Lue keskustelun säännöt.
Uusi puoliso ei kasvata lapsiaan
08.11.2025 |
Ongelma varmaan yleinen, eli uusi puoliso ei kasvata lapsiaan (3kpl). Ensi alkuun kun tutustuttiin vaikutti ihan hyvälle, säännöt/rajat kyllä olivat löysemmät kun minulla lasteni kanssa, mutta puheen tasolla niitä kuitenkin oli.
Mitä enemmän vietimme aikaa yhdessä, huomasin että puheen tasolla esiintyneet rajat eivät näkyneet toiminnassa ja arjessa.
Teinit kiroilevat missä ja milloin vaan, ovat epäsiistejä (siis tyyliin viikko käymättä suihkussa) kotiintuloaikoja ei ole, tosin teinit lähinnä ovatkin sisällä tekemättä mitään tähdellistä. Ovat koulusta pois kokoajan ja selvästi vedättävät olevansa kipeitä.
Isä kuskaa lapsia joka paikkaan ja teinit eivät toimi missään itsenäisesti. On helpompi kulkea autolla kun bussilla. Eivät käy edes kaupasta hakemassa karkkipussia yksin. Syövät ihan jumalattomasti herkkuja, jatkuvasti kaupasta kannetaan suklaata, sipsiä, paistopistettä, limua, jäätelöä ja keksipaketteja.isä tekee paljon ruokaa, lapset narraavat että oli hyvää, jotta isä pysyy tyytyväisenä, mutta seuraavassa käänteessä syövät kuitenkin isän ruoan sijasta vaan ranskalaisia, hampurilaisia, nugetteja yms, eikä isän tekemää ruokaa.
Pienin lapsista on vähemmän kumppanillani, ja on kyllä ehdottomasti kaikkein rajattomin- ja tarvisi todella kipeästi kasvatusta. Ikää on 3v, ja hän valvoo puoleen yöhön koska "ei halua" mennä nukkumaan. Ei syö oikeastaan muuta kun herkkuja ja leipää tai paistopisteen tuotteita. Ei osaa jakaa lelujaan, eikä mitään muutakaan. Saa vaikka kuun taivaalta jos pyytää.
Olen yrittänyt puhua vakavasti näistä epäkohdista, mutta puoliso loukkaantuu,uhriutuu ja keksii tekosyitä. Olen huomannut, että oma kiinnostukseni miestä kohtaan on vähentynyt, koska en voi kuvitella yhteistä tulevaisuutta saman katon alla _ikinä_. Myös seksin harrastaminen on helvetin vaikeaa jos 3v lapsi pyörii hereillä 01 yöllä ja mun oma lapseni menee nukkumaan 20 ja herää 07. En mä jaksa harrastaa seksiä kolmeen yöllä ja herätä 07.
En oikeastaan edes tiedä mitä tällä oksennuksella haen. Uskon ettei mikään auta, ja täytyy vaan miettiä että haluanko elää erillään ja olla lähinnä parisuhteessa miehen kanssa, varoen ettei omat lapset saa vaikutteita, vai erota. Ja haluaisin tietää, onko muilla tällaista? Onko joku muu kokenut saman, että uusi parisuhde, molemmilla lapsia ja toisen kertomukset perheen arjesta ja rajoista yms olisi ollut ihan vaan sanahelinää?
Kamelin selän katkaisi tänään se, että tulin omalla lapsivapaalla tänne, pienintä piti laittaa nukkumaan (vasta klo 22), sammutin telkun ja sanoin että isäsi sanoi että nyt loppuu ohjelmat ja unille, tää alkaa huutaa, ja isä sanoo että ei tarvi huutaa, saat katsoa vielä ohjelmia...oikeesti😫😫😫 mun oma lapsi olisi tossa vaiheessa ollut unilla jo ainakin 2h, ja nyt tuo keikkuu tuossa siihen asti kun oikeesti nukahtaa telkulle, koska isä on kyvytön laittamaan rajoja. Sillekin varmaan löytyy taas tuhat hyvää selitystä, mutta ainut selitys on että ei ole kykyä kasvattaa ja pitää rajoja.
Ja tosiaan itsellä on mahdotonta yrittää kasvattaa, koska lapsien todellinen vanhempi kävelee mun sanojen ja jopa omien sanojensa yli😂
Kommentit (114)
Tuonkin vuodatuksen olisit voinut tiivistää sanomalla että mies ei kasvata ja käskytä omia lapsiaan toimimaan niin kuin minä haluan ja määrittelen.
Ihan uteliaisuutta onko miehellä oikeus käskeä sinun lapsia tekemään niin kuin mies haluaa vain onko se sinun lapsien käskytys oikeus vain sinulla vaikka kuitenkin itse vaadit että sinulla on miehen lapsien käskytys ja komennus oikeus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä14330 kirjoitti:
En ole vielä laittanut kovaa kovaa vasten, olen kyllä ilmaissut turhautumista tilanteeseen ja ottanut enemmän omaa aikaa ja aikaa omien lasten kanssa. Aiemmin pienempi hänen lapsistaan oli hänellä vähemmän, ja muistan kun puhui, että kun lapsi alkaa olla hänellä enemmän, tuo "sirkusmeno" ei tule jatkumaan, vaan lapsi tulee menemään nukkumaan ajoissa ja ei saa herkkuja niin paljoa. No. Nyt lapsi on tupla-ajan entiseen verrattuna, mutta meno ei ole muuttunut miksikään. Tosin niinä päivinä kun joutuu viedä lapsen hoitoon lapsi menee nukkumaan "vasta" 22-23 välillä. Menee hoitoon ennen 08.
Ap
Kertoisitko silti kuinka kauan erosta on aikaa, siis lasten vanhempien erosta ja erilleen muutosta? Mun mielestä koitat hirveän pian sovittaa kahta perhettä eri elämineen yhteen, eihän nuo lapset tai omat lapsesi ole valinneet ryhtyä perheeksi vaikka teillä aikuisilla on suhde.
Erosta on kohta 2v ja meidän tapaamisesta 1,5v. Ero oli lasten äidin aloitteesta. Uskon itsekin, kuten joku täällä arveli, äidin lähteneen aivan erilaisten kasvatusmetodien takia. Mikäli mies on suhtautunut äidinkin kohdalla kritiikkiin yhtä heikosti kun minun esittämänäni, on varmasti ollut tosi turhauttavaa.
On jo pitkään kiinnostanut kuulla lasten äidin ja kumppanini exän versio tapahtuneista asioista, mutta heillä on välit täysin jäässä enkä uskalla ottaa tähän äitiin yhteyttä.
Ap
Esikoisella on tuollaisia suuria toiminnanohjauksen ongelmia jotka näkyvät esimerkiksi juurikin suihkussa käymisen ja hampaiden pesemisen ongelmissa mutta myös monissa, monissa muissa asioissa. En edes jaksa selittää mitä kaikkea olen yrittänyt ja yritän, vuosi toisensa jälkeen, jotta saisin hänestä tehtyä edes jollain tavalla itsenäiseen elämään kykenevän, yhteistyökelpoisen ihmisen. Mikään ei vaan kertakaikkiaan toimi. Ei ole ilkeä, paha tai tyhmä, mutta ei vaan pysty toimimaan arjessa millään tavalla "normaalisti".
Mun on pakko myöntää että jaksan tätä vain kun on oma. En usko että yksikään äitipuoli jaksaisi lastani kovinkaan pitkään. Mutta siitä yrittämisestä se ei ole kiinni. On yritetty.
Jos mulla olisi vain esikoinen, tuntisin olevani maailman epäonnistunein äiti ja kasvattaja. Onneksi mulla on myös toinen jonka kanssa ei ole minkään maailman ongelmia.
Tarkalleen ottaen en edelleenkään ole kysynyt tai toivonut tällaista vaan aloituksesta löytyi lauseet "En tiedä mitä tällä oksennuksella haen" ja "haluaisin tietää onko muillakin tällaista".
Samalla vastaan tässä muiden kauhisteluihin että kuten aloituksesta mielestäni sanoin, en osaa kuvitella yhteenmuuttoa, eikä mulla todellakaan ole siihen mitään kiirettä eikä haluja. Pohdin vaan teoreettisesti että se ei taitaisi edes toimia tältä pohjalta.
Lisäksi haluan kommentoida, että emme voi nähdä koskaan ilman lapsia, koska osa lapsista ei koskaan ole toisella vanhemmalla/eivät ole samaan aikaan poissa.
Meidän yhdessäolo ei ole "panohetkiä" vaan erilaisilla kokoonpanoilla puuhataan normaaleja arkisia asioita, ulkoillaan, leivotaan, reissataan tai käydään tapahtumissa, yms.
Ap
Saattaa olla, että tämä miehen löperö kasvatus on myös eron syy tuosta lasten äidistä. Eihän tuosta tule mitään enkä jäisi kovinkaan kauaksi aikaa katsomaan tämmöistä elämää.
Lapset tarvitsevat rajat ja tietysti huolenpitoa ja yhteistä aikaa. Herkut ja yötelkkarit yms on vain palkitsemista, joilla haetaan lapsen hyväksyntää, koska pelätään heidän mielenpahoitusta. Tuossa perheessä on lähtökohtaisesti kasvatus aivan vinksallaan ja lapsista kasvaa itsekkäitä hirviöitä.
AP voisi näyttää tämän kirjoituksensa miehelle. Riskinä on, että mies suuttuu ja pahoittaa mielensä, mutta näillä nykyisilläkin lähtökohdilla niin lopputulema on huono.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos tästä kommentista, oli kiinnostava lukea. Mietin vaan että voisiko meillä ikinä mennä noin, koska mies on niin kiihkeästi kiistänyt kaikki ehdottamani asiat ja epäkohtiin puuttumiset. Viimeksi ehdotin, kun hän sanoi ettei lapsi syö mitään järkevää, että söisikö kuitenkin joka puolella lojuvista keski- ja karkkipakkauksista huomaamatta, että ei montaa keksiä tarvi kun ei enää ruoka maistu. Kiisti tämän täysin mahdottomaksi. En vaan tiedä millä perusteella, kun ne on avoinna/niitä on kulhossa ja saatavilla ja tuskin kukaan laskee jokaista.
Ap
Tähän halusin vielä vastata, että puutun miehen lasten käytökseen vaan jos se on vaaraksi tai ihan todella sopimatonta, esimerkiksi jos he kiroilevat julkisella paikalla niin että muita lapsia on paikalla. En jaksa enää omasta tai miehen pienestä lapsesta edes kiroilun suhteen välittää, koska sanominen ei ole auttanut kun hetken. Mies on näissä kiroilukieltämisissäni näennäisesti kompannut minua, mutta olen huomannut ettei hän ole pitänyt asiaa oikeasti tärkeänä vaan on lähinnä kohteliaisuudesta sanonut että "niin, ei oo kiva kiroilla kun on pieniä lähellä" tms.
Puutun myös pienimmän lapsen tekemiseen jos hän vie lapseltani kädestä tavaroita tai haukkuu lastani tai tietysti jos näen jotain potentiaalisesti vaarallista. Jos pyydän keräämään leluja, miehen lapsi ei osallistu, omani kerää. Isä usein tulee vapauttamaan lapsensa keräämisestä, jolloin sanon omalle lapselle ettei hänenkään tarvitse kerätä, isä kerää lelut sitten myöhemmin itse, en osallistu tähän koska mielestäni lapsien tulee siivota leikit aikuisen avustamana/valvomana.
Minun puolestani mies saa komentaa ja neuvoa lapsiani, kunhan se on tasapuolista. Tällä hetkellä se ei sitä valitettavasti ole, mutta onneksi lapset tuntuvat tajuavan että on eri säännöt. Puhun omien lasten kanssa tilanteista oman perheen kesken, etenkin jos he ovat kokeneet eriarvoisuutta.
Emme siis näe montaa kertaa viikossa, tai yökyläile kun Max kaksi yötä. Omat lapseni saavat myös päättää haluavatko että ollaan kotona vai mennäänkö kumppanini luo. He haluavat aina mennä, joten ilmeisesti kokevat silti että siellä on kivaa. Toki on mukava puuhata kaikkea porukalla ja kaikille on kaveri. Tässä ne hyvät puolet, kunhan vaan olisimme enemmän samanmielisiä rajoista ja säännöistä.
Niin, ja myös heidän lapsensa tai ainakin 2/3 toivoo meitä sinne, yhdestä ei aina ota selkoa kun ei pahemmin puhu ajatuksistaan.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun tarvitsee vain hieman perehtyä asiaan selvittääksesi, kuka täällä oikeasti kirjoittaa niin raivokkaasti. On niin vaikeaa keskustella omasta tilanteestasi objektiivisesti, että sinun on lainattava muiden ihmisten tarinoita luodaksesi provosoivan kertomuksen saadaksesi tukea. Jatka samaan malliin!
Käyttäjä14330 kirjoitti:
Kiitos tästä kommentista, oli kiinnostava lukea. Mietin vaan että voisiko meillä ikinä mennä noin, koska mies on niin kiihkeästi kiistänyt kaikki ehdottamani asiat ja epäkohtiin puuttumiset. Viimeksi ehdotin, kun hän sanoi ettei lapsi syö mitään järkevää, että söisikö kuitenkin joka puolella lojuvista keski- ja karkkipakkauksista huomaamatta, että ei montaa keksiä tarvi kun ei enää ruoka maistu. Kiisti tämän täysin mahdottomaksi. En vaan tiedä millä perusteella, kun ne on avoinna/niitä on kulhossa ja saatavilla ja tuskin kukaan laskee jokaista.
Ap
Sanoisin suoraan kyllä miehelle, että hän yrittää päästä vain helpolla ja siitä mistä aita on matalin ilman, että aiheuttaa lapsille mielipahaa. Keksit ja karkit on jälkiruokaa. Mies tarvitsisi jonkun Pia Penttalan pistämään asiat ja lapset järjestykseen. Mies ei kuulosta kovin älykkäälle, jos hän ei edes yritä edes ymmärtää asioita joita hänelle kerrot ja että yrität auttaa häntä.
No koska suhde on nyt joka tapauksessa vaakalaudalla niin kokeilisin laittaa kovan kovaa vasten. Sanoisin, että jos nyt ei näitä penskoja saada kuriin ja kasvatuksessa ei ole samoja arvoja niin teidän on turha jatkaa suhdetta. Jos olet miehelle tärkeä niin hän kyllä tekee kaikkensa teidän mahdollisen tulevaisuuden takia. Jos ei, hän on vaan laiska ja saamaton lapanen, joten suhdetta sellaisen kanssa tuskin kannattaa edes jatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja äh, anteeksi en ole osannut käyttää lainauksia kun en tänne ole aiemmin kirjoitellut, sorry😅 Noi on nyt vastauksia niihin kommentteihin mihin koin tarvetta vastata.
Ap
Uusioperheet, yllätys ? Pröööt 💩🤣
Näitä samoja postauksia on täällä päivästä toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kukaan haluaisi elää uusioperheessä, lapset tai aikuiset? Lähentelen itse jo keski-ikää, mutta edelleen nousee pintaan traumat joita lapsuudessa sain, uusioperheessä varttuessani.
Oma lukunsa sitten onkin todella sekava ja epäoikeudenmukainen perinnönjako, joka tuli ajankohtaiseksi "perheen" äitylin ja isukin kuoltua. Lapsuudessa aivopestiin hyväksymään perheenjäseniksi vieras aikuinen vieraine lapsineen, kotia oli leikittävä vaikka itku silmässä. Oli esitettävä, että oli sisaruksia, vaikka kyseiset ihmiset eivät olleet kertakaikkiaan mitään sukua. Tämä fakta konkretisoitui aikuisiällä, kun oli perunkirjoituksen aika.
En väitä, että kaikki uusioperheet olisivat tuhoon tuomittuja, mutta syytä olisi vakavasti harkita moiseen ryhtymistä.
"Erosta on kohta 2v ja meidän tapaamisesta 1,5v. Ero oli lasten äidin aloitteesta. Uskon itsekin, kuten joku täällä arveli, äidin lähteneen aivan erilaisten kasvatusmetodien takia. Mikäli mies on suhtautunut äidinkin kohdalla kritiikkiin yhtä heikosti kun minun esittämänäni, on varmasti ollut tosi turhauttavaa.
On jo pitkään kiinnostanut kuulla lasten äidin ja kumppanini exän versio tapahtuneista asioista, mutta heillä on välit täysin jäässä enkä uskalla ottaa tähän äitiin yhteyttä.
Ap"
-------
Siis pamautit suhteeseen, kun mies oli ollut vasta puoli vuotta eron jälkeen yksinään? Mitä luulet, mihin tarpeeseen mies sinut otti? Voit ihan itse valita, että laastariksiko vai kotiapulaiseksi ja lasten hoitoon.
Yksi tärkeimmistä kysymyksistä uudelta ihmiseltä, jonka tapaa, on se kauanko erosta on aikaa. Ja jos sillä toisella on alaikäisiä lapsia, niin sitten annetaan sen itse hoitaa perheensä ja katsotaan pitkän aikaa sivusta, miten homma hoituu. Ja siltikään ei muuteta yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Erosta on kohta 2v ja meidän tapaamisesta 1,5v. Ero oli lasten äidin aloitteesta. Uskon itsekin, kuten joku täällä arveli, äidin lähteneen aivan erilaisten kasvatusmetodien takia. Mikäli mies on suhtautunut äidinkin kohdalla kritiikkiin yhtä heikosti kun minun esittämänäni, on varmasti ollut tosi turhauttavaa.
On jo pitkään kiinnostanut kuulla lasten äidin ja kumppanini exän versio tapahtuneista asioista, mutta heillä on välit täysin jäässä enkä uskalla ottaa tähän äitiin yhteyttä.
Ap"
-------
Siis pamautit suhteeseen, kun mies oli ollut vasta puoli vuotta eron jälkeen yksinään? Mitä luulet, mihin tarpeeseen mies sinut otti? Voit ihan itse valita, että laastariksiko vai kotiapulaiseksi ja lasten hoitoon.
Yksi tärkeimmistä kysymyksistä uudelta ihmiseltä, jonka tapaa, on se kauanko erosta on aikaa. Ja jos sillä toisella on alaikäisiä lapsia, niin sitten annetaan sen itse hoitaa perheensä ja kat
No omasta erosta oli tuossa vaiheessa 9kk eli ei paljoa enempää, enkä minä hakenut kumppania noihin edellä mainittuihin, joten oletin että muutkin kykenevät hakemaan kumppania ihan vaan yhdessäolon, aikuisen seuran, ajatustenvaihdon, seksin yms takia.
Emme kumpikaan valinneet sitä, että lasten toiset vanhemmat alkoivat hankaloittaa asioita matkan varrella. Alun perin oli siis hiukan toisenlainen tilanne sen suhteen paljonko meillä oli aikaa viettää kaksin. Moni asia on yllättänyt matkan varrella, ja tosiaan kumppanin kasvatustyyli vaikutti ensin erilaiselle, enkä sitä nyt olekaan valtaosaa viikosta edes ollut näkemässä.
Niin ja vielä lisäys, että virallisesta erosta voi olla vaikkapa puoli vuotta, mutta oikeasti kaikki yhteiselämä on voinut kuihtua jo paljon aiemmin, kuten minulla ja entisellä kumppanilla. Samoin nykyinen kumppani on kertonut, ettei heillä ollut käytännössä pitkään aikaan ennen eroa juuri mitään yhteistä katon ja lasten lisäksi.
Ap
Olisiko se ihan mahdoton ajatus, että jatkatte suhdettanne omista kodeista käsin? Muutatko yhteen sitten joskus vanhoilla päivillä, kun kaikki lapset ovat lentäneet pesästä.
🇺🇦🇮🇱
Kaffebulla kirjoitti:
Olisiko se ihan mahdoton ajatus, että jatkatte suhdettanne omista kodeista käsin? Muutatko yhteen sitten joskus vanhoilla päivillä, kun kaikki lapset ovat lentäneet pesästä.
Ei ole mahdollista.
"No omasta erosta oli tuossa vaiheessa 9kk eli ei paljoa enempää, enkä minä hakenut kumppania noihin edellä mainittuihin, joten oletin että muutkin kykenevät hakemaan kumppania ihan vaan yhdessäolon, aikuisen seuran, ajatustenvaihdon, seksin yms takia.
Emme kumpikaan valinneet sitä, että lasten toiset vanhemmat alkoivat hankaloittaa asioita matkan varrella. Alun perin oli siis hiukan toisenlainen tilanne sen suhteen paljonko meillä oli aikaa viettää kaksin. Moni asia on yllättänyt matkan varrella, ja tosiaan kumppanin kasvatustyyli vaikutti ensin erilaiselle, enkä sitä nyt olekaan valtaosaa viikosta edes ollut näkemässä.
Niin ja vielä lisäys, että virallisesta erosta voi olla vaikkapa puoli vuotta, mutta oikeasti kaikki yhteiselämä on voinut kuihtua jo paljon aiemmin, kuten minulla ja entisellä kumppanilla. Samoin nykyinen kumppani on kertonut, ettei heillä ollut käytännössä pitkään aikaan ennen eroa juuri mitään yhteistä katon ja lasten lisäksi.
Ap"
Siis mitä: olitte vasta eronneita molemmat, säntäsitte suhteeseen ja tutustumaan toisen lapsiin, nyt kehtaat vierittää syyn suhdesekasotkuunne lasten toisille vanhemmille? Vaikea uskoa, että kukaan toinen vanhempi työntäisi lapsia enemmän teille (ja pitäisi rakkaansa siis vähemmän luonaan) vain sen takia, että pääsisi "hankaloittamaan" elämäänne. Vaikuttaa olevan tarpeeksi hankalaa jo omin voiminkin. Aika avutonta jopa, varsinkin lasten näkökulman ymmärtäminen ja heidän perustarpeistaan huolehtiminen ikätasoisesti.
Koita ymmärtää että normaalisti ihmiset kykenevät tapailemaan seksin ja aikuisen seuran perässä vaikka vuosia kahdestaan tunkematta hetki sitten tapahtunutta eroa oireilevia lasten reviirille, heidän kotiinsa, omien mukuloidensa kanssa johonkin hemmetin "yökylään". Jos aikaa kaksin ei ole paljon, sitten ja silti lapset ovat ykkönen.
Oikeasti, lue mitä kirjoitat vielä kertaalleen. Lapsillenne se ero on tapahtunut juuri silloin kun siitä on heille kerrottu, eivät he ole kartalla suhteiden kuihtumisesta aiemmin. Miehesi suhteessa ei siis ollut pitkään aikaan mitään yhteistä paitsi, ainiin, se vauva joka oli muutama kk sitten tehty. Mikä haikara hänet toi? Uskotko ihan kaiken mitä ukko kertoo sinua hurmatessaan? Lapset näkevät ja kuulevat kaiken, paheksuntasi heidän tapojaan kohtaan, sen ettet ole heistä kiinnostunut vaan haluat heidät pois tieltä että pääset isukin kanssa petiin. Teinejähän tollainen ällöttää. Ja syystä. Heidän pitäisi säätää tyttö- ja poikaystävien kanssa ekoja suhteita, ei teidän tinder-toisellakierroksella olijoiden.
Vierailija kirjoitti:
"No omasta erosta oli tuossa vaiheessa 9kk eli ei paljoa enempää, enkä minä hakenut kumppania noihin edellä mainittuihin, joten oletin että muutkin kykenevät hakemaan kumppania ihan vaan yhdessäolon, aikuisen seuran, ajatustenvaihdon, seksin yms takia.
Emme kumpikaan valinneet sitä, että lasten toiset vanhemmat alkoivat hankaloittaa asioita matkan varrella. Alun perin oli siis hiukan toisenlainen tilanne sen suhteen paljonko meillä oli aikaa viettää kaksin. Moni asia on yllättänyt matkan varrella, ja tosiaan kumppanin kasvatustyyli vaikutti ensin erilaiselle, enkä sitä nyt olekaan valtaosaa viikosta edes ollut näkemässä.
Niin ja vielä lisäys, että virallisesta erosta voi olla vaikkapa puoli vuotta, mutta oikeasti kaikki yhteiselämä on voinut kuihtua jo paljon aiemmin, kuten minulla ja entisellä kumppanilla. Samoin nykyinen kumppani on kertonut, ettei heillä ollut käytännössä pitkään aikaan ennen eroa juuri mitään yht
Niin millä tavalla, jos ne lasten toiset vanhemmat ei ota lapsia tai peruvat jatkuvasti sovitut tapaamiset, tai suostuvat tapaamisiin/lasten ottamiseen ristiin keskenään? En mä nyt ainakaan ala vuosikausia odottelemaan koska voisin tavata jonkun ihmisen ja viettää aikaa yhdessä. Jos tämä suhde ei toimi, niin jossain vaiheessa kun tapaa jonkun varteenotettavan ihmisen, on varmasti sama edessä. Tosin lasten isä todennäköisesti hyökkää taas kimppuun siinä vaiheessa kun tajuaa että olen eronnut.
Kaffebulla kirjoitti:
Olisiko se ihan mahdoton ajatus, että jatkatte suhdettanne omista kodeista käsin? Muutatko yhteen sitten joskus vanhoilla päivillä, kun kaikki lapset ovat lentäneet pesästä.
Ei ehdottomasti ole huono vaihtoehto, mikäli omat lapset eivät ala oireilla erilaisia sääntöjä. Jos näin käy, on pakko lopettaa suhde ellei mies kykene muutoksiin. Pidän kyllä tällaisesta arjesta, jossa meillä on oma koti, rauha, siisteys, ja selkeä aikataulu ja rytmi. Kumppanilla sitten ollaan hyvin boheemisti, tosin omillani on sielläkin tietyt rajat vaikka toki esimerkiksi nukkumaan menosta on isojen kohdalla pakko joustaa, kun talo ei vaan hiljene niin että voisivat edes nukkua. Toki heille valvominen kelpaa, mutta usein kyllä kostautuu sunnuntaina ärtyisyydellä, menevät kyllä sitten hyvin nukkumaan kun on tullut valvottua.
Naisten olisi hyvä muistaa vaatimus mitä itse sanoo miehelle tuossa tilanteessa. Sinä et ole vanhempi niin sinulla ei ole mitään oikeutta kasvattaa ja kouluttaa vaikka on sinun velvollisuus maksaa ja auttaa niiden lasten kanssa