Tuleeko lapsista sekopäitä ja hirviöitä nykykasvatuksella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä keskusteluissa aina unohtuu boomereilta kun valittavat meidän sukupolven kasvatuksesta että ketkä ne meidän vanhemmat on ja miten meni omasta mielestänne omat kasvatuskäytännöt perille meille milleniaaleille? Ja ennen kaikkea noudatatteko itse niitä teidän meille toitottamianne totuuksia arjessanne? Mutta omaa toimintaa ette osaa analysoida muuten kuin siten että minun tapani ovat normaaleja ja noiden muiden ihmisten tavat ovat hulluja. Mahtavan syvällistä ajattelua. 

Boomerit kasvattivat lapsiaan samoin kuin tuhannet sukupolvet sitä ennen, eli autoritäärisesti.

Ja tulos oli loistava: itsenäinen isänmaa, vähintäänkin kohtuullisesti käyttäytyvä kansa!

Just joo. Boomereiden tekosia muka itsenäinen isänmaa, eikä vanhempien. 

On näkynyt jo pitkään. Kunnon curling-vanhemmuus jne. Nuoret ei kestä pieniäkään vastoinkäymisiä. Yliopistossa opiskelijoiden itse sössittyään alkaa syyttely, kuinka kurssin järjestelyt ovat perseestä ja kuinka sähköposti on tylsä juttu jne. Ihan uskomattomalla asenteella osa liikkeellä.

Vierailija kirjoitti:

En ole tavannut vanhempaa, joka kyselisi kaikesta haluaako lapsi vai ei. Mistäs niin päättelit, että vanhemmat näin toimisi nykyään? 

Matkusta joskus ihan huvikseen lastenvaunussa junassa. Teki jo mieli käydä sanomassa jollekin äidille, että nyt jukolauta. Varmaan 15 min koitti keskustelemalla saada taaperonsa lopettamaan leikkinsä ja pukemaan ulkovaatteet päälle, kun oltiin tulossa asemalle. 

Ei tuollaisista asioista keskustella, vaan se vanhempi määrää ja sillä siisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole tavannut vanhempaa, joka kyselisi kaikesta haluaako lapsi vai ei. Mistäs niin päättelit, että vanhemmat näin toimisi nykyään? 

Matkusta joskus ihan huvikseen lastenvaunussa junassa. Teki jo mieli käydä sanomassa jollekin äidille, että nyt jukolauta. Varmaan 15 min koitti keskustelemalla saada taaperonsa lopettamaan leikkinsä ja pukemaan ulkovaatteet päälle, kun oltiin tulossa asemalle. 

Ei tuollaisista asioista keskustella, vaan se vanhempi määrää ja sillä siisti.

Ei lasta voi pakottaakaan koska se on väkivaltaa ja lasun paikka.

Nykyaikana nar sismi kun on yhteiskunnan normi niin kotonakin koitetaan tukea ja hyväksyä nar sistista käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Aika laajasti näkyy tämä ilmiö yhteiskunnassa jo nyt. Moni kuule sanan "ei" ensimmäistä kertaa aikuisena ja kiukuttelee itkupotkuraivarein, kuin joku kolmevuotias.

Itse aikoinaan kielsin yhtä viisivuotiasta potkimasta ja hakkaamasta omaa lastani. Poika tuijotti minua järkyttyneenä, kun sanoin hänelle ei. Ihankuin ei olisi ymmärtänyt koko sanaa.

Äitinsä taisi järkyttyä vielä enemmän. Piti oikein soittaa sapekas puhelu perään. Kun minun lapsilleni ei koskaan sanota ei!

Tiedän, että tässä kyseisessä perheessä käytiin raivokkaita kasvatusriitoja. Isä kun olisi halunnut vetää jonkinlaiset rajat lasten käytökselle. Esim.tämä väkivaltainen käytös, tai että aamupalaksi ei syödä suklaata, tai että kengät laitetaan jalkaan kun lähdetään ulos jne...onneksi ei enää tarvitse olla tekemisissä näitten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekisitte, jos parivuotias löisi ja potkisi sinua? 

Korottaisin ääntäni ja sanoisin hyvin tiukasti ja kovasti, että NYT LOPPU. Jos ei lopeta, laittaisin lattialle makaamaan niin, että pidän käsillä käsistä ja lapsen jalat jalkojeni alle ettei pääse potkimaan ja toteaisin rauhallisesti, mutta tiukasti, että tässä ollaan niin pitkään kunnes potkiminen ja lyöminen loppuu. Ja kun se riehuminen jossain vaiheessa tyyntyy ja lapsi tajuaisi, että tuolla tavalla ei voi jatkaa, kävisin keskustellen läpi tilanteen, että miksi löit, harmittiko joku, oliko väsymys, nälkä, jano mitälie ja kertoisin, että vaikka mikä olisi, niin ikinä koskaan tämän katon alla ei ketään saa lyödä ja potkia. Jos sellaista tapahtuu, niin mennään lattialle rauhoittumaan niin, että potkiminen ja lyöminen ei onnistu.

Lasta ei tarvit

 

Lapselle on turha opettaa, että ei saa lyödä, jos itse lyö, tukistaa tai kopsauttaa lasta rangaistukseksi. Kyllä se lattialla paikallaan makoilukin alkaa sen verran tympiä, että oppi on mennyt tuolle omalle todella kovapäiselle ja kovatahtoiselle taaperolle läpi, ei ole tarvinnut kertaakaan lyödä millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekisitte, jos parivuotias löisi ja potkisi sinua? 

Lasta ei tarvitse fyysisesti rangaista tuollaisissakaan tilanteissa, mutta muita satuttavan ja holtittoman toiminnan voi estää niin, että estää lasta satuttamatta liikkumisen. Kyllä se lattialla makoilu alkaa jossain vaiheessa tympimään riittävästi niin, että syy ja seuraussuhteen oppi menee perille.

Tuo juuri on fyysistä rankaisua.

Ai kevyempi malli holding-otteesta on fyysistä rankaisua silloin, kun lapsi fyysisesti satuttaa muita? Älä edes vitsillä trollaile tuollaista. Vai kasvatatko itse vapaan kasvatuksen menetelmillä?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tulee ja ovatkin. Täysin hukassa olevia lapsia jotka kuvittelevat että maailma pyörii heidän ympärillään, että ovat ainoita ihmisiä maailmassa. Ovat täysin pois tolaltaan kun huomaavat että kodin ulkopuolella näin ei olekaan. Näille lapsille kasvaa heikko itsetunto, eivät siedä pettymyksiä, eivätkä pärjää elämässä.

Höpsis, kyllä se heikko itsetunto tulee enemmänkin siitä, että vanhemmat ei huomio tai ovat väkivaltaisia.

Vierailija kirjoitti:

Etenkin perheen ainoat lapset kasvatetaan kuin jotkut kuninkaalliset, vanhemmat konttaa näiden lasten toiveiden edessä. Ensin annetaan joku ruhtinaallinen nimi, synttäreille kutsutaan koko suku ja tuttavapiiri, lahjoja tulee vuori, kaksivuotias saa itse valita vaatteensa ja ruokansa, kelpaisko tämä vai tämä vai tämä.  Kaikki mahdolliset tekniset vempaimet lapsen käytössä taaperosta alkaen. Koko perheen elämä pyörii tämä keisarillisen korkeuden edessä. Lapsi pitäisi sopeuttaa perheen elämään eikä päin vastoin.  Kouluissa näitä ihmeyksilöitä on nykyään pilvin pimein, ongelmatilanteissa vanhemmat haastavat koulun ja opettajat oikeuteen. 

Parempi sekin kuin väkivalta ja huomiotta jättäminen

Vierailija kirjoitti:

On näkynyt jo pitkään. Kunnon curling-vanhemmuus jne. Nuoret ei kestä pieniäkään vastoinkäymisiä. Yliopistossa opiskelijoiden itse sössittyään alkaa syyttely, kuinka kurssin järjestelyt ovat perseestä ja kuinka sähköposti on tylsä juttu jne. Ihan uskomattomalla asenteella osa liikkeellä.

Toisaalta monien yliopistojen sähköiset alustat ovat ihan helvetistä. Kursseille osallistutaan yhdeltä, kurssit löytyvät toiselta, kursseilla opiskellaan neljännellä, muut infot ja alustat löytyvät viidenneltä, kuudennelta ja seitsemänneltä eri alustalta ja sit on vielä se saatanan sähköposti, jota sitäkin pitäisi seurata aktiivisesti aivan kuten nuita kymmentä muuta eri alustaa. Miten helvetissä sähköinen oppimisympäristö osataankin tehdä niin hemmetin sokkeloiseksi, että siellä ei osaa suunnistaa edes suunnittelijat itse?

Voisko ihan vain saada takaisin perinteisen koulun. Luennot, tentit ja vaikka ihan vain se yksi wilmaan verrattavissa oleva helppo ympäristö, missä voi ilmoittautua kursseille? Silloin sähköpostikin vielä menisi eikä tulisi aivan totaalista sekaantumista ja helvetinmoista uupumista sen kymmenen eri opintoalustan kanssa. Kiitos.

Tarkoitat varmaankin kasvatuksen puutetta, eli vapaa kasvatusta, ap.

Kyllä ne lapset on olleet aina myös ilkeitä ja ihonttavia. Jo 90-luvulla se sinun kultapupppeli Panu-Petteri-Riikkasi kiusasi muita koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Yksi ongelmia aiheuttava asia on fyysisyyden puute kasvatuksessa. Lasten fyysisen kurittamisen kieltämisen jälkeen ei ole löytynyt luontevaa tapaa olla fyysinen, ja koska lasten kielellinen ymmärrys kehittyy pikkuhiljaa ja niiden merkitysten kautta, joita sanat ja keholliset tuntemukset muodostavat yhdessä, niin ilman tätä kehollista osaa lapsi on tuuliajolla. Haluan korostaa, että kuritusväkivalta on ehdottomasti väärin, ja hienoa että siitä on päästy. 

Se ei kuitenkaan ole väärin, että tavaroita tai muita elollisia asioita tai itseään vahingoittavalta lapselta otetaan tavaroita kädestä, tai estetään kielletty toiminta käyttäen kehollista voimaa. Se, että EI-sana yhdistetään esineen pois ottamiseen tai lapsen kädestä pitämiseen, on konkreettinen asia, jota kautta EI:n merkitys konkretisoituu. Se tarkoittaa rajaa, jonka yli tai ympäri ei  ole pääsyä. 

Sanoittaminen ei synnytä merkitystä lapselle ilman kehollisuuden m

Muute hyvä, mutta jos se lapsi alkaa huutaa kuin palosireeni sitten kun häneltä jotain ottaa jne. Niin mitä silloin pitäisi tehdä? Antaa huutaa vaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole tavannut vanhempaa, joka kyselisi kaikesta haluaako lapsi vai ei. Mistäs niin päättelit, että vanhemmat näin toimisi nykyään? 

Matkusta joskus ihan huvikseen lastenvaunussa junassa. Teki jo mieli käydä sanomassa jollekin äidille, että nyt jukolauta. Varmaan 15 min koitti keskustelemalla saada taaperonsa lopettamaan leikkinsä ja pukemaan ulkovaatteet päälle, kun oltiin tulossa asemalle. 

Ei tuollaisista asioista keskustella, vaan se vanhempi määrää ja sillä siisti.

Ei lasta voi pakottaakaan koska se on väkivaltaa ja lasun paikka.

No sitten on,jos tuollaiseen olisi muka puuttumista.Jos joka asiassa pelkää lasua on parempi antaa lapsi niille sossuille.....sivu

Mitä on nykykasvatus ja miten laajasti tuota nykykasvatusta noudatetaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi ongelmia aiheuttava asia on fyysisyyden puute kasvatuksessa. Lasten fyysisen kurittamisen kieltämisen jälkeen ei ole löytynyt luontevaa tapaa olla fyysinen, ja koska lasten kielellinen ymmärrys kehittyy pikkuhiljaa ja niiden merkitysten kautta, joita sanat ja keholliset tuntemukset muodostavat yhdessä, niin ilman tätä kehollista osaa lapsi on tuuliajolla. Haluan korostaa, että kuritusväkivalta on ehdottomasti väärin, ja hienoa että siitä on päästy. 

Se ei kuitenkaan ole väärin, että tavaroita tai muita elollisia asioita tai itseään vahingoittavalta lapselta otetaan tavaroita kädestä, tai estetään kielletty toiminta käyttäen kehollista voimaa. Se, että EI-sana yhdistetään esineen pois ottamiseen tai lapsen kädestä pitämiseen, on konkreettinen asia, jota kautta EI:n merkitys konkretisoituu. Se tarkoittaa rajaa, jonka yli tai ympäri ei  ole pääsyä. 

Sanoittaminen ei

Aikansa kun huutaa niin lopettaa ja hänelle voi selittää miksi näin toimitaan.

Itse olen huomannut, että moni ei oikeastaan edes kasvata lasta. Jos lapsi tekee väärin niin ei olla vihaisia, ei tule mitään seurausta. Elämä vain jatkuu normaalisti. Seuraavalla kerralla lapsi tekee samoin, kun ei oikeastaan edes tiedä, että asia on kiellettyä.

Vanhemnat ottaa liian kevyesti lapsen huonon käytöksen. Ei haluta tuottaa lapselle pahaa mieltä. Oletetaan, että kyllä lapsi itse ymmärtää. Ei ymmärrä. Pitää asettaa rajat ja tulla seuraus. Valitettavasti monen vanhemman kasvatus on sitä, että annetaan rahaa ja muita palkintoja, jotta lapsi toimisi vanhempien toiveiden mukaan. Sitten, kun menee hyvin niin annetaan rahaa vielä enemmän. 

Bussissa oli vaunuissa joku 3v. ja isä antoi äidin käskystä lapsen käteen älypuhelimen. Eihän se lapsi sitä osannut käyttää edes, pyöritteli pienessä kädessään niin että kauhulla katsoin koska tippuu lattialle. Jälkeenpäin mietitytti mitähän vanhempien päässä oikein liikkui.