Uusi puoliso ei kasvata lapsiaan
Ongelma varmaan yleinen, eli uusi puoliso ei kasvata lapsiaan (3kpl). Ensi alkuun kun tutustuttiin vaikutti ihan hyvälle, säännöt/rajat kyllä olivat löysemmät kun minulla lasteni kanssa, mutta puheen tasolla niitä kuitenkin oli.
Mitä enemmän vietimme aikaa yhdessä, huomasin että puheen tasolla esiintyneet rajat eivät näkyneet toiminnassa ja arjessa.
Teinit kiroilevat missä ja milloin vaan, ovat epäsiistejä (siis tyyliin viikko käymättä suihkussa) kotiintuloaikoja ei ole, tosin teinit lähinnä ovatkin sisällä tekemättä mitään tähdellistä. Ovat koulusta pois kokoajan ja selvästi vedättävät olevansa kipeitä.
Isä kuskaa lapsia joka paikkaan ja teinit eivät toimi missään itsenäisesti. On helpompi kulkea autolla kun bussilla. Eivät käy edes kaupasta hakemassa karkkipussia yksin. Syövät ihan jumalattomasti herkkuja, jatkuvasti kaupasta kannetaan suklaata, sipsiä, paistopistettä, limua, jäätelöä ja keksipaketteja.isä tekee paljon ruokaa, lapset narraavat että oli hyvää, jotta isä pysyy tyytyväisenä, mutta seuraavassa käänteessä syövät kuitenkin isän ruoan sijasta vaan ranskalaisia, hampurilaisia, nugetteja yms, eikä isän tekemää ruokaa.
Pienin lapsista on vähemmän kumppanillani, ja on kyllä ehdottomasti kaikkein rajattomin- ja tarvisi todella kipeästi kasvatusta. Ikää on 3v, ja hän valvoo puoleen yöhön koska "ei halua" mennä nukkumaan. Ei syö oikeastaan muuta kun herkkuja ja leipää tai paistopisteen tuotteita. Ei osaa jakaa lelujaan, eikä mitään muutakaan. Saa vaikka kuun taivaalta jos pyytää.
Olen yrittänyt puhua vakavasti näistä epäkohdista, mutta puoliso loukkaantuu,uhriutuu ja keksii tekosyitä. Olen huomannut, että oma kiinnostukseni miestä kohtaan on vähentynyt, koska en voi kuvitella yhteistä tulevaisuutta saman katon alla _ikinä_. Myös seksin harrastaminen on helvetin vaikeaa jos 3v lapsi pyörii hereillä 01 yöllä ja mun oma lapseni menee nukkumaan 20 ja herää 07. En mä jaksa harrastaa seksiä kolmeen yöllä ja herätä 07.
En oikeastaan edes tiedä mitä tällä oksennuksella haen. Uskon ettei mikään auta, ja täytyy vaan miettiä että haluanko elää erillään ja olla lähinnä parisuhteessa miehen kanssa, varoen ettei omat lapset saa vaikutteita, vai erota. Ja haluaisin tietää, onko muilla tällaista? Onko joku muu kokenut saman, että uusi parisuhde, molemmilla lapsia ja toisen kertomukset perheen arjesta ja rajoista yms olisi ollut ihan vaan sanahelinää?
Kamelin selän katkaisi tänään se, että tulin omalla lapsivapaalla tänne, pienintä piti laittaa nukkumaan (vasta klo 22), sammutin telkun ja sanoin että isäsi sanoi että nyt loppuu ohjelmat ja unille, tää alkaa huutaa, ja isä sanoo että ei tarvi huutaa, saat katsoa vielä ohjelmia...oikeesti😫😫😫 mun oma lapsi olisi tossa vaiheessa ollut unilla jo ainakin 2h, ja nyt tuo keikkuu tuossa siihen asti kun oikeesti nukahtaa telkulle, koska isä on kyvytön laittamaan rajoja. Sillekin varmaan löytyy taas tuhat hyvää selitystä, mutta ainut selitys on että ei ole kykyä kasvattaa ja pitää rajoja.
Ja tosiaan itsellä on mahdotonta yrittää kasvattaa, koska lapsien todellinen vanhempi kävelee mun sanojen ja jopa omien sanojensa yli😂
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuota kestäisi kukaan tervejärkinen.
Miten niin?
Miksi pitää elää elämää kuin jossain armeijassa?
Aikataulut on tehty rikottavaksi ja konservatiivistä elämää ei palkita mitenkään. Jos olet tehokas ja noudatat sääntöjä, niin saat vain lisää töitä ja mitään palkankorotuksia ei tule.
Minä aloitin liberaalin elämän jo parikymmentä vuotta sitten ja lapsille olen opettanut että kun hommat on hoidettu, niin saatte tehdä mitä vaan. Jos koulu sujuu hyvän tasolla, niin en puutu mihinkään.
Ihan sama. Mitään palkintoja tai etuja ei ole luvassa kuitenkaan, jos elää kuin hitlerin mallioppilas, joten liberaali tie, meidän perheen tulevaisuuteen vie.
Koulupoissaoloistakaan en ole mitään sanonut, paitsi opettajille ja päsmäreille, että lapsilla sujuu koulu hyvin, joten me perheessä päätetään demokraattisest
Onko miehissä paljonkin kaltaisiasi ikinuoria kapinallisia? Teette lapsista omaa armeijakuntaanne maailmaa vastaan?
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohis, mutta miksi nykyään pitää sanoa "puoliso"? Etenkin jos ei olla avio- tai avoliitossa. Minusta hän on silloin vain miesystävä.
N53
Tuntuu vähemmän pahalta niin?
Yök, mikä vätysmies. En pystyisi.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole oikeasti provo. Onko tää niin uskomattoman kuuloinen tilanne? 🙈 eikö kellään uusioperhe-ihmisellä/uuteen kumppaniin tutustuneella ole tullut tällaista tilannetta eteen?
Kuulostaa ihan just ex-vaimoltani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko miehissä paljonkin kaltaisiasi ikinuoria kapinallisia? Teette lapsista omaa armeijakuntaanne maailmaa vastaan?
be water.
Päinvastoin. Me mukaudutaan liberaaliin länteen ja ei tapella sitä vastaan.
Te taistelette lapsellisesti sitä vastaan ja aloitatte ongelmat liiallisesta valvomisesta ja siitä mitä yksilö syö tai on syömättä ja milloin syö tai on syömättä jne.
Teikäläiset todennäköisesti päättää ja valvoo myös ulostamista jne.
Itäsaksa kuoli jo.
Ap on todella, todella sekaisin päästään, ei voi muuta todeta. Kuulostaa lähinnä siltä, että eron jälkeen piti saada äkkiä uusi kumppani, viis siitä millainen sirkus siitä seuraa.
Ja tämä uusi kumppani, siis miesystävä, on vähintään yhtä sekaisin.
Lapsiparat.
Vierailija kirjoitti:
Ap on todella, todella sekaisin päästään, ei voi muuta todeta. Kuulostaa lähinnä siltä, että eron jälkeen piti saada äkkiä uusi kumppani, viis siitä millainen sirkus siitä seuraa.
Ja tämä uusi kumppani, siis miesystävä, on vähintään yhtä sekaisin.
Lapsiparat.
Juu. Paljastava oli tuo että toiset vanhemmat hankaloittavat elämää. Niin varmasti. Eiköhän ne toiset vanhemmat pidä pystyssä lapsia tuossa sirkuksessa. Joskus ero vaan tarkoittaa, että se oma parisuhde-elämä ei ole tärkein, ainakaan ensimmäisinä vuosina eron jälkeen. Eikä varsinkaan ensimmäisinä kuukausina.
Isä pääsee helpommalla, kun siirtää pätäntävallan lapsille. Miten kolmevuotias herää aamuisin, jos valvoo puoleenyöhön. Ei ihme, jos koulusta lintsataan, jos syödään vain herkkuja. Aikuisena noilla elämäntavoilla nukkuisin koko päivän töissä. Lapselle pitää laittaa rajoja, koska he eivät vielä ymmärrä asioiden seuraamuksia. Laiska isä lintsaa. Vaihtoon.
Lähdit deittailemaan lapsinesi, koska lastesi isä ei ota lapsia siksi aikaa. KUKA tekee noin. Eikö muita lastenvahteja ole. Sitten muutamassa kuukaudessa pidät itseäsi niin oleellisena palasena uuden ns. puolisosi arjessa, että voit mennä säätämään hänenkin lastensa ns. kasvatusta. LOL.
Eiköhän tämä ketju kerro kaiken siitä, miksi lapset voivat pahoin tässä nykymenossa, jossa heidän elämäänsä voi koska vain tulla varoittamatta uusia aikuisia vanhemmuutta esittämään. Kukaan ei ajattele miltä lapsista tuntuu. Tämän kertomuksen kolmevuotiaan pitäisi saada äkkiä apua oloonsa. Mutta kun ne lapset sopeutuu mihin vaan, eikö.
Vierailija kirjoitti:
Oma näkemys lasten kasvatuksessa on se, että tehdään vaikeita valintoja kun ovat pieniä jotta myöhemmin olisi helpompaa. Eli pidetään säännöistä kiinni johdonmukaisesti. Ja se ei siis tarkota pelkästään sääntöjä lapsille vaan myös minulle, ettei sorru menemään siitä mistä aita on matalin.
Jos on syönyt nugetteja ja valvonut puoleen yöhön koko ikänsä, niin jollekin esiteinille tai teinille voi olla vähän vaikea alkaa enää markkinoimaan terveellistä ruokavaliota ja unirytmiä.
Miten sunlaiset selittävät sen että samassa perheessä samoilla säännöillä ja samojen periaatteiden kasvatuksella on kuitenkin saatu aikaan aivan erilaisia nuoria?
En jäisi katselemaan moista touhua yhtään.
Haaveiletko myös yhteisestä lapsesta? Kirsikka kakussa kaaokseenne
Vierailija kirjoitti:
Ap on todella, todella sekaisin päästään, ei voi muuta todeta. Kuulostaa lähinnä siltä, että eron jälkeen piti saada äkkiä uusi kumppani, viis siitä millainen sirkus siitä seuraa.
Ja tämä uusi kumppani, siis miesystävä, on vähintään yhtä sekaisin.
Lapsiparat.
Ei, vaan hänen "puolisonsa" on sekaisin. Miehen nuorin lapsi on vasta 3, ja silti tämä uuspariskunta on ollut yhdessä jo pitkään.
Mies palauttaa kolmivuotiaan äidilleen ja tunnustaa itselleen ettei isyys suju. Case closed.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma näkemys lasten kasvatuksessa on se, että tehdään vaikeita valintoja kun ovat pieniä jotta myöhemmin olisi helpompaa. Eli pidetään säännöistä kiinni johdonmukaisesti. Ja se ei siis tarkota pelkästään sääntöjä lapsille vaan myös minulle, ettei sorru menemään siitä mistä aita on matalin.
Jos on syönyt nugetteja ja valvonut puoleen yöhön koko ikänsä, niin jollekin esiteinille tai teinille voi olla vähän vaikea alkaa enää markkinoimaan terveellistä ruokavaliota ja unirytmiä.
Miten sunlaiset selittävät sen että samassa perheessä samoilla säännöillä ja samojen periaatteiden kasvatuksella on kuitenkin saatu aikaan aivan erilaisia nuoria?
Osa meistä on ymmärtänyt paremman puutteessa ruveta itse omaksi vanhemmakseen ja mahdollisesti sisaruksillekin, jotka jäävät roikkumaan infantilismiin. Hintaa turvattomuudesta maksetaan sitten vuosikymmeniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma näkemys lasten kasvatuksessa on se, että tehdään vaikeita valintoja kun ovat pieniä jotta myöhemmin olisi helpompaa. Eli pidetään säännöistä kiinni johdonmukaisesti. Ja se ei siis tarkota pelkästään sääntöjä lapsille vaan myös minulle, ettei sorru menemään siitä mistä aita on matalin.
Jos on syönyt nugetteja ja valvonut puoleen yöhön koko ikänsä, niin jollekin esiteinille tai teinille voi olla vähän vaikea alkaa enää markkinoimaan terveellistä ruokavaliota ja unirytmiä.
Miten sunlaiset selittävät sen että samassa perheessä samoilla säännöillä ja samojen periaatteiden kasvatuksella on kuitenkin saatu aikaan aivan erilaisia nuoria?
Osa meistä on ymmärtänyt paremman puutteessa ruveta itse omaksi vanhemmakseen ja mahdollisesti sisaruksillekin, jotka jäävät roikkumaan
Jep. Kaltaistesi todellisuudessa ei siis toisin sanoen ole sellaista mahdollisuutta että vanhemmat ovat kaikkensa yrittäneet mutta teinin kanssa on silti suuria vaikeuksia.
Ootte te täydellisiä ihmisiä. Mitalit tulee postissa.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa suhteessa voi kukaan olla. Ero! Jos ei ole provo, ihmettelen: miten tyhmä olet, että et ole jo lähtenyt?
Tässä hyvä kirjoitus. Eroa. Eroa. Eroa.
Sun kodissa sun säännöt, joista et anna periksi. Menkööt pennut muualle, ellei käytäntö kelpaa. Sama koskee lasten isää.
Yhdessä asuessa sama.
Oma näkemys lasten kasvatuksessa on se, että tehdään vaikeita valintoja kun ovat pieniä jotta myöhemmin olisi helpompaa. Eli pidetään säännöistä kiinni johdonmukaisesti. Ja se ei siis tarkota pelkästään sääntöjä lapsille vaan myös minulle, ettei sorru menemään siitä mistä aita on matalin.
Jos on syönyt nugetteja ja valvonut puoleen yöhön koko ikänsä, niin jollekin esiteinille tai teinille voi olla vähän vaikea alkaa enää markkinoimaan terveellistä ruokavaliota ja unirytmiä.