Lue keskustelun säännöt.
Harjoittelu päiväkodissa järkytti..
09.11.2025 |
Päätin vanhempainvapaalla että vaihdan alaa ja lähdin opiskelemaan lastenohjaajaksi.
Ensimmäinen harjoittelu päiväkodissa takana ja olen järkyttynyt siitä, kuinka pihalla lasten kasvatuksesta siellä "ammattilaiset" voivat olla.
Meillä oli muutama erityistä tukea tarvitseva lapsi ryhmässä (ja ennenkuin joku tulee kertomaan vapaankasvatuksen tuloksista, niin tarkoitan ihan oikeasti tukea tarvitsevia mm. Autismin kirjoilla olevia jne.)
Ko. Lapset jos "mokasivat", eli eivät suoriutuneet isoissa ryhmissä tehtävistä vaatimuksista (jonotat pitkään ruokaa, jonosta ei saa poiketa, makaat nukkarissa tunnin paikallaan vaikket nuku päikkäreitä enää jne.). Jos teki pienenkin virheen eli ei kyennyt olemaan nukkarissa paikallaan tms. heidät poistettiin tilasta "tekemään tylsiä juttuja". Istuivat sitten toisessa tilassa tekemässä pöytähommia, joista eivät tykänneet.
Lapsia mielestäni käytännössä kuritettiin siitä etteivät suoriutuneet vaatimuksista, jotka oli ihan neurotyypillisillekin lapsille minusta älyttömiä.
Tuossa ryhmässä aikuisia ei kiinnostanut se, miten lapsia tuetaan selviytymään haasteista, kannustetaan ja posiitiivisin menetelmin etsitään keinoja oppia asioita. Enemmänkin näkyi tarve että aikuiset halusi pomottaa ja tehdä omasta työstään mahdollisimman helppoa..lasten kustannuksella.
Viereisessä ryhmässä onneksi oli ainakin yksi sensitiivinen aikuinen, mutta voi sääli näitä lapsiparkoja miten joutuvat kasvamaan myrkyllisessä ympäristössä. Muutenkin aikuisten tapa puhua lapsille oli ala-arvoista, jopa ilkeää..
Sitten kun vanhemmat tulivat hakemaan, lässytettiin ihan toisenlainen ääni kellossa vanhemmille.
Hyi, olen nähnyt riittävästi.
Kommentit (159)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellekään välähtänyt päähän että positiivisen kasvattamisen ja tiukan kurin voi yhdistää?? Ja ne pitää yhdistää?
Se ON erittäin mahdollista. Mä kehun, halaan ja kannustan lapsia työssäni, mutta jokainen lapsi joutuu tekemään saman ohjelman, kukaan ei saa erityispalvelua (siis jos ei ole vammaisuutta) ja jokaisen pitää käyttäytyä.
Ja lapset tykkäävät, erkatkin. Vanhemmat tykkäävät.
Tää ala tarvitsee lisää sun kaltaisia!
Kiitos! Mua ei pelota, tuli ryhmääni vaikka mikä rymy-roope erityisen tuen papereilla. Puolen vuoden päästä hän on sitoutunut ja rauhallinen, vaikka nepsyys kuultaakin läpi vähäsen.
Metodi:
Otan hänet joka päivä iloisesti vastaan. Juttelen lempeästi, mutta hän joutuu tekemään saman kuin muutkin.
Alussa se Roope yrittää ensin muutaman viikon ajan karjumalla saada vapautuksia käsien pesusta, piirillä istumisesta, askartelusta jne, mutta ei auta, hänet ohjataan vaikka kädestä pitäen osallistumaan tekemään ne.
Konfliktitilanteissa ei säikähdetä huutoa, vaan antaa hänen huutaa. Aikuinen ohjaa Roopen karjumaan sivummalle, mutta ei jätä yksin raivarinsa kanssa. Sitten kun rauhoittuu, palaa tehtävän pariin ja lopuksi kehutaan. Lapsi on helpottunut kun pystyi samaan kuin muutkin.
(Toki jos on rikkonut paikkoja tai loukannut jotakuta, pyytää anteeksi ja paikkaa tekosensa)
Muutaman viikon jälkeen Roope huomaa että karjumisesta ei ollutkaan hyötyä, tuo ope hyväksyy hänet mutta ei anna hölmöillä ja hän pystyy tekemään pyydetyt jutut -> tuloksena osallistuva lapsi, joka tykkää tulla hoitoon ja jonka itsetunto on noussut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä uusi työntekijä, joka tulee talon ulkopuolelta, näkee selvimmin työpaikan omituiset käytännöt ja puutteet. Vanhat työntekijät ovat niin tottuneita niihin, että pitävät niitä normaaleina menettelytapoina.
Mutta se on hirveä arvonalennus jos nuori ulkopuolelta tuleva uskaltaa paljastaa jotain tai löytää parannettavaa ja varovasti tuoda ajatuksiaan ilmi. Heti on asenne "älä sä keltanokka tule mua neuvomaan olen tehnyt tätä 30 vuotta ja TIEDÄN miten homma toimii....".
Tämä on vuosikymmemiä kestänyt ongelma, että aikuiset kurittaa päiväkodeissa puolustuskyvyttömia pikkuisia. Ei kaikkialla, ei kaikki, mutta on joukossa niitä, ketkä valtaa väärinkäyttävät pikkuisten päällä. Kun lapsi ei halua mennä tarhaan, on se ensimmäinen hälytysmerkki.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vuosikymmemiä kestänyt ongelma, että aikuiset kurittaa päiväkodeissa puolustuskyvyttömia pikkuisia. Ei kaikkialla, ei kaikki, mutta on joukossa niitä, ketkä valtaa väärinkäyttävät pikkuisten päällä. Kun lapsi ei halua mennä tarhaan, on se ensimmäinen hälytysmerkki.
Mikä vika on kurituksessa? Aikuisenakin saa sakot jos rikkoo sääntöjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni nepsy on tottunut saamaan kotona raivoamalla tahtonsa läpi.
Nepsytkin hyötyvät varovaisesta karaisemisesta ja siedättämisestä. Esim.moni ääniyliherkkä pystyy toimimaan ilman kuulosuojaimia normaalissa tilanteessa, kun kokee olonsa sosiaalisesti hyväksytyksi, mutta kun häntä ei paapota. Varovasti vaan lisätään musiikkia, yhteisleikkejä jne.ilman Peltoreita.
Muilla nepsyillä: ei niin että heti ekasta ja tokasta raivarista aletaan erityisjärjestelyjä tekemään, vaan se nepsykin tykkää siitä kun pystyy samaan kuin muut.
-Eli jos odottaminen tuskastuttaa, harjoitellaan odottamista. Se lapsi romahtaa siitä odottamisesta 2 päivänä, mutta ei enää niin paljon kolmantena.
-Jos joudut jonon hännille aina uudelleen ja uudelleen kun häsläät, alat oppia että ei kannata häslätä jonossa.
Älkää pelätkö raivareita. Ei
Olen erityisherkkä add jolla on misofonia, mutta se ei tarkoita että erityisellä ei olisi omaa tahtoa tai ettemme tekisi jotain törttöilyä tahallamme. Emme ole vammaisia, joilla se neurologia vie mennessään, vaan me pystymme toimimaan oikein, jos haluamme.
Jos opetamme mielen ja kropan siihen, että aina kun ahdistaa tai tulee kuormitusta voimme karata huoneesta tai karjua tai tehdä mukavia asioita, teemme karhunpalveluksen itselle ja muille. Se ei auta pitkällä aikavälillä, koska mieli ja keho ovat tottuneet että konfliktit voi ratkaista siten.
Hiljaisuus ja tiukka kuri edesauttaa kaikkia. Ihan kaikkia, kilttejä ja rämäpäisempiä. Se on nepsyn pelastus. Se ehkäisee usein kiusaamistakin, koska hyvä ja positiivinen kuri kirvoittaa lapsissa halun toimia oikein.
Siedätyshoito on tarpeen nepsyilläkin. Ei pumpuloida tätä maailmaa liikaa, vaan tsempataan pärjäämään valtaväestön ja ärsykkeiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellekään välähtänyt päähän että positiivisen kasvattamisen ja tiukan kurin voi yhdistää?? Ja ne pitää yhdistää?
Se ON erittäin mahdollista. Mä kehun, halaan ja kannustan lapsia työssäni, mutta jokainen lapsi joutuu tekemään saman ohjelman, kukaan ei saa erityispalvelua (siis jos ei ole vammaisuutta) ja jokaisen pitää käyttäytyä.
Ja lapset tykkäävät, erkatkin. Vanhemmat tykkäävät.
Tää ala tarvitsee lisää sun kaltaisia!
Alussa se Roope yrittää ensin muutaman viikon ajan karjumalla saada vapautuksia käsien pesusta, piirillä istumisesta, askartelusta jne, mutta ei auta, hänet ohjataan vaikka kädestä pitäen osallistumaan tekemään ne.
Ai siis pitelet lasta väkisin paikallaan? Mitä johtaja sanoo kun toimitat sille fyysisen rajoittamisen lomakkeet noista tilanteista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä uusi työntekijä, joka tulee talon ulkopuolelta, näkee selvimmin työpaikan omituiset käytännöt ja puutteet. Vanhat työntekijät ovat niin tottuneita niihin, että pitävät niitä normaaleina menettelytapoina.
Mutta se on hirveä arvonalennus jos nuori ulkopuolelta tuleva uskaltaa paljastaa jotain tai löytää parannettavaa ja varovasti tuoda ajatuksiaan ilmi. Heti on asenne "älä sä keltanokka tule mua neuvomaan olen tehnyt tätä 30 vuotta ja TIEDÄN miten homma toimii....".
Uskoako käytännön kokemusta vai kirjassa kerrottua teoriaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi hyviä varhaiskasvattajia on päiväkodeissa. Ja sitten on niitä joiden olisi pitänyt hakeutua aivan toiselle alalla. Kiertävänä hoitajana saira- ym lomia tuuranneena näin kaikkea mahdollista. Sen kokemuksen jälkeen totesin että omaa lastani en veisi kuin vasta 4- 5 vuotiaana päiväkotiin, jos mahdollista en silloinkaan. Jokin muu kerho missä oppii sosiaalisia taitoja, mutta ei leipääntyneet hoitajat. Joista jotkut olivat suorastaan pirullisia. Ja aina kaikista vanhemmista JUORUILTIIN ikävään sävyyn. Oikein juoruakkojen keskittymä päiväkodit.
Jotakin kuuluu lapsen kotitaustasta tietää. Eikö se kuulu osana ymmärtävään kasvatukseen? Ketkä tässä nyt ei ole niitä ammattilaisia?
Juoruilu tässä ehkä tarkoittaa jotain muuta, kuin ammatillista keskustelua lapsen taustoista.. Tämä minusta pahinta, mitä itse kohtasin päiväkodissa työskennellessäni.
Juuri näin. Minä kirjoitin tuosta juoruilusta. Kiersin eri päiväkoteja ja näin paljon ihania hoitajia, täynnä rakkautta lapsia kohtaan ja intohimoa työhönsä. Ilo ja hyvösydämisyys loisti näistä hoitajista. Lapsetkin rakastivat heitä. Olisin mitalin antanut näille harvoille jos olisin voinut.
Sitten näin niitä, ehkä todellakin leipääntyneitä työhönsä, naisia. Joilla jo se huutava komentoääni oli muovautunut sellaiseksi kolkoksi armeijaääneksi kun kasvattivat lapsia(jokainen päivässä työskennellyt tietää mitä tarkoitan). Heillä oli myös suosikkilapsia joiden vanhemmille lässytettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellekään välähtänyt päähän että positiivisen kasvattamisen ja tiukan kurin voi yhdistää?? Ja ne pitää yhdistää?
Se ON erittäin mahdollista. Mä kehun, halaan ja kannustan lapsia työssäni, mutta jokainen lapsi joutuu tekemään saman ohjelman, kukaan ei saa erityispalvelua (siis jos ei ole vammaisuutta) ja jokaisen pitää käyttäytyä.
Ja lapset tykkäävät, erkatkin. Vanhemmat tykkäävät.
Tää ala tarvitsee lisää sun kaltaisia!
Alussa se Roope yrittää ensin muutaman viikon ajan karjumalla saada vapautuksia käsien pesusta, piirillä istumisesta, askartelusta jne, mutta ei auta, hänet ohjataan vaikka kädestä pitäen osallistumaan tekemään ne.
Ai siis pitelet lasta väkisin paikalla
Ei mitään. Huomaa itsekin että lapsi alkaa viikkojen aikana rauhoittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vuosikymmemiä kestänyt ongelma, että aikuiset kurittaa päiväkodeissa puolustuskyvyttömia pikkuisia. Ei kaikkialla, ei kaikki, mutta on joukossa niitä, ketkä valtaa väärinkäyttävät pikkuisten päällä. Kun lapsi ei halua mennä tarhaan, on se ensimmäinen hälytysmerkki.
Mulla on 4 lapsenlasta ja ihanaa että jokainen menee päiväkoteihinsa aivan innoissaan. Kaikki Helsingissä. Yksi on erityislapsi ja saa paljon apuja ja tukea. On pakko sanoa että aivan huipputyyppejä hoitajina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellekään välähtänyt päähän että positiivisen kasvattamisen ja tiukan kurin voi yhdistää?? Ja ne pitää yhdistää?
Se ON erittäin mahdollista. Mä kehun, halaan ja kannustan lapsia työssäni, mutta jokainen lapsi joutuu tekemään saman ohjelman, kukaan ei saa erityispalvelua (siis jos ei ole vammaisuutta) ja jokaisen pitää käyttäytyä.
Ja lapset tykkäävät, erkatkin. Vanhemmat tykkäävät.
Positiiviseen kasvattamiseen sisältyy se, että pakottaa tai painostaa ei voi. On siis vaikea vaatia vastahakoista lasta käyttäytymään. Lapset oppivat nopeasti sen, että sääntöjä pystyy rikkomaan jos haluaa.
Yhtä nopeasti lapset myös oppivat noudattamaan sääntöjä, jos a
Sellaisia "oikeanlaisia" keinoja ei ole olemassa käytännön elämässä. Kaikkea ei voi ratkaista positiivisella kivapuheella.
Et voi olla tosissasi? Suosittelen sinulle lisäkoulutusta tai hakeutumista toiselle alalle, jos oikeasti koet, että sinulla ei keinot riitä.
Kurssille missä kerrotaan lisää positiivisesta kivapuheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellekään välähtänyt päähän että positiivisen kasvattamisen ja tiukan kurin voi yhdistää?? Ja ne pitää yhdistää?
Se ON erittäin mahdollista. Mä kehun, halaan ja kannustan lapsia työssäni, mutta jokainen lapsi joutuu tekemään saman ohjelman, kukaan ei saa erityispalvelua (siis jos ei ole vammaisuutta) ja jokaisen pitää käyttäytyä.
Ja lapset tykkäävät, erkatkin. Vanhemmat tykkäävät.
Tää ala tarvitsee lisää sun kaltaisia!
Kiitos! Mua ei pelota, tuli ryhmääni vaikka mikä rymy-roope erityisen tuen papereilla. Puolen vuoden päästä hän on sitoutunut ja rauhallinen, vaikka nepsyys kuultaakin läpi vähäsen.
Metodi:
Otan hänet joka päivä iloisesti vastaan. Juttelen lempeästi, mutta hän joutuu tekemään saman kuin muutkin.
Onko tässä mallissa siis jokaiselle lapselle se oma aikuinen seisomaan vieressä pitkin päivää?
Näissä kasvatusasioissa näkyy eroa sillä, onko
-etelä-Suomesta
-nuori ja/tai nykyisen yksilöllisen sanoituspedagogiikan kannattaja
Vai
-pohjoisempaa
-iäkkäämpi/perinteisen kasvatusmallin kannattaja (joka ei muuten tarkoita kiukkuista leipääntyneisyyttä)
Mä väitän, että pitkällä aikavälillä ekan malliset päiväkodit kriisiytyvät ja ne kriiseilevät lapset siirtyvät mekkaloimaan kouluihin...ja tokan mallisten kaupunkien kouluissa ei isompaa härdelliä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Positiivisen kasvatuksen ydin on se, että lasta ohjataan lempeästi, kunnioittavasti ja johdonmukaisesti, eli ei pelolla, häpeällä tai rangaistuksilla. Kun lapsi kokee tulevansa kuulluksi ja hyväksytyksi, hän oppii säätelemään tunteitaan paremmin, luottaa aikuisiin ja uskaltaa olla oma itsensä. Tällaisessa ilmapiirissä lapsen empatia, vastuuntunto ja sosiaaliset taidot vahvistuvat luonnostaan.
Liiallinen vallankäyttö, kuten jatkuva komentaminen, vähättely tai lapsen tahdon mitätöinti, voi taas aiheuttaa turvattomuutta ja kapinointia, tai päinvastoin liiallista alistumista. Tällöin lapsi ei opi ymmärtämään, miksi jokin käytös ei ole hyväksyttävää, vaan oppii toimimaan vain aikuisen pelon tai miellyttämisen vuoksi.
Päiväkodissa aikuinen on lapselle mallina. Jos aikuinen käyttää valtaansa reilusti ja lempeästi, lapsi oppii samaa. Jos taas aikuinen hallitsee ja nöyryyttää, lapsi oppii, että valta tarkoittaa alistamista.
Positiivinen kasvatus ei siis tarkoita rajattomuutta, vaan sitä, että rajat asetetaan turvallisesti ja perustellen. Lapsi tarvitsee aikuisen, joka on rauhallinen, johdonmukainen ja empaattinen, ei sellaista, joka voittaa jokaisen tilanteen "vain siksi, että on aikuinen".
Vierailija kirjoitti:
Näissä kasvatusasioissa näkyy eroa sillä, onko
-etelä-Suomesta
-nuori ja/tai nykyisen yksilöllisen sanoituspedagogiikan kannattaja
Vai
-pohjoisempaa
-iäkkäämpi/perinteisen kasvatusmallin kannattaja (joka ei muuten tarkoita kiukkuista leipääntyneisyyttä)
Mä väitän, että pitkällä aikavälillä ekan malliset päiväkodit kriisiytyvät ja ne kriiseilevät lapset siirtyvät mekkaloimaan kouluihin...ja tokan mallisten kaupunkien kouluissa ei isompaa härdelliä ole.
...lisäisin vielä että väitän, että jälkimmäisessä myös irtisanoutumisia tapahtuu vähemmän sekä vakassa että koulun puolella.
Vierailija kirjoitti:
Positiivisen kasvatuksen ydin on se, että lasta ohjataan lempeästi, kunnioittavasti ja johdonmukaisesti, eli ei pelolla, häpeällä tai rangaistuksilla. Kun lapsi kokee tulevansa kuulluksi ja hyväksytyksi, hän oppii säätelemään tunteitaan paremmin, luottaa aikuisiin ja uskaltaa olla oma itsensä. Tällaisessa ilmapiirissä lapsen empatia, vastuuntunto ja sosiaaliset taidot vahvistuvat luonnostaan.
Liiallinen vallankäyttö, kuten jatkuva komentaminen, vähättely tai lapsen tahdon mitätöinti, voi taas aiheuttaa turvattomuutta ja kapinointia, tai päinvastoin liiallista alistumista. Tällöin lapsi ei opi ymmärtämään, miksi jokin käytös ei ole hyväksyttävää, vaan oppii toimimaan vain aikuisen pelon tai miellyttämisen vuoksi.
Päiväkodissa aikuinen on lapselle mallina. Jos aikuinen käyttää valtaansa reilusti ja lempeästi, lapsi oppii samaa. Jos taas aikuinen hallitsee ja nöyryyttää, lapsi oppii, että valta tarkoittaa
Sana "ei" ei ole nöyryyttämistä tai pelolla tai häpeällä kasvattamista, vaan se liittyy sääntöihin, ei jonkun lapsen persoonaan. Se ei ole mielivaltaista vallankäyttöä.
Se on vaan EI. "Ei, et saa lyödä/haukkua/hypätä kiipeilytelineestä." Välillä lyhyt perustelu, välillä taas lapsi oppii ilman perustelujakin, että miksi ei saa tehdä jotain.
Positiivisuus ja tiukkuus eivät sulje pois toisiaan.
"Onko tässä mallissa siis jokaiselle lapselle se oma aikuinen seisomaan vieressä pitkin päivää?"
Ryhmässämme on aikuisia tarpeeksi, mutta täytyy muistaa se, että usein ryhmässä vain 1 lapsi riehuu kerrallaan. Kun vaikka 4 vilkkaasta lapsesta 1 alkaa itkupotkuraivarin, pysähtyvät 3 muuta vilkasta, seuraavat tilannetta ja ovat siinä hetkessä usein rauhallisemmin.
Mutta kun on napakka (silti positiivinen ja kannustava) ope, pystyy hän hallitsemaan tarvittaessa pienillä resursseilla isoakin rymyporukkaa. Sanoittajat eivät pysty.
Miettikääs kuinka kansakoulussa 1 ope sai pidettyä 30-40 lasta kurissa? Niinpä.
Vierailija kirjoitti:
Positiivisen kasvatuksen ydin on se, että lasta ohjataan lempeästi, kunnioittavasti ja johdonmukaisesti, eli ei pelolla, häpeällä tai rangaistuksilla. Kun lapsi kokee tulevansa kuulluksi ja hyväksytyksi, hän oppii säätelemään tunteitaan paremmin, luottaa aikuisiin ja uskaltaa olla oma itsensä. Tällaisessa ilmapiirissä lapsen empatia, vastuuntunto ja sosiaaliset taidot vahvistuvat luonnostaan.
Liiallinen vallankäyttö, kuten jatkuva komentaminen, vähättely tai lapsen tahdon mitätöinti, voi taas aiheuttaa turvattomuutta ja kapinointia, tai päinvastoin liiallista alistumista. Tällöin lapsi ei opi ymmärtämään, miksi jokin käytös ei ole hyväksyttävää, vaan oppii toimimaan vain aikuisen pelon tai miellyttämisen vuoksi.
Päiväkodissa aikuinen on lapselle mallina. Jos aikuinen käyttää valtaansa reilusti ja lempeästi, lapsi oppii samaa. Jos taas aikuinen hallitsee ja nöyryyttää, lapsi oppii, että valta tarkoittaa alistamista.
Positiivinen kasvatus ei siis tarkoita rajattomuutta, vaan sitä, että rajat asetetaan turvallisesti ja perustellen. Lapsi tarvitsee aikuisen, joka on rauhallinen, johdonmukainen ja empaattinen, ei sellaista, joka voittaa jokaisen tilanteen "vain siksi, että on aikuinen".
Jos lapsi rikkoo rajaa niin positiivinen kasvattaja reagoi siihen lempeällä ohjauksella. Lapsi ei kuitenkaan halua noudattaa ohjausta koska katsoo rajan rikkomisen olevan itselleen kannattavampaa kuin rajan noudattaminen. Tällöin asiasta muodostuu tahtojen taistelu. Taistelu päättyy lapsen nopeaan voittoon, koska positiivinen kasvattaja ei voi poiketa lempeydestä eikä uhata lasta mitenkään tai pakottaa lasta mihinkään.
Jokainen valtakunta tarvitsee esivallan ja hallitsijan. Positiivisen kasvatuksen valtakunnassa hallitsija on lapsi.
Onko nuo ongelmat pk seudun ongelmia? Minä olen saanut seurata muutaman päiväkodin arkea täällä pienessä pohjois-suomen kaupungissa ja olen helkkarin ylpeä meidän hoitajista ja opettajista. Ihanan kärsivällisiä ja sympaattisia. Kannustavat ja kehuvat kyllä päivittäin lapsia. Kasvatus tavoitteet kuuluvat heidän työhön niin ovat myös määrätietoisia ja topakoita. Lapsen on opittava odottamaan ja kuuntelemaan.
Et voi olla tosissasi? Suosittelen sinulle lisäkoulutusta tai hakeutumista toiselle alalle, jos oikeasti koet, että sinulla ei keinot riitä.