Käyttäjä14330
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
"No omasta erosta oli tuossa vaiheessa 9kk eli ei paljoa enempää, enkä minä hakenut kumppania noihin edellä mainittuihin, joten oletin että muutkin kykenevät hakemaan kumppania ihan vaan yhdessäolon, aikuisen seuran, ajatustenvaihdon, seksin yms takia.
Emme kumpikaan valinneet sitä, että lasten toiset vanhemmat alkoivat hankaloittaa asioita matkan varrella. Alun perin oli siis hiukan toisenlainen tilanne sen suhteen paljonko meillä oli aikaa viettää kaksin. Moni asia on yllättänyt matkan varrella, ja tosiaan kumppanin kasvatustyyli vaikutti ensin erilaiselle, enkä sitä nyt olekaan valtaosaa viikosta edes ollut näkemässä.
Niin ja vielä lisäys, että virallisesta erosta voi olla vaikkapa puoli vuotta, mutta oikeasti kaikki yhteiselämä on voinut kuihtua jo paljon aiemmin, kuten minulla ja entisellä kumppanilla. Samoin nykyinen kumppani on kertonut, ettei heillä ollut käytännössä pitkään aikaan ennen eroa juuri mitään yht
Niin millä tavalla, jos ne lasten toiset vanhemmat ei ota lapsia tai peruvat jatkuvasti sovitut tapaamiset, tai suostuvat tapaamisiin/lasten ottamiseen ristiin keskenään? En mä nyt ainakaan ala vuosikausia odottelemaan koska voisin tavata jonkun ihmisen ja viettää aikaa yhdessä. Jos tämä suhde ei toimi, niin jossain vaiheessa kun tapaa jonkun varteenotettavan ihmisen, on varmasti sama edessä. Tosin lasten isä todennäköisesti hyökkää taas kimppuun siinä vaiheessa kun tajuaa että olen eronnut.
Vierailija kirjoitti:
"Erosta on kohta 2v ja meidän tapaamisesta 1,5v. Ero oli lasten äidin aloitteesta. Uskon itsekin, kuten joku täällä arveli, äidin lähteneen aivan erilaisten kasvatusmetodien takia. Mikäli mies on suhtautunut äidinkin kohdalla kritiikkiin yhtä heikosti kun minun esittämänäni, on varmasti ollut tosi turhauttavaa.
On jo pitkään kiinnostanut kuulla lasten äidin ja kumppanini exän versio tapahtuneista asioista, mutta heillä on välit täysin jäässä enkä uskalla ottaa tähän äitiin yhteyttä.
Ap"
-------
Siis pamautit suhteeseen, kun mies oli ollut vasta puoli vuotta eron jälkeen yksinään? Mitä luulet, mihin tarpeeseen mies sinut otti? Voit ihan itse valita, että laastariksiko vai kotiapulaiseksi ja lasten hoitoon.
Yksi tärkeimmistä kysymyksistä uudelta ihmiseltä, jonka tapaa, on se kauanko erosta on aikaa. Ja jos sillä toisella on alaikäisiä lapsia, niin sitten annetaan sen itse hoitaa perheensä ja kat
No omasta erosta oli tuossa vaiheessa 9kk eli ei paljoa enempää, enkä minä hakenut kumppania noihin edellä mainittuihin, joten oletin että muutkin kykenevät hakemaan kumppania ihan vaan yhdessäolon, aikuisen seuran, ajatustenvaihdon, seksin yms takia.
Emme kumpikaan valinneet sitä, että lasten toiset vanhemmat alkoivat hankaloittaa asioita matkan varrella. Alun perin oli siis hiukan toisenlainen tilanne sen suhteen paljonko meillä oli aikaa viettää kaksin. Moni asia on yllättänyt matkan varrella, ja tosiaan kumppanin kasvatustyyli vaikutti ensin erilaiselle, enkä sitä nyt olekaan valtaosaa viikosta edes ollut näkemässä.
Niin ja vielä lisäys, että virallisesta erosta voi olla vaikkapa puoli vuotta, mutta oikeasti kaikki yhteiselämä on voinut kuihtua jo paljon aiemmin, kuten minulla ja entisellä kumppanilla. Samoin nykyinen kumppani on kertonut, ettei heillä ollut käytännössä pitkään aikaan ennen eroa juuri mitään yhteistä katon ja lasten lisäksi.
Ap
Ja äh, anteeksi en ole osannut käyttää lainauksia kun en tänne ole aiemmin kirjoitellut, sorry😅 Noi on nyt vastauksia niihin kommentteihin mihin koin tarvetta vastata.
Ap
Tähän halusin vielä vastata, että puutun miehen lasten käytökseen vaan jos se on vaaraksi tai ihan todella sopimatonta, esimerkiksi jos he kiroilevat julkisella paikalla niin että muita lapsia on paikalla. En jaksa enää omasta tai miehen pienestä lapsesta edes kiroilun suhteen välittää, koska sanominen ei ole auttanut kun hetken. Mies on näissä kiroilukieltämisissäni näennäisesti kompannut minua, mutta olen huomannut ettei hän ole pitänyt asiaa oikeasti tärkeänä vaan on lähinnä kohteliaisuudesta sanonut että "niin, ei oo kiva kiroilla kun on pieniä lähellä" tms.
Puutun myös pienimmän lapsen tekemiseen jos hän vie lapseltani kädestä tavaroita tai haukkuu lastani tai tietysti jos näen jotain potentiaalisesti vaarallista. Jos pyydän keräämään leluja, miehen lapsi ei osallistu, omani kerää. Isä usein tulee vapauttamaan lapsensa keräämisestä, jolloin sanon omalle lapselle ettei hänenkään tarvitse kerätä, isä kerää lelut sitten myöhemmin itse, en osallistu tähän koska mielestäni lapsien tulee siivota leikit aikuisen avustamana/valvomana.
Minun puolestani mies saa komentaa ja neuvoa lapsiani, kunhan se on tasapuolista. Tällä hetkellä se ei sitä valitettavasti ole, mutta onneksi lapset tuntuvat tajuavan että on eri säännöt. Puhun omien lasten kanssa tilanteista oman perheen kesken, etenkin jos he ovat kokeneet eriarvoisuutta.
Emme siis näe montaa kertaa viikossa, tai yökyläile kun Max kaksi yötä. Omat lapseni saavat myös päättää haluavatko että ollaan kotona vai mennäänkö kumppanini luo. He haluavat aina mennä, joten ilmeisesti kokevat silti että siellä on kivaa. Toki on mukava puuhata kaikkea porukalla ja kaikille on kaveri. Tässä ne hyvät puolet, kunhan vaan olisimme enemmän samanmielisiä rajoista ja säännöistä.
Niin, ja myös heidän lapsensa tai ainakin 2/3 toivoo meitä sinne, yhdestä ei aina ota selkoa kun ei pahemmin puhu ajatuksistaan.
Ap.
Ei ehdottomasti ole huono vaihtoehto, mikäli omat lapset eivät ala oireilla erilaisia sääntöjä. Jos näin käy, on pakko lopettaa suhde ellei mies kykene muutoksiin. Pidän kyllä tällaisesta arjesta, jossa meillä on oma koti, rauha, siisteys, ja selkeä aikataulu ja rytmi. Kumppanilla sitten ollaan hyvin boheemisti, tosin omillani on sielläkin tietyt rajat vaikka toki esimerkiksi nukkumaan menosta on isojen kohdalla pakko joustaa, kun talo ei vaan hiljene niin että voisivat edes nukkua. Toki heille valvominen kelpaa, mutta usein kyllä kostautuu sunnuntaina ärtyisyydellä, menevät kyllä sitten hyvin nukkumaan kun on tullut valvottua.