Lue keskustelun säännöt.
Harjoittelu päiväkodissa järkytti..
09.11.2025 |
Päätin vanhempainvapaalla että vaihdan alaa ja lähdin opiskelemaan lastenohjaajaksi.
Ensimmäinen harjoittelu päiväkodissa takana ja olen järkyttynyt siitä, kuinka pihalla lasten kasvatuksesta siellä "ammattilaiset" voivat olla.
Meillä oli muutama erityistä tukea tarvitseva lapsi ryhmässä (ja ennenkuin joku tulee kertomaan vapaankasvatuksen tuloksista, niin tarkoitan ihan oikeasti tukea tarvitsevia mm. Autismin kirjoilla olevia jne.)
Ko. Lapset jos "mokasivat", eli eivät suoriutuneet isoissa ryhmissä tehtävistä vaatimuksista (jonotat pitkään ruokaa, jonosta ei saa poiketa, makaat nukkarissa tunnin paikallaan vaikket nuku päikkäreitä enää jne.). Jos teki pienenkin virheen eli ei kyennyt olemaan nukkarissa paikallaan tms. heidät poistettiin tilasta "tekemään tylsiä juttuja". Istuivat sitten toisessa tilassa tekemässä pöytähommia, joista eivät tykänneet.
Lapsia mielestäni käytännössä kuritettiin siitä etteivät suoriutuneet vaatimuksista, jotka oli ihan neurotyypillisillekin lapsille minusta älyttömiä.
Tuossa ryhmässä aikuisia ei kiinnostanut se, miten lapsia tuetaan selviytymään haasteista, kannustetaan ja posiitiivisin menetelmin etsitään keinoja oppia asioita. Enemmänkin näkyi tarve että aikuiset halusi pomottaa ja tehdä omasta työstään mahdollisimman helppoa..lasten kustannuksella.
Viereisessä ryhmässä onneksi oli ainakin yksi sensitiivinen aikuinen, mutta voi sääli näitä lapsiparkoja miten joutuvat kasvamaan myrkyllisessä ympäristössä. Muutenkin aikuisten tapa puhua lapsille oli ala-arvoista, jopa ilkeää..
Sitten kun vanhemmat tulivat hakemaan, lässytettiin ihan toisenlainen ääni kellossa vanhemmille.
Hyi, olen nähnyt riittävästi.
Kommentit (159)
Onko kellekään välähtänyt päähän että positiivisen kasvattamisen ja tiukan kurin voi yhdistää?? Ja ne pitää yhdistää?
Se ON erittäin mahdollista. Mä kehun, halaan ja kannustan lapsia työssäni, mutta jokainen lapsi joutuu tekemään saman ohjelman, kukaan ei saa erityispalvelua (siis jos ei ole vammaisuutta) ja jokaisen pitää käyttäytyä.
Ja lapset tykkäävät, erkatkin. Vanhemmat tykkäävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimiva kasvatus vaatii sitä, että kielletyistä teoista tulee rangaistuksia eli sitä kuritusta. Ruumiillisesti ei enää saa kurittaa eikä käyttää jäähypenkkejä, joten ainoa vaihtoehto on jokin tuollainen tylsä tekeminen ei muu vastaava.
Toki muodin mukaan lapsia tulisi kasvattaa positiivisesti sanoittamalla, mutta ei se toimi käytännössä. Yhtä vähän kuin mitä yhteiskunta muutenkaan toimisi ilman rangaistusten uhkaa.
Kuitenkin hetken päästä näiden lasten pitäisi koulussa osata istua pöydän ääressä tekemässä niitä tylsiä tehtäviä ja olla vieläpä siihen motivoituneita, niin onko tuo nyt sitten kuitenkaan kovin hyvä seuraamus? Mielestäni aika heikkoa ammatt
Mutta aikuinen voi olla läsnä ja ohjaamassa lapsia koko päivän ajan. Myös ja eritoten niiden potentiaalisten riehujien leikeissä ja touhuissa. Ja kappas vain, näin ne lapset eivät ala "hillua", eikä heitä tarvitse rangaista pöytätekemisillä, vaan sekin osa päivästä voi olla mukavaa yhdessäoloa.
Aikuisia on vain muutama. Heilläkään ei työvuoro kestä koko päivää ja paljon on myös paperityötä yms. jolloin ei voi olla lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Onko kellekään välähtänyt päähän että positiivisen kasvattamisen ja tiukan kurin voi yhdistää?? Ja ne pitää yhdistää?
Se ON erittäin mahdollista. Mä kehun, halaan ja kannustan lapsia työssäni, mutta jokainen lapsi joutuu tekemään saman ohjelman, kukaan ei saa erityispalvelua (siis jos ei ole vammaisuutta) ja jokaisen pitää käyttäytyä.
Ja lapset tykkäävät, erkatkin. Vanhemmat tykkäävät.
Positiiviseen kasvattamiseen sisältyy se, että pakottaa tai painostaa ei voi. On siis vaikea vaatia vastahakoista lasta käyttäytymään. Lapset oppivat nopeasti sen, että sääntöjä pystyy rikkomaan jos haluaa.
Nyt kun te vanhemmat luette tätä ketjua, niin ymmärrättekö kuinka raskasta ja vaikeaa on miellyttää teitä kaikkia? Yksi toivoo sitä, toinen tätä ja kolmas tota lapselleen. Me työntekijät ollaan muutenkin joa aika paukut vähissä.
"Virallisen liturgian mukaan nepsy ei pysty vaikuttamaan omaan käytökseensä vaan aivokemia sanelee nepsyn käyttäytymisen."
Tämä ajattelu on nykyajan ongelma, ja iso ongelma. Nepsyys=lupa rettelöidä? Ei.
Nepsyt pystyvät vaikuttamaan käytökseensä, jos he kokevat aikuisten ja muiden lasten hyväksyntää. Yhdessäolo ja ryhmäpaine motivoi ja palkitsee, vaikka olisi tiukka kuri.
He pystyvät itsekuriin, vaikkakin tekemällä enemmän töitä ja treenaamalla (ja joskus lääkitys on tarpeen).
T:adhd-aikuinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellekään välähtänyt päähän että positiivisen kasvattamisen ja tiukan kurin voi yhdistää?? Ja ne pitää yhdistää?
Se ON erittäin mahdollista. Mä kehun, halaan ja kannustan lapsia työssäni, mutta jokainen lapsi joutuu tekemään saman ohjelman, kukaan ei saa erityispalvelua (siis jos ei ole vammaisuutta) ja jokaisen pitää käyttäytyä.
Ja lapset tykkäävät, erkatkin. Vanhemmat tykkäävät.
Positiiviseen kasvattamiseen sisältyy se, että pakottaa tai painostaa ei voi. On siis vaikea vaatia vastahakoista lasta käyttäytymään. Lapset oppivat nopeasti sen, että sääntöjä pystyy rikkomaan jos haluaa.
Tämä. Positiivinen kasvatus vääristää.
Muistakaa te tiukkapipoiset päiväkodin aikuiset että teidän puhe toimii mallina sille, miten lapset oppivat puhumaan toisilleen.
Rajoja pitää olla, mutta nekin pitää osata osoittaa lasta kunnioittavalla tavalla.
Kuka meistä tykkää huutavasta pomosta töissä? Tai sellaisesta pomosta joka vain lynkkaa ja huomaa virheet?
Sama pätee lapsiin. Hyvässä tunneilmapiirissä he pääsevät loistamaan omina itsenään.
Jokaisen päiväkodin työntekijän pitäisi lukea kerran vuodessa voikukka vai orkidea-kirja. Ihan muistuttaa itseään siitä, miten lapsi on yksilö ja hänestä saa parhaat puolet esiin oikeanlaisella ympäristöllä ja ohjauksella. Ja tämä ei tarkoita, ettei olisi koskaan rajoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi voi.Mitä tulee aikuisina niistä lapsista joita ei ole pakotettu perusjuttuihin? Enkä puhu jonkun päikkyruuan syömisestä tai josta tulee oksennus suuhun, vaan jota ei ole pakotettu istumaan paikoillaan tai kuuntelemaan opettajaa? Tai kuuntelemaan opetusta?Pesemään käsiään sisälle tultua?
Ovatko he aikuisina "mua ei huvita mennä töihin, tämä työtehtävä on tylsää, otanpa saikkua"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellekään välähtänyt päähän että positiivisen kasvattamisen ja tiukan kurin voi yhdistää?? Ja ne pitää yhdistää?
Se ON erittäin mahdollista. Mä kehun, halaan ja kannustan lapsia työssäni, mutta jokainen lapsi joutuu tekemään saman ohjelman, kukaan ei saa erityispalvelua (siis jos ei ole vammaisuutta) ja jokaisen pitää käyttäytyä.
Ja lapset tykkäävät, erkatkin. Vanhemmat tykkäävät.
Positiiviseen kasvattamiseen sisältyy se, että pakottaa tai painostaa ei voi. On siis vaikea vaatia vastahakoista lasta käyttäytymään. Lapset oppivat nopeasti sen, että sääntöjä pystyy rikkomaan jos haluaa.
Yhtä nopeasti lapset myös oppivat noudattamaan sääntöjä, jos aikuisella on oikeanlaiset keinot käytössään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kellekään välähtänyt päähän että positiivisen kasvattamisen ja tiukan kurin voi yhdistää?? Ja ne pitää yhdistää?
Se ON erittäin mahdollista. Mä kehun, halaan ja kannustan lapsia työssäni, mutta jokainen lapsi joutuu tekemään saman ohjelman, kukaan ei saa erityispalvelua (siis jos ei ole vammaisuutta) ja jokaisen pitää käyttäytyä.
Ja lapset tykkäävät, erkatkin. Vanhemmat tykkäävät.
Tää ala tarvitsee lisää sun kaltaisia!
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa te tiukkapipoiset päiväkodin aikuiset että teidän puhe toimii mallina sille, miten lapset oppivat puhumaan toisilleen.
Rajoja pitää olla, mutta nekin pitää osata osoittaa lasta kunnioittavalla tavalla.
Kuka meistä tykkää huutavasta pomosta töissä? Tai sellaisesta pomosta joka vain lynkkaa ja huomaa virheet?
Sama pätee lapsiin. Hyvässä tunneilmapiirissä he pääsevät loistamaan omina itsenään.
Jokaisen päiväkodin työntekijän pitäisi lukea kerran vuodessa voikukka vai orkidea-kirja. Ihan muistuttaa itseään siitä, miten lapsi on yksilö ja hänestä saa parhaat puolet esiin oikeanlaisella ympäristöllä ja ohjauksella. Ja tämä ei tarkoita, ettei olisi koskaan rajoja.
Aaargghhh. Ei tiukat rajat tarkoita lynkkaamista ja virheiden tuijottamista!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellekään välähtänyt päähän että positiivisen kasvattamisen ja tiukan kurin voi yhdistää?? Ja ne pitää yhdistää?
Se ON erittäin mahdollista. Mä kehun, halaan ja kannustan lapsia työssäni, mutta jokainen lapsi joutuu tekemään saman ohjelman, kukaan ei saa erityispalvelua (siis jos ei ole vammaisuutta) ja jokaisen pitää käyttäytyä.
Ja lapset tykkäävät, erkatkin. Vanhemmat tykkäävät.
Positiiviseen kasvattamiseen sisältyy se, että pakottaa tai painostaa ei voi. On siis vaikea vaatia vastahakoista lasta käyttäytymään. Lapset oppivat nopeasti sen, että sääntöjä pystyy rikkomaan jos haluaa.
Yhtä nopeasti lapset myös oppivat noudattamaan sääntöjä, jos aikuisella on oikeanlaiset keinot käytössään.
Sellaisia "oikeanlaisia" keinoja ei ole olemassa käytännön elämässä. Kaikkea ei voi ratkaista positiivisella kivapuheella.
Vierailija kirjoitti:
Voi voi.Mitä tulee aikuisina niistä lapsista joita ei ole pakotettu perusjuttuihin? Enkä puhu jonkun päikkyruuan syömisestä tai josta tulee oksennus suuhun, vaan jota ei ole pakotettu istumaan paikoillaan tai kuuntelemaan opettajaa? Tai kuuntelemaan opetusta?Pesemään käsiään sisälle tultua?
Ovatko he aikuisina "mua ei huvita mennä töihin, tämä työtehtävä on tylsää, otanpa saikkua"?
Eihän tässä sellaista kukaan ole puoltanutkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa te tiukkapipoiset päiväkodin aikuiset että teidän puhe toimii mallina sille, miten lapset oppivat puhumaan toisilleen.
Rajoja pitää olla, mutta nekin pitää osata osoittaa lasta kunnioittavalla tavalla.
Kuka meistä tykkää huutavasta pomosta töissä? Tai sellaisesta pomosta joka vain lynkkaa ja huomaa virheet?
Sama pätee lapsiin. Hyvässä tunneilmapiirissä he pääsevät loistamaan omina itsenään.
Jokaisen päiväkodin työntekijän pitäisi lukea kerran vuodessa voikukka vai orkidea-kirja. Ihan muistuttaa itseään siitä, miten lapsi on yksilö ja hänestä saa parhaat puolet esiin oikeanlaisella ympäristöllä ja ohjauksella. Ja tämä ei tarkoita, ettei olisi koskaan rajoja.
Rajan lisäksi tarvitaan myös kuri. Raja itsessään ei estä lasta ylittämästä sitä rajaa. Tämä on asia jota niissä orkideakirjoissa ei kerrota.
Vierailija kirjoitti:
Moni nepsy on tottunut saamaan kotona raivoamalla tahtonsa läpi.
Nepsytkin hyötyvät varovaisesta karaisemisesta ja siedättämisestä. Esim.moni ääniyliherkkä pystyy toimimaan ilman kuulosuojaimia normaalissa tilanteessa, kun kokee olonsa sosiaalisesti hyväksytyksi, mutta kun häntä ei paapota. Varovasti vaan lisätään musiikkia, yhteisleikkejä jne.ilman Peltoreita.
Muilla nepsyillä: ei niin että heti ekasta ja tokasta raivarista aletaan erityisjärjestelyjä tekemään, vaan se nepsykin tykkää siitä kun pystyy samaan kuin muut.
-Eli jos odottaminen tuskastuttaa, harjoitellaan odottamista. Se lapsi romahtaa siitä odottamisesta 2 päivänä, mutta ei enää niin paljon kolmantena.
-Jos joudut jonon hännille aina uudelleen ja uudelleen kun häsläät, alat oppia että ei kannata häslätä jonossa.
Älkää pelätkö raivareita. Ei se lapsi parin viikon jälkeen raivoa niin paljon, k
Joku kysyi, "eikö henkilökuntaa kouluteta". Ja tässä yllä on malliesimerkki, että ei kouluteta.
Ei ymmärretä, että nepsyys ei ole valinta, ääniherkkyys ei ole valinta, meltdowit ei ole valinta.
Voi jesta että pistää VIHAKSI. Ja lapset ei pysty puoliaan pitämään. Meidän laadukas vaka!
Itsekin olen koulutukseltani lastenhoitaja (lähihoitaja), olen nähnyt mitä päiväkoti on, tiedän että koulutukseen ei erityislapset kuulu kuin sivulauseessa. Ainoat jotka osaa erityisiä lapsia kohdata, on erityislastentarhaopettajat. Ei todellakaan hoitajat, ei sillä koulutuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi.Mitä tulee aikuisina niistä lapsista joita ei ole pakotettu perusjuttuihin? Enkä puhu jonkun päikkyruuan syömisestä tai josta tulee oksennus suuhun, vaan jota ei ole pakotettu istumaan paikoillaan tai kuuntelemaan opettajaa? Tai kuuntelemaan opetusta?Pesemään käsiään sisälle tultua?
Ovatko he aikuisina "mua ei huvita mennä töihin, tämä työtehtävä on tylsää, otanpa saikkua"?
Eihän tässä sellaista kukaan ole puoltanutkaan?
Voimakkaasti puolletaan sellaista kasvatusta missä luodaan positiivista tunneilmapiiriä mutta ei kyetä pakottamaan lasta mihinkään. Jos lapsi vaikkapa karkaa aamupiiristä niin ei sitä saa pidellä väkisin paikallaan tai köyttää kiinni. Ei myöskään saa rangaista karkaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni nepsy on tottunut saamaan kotona raivoamalla tahtonsa läpi.
Nepsytkin hyötyvät varovaisesta karaisemisesta ja siedättämisestä. Esim.moni ääniyliherkkä pystyy toimimaan ilman kuulosuojaimia normaalissa tilanteessa, kun kokee olonsa sosiaalisesti hyväksytyksi, mutta kun häntä ei paapota. Varovasti vaan lisätään musiikkia, yhteisleikkejä jne.ilman Peltoreita.
Muilla nepsyillä: ei niin että heti ekasta ja tokasta raivarista aletaan erityisjärjestelyjä tekemään, vaan se nepsykin tykkää siitä kun pystyy samaan kuin muut.
-Eli jos odottaminen tuskastuttaa, harjoitellaan odottamista. Se lapsi romahtaa siitä odottamisesta 2 päivänä, mutta ei enää niin paljon kolmantena.
-Jos joudut jonon hännille aina uudelleen ja uudelleen kun häsläät, alat oppia että ei kannata häslätä jonossa.
Älkää pelätkö raivareita. Ei
Joku kysyi, "eikö henkilökuntaa kouluteta". Ja tässä yllä on malliesimerkki, että ei kouluteta.
Ei ymmärretä, että nepsyys ei ole valinta, ääniherkkyys ei ole valinta, meltdowit ei ole valinta.
Voi jesta että pistää VIHAKSI. Ja lapset ei pysty puoliaan pitämään. Meidän laadukas vaka!
Itsekin olen koulutukseltani lastenhoitaja (lähihoitaja), olen nähnyt mitä päiväkoti on, tiedän että koulutukseen ei erityislapset kuulu kuin sivulauseessa. Ainoat jotka osaa erityisiä lapsia kohdata, on erityislastentarhaopettajat. Ei todellakaan hoitajat, ei sillä koulutuksella.
Nepsyn on nyt vaan annettava riehua. Ei ihme, että jo joka kolmas lapsi on nepsypiirteinen. Vielä parikymmentä vuotta sitten nepsyys oli harvinaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi.Mitä tulee aikuisina niistä lapsista joita ei ole pakotettu perusjuttuihin? Enkä puhu jonkun päikkyruuan syömisestä tai josta tulee oksennus suuhun, vaan jota ei ole pakotettu istumaan paikoillaan tai kuuntelemaan opettajaa? Tai kuuntelemaan opetusta?Pesemään käsiään sisälle tultua?
Ovatko he aikuisina "mua ei huvita mennä töihin, tämä työtehtävä on tylsää, otanpa saikkua"?
Eihän tässä sellaista kukaan ole puoltanutkaan?
Voimakkaasti puolletaan sellaista kasvatusta missä luodaan positiivista tunneilmapiiriä mutta ei kyetä pakottamaan lasta mihinkään. Jos lapsi vaikkapa karkaa aamupiiristä niin ei sitä saa pidellä väkisin paikallaan tai köyttää kiinni. Ei myöskään saa rangaista karkaamisesta.
Köyttää kiinni? On sulla kanssa kasvatusmetodit.
Nykyisin unohdetaan se, että rauhallinen tilanne rauhoittaa niitä nepsyjäkin. Jos joku lässynlää-ope antaa joka tilanteessa volyymien nousta korkealle ja kaikkien hyppiä seinille, kuormittaa se nepsyä, JA pistää hänet kiinnostumaan jostain ihan muusta kuin toiminnasta.
Esim.sadun luku on erittäin hyvä esimerkki. Nepsyt usein karkailevat satujen luvun aikaan ja joku ei kestä kuulla aluksi satuja, mutta kun napakasti palautetaan sadulle ja tuodaan päivä toisensa jälkeen iloiseen ja myönteiseen keskusteluun mukaan, alkaa nepsyjä sadur kiinnostaa.
Eikä luovuteta "noku ei sitä kiinnosta sadut niin mä päästin legoilla leikkimää ." No ei kai kiinnosta, kun on saanut karkailemalla ja rähjäämällä jäädä saduista pois.