Lue keskustelun säännöt.
Uusi puoliso ei kasvata lapsiaan
08.11.2025 |
Ongelma varmaan yleinen, eli uusi puoliso ei kasvata lapsiaan (3kpl). Ensi alkuun kun tutustuttiin vaikutti ihan hyvälle, säännöt/rajat kyllä olivat löysemmät kun minulla lasteni kanssa, mutta puheen tasolla niitä kuitenkin oli.
Mitä enemmän vietimme aikaa yhdessä, huomasin että puheen tasolla esiintyneet rajat eivät näkyneet toiminnassa ja arjessa.
Teinit kiroilevat missä ja milloin vaan, ovat epäsiistejä (siis tyyliin viikko käymättä suihkussa) kotiintuloaikoja ei ole, tosin teinit lähinnä ovatkin sisällä tekemättä mitään tähdellistä. Ovat koulusta pois kokoajan ja selvästi vedättävät olevansa kipeitä.
Isä kuskaa lapsia joka paikkaan ja teinit eivät toimi missään itsenäisesti. On helpompi kulkea autolla kun bussilla. Eivät käy edes kaupasta hakemassa karkkipussia yksin. Syövät ihan jumalattomasti herkkuja, jatkuvasti kaupasta kannetaan suklaata, sipsiä, paistopistettä, limua, jäätelöä ja keksipaketteja.isä tekee paljon ruokaa, lapset narraavat että oli hyvää, jotta isä pysyy tyytyväisenä, mutta seuraavassa käänteessä syövät kuitenkin isän ruoan sijasta vaan ranskalaisia, hampurilaisia, nugetteja yms, eikä isän tekemää ruokaa.
Pienin lapsista on vähemmän kumppanillani, ja on kyllä ehdottomasti kaikkein rajattomin- ja tarvisi todella kipeästi kasvatusta. Ikää on 3v, ja hän valvoo puoleen yöhön koska "ei halua" mennä nukkumaan. Ei syö oikeastaan muuta kun herkkuja ja leipää tai paistopisteen tuotteita. Ei osaa jakaa lelujaan, eikä mitään muutakaan. Saa vaikka kuun taivaalta jos pyytää.
Olen yrittänyt puhua vakavasti näistä epäkohdista, mutta puoliso loukkaantuu,uhriutuu ja keksii tekosyitä. Olen huomannut, että oma kiinnostukseni miestä kohtaan on vähentynyt, koska en voi kuvitella yhteistä tulevaisuutta saman katon alla _ikinä_. Myös seksin harrastaminen on helvetin vaikeaa jos 3v lapsi pyörii hereillä 01 yöllä ja mun oma lapseni menee nukkumaan 20 ja herää 07. En mä jaksa harrastaa seksiä kolmeen yöllä ja herätä 07.
En oikeastaan edes tiedä mitä tällä oksennuksella haen. Uskon ettei mikään auta, ja täytyy vaan miettiä että haluanko elää erillään ja olla lähinnä parisuhteessa miehen kanssa, varoen ettei omat lapset saa vaikutteita, vai erota. Ja haluaisin tietää, onko muilla tällaista? Onko joku muu kokenut saman, että uusi parisuhde, molemmilla lapsia ja toisen kertomukset perheen arjesta ja rajoista yms olisi ollut ihan vaan sanahelinää?
Kamelin selän katkaisi tänään se, että tulin omalla lapsivapaalla tänne, pienintä piti laittaa nukkumaan (vasta klo 22), sammutin telkun ja sanoin että isäsi sanoi että nyt loppuu ohjelmat ja unille, tää alkaa huutaa, ja isä sanoo että ei tarvi huutaa, saat katsoa vielä ohjelmia...oikeesti😫😫😫 mun oma lapsi olisi tossa vaiheessa ollut unilla jo ainakin 2h, ja nyt tuo keikkuu tuossa siihen asti kun oikeesti nukahtaa telkulle, koska isä on kyvytön laittamaan rajoja. Sillekin varmaan löytyy taas tuhat hyvää selitystä, mutta ainut selitys on että ei ole kykyä kasvattaa ja pitää rajoja.
Ja tosiaan itsellä on mahdotonta yrittää kasvattaa, koska lapsien todellinen vanhempi kävelee mun sanojen ja jopa omien sanojensa yli😂
Kommentit (112)
Eipä sulla taida oikein olla kuin hävittävää. Jos se sun "puoliso" on tosiaan sokea tilanteelle niin sinä joko puutut ja kärsit tai sitten et puutu ja kärsit.
Joskushan se puoliso on hyvinkin tietoinen haasteista mutta neuvojen sijaan kaipaisi enemmän vain tukea ja olkapäätä. Jotkut eivät pysty ottamaan neuvoja vastaan vaan heille se on besserwisseröintiä.
Mutta ilmeisesti tässä tapauksessa se sun "puoliso" ei itse näe missään mitään ongelmaa.
Oletko sinä sanonut hänelle että et näe enää teillä yhteistä tulevaisuutta jos tilanne ei muutu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis lue ääneen toi sun kirjoitus itsellesi. Ja mieti mitä sanoisit jos tuo olisi tyttäresi, siskosi tai ystäväsi elämää! Juokse nyt jo ja lujaa.
Mun mielestä kauhea tilanne, eniten lasten kannalta. Näen myös sieluni silmin lasten äidin jossain, tuskin voi kuvitella mitä menoa isukilla vaikka varmasti näkyy lapsista äidin luona, että ovat uupuneita ja riehuvat sielläkin isältä tulon jälkeen. Koska suoraan sanottuna vaikea uskoa, että tilanne olisi noin paha toisen vanhemman luona.
Mitä taaperoon tulee, niin sana kasvatus on vähän väärä. Hän tarvitsisi ihan perusturvaa, sitä että joku aikuinen TIETÄÄ miten perheenä eletään, kodissa on rytmi ja rutiinit ja läheisyyttä lapselle, aikuinen osaisi luoda sen turvallisen kehikon jossa hyvä kasvaa (ei ketään voi kasvattaa varsinaisesti) ja jossa lapsen tunteet ja kiukku ovat sallittuja, mutta lapsi ei joudu päättämään isoista asioista kuten milloin mennään nukkumaan. Lapsi on tuossa aivan hukassa. Aivot ja mieli telkkarin ja valvomisen ja herkkujen takia koko ajan ylikierroksilla. Tahtoikäinen tarvitsee lepoa ja syliä, vaikka sisällä myrskyää. Vanhempien ero varmasti sekoittanut pahasti pienen. Sääliksi käy lapsen äitiä. En oikein tajua miten olette nyt jo noin läheisiä että vietät aikaasi lasten ja isän kodissa toisena kasvattajana, erosiko miehesi vauvavuonna?
Ihan suomalaisia kaikki osapuolet.
Seksi nyt ei oo se pääasia tässä suhteessa, toki se on hyvää ja monipuolista. Tunnen rakkauden ja kiintymyksen tunteita tätä ihmistä kohtaan, ja rakastan hänen hauskuuttaan, monia hyviä luonteenpiirteitä ja vertaistukea tässä elämässä, vaikka emme yhdessä asukaan. Niin, siksi kai sitä on yrittänyt ja pohdin, onko tällaista muissa uusioperhekuvioissa.
Ap
Jos ette asu yhdessä, oletteko uusperhe? Olisiko viisaampaa pysyä vielä deittailun asteella, niin lapset voisivat rauhoittua elämään isän kodissa isän kanssa, ilman sinua? Erosta tuskin kauan jos nuorin 3v. Teineille vaikea ikä hyväksyä sut siihen ja kaipaavat isän ajalta isän huomiota. Sinusta kaikki on vääränlaista elämää. Turhan hanakasti luot vastakkainasettelua isä vs lapset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan suomalaisia kaikki osapuolet.
Seksi nyt ei oo se pääasia tässä suhteessa, toki se on hyvää ja monipuolista. Tunnen rakkauden ja kiintymyksen tunteita tätä ihmistä kohtaan, ja rakastan hänen hauskuuttaan, monia hyviä luonteenpiirteitä ja vertaistukea tässä elämässä, vaikka emme yhdessä asukaan. Niin, siksi kai sitä on yrittänyt ja pohdin, onko tällaista muissa uusioperhekuvioissa.
Ap
No jos sua häiritsi 3v hereillä seksin takia, harrastakaa lapsivapailla
No on siinä nyt muutakin pielessä jos tuon ikäinen menee nukkumaan toisen vanhemman luona aina tuohon aikaan. Ja sekin, että sanotaan ensin että nyt mennään nukkumaan, ja kun lapsi kieltäytyy, niin ei sitten tarvi mennä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole vielä laittanut kovaa kovaa vasten, olen kyllä ilmaissut turhautumista tilanteeseen ja ottanut enemmän omaa aikaa ja aikaa omien lasten kanssa. Aiemmin pienempi hänen lapsistaan oli hänellä vähemmän, ja muistan kun puhui, että kun lapsi alkaa olla hänellä enemmän, tuo "sirkusmeno" ei tule jatkumaan, vaan lapsi tulee menemään nukkumaan ajoissa ja ei saa herkkuja niin paljoa. No. Nyt lapsi on tupla-ajan entiseen verrattuna, mutta meno ei ole muuttunut miksikään. Tosin niinä päivinä kun joutuu viedä lapsen hoitoon lapsi menee nukkumaan "vasta" 22-23 välillä. Menee hoitoon ennen 08.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh huh. Ovatko nuo kaikki lapset ylipainoisia? Esidiabetes kummittelee. Haluatko todella tuollaiseen kuvioon mukaan? Miksi kysyt neuvoja täältä? Eikö ole ihan selvää, ettei tuollaiseen menoon ole hyvä laittaa omaa lastasi altistumaan? Seksi sinne tai tänne, RYHDISTÄYDY nyt hyvä nainen.
On valitettavan yleinen ongelma uusperheissä. Ei kaikissa, mutta joissakin. Uusperheessä on paljon muutakin haastetta ja kasvuvaiheita, niin miettisin ihan tosissani sitä, että onko järkevää edes haaveilla yhteen muutosta. Monet elävät erillään ja suhde toimii niinkin, jos miehestä ei halua erota. Sanon ihan suoraan, miehen luona tulee paska osumaan tuulettimeen ennen pitkää ja sinä et halua olla mukana selvittämässä sitä, usko pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä se teettää kun ihastuu vain siihen isoon k y r p ä ä n.
Sulla ei ainakaan sellaista ole.
Vierailija kirjoitti:
Ihan suomalaisia kaikki osapuolet.
Seksi nyt ei oo se pääasia tässä suhteessa, toki se on hyvää ja monipuolista. Tunnen rakkauden ja kiintymyksen tunteita tätä ihmistä kohtaan, ja rakastan hänen hauskuuttaan, monia hyviä luonteenpiirteitä ja vertaistukea tässä elämässä, vaikka emme yhdessä asukaan. Niin, siksi kai sitä on yrittänyt ja pohdin, onko tällaista muissa uusioperhekuvioissa.
Ap
Ei se sitten sun puoliso ole. Panokaveri se on. Te ette asu yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole oikeasti provo. Onko tää niin uskomattoman kuuloinen tilanne? 🙈 eikö kellään uusioperhe-ihmisellä/uuteen kumppaniin tutustuneella ole tullut tällaista tilannetta eteen?
Mä seurustelin reilu 4 vuotta miehen, jolla myös 3 lasta kanssa, mutta lapset oli jo isompia, nuorin 8 kun tavattiin. Mulle oli ehdoton ei lähteä mukaan lapsiarkeen, kun omat lapset oli jo lähdössä kotoa silloin, mutta mies vakuutteli, miten lapset on säännöllisesti äidillään.
Aika nopsaan valkeni, että lapset tekee ihan mitä lystää ja sikailevst, eikä isä saa pidettyä mitään kuria saatikka kiinni mistään sovitusta. Lopulta väsyin isän rajattomuuteen, joka näkyi muillakin elämän osa-alueilla, ja päätin suhteen. Ei siis asuttu yhdessä, enkä juurikaan ollut luonaan lapsiviikolla, mutta siitä huolimatta elämä oli kaaosta koko ajan. Voisin kertoa loputtomasti esimerkkejä arjen ongelmista lastensa kanssa, mutta jätän nyt tähän.
Ap, tilanne ei tule tuosta muuttumaan yhtään mitenkään, suosittelen että oman mielenterveytesi vuoksi lopetat suhteen heti.
Vierailija kirjoitti:
Tätä se teettää kun ihastuu vain siihen isoon k y r p ä ä n.
Voi, voi, onko tuo miehen kuvitelma siitä mitä nainen haluaa? Ensisijaisesti haluamme elämänkumppanin, jolla samanlaiset arvot ja jonka kanssa arki sujuu ja joka huomioi. Sukuelimen koko ei ole edes top-10 listalla. Valitettavasti ihminen vain parinhakuvaiheessa feikkaa yleensä melkoisesti, esittää parempaa kuin on ja sitten jatkossa pikkuhiljaa paljastelee ne huonot puolensa. Huomaamme rakastuneemme siihen mitä toinen esittää olevansa ja sitten totuus onkin toisenlainen.
Toi meno lasten kanssa tulee menemään vain pahemmaksi kun tulevat teini-ikään, älä kuvittele että helpottaa kun lapset kasvaa. Sä et nyt pysty edes kuvittelemaan mitä ongelmia tulossa.
Juokse kauas ja kovaa.
Terveisin, Nähty on
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi edes erota, jos lapset ovat noin pieniä taaperoita? Nehän on vasta laitettu alulle! Mihin se rakkaus hävisi?
Epäilen, että lasten äidin rakkaus miestä kohtaan on hävinnyt tuon lasten kasvatusmallin vuoksi. Täysin mahdotonta itsekään kasvattaa, jos toinen tulee sabotoimaan antamalla luvan kaikkeen perseilyyn. Nyt saa edes joka toinen viikko yrittää parantaa tilannetta ilman hankaloittavaa miestä.
Kaffebulla kirjoitti:
Eikö tuossa mene arvostus miestä kohtaan?
Todellakin menee!!!
Ap on varmasti vielä ihastumispäissään, kun kertoo rakastavansa miestä.
Joskus meidän täytyy tehdä ratkaisuja, jotka särkee sydämen mutta pelastaa sielun.
Uusperheet eivät toimi oikeastaan koskaan kovin hyvin.
Älkää vain yhteen ainakaan muuttako, jos jo nyt erillään asuessa tunnelmat ovat tuollaiset
Eikö tuossa mene arvostus miestä kohtaan?
🇺🇦🇮🇱