnöt.

Mitäpä jos hän tarkoittaakin sitä, että on jatkuvasti onneton siitä huolimatta mitä on saanut (itse kyllä näen aika painajaisena ajatuksen lapsuudesta sosiaalitoimessa ja sukulaisissa ja sen, että vanhempien sijaan ilmestyi sen ikäiselle kohtuuton nippu rahaa). Mikä sinä olet kertomaan toiselle hänen puolestaan, onko hän onnellinen vai ei? Traumathan tuollaisesta hyvin helposti jää eikä niitä vie pois se, että sai 50 000, 500 000 tai 1 000 000 verrattuna siihen, että olisi saanut normaalin lapsuuden. 

Ette ole tulleet ajatelleeksi, että niillä ulkomaanmatkoillakin käy takakireitä, masentuneita, ahdistuneita jne. Uskon olevani ihan yhtä onnellinen omalla takapihallani kuin joku toinen ulkomaanmatkalla. Hän vaan on kokemusta rikkaampi. 

Omassa tuttavapiirissäni on ainakin kaksi pakonomaista matkustelijaa, jotka pakenevat todellisuuttaan ulkomaanmatkoille kaikki lomat. Ei sekään kauhean houkuttelevalta kuulosta, vaikka matkoilla ihan kivaa olisikin.

Vierailija kirjoitti:

Rahan myötä tulee uudet ongelmat, kuten stressi siitä että se raha katoaa ja tulee köyhäksi. Siksi rikkailla on se vimma haalia aina vaan lisää rahaa eikä mikään riitä.

 

Vaikka rikkaus ei toisi onnea, niin se helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raha ei todellakaan tee onnelliseksi, mutta tietynlaista mielenrauhaa se antaa. Ja sitä rahaa ei tartte olla edes laarit täynnä, kunhan sitä on sen verran, ettei tartte pennejä laskea.

 

Voiko joku uskoa, että ainakin minulle mielenrauha olisi juuri sitä onnellisuutta? Miksi mielenrauhan tärkeyttä väheksytää? Kun on mielenrauha Niin nukut paremmin, olet ystävällisempi ja kärsivällisempi muille ihmisille. Myös stressiä ei ole ja sairastumisen riski on vähäisempi. Minulle riittäisi rahan antama taloudellinen mielenrauha ja sitä kautta olisin tyytyväinen onnelliseen elämään. En koe olevani onneton mistään muusta syystä kuin rahan niukkuudesta ja siitä johtuvasta ahdistuksesta ja pelosta. 

Uskon oikein hyvin. Mutta sinun tilanteesi ei muuta sitä, ettei kaikilla ole mielenrauhaa rahasta huolimatta. 

Olin PTSD:ssä ja tilillä oli 80 000 euroa. Heräsin joka aamu kamalaan oloon ja takaumat pyöri päässä päivät pitkät pari vuotta. Nyt on säästöt menneet ja talousongelmat ja ne tuovat turvattomuutta ja stressiä, mutta minulla on kyky nauttia vaikka kirjasta tai palapelistä tai ruoasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raha ei todellakaan tee onnelliseksi, mutta tietynlaista mielenrauhaa se antaa. Ja sitä rahaa ei tartte olla edes laarit täynnä, kunhan sitä on sen verran, ettei tartte pennejä laskea.

 

Voiko joku uskoa, että ainakin minulle mielenrauha olisi juuri sitä onnellisuutta? Miksi mielenrauhan tärkeyttä väheksytää? Kun on mielenrauha Niin nukut paremmin, olet ystävällisempi ja kärsivällisempi muille ihmisille. Myös stressiä ei ole ja sairastumisen riski on vähäisempi. Minulle riittäisi rahan antama taloudellinen mielenrauha ja sitä kautta olisin tyytyväinen onnelliseen elämään. En koe olevani onneton mistään muusta syystä kuin rahan niukkuudesta ja siitä johtuvasta ahdistuksesta ja pelosta. 

Rahan saaminen takuuvaramsti poistaa negatiivisista asioista taloushuolet. Mutta se ei takaa mitään muuta. Rikaskin voi olla masentunut, vailla tarkoitusta elämässä jne. Moni rikas ja/tai kuuluisa tekee itsarin. 

Rahan myötä saat kateelliset naapurit, ystävät, työkaverit ym. raha aiheuttaa suvussa ja ihmisten kesken riitaa ja vuosikymmenten välirikot. Kellä rahaa on se rahan käteköön.

Oikeassa rikkaat ovat siinä mielessä että ei se raha tuo onnea, kun ihminen on sellainen että kaikkeen tottuu ja ne rikkaudetkin muuttuvat arkiseksi.

Mä olen semi rikas, netto-omaisuus noin 700 000 euroa. Mutta en mä ole onnellinen. Olen yksinäinen ja surullinen ihminen. 

N43

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi lapsena orvoksi jäänyt tuttava hokee aina että raha ei tuo onnea. Helppohan se on sanoa, kun lastensuojelu ja sukulaiset on järjestäneet ja sosiaalitoimi kustantanut elämän lapsesta asti, lisäksi saanut vanhemmiltaan perinnöt.

Mitäpä jos hän tarkoittaakin sitä, että on jatkuvasti onneton siitä huolimatta mitä on saanut (itse kyllä näen aika painajaisena ajatuksen lapsuudesta sosiaalitoimessa ja sukulaisissa ja sen, että vanhempien sijaan ilmestyi sen ikäiselle kohtuuton nippu rahaa). Mikä sinä olet kertomaan toiselle hänen puolestaan, onko hän onnellinen vai ei? Traumathan tuollaisesta hyvin helposti jää eikä niitä vie pois se, että sai 50 000, 500 000 tai 1 000 000 verrattuna siihen, että olisi saanut normaalin lapsuuden. 

Myös orvoksi jääneellä voi olla normaali lapsuus. Yleensä sosiaaliviranomaiset ja lastensuojelu varmistaa että olot on mahdollisimman normaalit, huoltajien ja kotiolojen suhteen on paljon tiukempi seula kuin biologisten vanhempien kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen semi rikas, netto-omaisuus noin 700 000 euroa. Mutta en mä ole onnellinen. Olen yksinäinen ja surullinen ihminen. 

N43

Juuri näin. Itselläkin oli 500 000, nyt enää 350 000 tai jotain sinne päin. Vakavasti masentuneen diagnoosilla haetaan eläkettä. 

N52

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi lapsena orvoksi jäänyt tuttava hokee aina että raha ei tuo onnea. Helppohan se on sanoa, kun lastensuojelu ja sukulaiset on järjestäneet ja sosiaalitoimi kustantanut elämän lapsesta asti, lisäksi saanut vanhemmiltaan perinnöt.

Mitäpä jos hän tarkoittaakin sitä, että on jatkuvasti onneton siitä huolimatta mitä on saanut (itse kyllä näen aika painajaisena ajatuksen lapsuudesta sosiaalitoimessa ja sukulaisissa ja sen, että vanhempien sijaan ilmestyi sen ikäiselle kohtuuton nippu rahaa). Mikä sinä olet kertomaan toiselle hänen puolestaan, onko hän onnellinen vai ei? Traumathan tuollaisesta hyvin helposti jää eikä niitä vie pois se, että sai 50 000, 500 000 tai 1 000 000 verrattuna siihen, että olisi saanut normaalin lapsuuden. 

Myös orvoksi jääneellä voi olla normaali lapsuus. Yleensä sosiaa

Siis ei voi orvoksi jääneellä olla normaali lapsuus. Orvoksi jääminen ja normaali lapsuus kumoavat toisensa. Nykyään ymmärretään jo sekin, että jokainen adoptiolapsi on erityisen tuen tarpeen lapsi siitä huolimatta, että olisi adoptoitu Westendiin maailman parhaille, rakastavimmille ja turvallisille vanhemmille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi lapsena orvoksi jäänyt tuttava hokee aina että raha ei tuo onnea. Helppohan se on sanoa, kun lastensuojelu ja sukulaiset on järjestäneet ja sosiaalitoimi kustantanut elämän lapsesta asti, lisäksi saanut vanhemmiltaan perinnöt.

Mitäpä jos hän tarkoittaakin sitä, että on jatkuvasti onneton siitä huolimatta mitä on saanut (itse kyllä näen aika painajaisena ajatuksen lapsuudesta sosiaalitoimessa ja sukulaisissa ja sen, että vanhempien sijaan ilmestyi sen ikäiselle kohtuuton nippu rahaa). Mikä sinä olet kertomaan toiselle hänen puolestaan, onko hän onnellinen vai ei? Traumathan tuollaisesta hyvin helposti jää eikä niitä vie pois se, että sai 50 000, 500 000 tai 1 000 000 verrattuna siihen, että olisi saanut normaalin lapsuuden. 

Myös orvoksi jä

Siis ei voi orvoksi jääneellä olla normaali lapsuus. Orvoksi jääminen ja normaali lapsuus kumoavat toisensa. Nykyään ymmärretään jo sekin, että jokainen adoptiolapsi on erityisen tuen tarpeen lapsi siitä huolimatta, että olisi adoptoitu Westendiin maailman parhaille, rakastavimmille ja turvallisille vanhemmille.

Miksi ei voi olla? Asennekysymyshän se toisaalta kyllä myös on. Jos suhtautuu omaan elämäänsä säälitelleen ja aina negatiivisesti, niin tuskinpa sitä kovin onnellinen on.