Lue keskustelun säännöt.
Harjoittelu päiväkodissa järkytti..
09.11.2025 |
Päätin vanhempainvapaalla että vaihdan alaa ja lähdin opiskelemaan lastenohjaajaksi.
Ensimmäinen harjoittelu päiväkodissa takana ja olen järkyttynyt siitä, kuinka pihalla lasten kasvatuksesta siellä "ammattilaiset" voivat olla.
Meillä oli muutama erityistä tukea tarvitseva lapsi ryhmässä (ja ennenkuin joku tulee kertomaan vapaankasvatuksen tuloksista, niin tarkoitan ihan oikeasti tukea tarvitsevia mm. Autismin kirjoilla olevia jne.)
Ko. Lapset jos "mokasivat", eli eivät suoriutuneet isoissa ryhmissä tehtävistä vaatimuksista (jonotat pitkään ruokaa, jonosta ei saa poiketa, makaat nukkarissa tunnin paikallaan vaikket nuku päikkäreitä enää jne.). Jos teki pienenkin virheen eli ei kyennyt olemaan nukkarissa paikallaan tms. heidät poistettiin tilasta "tekemään tylsiä juttuja". Istuivat sitten toisessa tilassa tekemässä pöytähommia, joista eivät tykänneet.
Lapsia mielestäni käytännössä kuritettiin siitä etteivät suoriutuneet vaatimuksista, jotka oli ihan neurotyypillisillekin lapsille minusta älyttömiä.
Tuossa ryhmässä aikuisia ei kiinnostanut se, miten lapsia tuetaan selviytymään haasteista, kannustetaan ja posiitiivisin menetelmin etsitään keinoja oppia asioita. Enemmänkin näkyi tarve että aikuiset halusi pomottaa ja tehdä omasta työstään mahdollisimman helppoa..lasten kustannuksella.
Viereisessä ryhmässä onneksi oli ainakin yksi sensitiivinen aikuinen, mutta voi sääli näitä lapsiparkoja miten joutuvat kasvamaan myrkyllisessä ympäristössä. Muutenkin aikuisten tapa puhua lapsille oli ala-arvoista, jopa ilkeää..
Sitten kun vanhemmat tulivat hakemaan, lässytettiin ihan toisenlainen ääni kellossa vanhemmille.
Hyi, olen nähnyt riittävästi.
Kommentit (159)
Voi kuule ap. 80-luvulla päiväkodissa oli vähän kovempi kuri. Jos hölmöilit niin vanha täti tuli naama punaisena huutamaan sentin päähän naamasta. Se tehosi. Ja onneksi huusi minulle niin opin olemaan.
Ketään ei tietenkään hakataau, mutta kyllä siellä pitää totella ja tehdä samalla tavalla kuin kotona piti.
Ilmeisesti nykyään kotona ei ole tarvinnnut lapsena tehdä mitään 25+ vuoteen...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tulit kertomaan tämän kokemattomuuden syvällä rintaäänellä.
Taisi kolahtaa johonkin vanhaan kääkkään tämä. Ootko niitä jotka sanoo kättelyssä "minulla on neljänkymmen vuoden kokemus alalta" 😉 ei se kokemus kerro mitään. Joko on työssään hyvä, huono tai siltä väliltä. Oli uusi tai vanha.
Muutaman viikon harjoittelu ei anna perspektiiviä missään ammatissa ottaa kantaa. En ole alalla, huvitti lähinnä tämä "ammattilaisen" näkölulma.
Nuoren ammattilaisen näkökulman paljasti tuo "vanha kääkkä" 😂😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin kotiäitinä ja tuli nähtyä esim. leikkipuistoissa perhepäivähoitajia sekä päiväkotiryhmiä hoitajineen. Nuoret hoitajat olivat asiallisia ja ammattimaisia, mutta vanhemmilla hoitajilla tuntui olevan huutaminen, tylysti puhuminen ja jonkinlainen simputus suorastaan ainoa keino lasten ohjaamisessa. Sama toistui koulun puolella ap-ip-ryhmissä ja koulunkäynninavustajissa.
Nuoret ammattilaiset on hyvässä uskossa että tekee hyvää työtä. Vanhemmat on tajunneet että ei auta eikä näy missään. Vain simputus toimii jotenkin.
On siinä eroa, meneekö lapsen luo ja sanoo napakasti kuinka nyt toimitaan vai huutaako kitarisat vilkkuen jostain kymmenen metrin päästä, kun ei viitsi jättää juorurinkiä.
Moni nepsy on tottunut saamaan kotona raivoamalla tahtonsa läpi.
Nepsytkin hyötyvät varovaisesta karaisemisesta ja siedättämisestä. Esim.moni ääniyliherkkä pystyy toimimaan ilman kuulosuojaimia normaalissa tilanteessa, kun kokee olonsa sosiaalisesti hyväksytyksi, mutta kun häntä ei paapota. Varovasti vaan lisätään musiikkia, yhteisleikkejä jne.ilman Peltoreita.
Muilla nepsyillä: ei niin että heti ekasta ja tokasta raivarista aletaan erityisjärjestelyjä tekemään, vaan se nepsykin tykkää siitä kun pystyy samaan kuin muut.
-Eli jos odottaminen tuskastuttaa, harjoitellaan odottamista. Se lapsi romahtaa siitä odottamisesta 2 päivänä, mutta ei enää niin paljon kolmantena.
-Jos joudut jonon hännille aina uudelleen ja uudelleen kun häsläät, alat oppia että ei kannata häslätä jonossa.
Älkää pelätkö raivareita. Ei se lapsi parin viikon jälkeen raivoa niin paljon, kun huomaa ettei saa raivoamalla tahtoaan läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin kotiäitinä ja tuli nähtyä esim. leikkipuistoissa perhepäivähoitajia sekä päiväkotiryhmiä hoitajineen. Nuoret hoitajat olivat asiallisia ja ammattimaisia, mutta vanhemmilla hoitajilla tuntui olevan huutaminen, tylysti puhuminen ja jonkinlainen simputus suorastaan ainoa keino lasten ohjaamisessa. Sama toistui koulun puolella ap-ip-ryhmissä ja koulunkäynninavustajissa.
Nuoret ammattilaiset on hyvässä uskossa että tekee hyvää työtä. Vanhemmat on tajunneet että ei auta eikä näy missään. Vain simputus toimii jotenkin.
Eikö simputus ole kielletty armeijassakin nykyään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin kotiäitinä ja tuli nähtyä esim. leikkipuistoissa perhepäivähoitajia sekä päiväkotiryhmiä hoitajineen. Nuoret hoitajat olivat asiallisia ja ammattimaisia, mutta vanhemmilla hoitajilla tuntui olevan huutaminen, tylysti puhuminen ja jonkinlainen simputus suorastaan ainoa keino lasten ohjaamisessa. Sama toistui koulun puolella ap-ip-ryhmissä ja koulunkäynninavustajissa.
Nuoret ammattilaiset on hyvässä uskossa että tekee hyvää työtä. Vanhemmat on tajunneet että ei auta eikä näy missään. Vain simputus toimii jotenkin.
On siinä eroa, meneekö lapsen luo ja sanoo napakasti kuinka nyt toimitaan vai huutaako kitarisat vilkkuen jostain kymmenen metrin päästä, kun ei viitsi jättää juorurinkiä.
Moni lapsi ei tottele vaikka niille sanoisi napakasti. Nuorempi polvi on toki ratkaissut tämän ongelman siten, että lapsilta ei vaadita tottelua...
Vierailija kirjoitti:
Eipäs mennä toiseen ääripäähän. Tukea, kuuntelemista ja lämpöä erkkakin tarvitsee, mutta myös rajoja ja tasapäistämistä.
Olen nähnyt satoja kertoja kun joku lapsi vaan ihan puhtaasti pompottaa aikuisia, ja hoitajat tässä yksilöllisyyden huumassa palvelevat muksua kuin kuningasta.
Sanoitetaan tunteita tilanteissa joissa pitäisi vaan sanoa EI, hommataan miljardit korvaavat tekemiset lapsille jotka kykenisivät tekemään ryhmässä vaikka tietyn askartelun mutta kun ei huvita. Haetaan keittiöltä korvaavia ruokia ihan vaan nirppanokkaiselle lapselle, jonka äiti tekee kotona nuggetteja ja pk-lounas ei maistu.
Siellä yksi leipääntynyt ammattilainen 💎
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko ryhmässä yhtään pätevää opettajaa? Mitä korkeampi koulutus, sen sensitiivisempiä kasvattajat ovat tutkimusten mukaan. Harmi, että ihmiset silti on sitä mieltä, että päiväkotityöhön ei tarvita koulutusta.
Palveleeko täydellisyyteen hiottu sensitiivisyys lapsen kehitystä? Rahvaan kielellä menee paapomiseksi eikä sillä pärjätä aikuisena. Aikaa se ainakin vaatisi.
Yleensä uusi työntekijä, joka tulee talon ulkopuolelta, näkee selvimmin työpaikan omituiset käytännöt ja puutteet. Vanhat työntekijät ovat niin tottuneita niihin, että pitävät niitä normaaleina menettelytapoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä uusi työntekijä, joka tulee talon ulkopuolelta, näkee selvimmin työpaikan omituiset käytännöt ja puutteet. Vanhat työntekijät ovat niin tottuneita niihin, että pitävät niitä normaaleina menettelytapoina.
Kurinpito ON normaali menettelytapa. Vaikka se ei varmasti trendikästä olekaan jossain yliopiston käytäväkeskusteluissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko ryhmässä yhtään pätevää opettajaa? Mitä korkeampi koulutus, sen sensitiivisempiä kasvattajat ovat tutkimusten mukaan. Harmi, että ihmiset silti on sitä mieltä, että päiväkotityöhön ei tarvita koulutusta.
Yhtään uutta sensitiivistä lässyttäjää ei kaivata sinne. Ryhmissä tarvitaan kuri koska muuten homma on vaan kaaosta.
Kyllä. Minulla on koulutusta, mutta ei lasten kasvatus ole rakettitiedettä.
Lapsia tulee kohdata lämpimästi, mutta tiukka kuri pidettävä, se auttaa adhd-oireiluunkin.
Verratkaa: kummassako tilassa adhd-Petterin on helpompi tehdä askartelua? Hälinässä ja vilskeessä jossa joku nuori vakaope tai hoitaja lässyttää sanoittavaa puhetta, vai vanhanaikaisen rauhallisessa huoneessa jossa keskustellaan rauhallisilla äänenpainoilla, mutta hälisemättä ja puututaan epäjärjestykseen tiukasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipäs mennä toiseen ääripäähän. Tukea, kuuntelemista ja lämpöä erkkakin tarvitsee, mutta myös rajoja ja tasapäistämistä.
Olen nähnyt satoja kertoja kun joku lapsi vaan ihan puhtaasti pompottaa aikuisia, ja hoitajat tässä yksilöllisyyden huumassa palvelevat muksua kuin kuningasta.
Sanoitetaan tunteita tilanteissa joissa pitäisi vaan sanoa EI, hommataan miljardit korvaavat tekemiset lapsille jotka kykenisivät tekemään ryhmässä vaikka tietyn askartelun mutta kun ei huvita. Haetaan keittiöltä korvaavia ruokia ihan vaan nirppanokkaiselle lapselle, jonka äiti tekee kotona nuggetteja ja pk-lounas ei maistu.
Siellä yksi leipääntynyt ammattilainen 💎
Jotain realismia laiminlyödään jos kokemus on samaa kuin leipiintyminen, kyynisyys jne.
Vierailija kirjoitti:
Toimiva kasvatus vaatii sitä, että kielletyistä teoista tulee rangaistuksia eli sitä kuritusta. Ruumiillisesti ei enää saa kurittaa eikä käyttää jäähypenkkejä, joten ainoa vaihtoehto on jokin tuollainen tylsä tekeminen ei muu vastaava.
Toki muodin mukaan lapsia tulisi kasvattaa positiivisesti sanoittamalla, mutta ei se toimi käytännössä. Yhtä vähän kuin mitä yhteiskunta muutenkaan toimisi ilman rangaistusten uhkaa.
Kuitenkin hetken päästä näiden lasten pitäisi koulussa osata istua pöydän ääressä tekemässä niitä tylsiä tehtäviä ja olla vieläpä siihen motivoituneita, niin onko tuo nyt sitten kuitenkaan kovin hyvä seuraamus? Mielestäni aika heikkoa ammattitaitoa, jos ei epätoivottuun käytökseen osata puuttua millään muulla kuin määräämällä "pöytähommiin".
Tuohan on vähän sama, jos sinä yrittäisit vieraassa kaupungissa ajaa paikasta A paikkaan B ilman mitään opasteita ja liikennemerkkejä, ja poliisi tulisi sinua sitten rankaisemaan ja käskisi lukemaan Iijoki-sarjan, kun tietämättömyyttäsi ajoitkin harhaan. Rangaistaan asiasta, jota et osannut, koska et voinutkaan osata ja seuraamuskin on jotain, mikä ei liity tekemisiisi millään tavalla, eikä auta sinua jatkossakaan toimimaan oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi opettajaa syö, hoitaja jakaa lisäannoksia, huolehtii juomat, leivät, siivoo lattialle pudonneet astiat ja mitähän muuta vielä? Valmiita ei voi pöydästä päästää pois ennen kuin opettaja(-t) ovat saaneet oman soppansa hotkittua, sillä muuten ei olisi hoitaja jakamassa ruokaa, tai ryhmätilassa ei olisi aikuista vastaanottamassa lapsia.
-Mitä ihmettä....ikinä en oo nähny taloa missä hoitaja jakaa lisää ruokia ja vain opet syö...😡 Huhhuh. Kyllä työtehtävät jakautuu tasaisesti ja myös hoitajat syövät esimerkkiruokailussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipäs mennä toiseen ääripäähän. Tukea, kuuntelemista ja lämpöä erkkakin tarvitsee, mutta myös rajoja ja tasapäistämistä.
Olen nähnyt satoja kertoja kun joku lapsi vaan ihan puhtaasti pompottaa aikuisia, ja hoitajat tässä yksilöllisyyden huumassa palvelevat muksua kuin kuningasta.
Sanoitetaan tunteita tilanteissa joissa pitäisi vaan sanoa EI, hommataan miljardit korvaavat tekemiset lapsille jotka kykenisivät tekemään ryhmässä vaikka tietyn askartelun mutta kun ei huvita. Haetaan keittiöltä korvaavia ruokia ihan vaan nirppanokkaiselle lapselle, jonka äiti tekee kotona nuggetteja ja pk-lounas ei maistu.
Siellä yksi leipääntynyt ammattilainen 💎
Ei, vaan olen erittäin motivoitunut työhöni.
Kohtaan lapsia iloisen lämpimästi, mutta ryhmässäni on tiukka kuri. Lapset tulevat halaamaan minua vanhanaikaisesta kurista huolimatta - ja ehkä myös sen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimiva kasvatus vaatii sitä, että kielletyistä teoista tulee rangaistuksia eli sitä kuritusta. Ruumiillisesti ei enää saa kurittaa eikä käyttää jäähypenkkejä, joten ainoa vaihtoehto on jokin tuollainen tylsä tekeminen ei muu vastaava.
Toki muodin mukaan lapsia tulisi kasvattaa positiivisesti sanoittamalla, mutta ei se toimi käytännössä. Yhtä vähän kuin mitä yhteiskunta muutenkaan toimisi ilman rangaistusten uhkaa.
Kuitenkin hetken päästä näiden lasten pitäisi koulussa osata istua pöydän ääressä tekemässä niitä tylsiä tehtäviä ja olla vieläpä siihen motivoituneita, niin onko tuo nyt sitten kuitenkaan kovin hyvä seuraamus? Mielestäni aika heikkoa ammattitaitoa, jos ei epätoivottuun käytökseen osata puuttua millään muulla kuin määräämällä "pöytähommiin".
Tuohan on vähän sama, jos sinä yrittäisit vieraassa kaupungissa ajaa paikasta A paikkaan B ilman mitään opasteita ja liikennemerkkejä, ja poliisi tulisi sinua sitten rankaisemaan ja käskisi lukemaan Iijoki-sarjan, kun tietämättömyyttäsi ajoitkin harhaan. Rangaistaan asiasta, jota et osannut, koska et voinutkaan osata ja seuraamuskin on jotain, mikä ei liity tekemisiisi millään tavalla, eikä auta sinua jatkossakaan toimimaan oikein.
Olet siis sitä mieltä, että lapsi ei tee tahallaan kiellettyä vaan aina vahingossa tai osaamattomuuttaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimiva kasvatus vaatii sitä, että kielletyistä teoista tulee rangaistuksia eli sitä kuritusta. Ruumiillisesti ei enää saa kurittaa eikä käyttää jäähypenkkejä, joten ainoa vaihtoehto on jokin tuollainen tylsä tekeminen ei muu vastaava.
Toki muodin mukaan lapsia tulisi kasvattaa positiivisesti sanoittamalla, mutta ei se toimi käytännössä. Yhtä vähän kuin mitä yhteiskunta muutenkaan toimisi ilman rangaistusten uhkaa.
Kuitenkin hetken päästä näiden lasten pitäisi koulussa osata istua pöydän ääressä tekemässä niitä tylsiä tehtäviä ja olla vieläpä siihen motivoituneita, niin onko tuo nyt sitten kuitenkaan kovin hyvä seuraamus? Mielestäni aika heikkoa ammattitaitoa, jos ei epätoivottuun käytökseen osata puuttua millään muulla kuin määräämällä "pöytähommiin".
Tuohan on vähän sama, jos sinä yrittäisit vieraassa kaupungissa ajaa pai
Epätoivottu käytös on usein suomeksi=hillumista. Ulkona jees, mutta sisätiloissa volyymit nousee ja kohta joku satuttaa itsensä.
Hilluminen pitää saada aisoihin ja opettaa lapset rauhoittamaan mielensä ja kroppansa.
Eli tekemään jotain rauhallista pöytätekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimiva kasvatus vaatii sitä, että kielletyistä teoista tulee rangaistuksia eli sitä kuritusta. Ruumiillisesti ei enää saa kurittaa eikä käyttää jäähypenkkejä, joten ainoa vaihtoehto on jokin tuollainen tylsä tekeminen ei muu vastaava.
Toki muodin mukaan lapsia tulisi kasvattaa positiivisesti sanoittamalla, mutta ei se toimi käytännössä. Yhtä vähän kuin mitä yhteiskunta muutenkaan toimisi ilman rangaistusten uhkaa.
Kuitenkin hetken päästä näiden lasten pitäisi koulussa osata istua pöydän ääressä tekemässä niitä tylsiä tehtäviä ja olla vieläpä siihen motivoituneita, niin onko tuo nyt sitten kuitenkaan kovin hyvä seuraamus? Mielestäni aika heikkoa ammattitaitoa, jos ei epätoivottuun käytökseen osata puuttua millään muulla kuin määräämällä "pöytähommiin".
Tuohan on vähän sama, jos sinä yrittäisit vieraassa kaupungissa ajaa paikasta A paikkaan B ilman mitään opasteita ja liikennemerkkejä, ja poliisi tulisi sinua sitten rankaisemaan ja käskisi lukemaan Iijoki-sarjan, kun tietämättömyyttäsi ajoitkin harhaan. Rangaistaan asiasta, jota et osannut, koska et voinutkaan osata ja seuraamuskin on jotain, mikä ei liity tekemisiisi millään tavalla, eikä auta sinua jatkossakaan toimimaan oikein.
Poliisit sakottavat tai laittavat putkaan. Pitäisikö lasta sakottaa ottamalla hänen omaisuuttaan päiväkodin haltuun? Tai pitäisikö päiväkoteihin tehdä jonkinlaiset arestihuoneet lapsia varten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimiva kasvatus vaatii sitä, että kielletyistä teoista tulee rangaistuksia eli sitä kuritusta. Ruumiillisesti ei enää saa kurittaa eikä käyttää jäähypenkkejä, joten ainoa vaihtoehto on jokin tuollainen tylsä tekeminen ei muu vastaava.
Toki muodin mukaan lapsia tulisi kasvattaa positiivisesti sanoittamalla, mutta ei se toimi käytännössä. Yhtä vähän kuin mitä yhteiskunta muutenkaan toimisi ilman rangaistusten uhkaa.
Kuitenkin hetken päästä näiden lasten pitäisi koulussa osata istua pöydän ääressä tekemässä niitä tylsiä tehtäviä ja olla vieläpä siihen motivoituneita, niin onko tuo nyt sitten kuitenkaan kovin hyvä seuraamus? Mielestäni aika heikkoa ammattitaitoa, jos ei epätoivottuun käytökseen osata puuttua millään muulla kuin määräämällä "pöytähommiin".
Tuohan on vähän sama,
Epätoivottu käytös on usein suomeksi=hillumista. Ulkona jees, mutta sisätiloissa volyymit nousee ja kohta joku satuttaa itsensä.
Hilluminen pitää saada aisoihin ja opettaa lapset rauhoittamaan mielensä ja kroppansa.
Eli tekemään jotain rauhallista pöytätekemistä.
Mutta miksi sitä rauhallista pöytätekemistä ei voida aloittaa aikuisen kanssa ennen kuin lapset aloittavat "hillumisen"? Miksi sitä käytetään kurinpitotoimena? Kuten sanoin, mielestäni tuo on heikkoa ammattitaitoa.
Eli ovat kyynistyneet.