Uusi puoliso ei kasvata lapsiaan
Ongelma varmaan yleinen, eli uusi puoliso ei kasvata lapsiaan (3kpl). Ensi alkuun kun tutustuttiin vaikutti ihan hyvälle, säännöt/rajat kyllä olivat löysemmät kun minulla lasteni kanssa, mutta puheen tasolla niitä kuitenkin oli.
Mitä enemmän vietimme aikaa yhdessä, huomasin että puheen tasolla esiintyneet rajat eivät näkyneet toiminnassa ja arjessa.
Teinit kiroilevat missä ja milloin vaan, ovat epäsiistejä (siis tyyliin viikko käymättä suihkussa) kotiintuloaikoja ei ole, tosin teinit lähinnä ovatkin sisällä tekemättä mitään tähdellistä. Ovat koulusta pois kokoajan ja selvästi vedättävät olevansa kipeitä.
Isä kuskaa lapsia joka paikkaan ja teinit eivät toimi missään itsenäisesti. On helpompi kulkea autolla kun bussilla. Eivät käy edes kaupasta hakemassa karkkipussia yksin. Syövät ihan jumalattomasti herkkuja, jatkuvasti kaupasta kannetaan suklaata, sipsiä, paistopistettä, limua, jäätelöä ja keksipaketteja.isä tekee paljon ruokaa, lapset narraavat että oli hyvää, jotta isä pysyy tyytyväisenä, mutta seuraavassa käänteessä syövät kuitenkin isän ruoan sijasta vaan ranskalaisia, hampurilaisia, nugetteja yms, eikä isän tekemää ruokaa.
Pienin lapsista on vähemmän kumppanillani, ja on kyllä ehdottomasti kaikkein rajattomin- ja tarvisi todella kipeästi kasvatusta. Ikää on 3v, ja hän valvoo puoleen yöhön koska "ei halua" mennä nukkumaan. Ei syö oikeastaan muuta kun herkkuja ja leipää tai paistopisteen tuotteita. Ei osaa jakaa lelujaan, eikä mitään muutakaan. Saa vaikka kuun taivaalta jos pyytää.
Olen yrittänyt puhua vakavasti näistä epäkohdista, mutta puoliso loukkaantuu,uhriutuu ja keksii tekosyitä. Olen huomannut, että oma kiinnostukseni miestä kohtaan on vähentynyt, koska en voi kuvitella yhteistä tulevaisuutta saman katon alla _ikinä_. Myös seksin harrastaminen on helvetin vaikeaa jos 3v lapsi pyörii hereillä 01 yöllä ja mun oma lapseni menee nukkumaan 20 ja herää 07. En mä jaksa harrastaa seksiä kolmeen yöllä ja herätä 07.
En oikeastaan edes tiedä mitä tällä oksennuksella haen. Uskon ettei mikään auta, ja täytyy vaan miettiä että haluanko elää erillään ja olla lähinnä parisuhteessa miehen kanssa, varoen ettei omat lapset saa vaikutteita, vai erota. Ja haluaisin tietää, onko muilla tällaista? Onko joku muu kokenut saman, että uusi parisuhde, molemmilla lapsia ja toisen kertomukset perheen arjesta ja rajoista yms olisi ollut ihan vaan sanahelinää?
Kamelin selän katkaisi tänään se, että tulin omalla lapsivapaalla tänne, pienintä piti laittaa nukkumaan (vasta klo 22), sammutin telkun ja sanoin että isäsi sanoi että nyt loppuu ohjelmat ja unille, tää alkaa huutaa, ja isä sanoo että ei tarvi huutaa, saat katsoa vielä ohjelmia...oikeesti😫😫😫 mun oma lapsi olisi tossa vaiheessa ollut unilla jo ainakin 2h, ja nyt tuo keikkuu tuossa siihen asti kun oikeesti nukahtaa telkulle, koska isä on kyvytön laittamaan rajoja. Sillekin varmaan löytyy taas tuhat hyvää selitystä, mutta ainut selitys on että ei ole kykyä kasvattaa ja pitää rajoja.
Ja tosiaan itsellä on mahdotonta yrittää kasvattaa, koska lapsien todellinen vanhempi kävelee mun sanojen ja jopa omien sanojensa yli😂
Kommentit (112)
Ja siinä vaiheessa kun isä alkoi rajattomaksi ja esti sinua toimimasta kuten oli sovittu telkun kanssa niin sinäkin päätit käyttäytyä rajattomasti ja jäädä katsomaan tota pelleilya? (Mitä 3v edes katsoo klo 22 telkusta?) Itse olisin kävellyt ulos saman tien.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuota kestäisi kukaan tervejärkinen.
Miten niin?
Miksi pitää elää elämää kuin jossain armeijassa?
Aikataulut on tehty rikottavaksi ja konservatiivistä elämää ei palkita mitenkään. Jos olet tehokas ja noudatat sääntöjä, niin saat vain lisää töitä ja mitään palkankorotuksia ei tule.
Minä aloitin liberaalin elämän jo parikymmentä vuotta sitten ja lapsille olen opettanut että kun hommat on hoidettu, niin saatte tehdä mitä vaan. Jos koulu sujuu hyvän tasolla, niin en puutu mihinkään.
Ihan sama. Mitään palkintoja tai etuja ei ole luvassa kuitenkaan, jos elää kuin hitlerin mallioppilas, joten liberaali tie, meidän perheen tulevaisuuteen vie.
Koulupoissaoloistakaan en ole mitään sanonut, paitsi opettajille ja päsmäreille, että lapsilla sujuu koulu hyvin, joten me perheessä päätetään demokraattisesti asioista ja minä en ole mistään vastuussa. Minulla on työt ja oma elämä. Hoitakaa ongelmatapauksia meidän perheessä ei ole ongelmia. Mun mielestä teini saa myöhästyä 30 min oppitunnilta aamulla, kun on kiitettävän oppilas. En puutu tähän ja en näe ongelmaa. On ongelmia jotka ihan luodaan koulun puolella ongelmiksi, kun koko laitos on edelleen haikailemassa sitä armeijamaista menoa mistä on jo päästy pois päin pitkälti.
No mistäs nämä tarinan lapset saa niitä herkkuja jos ne ei käy edes karkkipussia hakemassa kaupasta itse?
Hampurilaiset ja paistopisteen tuotteet esim?
Suhde voi jatkua, mutta lapset pois kuviosta. Älä altista omia lapsiasi tuollaiselle. Yhdessä asuminen ehdoton ei. Toki puuttuminen tekisi hyvää ainakin tuon 3 vuotiaan elämään, tuosta lapsesta kasvaa kyllä ihan rajaton. Miten pärjää päiväkodissa ja kohta koulussa, jos ei ole mitään kunnioitusta mihinkään rajoihin ja sääntöihin?
Vierailija kirjoitti:
Ja siinä vaiheessa kun isä alkoi rajattomaksi ja esti sinua toimimasta kuten oli sovittu telkun kanssa niin sinäkin päätit käyttäytyä rajattomasti ja jäädä katsomaan tota pelleilya? (Mitä 3v edes katsoo klo 22 telkusta?) Itse olisin kävellyt ulos saman tien.
Miksi edes olet paikalla odottamassa treffienne alkua tms kun isä laittaa lapsiaan nukkumaan. Lapsilla on vanhemmat, jotka toivottavasti pystyvät sopimaan keskenään lasten päivärytmeistä ja mitä he syövät, sinulla ei ole niistä vastuuta eikä oikeutta puuttuakaan. Jos lapset vierailevat sinun kodissasi, sitten tarjoat omia ruokiasi ja voit vaikuttaa nukkumaanmenoon. Joskus vuosien päästä myöhemmin jos olette enää yhdessä, olet saattanut saavuttaa lasten elämässä kolmannen aikuisen aseman.
Vierailija kirjoitti:
No mistäs nämä tarinan lapset saa niitä herkkuja jos ne ei käy edes karkkipussia hakemassa kaupasta itse?
Hampurilaiset ja paistopisteen tuotteet esim?
Eikö se isä niitä raahaa kaupasta?
Vierailija kirjoitti:
Suhde voi jatkua, mutta lapset pois kuviosta. Älä altista omia lapsiasi tuollaiselle. Yhdessä asuminen ehdoton ei. Toki puuttuminen tekisi hyvää ainakin tuon 3 vuotiaan elämään, tuosta lapsesta kasvaa kyllä ihan rajaton. Miten pärjää päiväkodissa ja kohta koulussa, jos ei ole mitään kunnioitusta mihinkään rajoihin ja sääntöihin?
Ei taaperolle opeteta mitään rajojen tai sääntöjen "kunnioitusta". Ei se niin toimi lapsille. Lapsen pitää kokea, että hän ei päätä vaan turvallinen aikuinen luo elämänrytmin, jossa lepoa ja ravintoa on riittävästi. Joku kertoo mitä tehdä. Nyt isä ei ota sitä roolia, siinä ei auta mitään että joku ventovieras nainen isän kodissa alkaa sanelemaan ja antamaan lapselle ohjeita. Lapsi on hukassa ja varmasti aivan yliväsynyt noin myöhään. Ruutuja ei suositella ollenkaan alle 2v eikä 3v missään nimessä tuntia enempää vanhemman valvonnassa. Mutta kaikki nämä ohjeet pitäisi isän kiinnostua ymmärtämään, eikä AP voi käskyttää suoraan lasta. Sinuna häipyisin tämän miehen elämästä ja ilmoittaisin lasten äidille että mikä meno.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mistäs nämä tarinan lapset saa niitä herkkuja jos ne ei käy edes karkkipussia hakemassa kaupasta itse?
Hampurilaiset ja paistopisteen tuotteet esim?
Eikö se isä niitä raahaa kaupasta?
Minkäpä aapee sille sitten voi. Miksi valittaa heidän ruuistaan?
Perus vauvapalstalainen eronnut jo kertaalleen ja taas ongelmia
Ehkäpä kädetön isä kaipaa sinulta romantiikan lisäksi sitä, että otat haltuusi lapsista huolehtimisen. Nythän teinit pyörittävät isää, joka varmaan haluaa hyvitellä heille erotilannetta. Näytä isälle tämä ketju, toki se johtaisi siihen, että isän elämässä pääasia ei olisi enää teidän parisuhteen edistäminen vaan lastensa tukeminen tasapainoisiksi aikuisiksi. Tuolla ruokavaliolla ja elämänmenolla se ei onnistu. Apua voisi hakea myös perheneuvolasta. Hyväksy sinä se, että ette luultavasti ikinä asu yhdessä lapsinenne. Se on lasten paras. Ei se että käyt heidän kotonaan asumassa, jäkätät säännöistä, muutat pois. Ja taas uusi ero lapsille.
Mun olisi täysin mahdotonta rakastaa kumppania, joka antaa kotonaan lastensa sikailla tuolla tavalla. Rajojen asettaminen ei vaadi mitään yli-ihmiskykyjä ja lapsille pitää pystyä sanomaan, ei, tämä käytös ei ole ok.
Neljän, jo aikuisen lapsen äiti
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä kädetön isä kaipaa sinulta romantiikan lisäksi sitä, että otat haltuusi lapsista huolehtimisen. Nythän teinit pyörittävät isää, joka varmaan haluaa hyvitellä heille erotilannetta. Näytä isälle tämä ketju, toki se johtaisi siihen, että isän elämässä pääasia ei olisi enää teidän parisuhteen edistäminen vaan lastensa tukeminen tasapainoisiksi aikuisiksi. Tuolla ruokavaliolla ja elämänmenolla se ei onnistu. Apua voisi hakea myös perheneuvolasta. Hyväksy sinä se, että ette luultavasti ikinä asu yhdessä lapsinenne. Se on lasten paras. Ei se että käyt heidän kotonaan asumassa, jäkätät säännöistä, muutat pois. Ja taas uusi ero lapsille.
Tämä. Ap voisi miettiä, miten miehen lapset kokevat hänet kun yrittää sotkea heidän elämää (helposti pyöritettävän) isän kanssa. Luultavasti hänet koetaan vain riesaksi. Haluatko ap sen roolin? Olla se ikävä tyyppi? Kohta myös isä kääntyy sua vastaan lastensa kanssa ja tästähän oletkin jo saanut varoitusmerkkejä.
Eräs ystäväni on suht vastaavassa tilanteessa kuin ap, mutta he asuvat yhdessä. Aika pian yhteenmuuton jälkeen isä alkoi asemoimaan itsensä lasten puolelle todella inhottavasti ja nyt kaverini on tarinan pahis. Se ilkeä, joka pilaa kaiken. En suostuisi olemaan tuollaisessa tilanteessa sekuntiakaan.
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi edes erota, jos lapset ovat noin pieniä taaperoita? Nehän on vasta laitettu alulle! Mihin se rakkaus hävisi?
et vissiin ymmärtänyt!
Hyi stna, miten kukaan voi tuntea mitään vetoa noin m unattomaan mieheen 🤢
Käy sääliksi taapero, yksin roikkuu telkan edessä ja on vain isän uuden onnen tiellä. Jos isä välittäisi hänestä ja jos isän uusi nainen välittäisi lapsista, niin ottaisivat aikalisän parisuhteesta kunnes perheen tilanne tasoittunut. Lapset ja varsinkin pienin ovat lyhyen elämänsä aikana kokeneet eron, muuton uuteen asuntoon, ehkä uudet koulut ja hoitopaikat, ja nyt vielä isän uuteen suhteeseen pitäisi sopeutua ja tutustua. Antakaa lasten jo olla rauhassa. Aikuisilla on aikaa seurustella kun lapset toisilla vanhemmillaan. Ei lapsia kiinnosta tutustua vanhempien heiloihin.
No noi panokeikat vois tehdä silloin, kun ne lapset ovat toisella vanhemmallaan. Asia ratkeaa tällä tavalla. Eli kun miehen lapset ovat muualla, niin silloin käyt ap panoreissulla.
Meillä oli alkuun sama ongelma lasteni isän kanssa. Alkuun oli miehen todella vaikea hyväksyä asiaa ja yritti pitkään mulle väittää, että ei hänellä ole mitään ongelmia lapsen kanssa, lapsi ei koskaan hänelle kiukuttele jne. (No ei varmaan, kun antoi kaikessa periksi) ja vain minun kanssani lapsella rajatonta käytöstä. Mitä vanhemmaksi lapsi tuli, niin sitä enemmän alkoi näitä esimerkkejä tulla, jotka sitten alkoi miestä hieman herättämään.
Esim. kun mies oli pitkällä työmatkalla, nukkumaanmeno ja arki rullasi kummasti helpommin. Kerran, kun olin kolmivuotiaan kanssa kaupassa, hän veti itkupotkuraivarit, kun halusi jotakin herkkua. Mä käännyin ja kysyin häneltä, että mietipä hetki, oletko joskus huutamalla saanut jotakin läpi? Lapsi lopetti itkun ja sanoi, että isi antaa katsoa telkkaria, jos kiukuttelee. Kerroin tästä miehelle, joka tässä kohtaa kykeni jo myöntämään, että tottahan se oli.
Meillä alkoi tästä rankka prosessi, jossa mä osittain toimin miehen terapeuttina ja käydään läpi lasten kanssa arjen tilanteita ja keskustellaan kaikesta ennen ja jälkeen ja miten vaan täytyy lapsen vuoksi pysyä aikuisena ja kestää myös ne kiukunpurkaukset. Ei voi tehdä vain kivoja juttuja. Auttoi tosi paljon se, että muut aikuiset lapsen ympärillä (sukulaiset, päiväkoti) kyllä ovat koko ajan pitäneet rajat.
Mutta, kesti aikansa ennen kuin mies oli valmis hyväksymään sen, että mitään ongelmaa edes on. Ja edelleen tarvii rajauksessa hirveästi mun tukea ja lapsi yrittää häntä horjuttaa häntä vanhoilla keinoilla, koska tietää, että isin on vaikea kestää itkua. Mutta parempaan suuntaan ollaan menty jo pitkään.
Oon kyllä ollut itse ajoittain aivan poikki siitä, että lapsen lisäksi täytyy kasvattaa tota miestä ja en ehkä olis uusperhekuviossa tohon hommaan lähtenyt. Ja meillä pahimmassa vaiheessa kuitenkin vain yksi lapsi. Kannattaa miettiä kuinka paljon olet valmis antamaan itsestäsi aikuisen miehen kasvattamiseen, kun lapset on kuitenkin etusijalla.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli alkuun sama ongelma lasteni isän kanssa. Alkuun oli miehen todella vaikea hyväksyä asiaa ja yritti pitkään mulle väittää, että ei hänellä ole mitään ongelmia lapsen kanssa, lapsi ei koskaan hänelle kiukuttele jne. (No ei varmaan, kun antoi kaikessa periksi) ja vain minun kanssani lapsella rajatonta käytöstä. Mitä vanhemmaksi lapsi tuli, niin sitä enemmän alkoi näitä esimerkkejä tulla, jotka sitten alkoi miestä hieman herättämään.
Esim. kun mies oli pitkällä työmatkalla, nukkumaanmeno ja arki rullasi kummasti helpommin. Kerran, kun olin kolmivuotiaan kanssa kaupassa, hän veti itkupotkuraivarit, kun halusi jotakin herkkua. Mä käännyin ja kysyin häneltä, että mietipä hetki, oletko joskus huutamalla saanut jotakin läpi? Lapsi lopetti itkun ja sanoi, että isi antaa katsoa telkkaria, jos kiukuttelee. Kerroin tästä miehelle, joka tässä kohtaa kykeni jo myöntämään, että tottahan se oli.
Meillä alk
Viisasta asiaa. Aikuisen pitää ymmärtää se iso ero itsensä ja lapsen välillä. Kumpi on aikuinen. Lapsen aivot ja tunteet vasta kehittyvät, hän ei tahallaan ole hankala tai kiukuttele. Meillä iso perhe, suuri osa kiukusta jäi pois jo sillä kun päätin, ettei lasten tarvitse koskaan olla väsyneitä tai nälkäisiä. Tai kiireisiä turhia aikatauluja ei tule esim harrastusten kanssa. Eli oltiin se tylsä perhe, joka uudenvuoden ja juhannuksenkin meni melko samoihin aikoihin nukkumaan. Leikkipuistosta lähdettiin niin, että ehdittiin saada ruoka pöytään, ennen kuin lapset itkevät. Kaupassa he harvemmin olivat mukana, varsinkaan hoitopäivän päälle. Tilaan ruuat netistä. Herkuilla ja telkulla ei palkittu.
Pelkästään noilla rutiineilla saatiin elämä melko rauhalliseksi. Sitten kun tahtoikäiset saivat myrskyn aikaiseksi tai sisarukset tappelevat (normaalia), aikuisen täytyy rauhoittaa itsensä ja antaa lapsen kokea, että aikuinen ottaa ne isot tunteet vastaan. Ei tule jäähyjä eikä rangaistuksia. Joskus piti mennä parvekkeelle vetämään henkeä, mutta en lapsia sinne laittanut.
Huolestuttavaa, että tämänkin ketjun otsikko on Uusi puoliso ei kasvata lapsiaan, eikä Lapset voivat huonosti. Aikuinen kysyy miten saisi ihanan miehen itselleen tai miten voisi muuttaa yhteen tämän kanssa perheineen, eikä nähdä rivien välistä sitä, etteivät lapset ole sopeutuneet tällaiseen elämänmenoon, missä aikuisten romanttiset suhteet ovat keskiössä. Lapset luulevat itse olevansa tärkeitä ja rakkaita vanhemmilleen.
Kertoisitko silti kuinka kauan erosta on aikaa, siis lasten vanhempien erosta ja erilleen muutosta? Mun mielestä koitat hirveän pian sovittaa kahta perhettä eri elämineen yhteen, eihän nuo lapset tai omat lapsesi ole valinneet ryhtyä perheeksi vaikka teillä aikuisilla on suhde. Pidä parisuhde erillään ja niele turhautumisesi kumppanin kasvatusmetodeista, ne eivät sinulle kuulu. Liian aikaista edes haaveilla yhteenmuutosta, kauan olet tuntenut miehenkään? Lapset prosessoivat eron kokoista elämänmuutosta pitkään, änkemällä siihen näin pian heitä "kasvattamaan" ja omien lastesi sääntöjä heille tuputtamaan saat aikaan vain pahaa verta. Ja kuten ketjussa sanottu, kolmevuotiaalla on muitakin ongelmia kuin se ettei "tottele" tai nukkumaanmeno viivästyy. Lapsi selvästi aivan heittopussina erossa, varmaan olisi paras palata vanhaan rytmiin ja luopua hänen kohdallaan vuoroasumisesta. Sisaruksilla suuri ikäero ja isän pitäisi kyetä tukemaan jokaista tässä elämänvaiheessa, ei keskittyä siihen että pääsette sänkyyn ja jaksatte harrastaa seksiä ajoissa. Sinuna luopuisin lasten tapaamisesta nyt kokonaan. Näe miestä jossain muualla.