Lue keskustelun säännöt.
Polyamoria - mikä on todellinen syy sille?
Kommentit (223)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on todellinen syy yksiavioisuudelle? Epäluottamus? Mustasukkaisuus? Kontrollin tarve? Aivan yhtä hyvin kysymyksen asetus voi olla tämä.
Yksiavioisuuden konsepti:
- on joku joka välittää sinusta ja josta sinä voit välittää
- joka joka haluaa omistaa sinut ja jonka sinä haluat omistaa
- syvä luottamus
- syvä ystävyys
- joku joka on sinun puolellasi
jne. Ei tuollaista tärkeätä konseptia voi jakaa toisten ihmisten kanssa, samasta syystähän sitä omaa kumppania ei usein haluttaisi jakaa edes hänen menneisyytensä exien ja muiden hoitojen kanssa, koska tuollainen suhde on niin haavoittuvainen ja arvokas
Epäluottamus toisiin ihmisiin on täysin perusteltua tässä maailmassa, mustasukkaisuus seuraa jos suhteessa/konseptissa on
Ei ainakaan minun suhteissani ole mitään "omistamista". Muut kohdat allekirjoitan, mutta lisäisin sen, että ainakin itselläni yksisuhteisuuden (puhun suhteista mieluummin kuin "gamiasta") konsepti on se, että oma kiinnostus, vetovoima ja tunteet kohdistuvat vain yhteen ihmiseen enkä tunne tarvetta muille suhteille. Koen silti, että kyllä ihminen on yksisuhteisenakin vapaa tekemään mitä haluaa. En esim. minä ole olematta muiden kanssa siksi, että se ei olisi sallittua, vaan teen sen siksi, että en halua sellaista suhde-elämää. Ja jos olen rakastunut ja tunnen vetoa yhtä ihmistä kohtaan, en silloin tunne samoin muita kohtaan.
Kyllä se rakastuneisuus herättää kummasti omistamisen ja omistautumisen haluja. Mustasukkaisuuttakin. Tietysti se mitataan vapaalla tahdolla, se on se koetinkivi. Mutta kuitenkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa "poly" jonka tunnen saattaa olla kehno edustaja, mutta vastaa silti mielikuvaani. Todella raskas ihminen, sellainen joka aina tietää muita paremmin. On harrastanut muita suhteita siitä asti kun lapset on olleet ihan pieniä, ja kumppani on päältä katsoen alistettu ja höykytetty se hyväksymään, sillä muuten tämä ei olisi hyvä ihminen. Sama henkilö myös hyppäsi heti "muunsukupuoliseksi", kun siitä tuli ilmiö ja kyykyttää edelleen jokaista uutta ihmistä, joka ei huomannut että hän ei identifioidu sukupuolensa edustajaksi. Lapsensa ei myöskään ollut uskaltanut koulussa sanoa mitä sukupuolta on, sillä äiti olisi tehnyt asiasta liian ison haloon. Miehensä on avautunut minulle huonosta olostaan toistuvasti, mutta haluaa säilyttää jonkinlaisen kulissin ja omat kasvonsa, joten väittää olevansa itsekin monisuhteinen, vaikka ei ole ikinä ollut kenenkään toisen kanssa ja pelkää eroa.
Tällaiselta ihmiseltä saa sitten kuunnella joka käänteessä, miten muut ovat kontrollinhaluisia ja ahdasmielisiä.
Vierailija kirjoitti:
"Erittäin monella polyamorisella on ollut ihan normaali monogaminen suhde, kun he ovat tajunneet olevansa polyamorisia. Silloin on tietenkin kerrottava sille yhdelle kumppanille asiasta, eikä se ole manipulointia tai kiristystä, vaan rehellisyyttä.
En käsitä, miksi kirjoitit asiasta sukupuolittuneesti."
Voisitko hieman tarkentaa tuota sanavalintaasi: "ovat tajunneet olevansa polyamorisia"? Meinaatko että se on kuin jonkinlainen tila tai sairaus? Vai luuletko että muut, yhteen ihmiseen sitoutuneet eivät ikinä ajattele muita "silleen", kun pappi tai tuomari lausuu taikasanan? Miksi kaikista mielihaluista pitää tehdä patologinen tila tai identiteetti? Minäkin haluaisin syödä vain karkkia ja suklaata, tuhlata rahat peleihin ja lopettaa työni, mutta en tee niin sillä olen vastuussa läheisistäni enkä voi olla itsekäs.
Sillälailla, että tiedostavat voivansa tuntea romanttista rakkautta useampaa ihmistä kohtaan yhtäaikaa. Tässäkin ketjussahan monet julistaa, ettei ole mahdollista rakastaa kuin yhtä ihmistä kerralla sillä tavoin. Tässä on monogamisen ja polyamorisen ihmisen ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Erittäin monella polyamorisella on ollut ihan normaali monogaminen suhde, kun he ovat tajunneet olevansa polyamorisia. Silloin on tietenkin kerrottava sille yhdelle kumppanille asiasta, eikä se ole manipulointia tai kiristystä, vaan rehellisyyttä.
En käsitä, miksi kirjoitit asiasta sukupuolittuneesti."
Voisitko hieman tarkentaa tuota sanavalintaasi: "ovat tajunneet olevansa polyamorisia"? Meinaatko että se on kuin jonkinlainen tila tai sairaus? Vai luuletko että muut, yhteen ihmiseen sitoutuneet eivät ikinä ajattele muita "silleen", kun pappi tai tuomari lausuu taikasanan? Miksi kaikista mielihaluista pitää tehdä patologinen tila tai identiteetti? Minäkin haluaisin syödä vain karkkia ja suklaata, tuhlata rahat peleihin ja lopettaa työni, mutta en tee niin sillä olen vastuussa läheisistäni enkä voi olla itsekäs.
Sillälailla, että tiedostavat
Sillälailla, että tiedostavat voivansa tuntea romanttista rakkautta useampaa ihmistä kohtaan yhtäaikaa. Tässäkin ketjussahan monet julistaa, ettei ole mahdollista rakastaa kuin yhtä ihmistä kerralla sillä tavoin. Tässä on monogamisen ja polyamorisen ihmisen ero.
Jonkinasteista himoa ja jonkinasteista ihailua voivat tuntea useampaa kohtaan, joo toki, mutta eivät taatusti rakkautta tai ihastumista. Käytät sanoja aivan liian kepeästi.
Vierailija kirjoitti:
"Erittäin monella polyamorisella on ollut ihan normaali monogaminen suhde, kun he ovat tajunneet olevansa polyamorisia. Silloin on tietenkin kerrottava sille yhdelle kumppanille asiasta, eikä se ole manipulointia tai kiristystä, vaan rehellisyyttä.
En käsitä, miksi kirjoitit asiasta sukupuolittuneesti."
Voisitko hieman tarkentaa tuota sanavalintaasi: "ovat tajunneet olevansa polyamorisia"? Meinaatko että se on kuin jonkinlainen tila tai sairaus? Vai luuletko että muut, yhteen ihmiseen sitoutuneet eivät ikinä ajattele muita "silleen", kun pappi tai tuomari lausuu taikasanan? Miksi kaikista mielihaluista pitää tehdä patologinen tila tai identiteetti? Minäkin haluaisin syödä vain karkkia ja suklaata, tuhlata rahat peleihin ja lopettaa työni, mutta en tee niin sillä olen vastuussa läheisistäni enkä voi olla itsekäs.
No onhan se helpompi elää itsensä kanssa kun uskottelee itselleen että on tällainen " tila" jota kutsutaan polyamoriaksi. Ei sitten tarvitse yrittää elää ihmisiksi ja välttää toisen satuttamista, kun hei, minä olen polyamorinen, minkä minä sille voin. Kyllä todellakin varmaan suunnilleen jokainen ainakin pitkässä suhteessa ihastuu johonkin toiseen, mutta vain osa alkaa käytännössä tehdä jotain sen eteen. Iso osa ymmärtää että esim lapsille pitkät vakaat ihmissuhteet ovat tärkeitä. Mutta en sinänsä tuomitse, jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee kunhan on rehellinen eikä ala kuvitella että joku " diagnoosi" antaa vastuuvapauden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Erittäin monella polyamorisella on ollut ihan normaali monogaminen suhde, kun he ovat tajunneet olevansa polyamorisia. Silloin on tietenkin kerrottava sille yhdelle kumppanille asiasta, eikä se ole manipulointia tai kiristystä, vaan rehellisyyttä.
En käsitä, miksi kirjoitit asiasta sukupuolittuneesti."
Voisitko hieman tarkentaa tuota sanavalintaasi: "ovat tajunneet olevansa polyamorisia"? Meinaatko että se on kuin jonkinlainen tila tai sairaus? Vai luuletko että muut, yhteen ihmiseen sitoutuneet eivät ikinä ajattele muita "silleen", kun pappi tai tuomari lausuu taikasanan? Miksi kaikista mielihaluista pitää tehdä patologinen tila tai identiteetti? Minäkin haluaisin syödä vain karkkia ja suklaata, tuhlata rahat peleihin ja lopettaa työni, mutta en tee niin sillä olen vastuussa läheisistäni enkä voi olla itsekäs.
Jonkinasteista himoa ja jonkinasteista ihailua voivat tuntea useampaa kohtaan, joo toki, mutta eivät taatusti rakkautta tai ihastumista. Käytät sanoja aivan liian kepeästi.
Eikun polyamoriassa on nimenomaan kyse rakkaudesta. Aivan absurdia, että sä kuvittelet voivasi väittää toisten ihmisten puolesta, ettei näiden tuntema rakkaus ole rakkautta 😃.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Erittäin monella polyamorisella on ollut ihan normaali monogaminen suhde, kun he ovat tajunneet olevansa polyamorisia. Silloin on tietenkin kerrottava sille yhdelle kumppanille asiasta, eikä se ole manipulointia tai kiristystä, vaan rehellisyyttä.
En käsitä, miksi kirjoitit asiasta sukupuolittuneesti."
Voisitko hieman tarkentaa tuota sanavalintaasi: "ovat tajunneet olevansa polyamorisia"? Meinaatko että se on kuin jonkinlainen tila tai sairaus? Vai luuletko että muut, yhteen ihmiseen sitoutuneet eivät ikinä ajattele muita "silleen", kun pappi tai tuomari lausuu taikasanan? Miksi kaikista mielihaluista pitää tehdä patologinen tila tai identiteetti? Minäkin haluaisin syödä vain karkkia ja suklaata, tuhlata rahat peleihin ja lopettaa työni, mutta en tee niin sillä olen vastuussa läheisistäni enkä voi olla itsekäs.
Sillälailla, että tiedostavat voivansa tuntea romanttista rakkautta useampaa ihmistä kohtaan yhtäaikaa. Tässäkin ketjussahan monet julistaa, ettei ole mahdollista rakastaa kuin yhtä ihmistä kerralla sillä tavoin. Tässä on monogamisen ja polyamorisen ihmisen ero.
Ihan kirkkain silmin väität siinä, että sitoutuneessa suhteessa elävä ei kykene, tai tiedosta kykenevänsä tuntemaan romanttista rakkautta useampaa ihmistä kohtaan yhtä aikaa? Jokainen kykenee, ei meillä ole mitään merkittyä aisaparia. Ihminen on vastuussa valinnoistaan, ja aikuisena ei toteuta kaikkia mielihalujaan. Siihen vaikuttaa mm. kypsynyt kyky ymmärtää vuorovaikutussuhteita. Ihmislajin säilyvyys on perustunut sille, että jälkeläisillä on ollut kaksi vanhempaa jotka haluavat häntä puolustaa. Siinä yhtälössä varianttien minimoiminen takaa vakauden.
Aikuiset ihmiset myöntävät itselleen, että mielihaluja on, mutta niistä luovutaan jotta saa vaihtokaupassa jotain paljon suurempaa. On myös myönnettävä että on pelottavaa päästää toinen ihminen niin lähelle, että häneen joutuu luottamaan oman elämänsä kanssa, mutta että sekin pelko vaihdetaan siihen johonkin paljon suurempaan. Siinä on monogamisen ja polyamorisen ihmisen ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Erittäin monella polyamorisella on ollut ihan normaali monogaminen suhde, kun he ovat tajunneet olevansa polyamorisia. Silloin on tietenkin kerrottava sille yhdelle kumppanille asiasta, eikä se ole manipulointia tai kiristystä, vaan rehellisyyttä.
En käsitä, miksi kirjoitit asiasta sukupuolittuneesti."
Voisitko hieman tarkentaa tuota sanavalintaasi: "ovat tajunneet olevansa polyamorisia"? Meinaatko että se on kuin jonkinlainen tila tai sairaus? Vai luuletko että muut, yhteen ihmiseen sitoutuneet eivät ikinä ajattele muita "silleen", kun pappi tai tuomari lausuu taikasanan? Miksi kaikista mielihaluista pitää tehdä patologinen tila tai identiteetti? Minäkin haluaisin syödä vain karkkia ja suklaata, tuhlata rahat peleihin ja lopettaa työni, mutta en tee niin sillä olen vastuussa läheisistäni enkä voi olla itsekäs.
Sillälailla, että tiedostavat
Enpä ole kertaakaan nähnyt että joku olisi julistanut ettei voi rakastaa kuin yhtä kerrallaan. Mutta ehkä niin että jos rakastaa puolisoaan, niin ei ala suhteilemaan muiden kanssa ellei se ole aidosti kummankin tahto ja juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Erittäin monella polyamorisella on ollut ihan normaali monogaminen suhde, kun he ovat tajunneet olevansa polyamorisia. Silloin on tietenkin kerrottava sille yhdelle kumppanille asiasta, eikä se ole manipulointia tai kiristystä, vaan rehellisyyttä.
En käsitä, miksi kirjoitit asiasta sukupuolittuneesti."
Voisitko hieman tarkentaa tuota sanavalintaasi: "ovat tajunneet olevansa polyamorisia"? Meinaatko että se on kuin jonkinlainen tila tai sairaus? Vai luuletko että muut, yhteen ihmiseen sitoutuneet eivät ikinä ajattele muita "silleen", kun pappi tai tuomari lausuu taikasanan? Miksi kaikista mielihaluista pitää tehdä patologinen tila tai identiteetti? Minäkin haluaisin syödä vain karkkia ja suklaata, tuhlata rahat peleihin ja lopettaa työni, mutta en tee niin sillä olen vastuussa läheisistäni enkä voi olla itsekäs.
No onhan se helpompi elää itsensä kanssa kun uskottelee itselleen että on tällainen " tila" jota kutsutaan polyamoriaksi. Ei sitten tarvitse yrittää elää ihmisiksi ja välttää toisen satuttamista, kun hei, minä olen polyamorinen, minkä minä sille voin. Kyllä todellakin varmaan suunnilleen jokainen ainakin pitkässä suhteessa ihastuu johonkin toiseen, mutta vain osa alkaa käytännössä tehdä jotain sen eteen. Iso osa ymmärtää että esim lapsille pitkät vakaat ihmissuhteet ovat tärkeitä. Mutta en sinänsä tuomitse, jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee kunhan on rehellinen eikä ala kuvitella että joku " diagnoosi" antaa vastuuvapauden.
Kyllä polyamoria on olemassa, ei sitä kenenkään tarvitse uskotella itselleen.
Minkä vastuuvapauden? Vastuullisestihan polyamoriassa ollaan avoimia ja rehellisiä. Ne pettävät "monogamistithan" sitä vastuuta yrittävät vältellä, ei polyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Erittäin monella polyamorisella on ollut ihan normaali monogaminen suhde, kun he ovat tajunneet olevansa polyamorisia. Silloin on tietenkin kerrottava sille yhdelle kumppanille asiasta, eikä se ole manipulointia tai kiristystä, vaan rehellisyyttä.
En käsitä, miksi kirjoitit asiasta sukupuolittuneesti."
Voisitko hieman tarkentaa tuota sanavalintaasi: "ovat tajunneet olevansa polyamorisia"? Meinaatko että se on kuin jonkinlainen tila tai sairaus? Vai luuletko että muut, yhteen ihmiseen sitoutuneet eivät ikinä ajattele muita "silleen", kun pappi tai tuomari lausuu taikasanan? Miksi kaikista mielihaluista pitää tehdä patologinen tila tai identiteetti? Minäkin haluaisin syödä vain karkkia ja suklaata, tuhlata rahat peleihin ja lopettaa työni, mutta en tee niin sillä olen vastuussa läheisistäni enkä voi olla itsekäs.
Ihan kirkkain silmin väität siinä, että sitoutuneessa suhteessa elävä ei kykene, tai tiedosta kykenevänsä tuntemaan romanttista rakkautta useampaa ihmistä kohtaan yhtä aikaa? Jokainen kykenee, ei meillä ole mitään merkittyä aisaparia. Ihminen on vastuussa valinnoistaan, ja aikuisena ei toteuta kaikkia mielihalujaan. Siihen vaikuttaa mm. kypsynyt kyky ymmärtää vuorovaikutussuhteita. Ihmislajin säilyvyys on perustunut sille, että jälkeläisillä on ollut kaksi vanhempaa jotka haluavat häntä puolustaa. Siinä yhtälössä varianttien minimoiminen takaa vakauden.
Aikuiset ihmiset myöntävät itselleen, että mielihaluja on, mutta niistä luovutaan jotta saa vaihtokaupassa jotain paljon suurempaa. On myös myönnettävä että on pelottavaa päästää toinen ihminen niin lähelle, että häneen joutuu luottamaan oman elämänsä kanssa, mutta että sekin pelko vaihdetaan siihen johonkin paljon suurempaan. Siinä on monogamisen ja polyamorisen ihmisen ero.
Siis tässäkin ketjussa lukemattomat ihmiset ovat väittäneet, ettei ole mitenkään mahdollista tuntea romanttista rakkautta yhtäaikaa useaa ihmistä kohtaan. Että kummin se nyt oikein on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Erittäin monella polyamorisella on ollut ihan normaali monogaminen suhde, kun he ovat tajunneet olevansa polyamorisia. Silloin on tietenkin kerrottava sille yhdelle kumppanille asiasta, eikä se ole manipulointia tai kiristystä, vaan rehellisyyttä.
En käsitä, miksi kirjoitit asiasta sukupuolittuneesti."
Voisitko hieman tarkentaa tuota sanavalintaasi: "ovat tajunneet olevansa polyamorisia"? Meinaatko että se on kuin jonkinlainen tila tai sairaus? Vai luuletko että muut, yhteen ihmiseen sitoutuneet eivät ikinä ajattele muita "silleen", kun pappi tai tuomari lausuu taikasanan? Miksi kaikista mielihaluista pitää tehdä patologinen tila tai identiteetti? Minäkin haluaisin syödä vain karkkia ja suklaata, tuhlata rahat peleihin ja lopettaa työni, mutta en tee niin sillä olen va
Eikun polyamoriassa on nimenomaan kyse rakkaudesta. Aivan absurdia, että sä kuvittelet voivasi väittää toisten ihmisten puolesta, ettei näiden tuntema rakkaus ole rakkautta 😃.
Kyllä minä sen olen kokenut, väitän, että sinä et ole - ja siksi väärinkäytät sanaa etkä ymmärrä mitä se viime kädessä merkitsee. Sinulla on vain jotain höttöisiä ideaaleja, muta sinulla ei taida olla oikeasti hajuakaan siitä mitä se on ja miltä se tuntuu. Samaa höttöä kuin hippien vapaa rajaton rakkaus, joka ei itsessään tuonut onnea kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin syy on että suurelle osalle ihmisiä ei vaan enää ole eikä koskaan tule enää olemaan mitään merkityksellistä tekemistä yhteiskunnassa joten keskittyvät sitten panemiseen. Sama koskee kaikkea seksityötä ja seksiyrittäjyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Erittäin monella polyamorisella on ollut ihan normaali monogaminen suhde, kun he ovat tajunneet olevansa polyamorisia. Silloin on tietenkin kerrottava sille yhdelle kumppanille asiasta, eikä se ole manipulointia tai kiristystä, vaan rehellisyyttä.
En käsitä, miksi kirjoitit asiasta sukupuolittuneesti."
Voisitko hieman tarkentaa tuota sanavalintaasi: "ovat tajunneet olevansa polyamorisia"? Meinaatko että se on kuin jonkinlainen tila tai sairaus? Vai luuletko että muut, yhteen ihmiseen sitoutuneet eivät ikinä ajattele muita "silleen", kun pappi tai tuomari lausuu taikasanan? Miksi kaikista mielihaluista pitää tehdä patologinen tila tai identiteetti? Minäkin haluaisin syödä vain karkkia ja suklaata, tuhlata rahat peleihin ja lopettaa työni, mutta en tee niin sillä olen vastuussa läheisistäni enkä voi olla itsekäs.
Enpä ole kertaakaan nähnyt että joku olisi julistanut ettei voi rakastaa kuin yhtä kerrallaan. Mutta ehkä niin että jos rakastaa puolisoaan, niin ei ala suhteilemaan muiden kanssa ellei se ole aidosti kummankin tahto ja juttu.
Etkö ole lukenut tätä ketjua? Tässähän on väitetty useita kertoja sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Erittäin monella polyamorisella on ollut ihan normaali monogaminen suhde, kun he ovat tajunneet olevansa polyamorisia. Silloin on tietenkin kerrottava sille yhdelle kumppanille asiasta, eikä se ole manipulointia tai kiristystä, vaan rehellisyyttä.
En käsitä, miksi kirjoitit asiasta sukupuolittuneesti."
Voisitko hieman tarkentaa tuota sanavalintaasi: "ovat tajunneet olevansa polyamorisia"? Meinaatko että se on kuin jonkinlainen tila tai sairaus? Vai luuletko että muut, yhteen ihmiseen sitoutuneet eivät ikinä ajattele muita "silleen", kun pappi tai tuomari lausuu taikasanan? Miksi kaikista mielihaluista pitää tehdä patologinen tila tai identiteetti? Minäkin haluaisin syödä vain karkkia ja suklaata, tuhlata rahat peleihin
Kyllä minä sen olen kokenut, väitän, että sinä et ole - ja siksi väärinkäytät sanaa etkä ymmärrä mitä se viime kädessä merkitsee. Sinulla on vain jotain höttöisiä ideaaleja, muta sinulla ei taida olla oikeasti hajuakaan siitä mitä se on ja miltä se tuntuu. Samaa höttöä kuin hippien vapaa rajaton rakkaus, joka ei itsessään tuonut onnea kenellekään.
🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣.
Joo ei, sori, minä todellakin tiedän jotain rakkaudesta.
Olen itse ihan monogamisessa suhteessa elämäni rakkauden kanssa.
Niin ylimielinen en ole, että lähtisin julistamaan, että vain minä tiedän mitä rakkaus on, ja teidän muiden kokema ei ole rakkautta.
Jokaisella on jonkinlainen vastuu toisesta ihmisestä, kenen kanssa elää tai on tekemisissä. Pettäminen on yksiselitteisesti väärin. Mutta onhan tässäkin ketjussa tapauksia ja tiedän oikeasta elämästä lisää näitä " polyja" joiden puoliso suostuu siihen loppujen lopuksi vasten todellista tahtoaan. Menettämisen pelossa tms . Kyllä poly puolisonsa tuntee mutta ei ilmeisesti välitä vaan sitten yhdessä leikitään polyamorisia vaikka oikeasti toinen ei tahtoisi. Kyllä siinä on rakkaus jo kaukana, ilmeisesti siirtynyt niihin muihin kohteisiin tai sitä ei ole ollenkaan vaan pelkkää tai lähes pelkkää hyväksikäyttöä ja omien halujen toteuttamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Erittäin monella polyamorisella on ollut ihan normaali monogaminen suhde, kun he ovat tajunneet olevansa polyamorisia. Silloin on tietenkin kerrottava sille yhdelle kumppanille asiasta, eikä se ole manipulointia tai kiristystä, vaan rehellisyyttä.
En käsitä, miksi kirjoitit asiasta sukupuolittuneesti."
Voisitko hieman tarkentaa tuota sanavalintaasi: "ovat tajunneet olevansa polyamorisia"? Meinaatko että se on kuin jonkinlainen tila tai sairaus? Vai luuletko että muut, yhteen ihmiseen sitoutuneet eivät ikinä ajattele muita "silleen", kun pappi tai tuomari lausuu taikasanan? Miksi kaikista mielihaluista pitää tehdä patologinen tila tai identiteetti? Minäkin haluaisin syödä vain karkkia ja suklaata, tuhlata rahat peleihin ja lopettaa työni, mutta en tee niin sillä olen vastuussa läheisistäni enkä voi olla itsekäs.
Sillälailla, että tiedostavat
Mitä tahansa voi nimittää miksi tahansa. Pätee myös rakkauteen. Kaikkea omituistahan ajetaan nykyään rakkauden nimissä. Tämä ei missään nimessä saa ruveta epäilemään.
Polyamoria on niille ihmisille jotka tykkää hokea muille miten mustasukkaisia ja kontrollinhaluisia he ovat. Se kertoo jo jostain patologiasta, ettei keksi touhulleen mitään muuta hyvettä kuin sen että muut ovat huonoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla miehen 'iso' ja seksiaddiktio ja vallanhalu miehellä sekä naistten läheisriippuvuus ja kylmä laskelmointi. Mutta myös luonnonvoimat on pelissä mukana, enemmän tai vähemmän.
Näin on kai toimittu jo kivikaudella, jossa johtavalla miehellä on useita naisia siitettäväksi. Kristinuskon yksiavoisuus on paljon uudempi ihanne tai 'keksintö', joka ei kai koskaan ole kovin hyvin toteutunut.
Naise kilpailevat hyvistä siemenistä ja ovat valmiita keskinään 'jakamaan' niiden tuottajan ihan itsekkäistä syistä -> jotta jälkeläiset olisivat mahdollisimman elinvoimaisia ja saisivat syntyessään korkean aseman heimon hierarkiassa.
Nyt on katottu pikkasen liikaa luontodokumentteja.
Jos asia olisi näin, kaikki toimisivat näin. Silti vain 0,5% parisuhteista on avoimia, loput 99,5% eivät halua jakaa puolisoaan ja ovat mustasukkaisia.
En edes tiedä onko mustasukkaisuus välttämätöntä jos molemmat luottavat toisiinsa ja nauttivat yhdessäolosta niin että se on helppoa. Ikävät tunteet voi kertoa toiselle heti. Toinen siis uskoo kun toinen sanoo että ole huoleti.
Kauheinta on kun ei usko vaikka miten vakuuttaa. Tuolla epäluulolla häätää nopeasti kumppanin. Ei tälläisten pitäisi edes etsiä parisuhdetta kun eivät pysty luottamukseen ja ymmärrä samalla toinen itsenäisyyttä yksilönä. Jo tuo ajatus saa nämä ahdistuneeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Erittäin monella polyamorisella on ollut ihan normaali monogaminen suhde, kun he ovat tajunneet olevansa polyamorisia. Silloin on tietenkin kerrottava sille yhdelle kumppanille asiasta, eikä se ole manipulointia tai kiristystä, vaan rehellisyyttä.
En käsitä, miksi kirjoitit asiasta sukupuolittuneesti."
Voisitko hieman tarkentaa tuota sanavalintaasi: "ovat tajunneet olevansa polyamorisia"? Meinaatko että se on kuin jonkinlainen tila tai sairaus? Vai luuletko että muut, yhteen ihmiseen sitoutuneet eivät ikinä ajattele muita "silleen", kun pappi tai tuomari lausuu taikasanan? Miksi kaikista mielihaluista pitää tehdä patologinen tila tai identiteetti? Minäkin haluaisin syöd
Rakkautta silti häpäistään sanana.
Homo sapiens ei ole biologisesti yksiavioinen laji. Kulttuurisesti voi ollakin.