Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Harjoittelu päiväkodissa järkytti..
09.11.2025 |
Päätin vanhempainvapaalla että vaihdan alaa ja lähdin opiskelemaan lastenohjaajaksi.
Ensimmäinen harjoittelu päiväkodissa takana ja olen järkyttynyt siitä, kuinka pihalla lasten kasvatuksesta siellä "ammattilaiset" voivat olla.
Meillä oli muutama erityistä tukea tarvitseva lapsi ryhmässä (ja ennenkuin joku tulee kertomaan vapaankasvatuksen tuloksista, niin tarkoitan ihan oikeasti tukea tarvitsevia mm. Autismin kirjoilla olevia jne.)
Ko. Lapset jos "mokasivat", eli eivät suoriutuneet isoissa ryhmissä tehtävistä vaatimuksista (jonotat pitkään ruokaa, jonosta ei saa poiketa, makaat nukkarissa tunnin paikallaan vaikket nuku päikkäreitä enää jne.). Jos teki pienenkin virheen eli ei kyennyt olemaan nukkarissa paikallaan tms. heidät poistettiin tilasta "tekemään tylsiä juttuja". Istuivat sitten toisessa tilassa tekemässä pöytähommia, joista eivät tykänneet.
Lapsia mielestäni käytännössä kuritettiin siitä etteivät suoriutuneet vaatimuksista, jotka oli ihan neurotyypillisillekin lapsille minusta älyttömiä.
Tuossa ryhmässä aikuisia ei kiinnostanut se, miten lapsia tuetaan selviytymään haasteista, kannustetaan ja posiitiivisin menetelmin etsitään keinoja oppia asioita. Enemmänkin näkyi tarve että aikuiset halusi pomottaa ja tehdä omasta työstään mahdollisimman helppoa..lasten kustannuksella.
Viereisessä ryhmässä onneksi oli ainakin yksi sensitiivinen aikuinen, mutta voi sääli näitä lapsiparkoja miten joutuvat kasvamaan myrkyllisessä ympäristössä. Muutenkin aikuisten tapa puhua lapsille oli ala-arvoista, jopa ilkeää..
Sitten kun vanhemmat tulivat hakemaan, lässytettiin ihan toisenlainen ääni kellossa vanhemmille.
Hyi, olen nähnyt riittävästi.
Kommentit (195)
Vierailija kirjoitti:
Miettikääs kuinka kansakoulussa 1 ope sai pidettyä 30-40 lasta kurissa? Niinpä.
Armeijatyylisellä auktoriteetin korostamisella (opettajan puhuttelu vain seisten jne) ja kovilla rangaistuksilla kuten nurkassa seisottamisella ja karttakeppiä sormille antamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan kouluajoilta ne aikuiset jotka uskoi muhun. Oli myös niitä jotka näkivät että minä olin ongelma. He eivät tienneet että minun oli niin paha olla, etten osannut muuta.
Ne kaksi opettajaa jotka uskoivat muhun, näkivät minut, eikä minun ongelmaa, loivat sen uskonsiemenen, että minä selviän ja minusta tulee vielä jotain hyvää. Ja hyvä tuli, selvisin lopulta.
Oireileva lapsi oireilee syystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikääs kuinka kansakoulussa 1 ope sai pidettyä 30-40 lasta kurissa? Niinpä.
Armeijatyylisellä auktoriteetin korostamisella (opettajan puhuttelu vain seisten jne) ja kovilla rangaistuksilla kuten nurkassa seisottamisella ja karttakeppiä sormille antamalla.
Näinpä! Ja minkäslainen itsetunto näille ressukoilla olikaan aikuistuessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta on se, että kaikki kehitysvammaiset ja autistit sun muut on sijoitettu tavallisiin päiväkoteihin. Ei henkilökunnalla ole resursseja, tai osaamistakaan vastata kaikkien haasteisiin. Mutta ku integraatio.
Luulisi että henkilökunta jotain koulutusta saa näihinkin tapauksiin?
Juu, niin saadaan mutta suurin osa näistä tarvitsisi henk.kohtaisen avustajan , mitä on mahdotonta useimmissa tapauksissa saada. Ja jos avustaja on poissa, sijaista ei saada. Pahimpia on aggressiiviset lapset, henk.kunnan aika menee näiden vaikeiden yksilöiden tarpeisiin vastaamiseen ja tav.lapset saavat olla keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikääs kuinka kansakoulussa 1 ope sai pidettyä 30-40 lasta kurissa? Niinpä.
Armeijatyylisellä auktoriteetin korostamisella (opettajan puhuttelu vain seisten jne) ja kovilla rangaistuksilla kuten nurkassa seisottamisella ja karttakeppiä sormille antamalla.
Vielä 60-luvulla kirjaimellisesti seisottiin asennossa opettajan edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lukekaa psykologiaa ihmiset ja väitelkää sitten. Hullua että kasvatusalalle palkataan porukkaa niin matalalla koulutuksella..
Kun ei niissä päiväkodeissa välttämättä edes kaikilla ole varhaiskasvatusalan pätevyyttä. Yhdessä paikassa oli vaan lähärin papereilla ihminen. Oli koko paikka sellainen dumpster fire, että työntekijät vaihtui hyvin tiuhaan. Järkyttävän paska johtaja.
Vierailija kirjoitti:
Voi voi.Mitä tulee aikuisina niistä lapsista joita ei ole pakotettu perusjuttuihin? Enkä puhu jonkun päikkyruuan syömisestä tai josta tulee oksennus suuhun, vaan jota ei ole pakotettu istumaan paikoillaan tai kuuntelemaan opettajaa? Tai kuuntelemaan opetusta?Pesemään käsiään sisälle tultua?
Ovatko he aikuisina "mua ei huvita mennä töihin, tämä työtehtävä on tylsää, otanpa saikkua"?
"vaan jota ei ole pakotettu istumaan paikoillaan tai kuuntelemaan opettajaa"
Mun lapsen annettiin olla tuolin alla ja ryömiä ees taas, kun oli aamupiiri. Minä en vaatinut, vaka-ope päätti näin.
Millä pakottaisit lapsen, joka ei vaan pysy? Pidät rimpuilevaa lasta väkisin? Aamusta toiseen, viikosta toiseen, kuinka kauan se sun pakottaminen jatkuisi? Uskotko, että se on stressaavaa koko ryhmälle, ei vain tälle jota pakotetaan? Kyllä lapsi luonnostaan haluaa miellyttää ja tehdä kuten sanotaan. Entä kun ei pysty?
Syrjäytyminen nähdään jo 4-vuotiaasta. Syrjäytyminen lähtee tuosta, kun ei pääse edes lapsiryhmään mukaan. Opettaja läksyttää kun ei koskaan onnistu. Läksytystä jatkaa samanikäiset kaverit. Suljetaan kaikesta ulos. Lopulta ei viitsi edes yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta on se, että kaikki kehitysvammaiset ja autistit sun muut on sijoitettu tavallisiin päiväkoteihin. Ei henkilökunnalla ole resursseja, tai osaamistakaan vastata kaikkien haasteisiin. Mutta ku integraatio.
Luulisi että henkilökunta jotain koulutusta saa näihinkin tapauksiin?
Juu, niin saadaan mutta suurin osa näistä tarvitsisi henk.kohtaisen avustajan , mitä on mahdotonta useimmissa tapauksissa saada. Ja jos avustaja on poissa, sijaista ei saada. Pahimpia on aggressiiviset lapset, henk.kunnan aika menee näiden vaikeiden yksilöiden tarpeisiin vastaamiseen ja tav.lapset saavat olla keskenään.
Vaikeat lapset tarvitsevat osaavan aikuisen. Joka osaa ideoita toiminnan siten että myös tämä "vaikea yksilö" voisi siitä selvitä. Hän tuskin on aamulla hoitoon lähtiessä päättänyt vain olla vaikea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikääs kuinka kansakoulussa 1 ope sai pidettyä 30-40 lasta kurissa? Niinpä.
Armeijatyylisellä auktoriteetin korostamisella (opettajan puhuttelu vain seisten jne) ja kovilla rangaistuksilla kuten nurkassa seisottamisella ja karttakeppiä sormille antamalla.
Nimenomaan. PELOLLA. Ja kotona vanhemmat laittoi remmillä jos koulussa perseili.
En ymmärrä näitä jotka haikailee "vanhoja hyviä aikoja". Älyättekö kuinka moni tuon ajan lapsi tarttui pulloon jo teininä ja joi itsensä hengiltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Positiivisen kasvatuksen ydin on se, että lasta ohjataan lempeästi, kunnioittavasti ja johdonmukaisesti, eli ei pelolla, häpeällä tai rangaistuksilla. Kun lapsi kokee tulevansa kuulluksi ja hyväksytyksi, hän oppii säätelemään tunteitaan paremmin, luottaa aikuisiin ja uskaltaa olla oma itsensä. Tällaisessa ilmapiirissä lapsen empatia, vastuuntunto ja sosiaaliset taidot vahvistuvat luonnostaan.
Liiallinen vallankäyttö, kuten jatkuva komentaminen, vähättely tai lapsen tahdon mitätöinti, voi taas aiheuttaa turvattomuutta ja kapinointia, tai päinvastoin liiallista alistumista. Tällöin lapsi ei opi ymmärtämään, miksi jokin käytös ei ole hyväksyttävää, vaan oppii toimimaan vain aikuisen pelon tai miellyttämisen vuoksi.
Päiväkodissa aikuinen on lapselle mallina. Jos aikuinen käyttää valtaansa reilusti ja lempeästi, lapsi oppii samaa. Jos taas aikuinen hallitsee ja
Jos lapsi rikkoo rajaa niin positiivinen kasvattaja reagoi siihen lempeällä ohjauksella. Lapsi ei kuitenkaan halua noudattaa ohjausta koska katsoo rajan rikkomisen olevan itselleen kannattavampaa kuin rajan noudattaminen. Tällöin asiasta muodostuu tahtojen taistelu. Taistelu päättyy lapsen nopeaan voittoon, koska positiivinen kasvattaja ei voi poiketa lempeydestä eikä uhata lasta mitenkään tai pakottaa lasta mihinkään.
Jokainen valtakunta tarvitsee esivallan ja hallitsijan. Positiivisen kasvatuksen valtakunnassa hallitsija on lapsi.
Positiivinen kasvattaja osaa havainnoida lapsia ja oppii nopeasti ne tilanteet, missä kukin lapsi tarvitsee ennakointia ja tarkkaa struktuuria. Näin ollen tilanteisiin ehditään puuttua sensitiivisellä tavalla ja hyvässä vuorovaikutuksessa jo ennen kuin lapsi ehtii rikkoa rajoja.
Kurinpitokasvattajan ongelma on siinä, että hän ei ole läsnä lapsille, vaan puuttuu tilanteisiin vasta kun ne ovat menneet jo liian pitkälle. Tästä tulee ongelma viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsi oppii kovettamaan kuorensa aikuisen huudolle ja rangaistuksille. Mitä kurinpitoon nojautuva aikuinen voi siinä vaiheessa enää tehdä, huutaa kovempaa? Tässä kohtaa on sitten helppo syytellä muita, kun ei ole pidetty lapsille kuria, vaikka oikeasti pitäisi katsoa peiliin ja miettiä, mikä itsellä meni tilanteessa pieleen.
Vierailija kirjoitti:
Ja se jatkuva pahantahtoinen juoruilu vanhemmista. Olen aikoinaan itse ollut päikyssä harjoittelijana, mutta päädyin ihan toiselle alalle. Siellä oli, olin useammassakin päikyssä, jokaisessa kateellinen ja kyräilevä ilmapiiri työntekijöiden kesken. Jokaisessa päikyssä arvosteltiin ja haukuttiin vanhempia selän takana. Oli myös lasten tahallista itkettämistä mm. ruokailuun liittyen, eli lautasen ääressä itkettämistä ja muutenkin oli tosi epäasiallista kohtelua lapsia kohtaan, suoranaista vallan väärinkäyttöä. Ikinä en voisi työskennellä tuolla alalla. Nukkariin laitettiin harjoittelijat satua lukemaan kun vakituinen henkilökunta joi kahvia ja juoruili, siis vähintään pari tuntia päivässä heillä oli luppoaikaa josta nostivat palkkaa. Ja se aika ei tosiaankaan sisältänyt mitään työn suunnittelua tai vastaavaa, silkkaa juoruamista.
Mistä voit tietää että juorusivat kun sähän olit siellä nukkarissa? Opettajilla on kyllä todella paljon tehtävää sak-aikana, joskus ei edes ehdi kahville kun suunnitteluja, vasuja ja palavereita on niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellekään välähtänyt päähän että positiivisen kasvattamisen ja tiukan kurin voi yhdistää?? Ja ne pitää yhdistää?
Se ON erittäin mahdollista. Mä kehun, halaan ja kannustan lapsia työssäni, mutta jokainen lapsi joutuu tekemään saman ohjelman, kukaan ei saa erityispalvelua (siis jos ei ole vammaisuutta) ja jokaisen pitää käyttäytyä.
Ja lapset tykkäävät, erkatkin. Vanhemmat tykkäävät.
Tää ala tarvitsee lisää sun kaltaisia!
Kiitos! Mua ei pelota, tuli ryhmääni vaikka mikä rymy-roope erityisen tuen papereilla. Puolen vuoden päästä hän on sitoutunut ja rauhallinen, vaikka nepsyys kuultaakin läpi vähäsen.
Metodi:
Otan hänet joka päivä iloisesti vastaan. Juttelen lempeästi, mutta hän
Just juu ihannetilanteessa, mahdotonta käytännössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikääs kuinka kansakoulussa 1 ope sai pidettyä 30-40 lasta kurissa? Niinpä.
Armeijatyylisellä auktoriteetin korostamisella (opettajan puhuttelu vain seisten jne) ja kovilla rangaistuksilla kuten nurkassa seisottamisella ja karttakeppiä sormille antamalla.
Nimenomaan. PELOLLA. Ja kotona vanhemmat laittoi remmillä jos koulussa perseili.
En ymmärrä näitä jotka haikailee "vanhoja hyviä aikoja". Älyättekö kuinka moni tuon ajan lapsi tarttui pulloon jo teininä ja joi itsensä hengiltä?
Onko vaan kaksi vaihtoehtoa, joko remmillä hakkaamista tai että lapset saa tehdä ihan mitä vaan haluavat kunnioittamatta aikuisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vuosikymmemiä kestänyt ongelma, että aikuiset kurittaa päiväkodeissa puolustuskyvyttömia pikkuisia. Ei kaikkialla, ei kaikki, mutta on joukossa niitä, ketkä valtaa väärinkäyttävät pikkuisten päällä. Kun lapsi ei halua mennä tarhaan, on se ensimmäinen hälytysmerkki.
No hoh-hoijaa. Ongelma on lähinnä se, että kotona ei ole mitään rajoja lapsille. Sitten kun tullaan päiväkotiin, niin eivät pystykään pompottelemaan aikuisia (ja muita lapsia) mennen tullen ja palatessa. Kyllähän siinä itku tulee pienelle mussukalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi.Mitä tulee aikuisina niistä lapsista joita ei ole pakotettu perusjuttuihin? Enkä puhu jonkun päikkyruuan syömisestä tai josta tulee oksennus suuhun, vaan jota ei ole pakotettu istumaan paikoillaan tai kuuntelemaan opettajaa? Tai kuuntelemaan opetusta?Pesemään käsiään sisälle tultua?
Ovatko he aikuisina "mua ei huvita mennä töihin, tämä työtehtävä on tylsää, otanpa saikkua"?
"vaan jota ei ole pakotettu istumaan paikoillaan tai kuuntelemaan opettajaa"
Mun lapsen annettiin olla tuolin alla ja ryömiä ees taas, kun oli aamupiiri. Minä en vaatinut, vaka-ope päätti näin.
Millä pakottaisit lapsen, joka ei vaan pysy? Pidät rimpuilevaa lasta väkisin? Aamusta toiseen, viikosta toiseen, kuinka kauan se sun pakottaminen jatkuisi? Uskotko, että se on stressaavaa koko ryhmälle, ei vain tälle jota pakotetaan? Kyllä lapsi luonnostaan haluaa miellyttää ja tehdä kuten sanotaan. Entä kun ei pysty?
Syrjäytyminen nähdään jo 4-vuotiaasta. Syrjäytyminen lähtee tuosta, kun ei pääse edes lapsiryhmään mukaan. Opettaja läksyttää kun ei koskaan onnistu. Läksytystä jatkaa samanikäiset kaverit. Suljetaan kaikesta ulos. Lopulta ei viitsi edes yrittää.
Kovin herkästi tehdään näitä tulkintoja, että joku "ei vaan pysty" johonkin. Se, että joku laittaa intensiivisesti vastaan ei yleensä ole oire siitä, että hän ei pystyisi vaan vain siitä, että hän ei halua.
Niin ja ei, lapsi ei aina halua miellyttää. Suuri osa lapsista toki haluaa sitä suuren osan aikaa, mutta erittäin usein on tilanteita jolloin lapsi ei todellakaan halua miellyttää. Ennen oli työkalut niidenkin tilanteiden varalle, mutta positiivisen pedagogiikan myötä niitä työkaluja ei enää ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikääs kuinka kansakoulussa 1 ope sai pidettyä 30-40 lasta kurissa? Niinpä.
Armeijatyylisellä auktoriteetin korostamisella (opettajan puhuttelu vain seisten jne) ja kovilla rangaistuksilla kuten nurkassa seisottamisella ja karttakeppiä sormille antamalla.
Nimenomaan. PELOLLA. Ja kotona vanhemmat laittoi remmillä jos koulussa perseili.
En ymmärrä näitä jotka haikailee "vanhoja hyviä aikoja". Älyättekö kuinka moni tuon ajan lapsi tarttui pulloon jo teininä ja joi itsensä hengiltä?
Ennen oli paljon vähemmän syrjäytymistä ja mt-ongelmia.
Se entinen kasvatuslinja oli käytössä tuhansia vuosia, ennen kuin muutama vuosikymmen sitten alkoi vähitellen tulla tämä nykyinen linja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja se jatkuva pahantahtoinen juoruilu vanhemmista. Olen aikoinaan itse ollut päikyssä harjoittelijana, mutta päädyin ihan toiselle alalle. Siellä oli, olin useammassakin päikyssä, jokaisessa kateellinen ja kyräilevä ilmapiiri työntekijöiden kesken. Jokaisessa päikyssä arvosteltiin ja haukuttiin vanhempia selän takana. Oli myös lasten tahallista itkettämistä mm. ruokailuun liittyen, eli lautasen ääressä itkettämistä ja muutenkin oli tosi epäasiallista kohtelua lapsia kohtaan, suoranaista vallan väärinkäyttöä. Ikinä en voisi työskennellä tuolla alalla. Nukkariin laitettiin harjoittelijat satua lukemaan kun vakituinen henkilökunta joi kahvia ja juoruili, siis vähintään pari tuntia päivässä heillä oli luppoaikaa josta nostivat palkkaa. Ja se aika ei tosiaankaan sisältänyt mitään työn suunnittelua tai vastaavaa, silkkaa juoruamista.
Mistä voit tietää että juorusivat kun sähän olit siellä nukkarissa? Opettajilla on kyllä todella paljon tehtävää sak-aikana, joskus ei edes ehdi kahville kun suunnitteluja, vasuja ja palavereita on niin paljon.
Mitä enemmän on tuota metatyötä niin sitä heikommin varsinainen työ sujuu. Vasut, kirjaamiset ja palaverit pitäisi kaikki poistaa käytöstä ja muuta suunnittelupuoltakin vähentää 90%.
Minä olen keski-ikäinen hoitaja vanhuspuolelta. Ajattelin vaihtaa työpaikkaa. Sain sijaisuuden päiväkodista. Olin 6kk töissä päiväkodissa ja kokemus oli hirveä. Hirveää meteliä, kaaosta. Liian vähän henkilökuntaa. Opettajien aika kului palavereissa. Ihmettelin sitä , miksi lapsia oli pakko nukuttaa tunkkaisissa,, liian lämpimissä makuuhuoneissa? Osa lapsista ei halunnut nukkua, he pyörivät rauhattomina ympäriinsä. Ikkunoita ei saanut avata, että olisi tullut raikasta ilmaa. Luettiin tylsiä kertomuksia, joista kukaan ei ollut kiinnostunut. Täyttä kaaosta koko touhu. Ryhmäni ope inhosi minua, kun uskalsin kyseinalaistaa toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Positiivisen kasvatuksen ydin on se, että lasta ohjataan lempeästi, kunnioittavasti ja johdonmukaisesti, eli ei pelolla, häpeällä tai rangaistuksilla. Kun lapsi kokee tulevansa kuulluksi ja hyväksytyksi, hän oppii säätelemään tunteitaan paremmin, luottaa aikuisiin ja uskaltaa olla oma itsensä. Tällaisessa ilmapiirissä lapsen empatia, vastuuntunto ja sosiaaliset taidot vahvistuvat luonnostaan.
Liiallinen vallankäyttö, kuten jatkuva komentaminen, vähättely tai lapsen tahdon mitätöinti, voi taas aiheuttaa turvattomuutta ja kapinointia, tai päinvastoin liiallista alistumista. Tällöin lapsi ei opi ymmärtämään, miksi jokin käytös ei ole hyväksyttävää, vaan oppii toimimaan vain aikuisen pelon tai miellyttämisen vuoksi.
Päiväkodissa aikuinen on lapselle mallina. Jos aikuinen käyttää valtaansa reilusti ja lempeäst
Positiivinen kasvattaja osaa havainnoida lapsia ja oppii nopeasti ne tilanteet, missä kukin lapsi tarvitsee ennakointia ja tarkkaa struktuuria. Näin ollen tilanteisiin ehditään puuttua sensitiivisellä tavalla ja hyvässä vuorovaikutuksessa jo ennen kuin lapsi ehtii rikkoa rajoja.
Kurinpitokasvattajan ongelma on siinä, että hän ei ole läsnä lapsille, vaan puuttuu tilanteisiin vasta kun ne ovat menneet jo liian pitkälle. Tästä tulee ongelma viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsi oppii kovettamaan kuorensa aikuisen huudolle ja rangaistuksille. Mitä kurinpitoon nojautuva aikuinen voi siinä vaiheessa enää tehdä, huutaa kovempaa? Tässä kohtaa on sitten helppo syytellä muita, kun ei ole pidetty lapsille kuria, vaikka oikeasti pitäisi katsoa peiliin ja miettiä, mikä itsellä meni tilanteessa pieleen.
Se kuulostaa kovin hienolta, että on sensitiivisyyttä ja struktuuria. Käytännön elämässä homma ei kuitenkaan mene niin kuin kirjassa lukee ja sensitiivisyydestä huolimatta lapset ovat tottelemattomia ja rikkovat sääntöjä.
Perinteisessä kasvatuksessa nimenomaan ollaan läsnä lapsille, eikä piilottauduta teorioiden taakse ja toimistohuoneisiin. Rangaistusten on oltava siinä määrin tuntuvia, ettei niitä haluta kokea heti uudestaan. Niinhän se on yleensä aikuisten maailmassakin. Harva on koko ajan kerjäämässä itselleen uutta tuomiota tai vaikkapa potkuja taas uudesta työpaikasta.
Alue: Aihe vapaa
Lukekaa psykologiaa ihmiset ja väitelkää sitten. Hullua että kasvatusalalle palkataan porukkaa niin matalalla koulutuksella..