Lue keskustelun säännöt.
Kaksi- vai yksikerroksinen koti?
12.11.2025 |
Olemme asuneet mieheni kanssa ihan pienessä rivitalossa ja nyt asumme kaksikerroksisessa Aso-rivitalossa.
Lapsuudessa asuimme kaksikerroksisessa rintamamiestalossa ja tietenkin lapsen näkökulmasta se oli parasta, oma rauha tms.
Kuitenkin nyt olemme mieheni kanssa etsimässä omakotitaloa. En tiedä, haluanko yksi- vai kaksikerroksisen.
Tällä hetkellä tosiaan asumme kaksikerroksisessa, ja siinä on hyvät ja huonot puolet. Hyviä puolia on, että makuuhuone on esim ylhäällä, niin alakerrassa keittiössä ja olohuoneessa voi metelöidä, vaikka toinen nukkuu, sinne ei kuule mitään, vaikka ollaan herkkäunisia. Jos tulee miehelle iltavieraita, voin mennä nukkumaan, enkä kuule pihaustakaan heidän peli-illoista. Sama, jos en ole sosiaalisella tuulella jos niitä vieraita on, voin myös yksinään touhottaa yläkerrassa ja olla omassa rauhassa.
Huonoja puolia on siivous, tavaroiden kertyminen alakertaan, koska helposti kukaan ei niitä vie yläkertaan. Pyykkihuolto on alakerrassa ja yläkertaan pyykin roudaus on toisinaan rasittavaa. Myös painavien tavaroiden vieminen yläkertaan on oma ohjelmansa.
Joten on sekä hyviä, että huonoja puolia. Tulevaisuudessa haluamme ehkä joskus lapsia, niin uskoisin, että yksikerroksisessa on ehdottomasti käytännöllisempää siivouksen ja kodinhoidon kannalta ja toki taaperoiän myötä turvallisuuden ja rappusten kanssa, mutta yläkerta toisi kuitenkin oman rauhansa lasten kanssa ja esim. jos heillä tulee kavereita tms.
Joten kertokaa te, joilla kokemuksia sekä yksi-, että kaksikerroksisista taloista. Kumpi parempi?
Kommentit (104)
Jos mä olisin ap niin hankkisin sellaisen 1,5 tai 2 krs kodin, jossa olisi pääkerroksessa kaikki muu paitsi pari makuuhuonetta vintillä/pohjakerroksessa otettavissa mahdollisten lasten käyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tiheään syntyneet neljä lasta ja yksitasoinen tuntui parhaalta ratkaisulta pikkulapsivaiheessa. Nyt he ovat jo teinejä/aikuisia ja tuntuu, että kaksitasoisessa olisi enemmän omaa rauhaa. Mutta toisaalta viisi vuotta tästä taas eteenpäin niin kaikki on todennäköisesti jo muuttaneet pois ja meillä on esteetön asunto. Minusta siis tämä yksitasoinen on kuitenkin pidempään parempi ratkaisu - vain ne muutamat teinivuodet siinä välissä huonompi. Tietysti eri asia, jos lapsilla pitkät ikäerot tai jos ei aio jäädä asumaan taloon lasten muutettua pois.
Tämä on totta. Esimerkiksi anoppi ja appi eivät käytä yläkertansa kahta makuuhuonetta enää kuin varastoina (ovat täynnä tavaraa). Kun taas omien vanhempieni yksitasoinen talo on pysynyt kaikki huoneet siisteinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan ehditty asua 1-, 2- ja 3-kerroksisissa taloissa ennen kuin rakennettiin oma. Me päädyttiin yksikerroksiseen taloon.
Yksi syy juuri tuo, minkä ap. mainitsi, eli tavaroiden kuljettelu kerrosten välillä oli ärsyttävää. Toinen syy oli, että haluttiin tehdä omasta talosta esteetön, jotta voimme asua siinä loppuelämän vielä vanhuksinakin. Yksikerroksisessa esteettömyys on helpompi toteuttaa, kaksikerroksisessa esteettömyys olisi vaatinut jossain vaiheessa hissin rakentamisen, mikä olisi tullut kalliiksi.
Makuuhuoneiden rauhallisuus toteutettiin niin, että makuuhuoneiden väliseinissä on eristeet ja ne sijaitsevat sijaitsevat talon toisessa päässä ja keittiö ja ruokailuhuone ovat talon toisessa päässä. Väliin jää iso olohhuone, vaatehuoneita, pesutiloja ja kodinhoitotilaa, jotka myös estävät äänten kulkeutumista. Peli-illat voi huoletta pitää ruokailuhuoneen p
Tietenkin kaikissa sisäseinissä pitä olla eristeet!? Ei vain makuuhuoneissa.
Uusissa ok-taloissa ei-kantavissa väliseinissä on yleensä vain pelti- tai puurangat ja niihin kiinnitetään kipsilevyt. Näin ainakin talopaketeissa. Jos tekee itse, voi toki ostaa myös eristeet ja laittaa ne paikoilleen, jos haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ajatella pitemmälle niin yksikerroksinen on järkevämpi kun vanhenee ja rappujen kävely vaikeutuu.
Pitemmälle ajattelu voi toimia tai sitten ei. Kun mietin tuntemiani vanhuksia, niin kyllä ne lumityöt, kunnostustyöt ja lämmityskulut ovat olleet pääasialliset syyt siirtyä kerrostaloon, ihan riippumatta siitä, onko koti ollut yhdessä vai kahdessa tasossa. Rivitalossa sitten voi olla, että yhdessä tasossa pärjäilee pitempään kuin kahdessa.
Mutta usein se liika tilakin alkaa pänniä, etenkin jos asuu yksin. Anoppi on nyt 80 ja asuu kaksikerroksisessa omakotitalossa. Portaat eivät häntä haittaa yhtään, mutta apen kuolema haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ajatella pitemmälle niin yksikerroksinen on järkevämpi kun vanhenee ja rappujen kävely vaikeutuu.
Ei nykyihmiset ajattele kotia loppuelämän kotina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tiheään syntyneet neljä lasta ja yksitasoinen tuntui parhaalta ratkaisulta pikkulapsivaiheessa. Nyt he ovat jo teinejä/aikuisia ja tuntuu, että kaksitasoisessa olisi enemmän omaa rauhaa. Mutta toisaalta viisi vuotta tästä taas eteenpäin niin kaikki on todennäköisesti jo muuttaneet pois ja meillä on esteetön asunto. Minusta siis tämä yksitasoinen on kuitenkin pidempään parempi ratkaisu - vain ne muutamat teinivuodet siinä välissä huonompi. Tietysti eri asia, jos lapsilla pitkät ikäerot tai jos ei aio jäädä asumaan taloon lasten muutettua pois.
Tämä on totta. Esimerkiksi anoppi ja appi eivät käytä yläkertansa kahta makuuhuonetta enää kuin varastoina (ovat täynnä tavaraa). Kun taas omien vanhempieni yksitasoinen talo on pysynyt kaikki huoneet siisteinä.
Mun isäni taas hoardasi yksikerroksisessa talossa. Toki pääsi helpommalla tavaroiden siirtelyssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkään yksitasoisesta. Samat neliöt yhdessä tasossa tuntuvat isommilta ja on avarampaa. Toimiva pohja on tärkeä. Yksitasoisuus on myös huomattavasti helpompi esteettömyyden kannalta. Aina esteettömyyden tarpeen syy ei ole vanhuus, myös loukkaantumisia tapahtuu nuoremmillekin ihmisille.
Ääni yksitasoiselle samoista syistä. On peestä nukkua alakerran sohvalla jalka paketissa kaksi kuukautta.
Mä olen kaksikerroksisen kannattaja. Jalka oli viimeksi paketissa 26 vuotta sitten, ja jos heti perään menee uudestaan, siirrätän kyllä sängyn olkkariin toipumisajaksi. Kaksikerroksisessa on niin paljon etuja, että ne kompensoivat loukkaantumisen, jota välttämättä ei koskaan tapahdu.
On joo tosi helppoa ja vaivatonta siirtää sänky yläkerrasta alakertaan ja taas takaisin sitten kun on parantunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkään yksitasoisesta. Samat neliöt yhdessä tasossa tuntuvat isommilta ja on avarampaa. Toimiva pohja on tärkeä. Yksitasoisuus on myös huomattavasti helpompi esteettömyyden kannalta. Aina esteettömyyden tarpeen syy ei ole vanhuus, myös loukkaantumisia tapahtuu nuoremmillekin ihmisille.
Ääni yksitasoiselle samoista syistä. On peestä nukkua alakerran sohvalla jalka paketissa kaksi kuukautta.
Mä olen kaksikerroksisen kannattaja. Jalka oli viimeksi paketissa 26 vuotta sitten, ja jos heti perään menee uudestaan, siirrätän kyllä sängyn olkkariin toipumisajaksi. Kaksikerroksisessa on niin paljon etuja, että ne kompensoivat loukkaantumisen, jota välttämättä ei koskaan tapahdu.
On joo tosi helppoa ja vaivatonta siirtää sänky ylä
Aika pieni vaiva se on siinä kokonaisuudessa, jos jalka on paketissa kaksi kuukautta. Mutta ehkä tämä on filosofinen kysymys. Toisen lasi on puolitäysi ja toisen puolityhjä. Toinen on ihan varma että se jalka katkeaa ja valitsee talonsa sen mukaan, ja toinen ajattelee, että jos katkeaa niin sitten pyydetään pari kaveria apuun ja nostetaan sänky.
Vierailija kirjoitti:
Jos mä olisin ap niin hankkisin sellaisen 1,5 tai 2 krs kodin, jossa olisi pääkerroksessa kaikki muu paitsi pari makuuhuonetta vintillä/pohjakerroksessa otettavissa mahdollisten lasten käyttöön.
Miten hankalat teinit täytyy olla, että ne tarttee eristää eri kerrokseen, kyllä normaalit ihmiset yksitasoisessa pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ajatella pitemmälle niin yksikerroksinen on järkevämpi kun vanhenee ja rappujen kävely vaikeutuu.
Ei nykyihmiset ajattele kotia loppuelämän kotina.
Entisajan ihmiset, jotka ehkä useammin ajattelivat kotia loppuelämän kotina, asuivat useimmiten maalla puolitoistakerroksisissa omakotitaloissa tai kaupungeissa hissittömissä puisissa pienkerrostaloissa. Portaita suuremmaksi vaivaksi he usein kokivat kantoveden ja ulkohuussin.
Vierailija kirjoitti:
Jos päädytte kaksikerroksiseen, se ei ole sun loppuelämän koti.
Kyllä se voi silti olla loppuelämän koti, vaikka yläkertaa ei ehkä voi käyttää loppuaikoina. Minun appi ja anoppi asui loppuun asti rintamamiestalossa, jossa oli yläkerrassa kaksi makuuhuonetta. Appi kuoli 72-vuotiaana sydänkohtaukseen omalla pihallaan ja anoppi asui talossa pitkään yksin, menehtyi 92-vuotiaana aivoverenvuotoon, ehti olla sairaalassa alle 2 vuorokautta. Hän ei kyennyt enää aivan viimeisinä vuosinaan kiipeämään portaita yläkertaan, vaan asui pelkästään alakerrassa. Kyllä yhdelle ihmiselle riitti hyvin ne neliöt, mitä talon alakerrassa on, eikä hän sieltä mihinkään halunnut muuttaa. Yläkerran huoneet olivat vieraskäytössä, me nukuimme ylhäällä kun kävimme siellä kylässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mä olisin ap niin hankkisin sellaisen 1,5 tai 2 krs kodin, jossa olisi pääkerroksessa kaikki muu paitsi pari makuuhuonetta vintillä/pohjakerroksessa otettavissa mahdollisten lasten käyttöön.
Miten hankalat teinit täytyy olla, että ne tarttee eristää eri kerrokseen, kyllä normaalit ihmiset yksitasoisessa pärjää.
Me miehen kanssa olemme itse olleet ne, jotka olemme eristäneet itsemme eri kerrokseen. Hankalat riettaat keski-ikäiset, kaukana normaalista.
Valitsen nykyään yksikerroksisen.
Olennainen syy on se, että tila tuntuu paljon avarammalta, kun kaikki neliöt ovat yhdessä kerroksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menkää kerrostaloon, ette te kuitenkaan jaksa kävellä niitä rappusia ettekä hoitaa pihaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ajatella pitemmälle niin yksikerroksinen on järkevämpi kun vanhenee ja rappujen kävely vaikeutuu.
Pitemmälle ajattelu voi toimia tai sitten ei. Kun mietin tuntemiani vanhuksia, niin kyllä ne lumityöt, kunnostustyöt ja lämmityskulut ovat olleet pääasialliset syyt siirtyä kerrostaloon, ihan riippumatta siitä, onko koti ollut yhdessä vai kahdessa tasossa. Rivitalossa sitten voi olla, että yhdessä tasossa pärjäilee pitempään kuin kahdessa.
Mutta usein se liika tilakin alkaa pänniä, etenkin jos asuu yksin. Anoppi on nyt 80 ja asuu kaksikerroksisessa omakotitalossa. Portaat eivät häntä haittaa yhtään, mutta apen kuolema haittaa.
Tämä on totta, vaikka minusta sen ei pitäisi kyllä mennä näin, että ok-talon lumityöt ja kunnostustyöt pitäisi tehdä itse. Monella olisi kyllä varaa teettää ne. Eihän niiden teettäminen edes maksa kovin paljoa. Mutta tietysti, jos on oikeasti niin köyhä, että lämmityskuluista selviäminenkin tekee tiukkaa, niin ehkä sitten kannattaa muuttaa pois.
Kaksikerroksinen (tai 1-kerroksinen) on tietysti nykyaikaisempi eli energiatehokkaampi. Ja jotenkin paljon nätimpi. Kaksikerroksisessa (tai 1) on myös parveke ja paremmat näkymät.
Seksin harrastaminen lasten huomaamatta on helpompaa, kun lapset ovat eri kerroksessa. Voi vaikka äkkiä mennä spa-osastolle, kun lapset ovat keskittyneet leikkimään yläkerrassa.
Ennen energiakriisiä vielä rakennettiin 1-kerroksisia lättyjä. Ne on todella halpa ostaa, mutta todella kallis pitää lämpimänä.
Meillä oli kolmikerroksinen koti lasten taaperoiästä aikuisikään. Siinä oli ehdottomasti puolensa, lapset saivat melskata ylhäällä ja silti alhaalla pystyi tekemään töitä jos oli tarve. Toisaalta muistan, että pyykkikori seilasi aina kerrosten välillä. Olihan siinä ravaamista. Polvileikkauksen jälkeen alku oli mielenkiintoista, mutta sitten portaat jopa edistivät kuntoutumista.
Lasten muutettua omilleen meidän ollessa n.50+ alkoi yksitasoisuus ja pienempi koti houkuttaa. Löysimmekin toivottavasti loppuelämän kodin uudemmista ja pienemmistä neliöistä yhdessä tasossa.
Summa summarum, elämänvaihe vaikuttaa merkittävästi siihen, mikä toimii milloinkin.
Lapsena asuin kaksikerroksisessa ok-talossa ja tykkäsin. Seuraavan kerran asuin kaksikerroksisessa rivitalossa pikkulapsiarjessa, enkä tykännyt. Hankala vahtia vauvaa ja taaperoa kahdessa kerroksessa ja ne portaat vasta taaperoa kiinnostivatkin! Nyt yksikerroksinen ok-talo ja oikein hyvä näin. Mökiltä ja maalaiskodista löytyy kyllä portaat, jos niitä kaipaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ajatella pitemmälle niin yksikerroksinen on järkevämpi kun vanhenee ja rappujen kävely vaikeutuu.
Ei nykyihmiset ajattele kotia loppuelämän kotina.
Entisajan ihmiset, jotka ehkä useammin ajattelivat kotia loppuelämän kotina, asuivat useimmiten maalla puolitoistakerroksisissa omakotitaloissa tai kaupungeissa hissittömissä puisissa pienkerrostaloissa. Portaita suuremmaksi vaivaksi he usein kokivat kantoveden ja ulkohuussin.
Loppuelämän koti on ollut korkeintaan maalla sukutilansa jatkajilla. Tosin hekin ovat usein haaveilleet uudesta, aikansa muodin mukaisesta talosta. Etenkin kaupungeissa työläiset ovat asuneet vuokralla ja toki toivoneet pääsevänsä elämässä eteenpäin, mukavampaan ja uudempaan asuntoon. Entisaikaan asumisolot olivat usein sen verran karmeat, että uutta arvostettiin.
Me etsimme aikoinaan nimenomaan yksikerroksisista taloa, koska ei ole kivaa ravata portaissa. Lisäksi oli pieniä lapsia ja ajatus taaperosta ravaamassa portaita ei tuntunut hyvältä. Muistan myös lapsuudesta, kuinka vanhemmat valittivat jos me teinit vähänkin "jyskytimme" yläkerrassa. Hiippailen yhä yläkerrassa jos siellä käymme!
Yksikerroksisessa liikkuminen on helpompaa ja hyvä pohja mahdollistaa sen, että löytyy myös rauhallinen huone. Meidän olohuoneesta pääsee vain vanhempien makuuhuoneeseen ja keittiöön, lasten huoneet on sivummalla. Olohuoneessa voi huoletta katsoa tv:tä ilman, että lapset herää, sillä tv on aseteltu niin että ääni menee toiseen suuntaan missä lasten huoneet. Portaat myös vie oman tilansa, yksikerroksisessa nekin neliöt on hyötykäytössä.