Parhaita syitä, miksi ette saaneet hakemaanne työpaikkaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian kova palkkapyyntö. Harkitsen siis työpaikan vaihtoa ja saisin kyllä töitä monesta paikasta mutta palkkaa haluaisivat maksaa 1000 - 2000 e/kk vähemmän kuin nyt saan. Juu kiitos ei.

Työstä maksetaan kyseisen tehtävän mukaan, ei sen mukaan mitä nykyään saat.

Arvannette varmaan, että akkavaltaisella työpaikalla tämä johti aika nopeasti siihen että minä olen se hankala tyyppi eivätkä suinkaan nämä kiltit tytöt, jotka tyytyvät murusiin ja alihinnoittelevat ihan itse oman työnsä. 

Minä ainakin pitäisin sinua vastenmielisenä työkaverina, jos mielestäsi vika on pelkästään työtä tarvitsevassa ihmisesä eikä työnantajissa.  

Sinun kaltaisin paskiaisia toki on maailma täynnä. Puhut halveksivasti naisista akkoina ja tyttöinä. 

Huvittavaa tähän päälle on se, ettet toistaiseksi itsekään saa toivomaasi palkkaa muualta kuin nykyisestä työstäsi etkä pääse haluistasi huolimatta vaihtamaan. :D

Väärä sukupuoli

Hain teini-ikäisenä töitä pikaruokaravintolasta. Haastattelu oli lähinnä hakulomakkeen täyttö jossa haastattelija (vuoropäällikkö tms) täytti lomakkeen. Keskustelu meni näin:

Haastattelija: haetko keskeytyksetöntä 3-vuoro, 2-vuoro, päivävuoroa vai osa-aikatöitä?

Minä: anteeksi mutta tää on minun ensimmäinen työpaikka ja me en ihan ymmärrä mitä nuo kaikki termit edes tarkoittaa Haluaisin vain töitä.

Haastattelija: no 3-vuorossa esim tehdään 112h kolmen viikon jaksossa ja (jatkoi jotain minulle käsittämätöntä)

Minä: olisin kyllä valmis tekemään ihan mitä tahansa vuoroja. Illat ja viikonloput on ok.

Haastattelija: Joku tähän on pakko valita ensisijaiseksi suosikiksi, mikä laitetaan?

Minä: no jos saa toivoa niin laitetaan ykköseksi se päivävuoro, mutta muutkin kelpaavat

Sitten sain myöhemmin vastauksen että minulle ei voida tarjota töitä koska halusin päivävuoroa joten tehtävään valittiin joku joka oli valmis tekemään niitä iltoja ja viikonloppuja..

Tietysti voi sanoa että oma vika kun en ottanut asioista selvää, mutta hei kamoon, olin 17v ja hakemassa ensimmäistä työpaikkaa lukion loputtua. Ei voi olettaa että hakija tällöin osaa ravintola-alan tessin ulkoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroin haastattelussa, että motivaationi hommaan on sisäsyntyinen, koska taloudellisesti en edes tarvitsisi työpaikkaa. Siis että ihan rakkaudesta lajiin haluaisin tehdä sitä työtä. Haastattelija (pomo) vastasi, että palkkaa mielummin jonkun joka on sitten taloudellisesti riippuvainen. Siinä hetkessä tajusin toki itsekin että ei taida olla kiva paikka.

Työnteon motivaattoreita on monia, ja raha on vain yksi niistä. Jos työnantaja uskoo, että raha on ainoa tärkeä motivaattori, hän saattaa asettaa rahan kaiken muun edelle tai jopa ylikorostaa sitä.

No siis mulle jäi kuva, että aikoo kohdella tulevaa alaistaan niin että kukaan ei sitä vapaaehtoisesti katsele. 

Kyllähän "rakkaudesta lajiin" työskentelevä lähtee helpommin pois jos ja kun tulee töissä vastoinkäymisiä/ikävämpiä aikoja, kun normaali työntekijä puree hammasta, koska palkka se on jostakin saatava ja harva saa uutta työtä noin vaan. Työnantaja lähtökohtaisesti haluaa kuitenkin, että vaihtuvuus on pientä, joten kannattaa palkata se, joka todennäköisemmin hommassa pysyy ellei "työn ilosta" hakeva sitten ole merkittävästi pätevämpi samalla hinnalla.

Höpö höpö. Jos tuo olisi totta, työttömiä työllistettäisiin huomattavasti useammin kuin työn vaihtajia. 

Mielenkiintoisin oli ei-kiitos -viesti jossa sanottiin että he jatkavat rekryprosessia hakijoiden kanssa joiden kokemus vastaa paremmin haettavaa tehtävää.

Ja olin tehnyt täsmälleen sitä samaa työtä (jopa samalla tehtävänimikkeellä) kolmessa eri firmassa viimeisen 15 vuoden aikana joten on vaikea kuvitella että kokemukseni ei vastaisi tehtävää. 

Rekrytoijana jätin erään naishakijan kerran pois ensimmäisen haastattelukierroksen jälkeen koska hän tuli haastatteluun erittäin avokaulaisessa asussa, nosti rintansa käytännössä pöydälle eteensä ja keskittyi räpyttelemään pitkiä ripsiään niiden takaa. 

En tiedä tiedostiko hän sitä itse, mutta mielestäni oli selvää että hän pyrki vaikuttamaan seksuaalisella viehätysvoimallaan joko tietoisesti tai tiedostamattaan. Tavallaan se oli ihan miellyttävää katseltavaa, mutta toisaalta jotenkin vaivaannuttavaa ja ei lainkaan professionaalia.

Too many problems, ei jatkoon..

älkää suostuko liian mataliin palkkoihin. Ne pistää kaiken ylimääräisen omiin taskuihinsa.

Hain firman sisällä uutta työtä. Sen hetkinen esimies esti vaihdoksen. Myöhemmin hän oli hyvin loukkaantunut, kun irtisanouduin enkä suostunut kertomaan, mihin työhön olin menossa. Kesti kuukausikaupalla ennen kuin hän suostui kirjoittamaan työtodistuksen. Sekin oli tietysti ensin tehty väärin ja jouduin ottamaan yhteyttä hänen esimieheensä. 

Olin iloinen kun myöhemmin kuulin hänen saaneen potkut YT-neuvotteluissa. 

Vierailija kirjoitti:

älkää suostuko liian mataliin palkkoihin. Ne pistää kaiken ylimääräisen omiin taskuihinsa.

Ihanaa, että sinä maksat omasta isosta palkastasi paljon veroja, että minäkin saan työttömänä särvintä leivän lisäksi.

Hain perus toimisto/aspahommaa, johon ei ollut mitään erityisiä vaatimuksia. Pääsin haastatteluissa viimeiseen vaiheeseen. Lupasivat ilmoittaa valinnasta seuraavana päivänä.

Kuukauden päästä sain tekstiviestin, jossa pahoiteltiin, että oli unohdettu ilmoittaa, mutta en saanut paikkaa (no olipa yllätys siinä vaiheessa). Valinnassa painottaneet kuulema pitkäaikaista työssä viihtymistä.

No, alle vuoden päästä siihen samaan hommaan näytettiin jo haettavan uutta työntekijää.

Vierailija kirjoitti:

Työhaastattelussa kysyttiin että seurustelenko. En vastannut; en ollut epäystävällinenkään, mutta totesin jotain tyyliin "en näe miten henkilösuhteeni tai perhe-elämäni liittyy hakemaani työhön" tms. En saanut paikkaa, ja syyksi kerrottiin suoraan että "perhetilanne vaikuttaisi jaksamiseen työssä". Heitin koko roskan liiton tiskille ja kohtalaiset pyyhkeethän siitä työnantajalle tuli. (Tapahtui 2000-luvun alussa. Olin alle kolmikymppinen nainen, ja oletan että työnantaja pelkäsi minun tulevan raskaaksi ja jäävän äitiyslomalle. Siinä teille synnytystalkoita.)

Oletusarvolla syyllistät työnantajaa,upeeta.

Yksi kokemus jäi mieleen joskus parikymppisenä. Hain rekryfirman kautta paikkaa isossa kv yrityksessä. Ihan sellaista ruohonjuuritason assistenttihommaa oli ilmoituksen perusteella tarjolla. Ja ajattelin juuri valmistuneena että tuohan passaisi mulle.

No menin haastattelu ja testikierrokset läpi ja pääsin loppumetreille itse firman pakeille. Tähän mennessä oli jo käynyt ilmi, että ei tää taidakkaan olla mitään kahvinkeittoa tämä pesti. Ilmeisesti olisi syytä olla vähintään se DI ja kokemusta kansainvälisistä tarjousprosesseista ja projektinhallinnasta. 

Noo reippaana tradenomina menin viiden parhaan joukkoon, mutta tuli se loppupeleissä selväksi, että olisin varmasti ollut pihalla kuin lumiukko siitä mitä hommaksi oli kaavailtu. Mutta eikös sitä varten ole perehdytys?

Olin vähän hämmentynyt koska luin ilmoituksen kyllä huolella, ja tutustuin yrityksen vastaavan tehtävänimikkeen rekryihin yms. Mutta en silti ollut ihan kärryillä siitä mihin hain. 

Syy miksi kirjoitin tämän oli se, että viimeisessä haastattelussa tuleva mahdollinen esimieheni toi kyllä aika hyvin kehonkielellään ja ulosannillaan ilmi, että kiitti mutta ei kiitti. Ja oli selvästi vähän turhautunut siitä, että olin läpäissyt edelliset seulat. Puhumalla lämpimikseni itsestäni positiivisia seikkoja. :D 

Hain työtä jossa haettiin äitiyslomasijaista perus toimistohommiin. Haastattelussa kysyttiin että missä näen itseni 5vuoden päästä niin sanoin että mahdollisesti esihenkilötöissä, koska taustaa oli. 

Meitä oli kaksi josta valinta tehtiin ja kerrottiin miksi minua ei valittu oli se että heillä ei ole tarjota minulle sitä mitä haen.Hämmennyin tästä kovin koska tiesin että haen sijaisuutta.

Itse hain jotain toimistotyöpaikkaa pienestä turkulaisyrityksestä noin 20 vuotta sitten. Minulle esiteltiin jotain tiimityökaaviota ja pyydettiin kertomaan, mikä tiimityön persoonista olisin tai olen.

Alkoi ärsyttämään tuollainen tuulesta temmattu haastatteluprosessi, varsinkin, kun työpaikka ei ollut mikään hyväpalkkainen, ja olisin ollut erittäin pätevä siihen.

Kun haastattelija aikanasa selitti jostain kirjasta poimittua tiimityökaaviotaan, ja kysyi siitä mielipidettäni, sanoin, että minusta kaavio tuo mieleen Pavlovin koirakokeet....

Siihen päättyi haastattelu -onneksi. Koska siinä kohtaa olin jo huomannut, että tänne en ainakaan halua töihin.

Vierailija kirjoitti:

Hain työtä jossa haettiin äitiyslomasijaista perus toimistohommiin. Haastattelussa kysyttiin että missä näen itseni 5vuoden päästä niin sanoin että mahdollisesti esihenkilötöissä, koska taustaa oli. 

Meitä oli kaksi josta valinta tehtiin ja kerrottiin miksi minua ei valittu oli se että heillä ei ole tarjota minulle sitä mitä haen.Hämmennyin tästä kovin koska tiesin että haen sijaisuutta.

Jos olisit sanonut, että haluat pysyä haetussa hommassa, olisit jäänyt rannalle, koska sinulla ei ole kunnianhimoa edetä korkeammalle. Joskus ei vaan voi voittaa millään keinolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työhaastattelussa kysyttiin että seurustelenko. En vastannut; en ollut epäystävällinenkään, mutta totesin jotain tyyliin "en näe miten henkilösuhteeni tai perhe-elämäni liittyy hakemaani työhön" tms. En saanut paikkaa, ja syyksi kerrottiin suoraan että "perhetilanne vaikuttaisi jaksamiseen työssä". Heitin koko roskan liiton tiskille ja kohtalaiset pyyhkeethän siitä työnantajalle tuli. (Tapahtui 2000-luvun alussa. Olin alle kolmikymppinen nainen, ja oletan että työnantaja pelkäsi minun tulevan raskaaksi ja jäävän äitiyslomalle. Siinä teille synnytystalkoita.)

Oletusarvolla syyllistät työnantajaa,upeeta.

Olet tollo. Upeeta!

Asuin Vantaalla, työpaikka (toimistotyö) oli Espoossa. Syy, miksen tullut valituksi, oli kuulemma se, että asuin niin kaukana ja he miettivät, että tuo 20 km työmatka olisi ollut minulle liian rasittava. Jep jep. Uskokoon ken tahtoo. Ehkei pärstä miellyttänyt.

Vierailija kirjoitti:

Ei ihan suoraan liity keskustelun aiheeseen, mutta kerronpa nyt tämän. Hain asiantuntijatyötä isosta organisaatiosta. Pääsin kahden kärkeen ja haastatteluun. Haastattelun aikana tuli vaikutelma, että silloinen määräaikainen työni toisessa isossa organisaatiossa ei miellyttänyt haastattelijaa. Tämä silloinen työpaikkani oli alalla arvostettu organisaatio, ja minulla oli todella relevanttia työkokemusta. Hain siis uutta työtä, koska silloinen työni oli päättymässä, eikä jatkosta ollut siinä kohtaa tietoa.

Haastattelun jälkeen sain puhelun, että valinta oli kohdistunut toiseen haastateltuun, Maija Meikäläiseen (nimi muutettu). Syytä valinnalle ei kerrottu. Hetken päästä sain tekstiviestin tyyliin "Hei Maija, yritin tavoitella puhelimitse, sinut on valittu tehtävään..." En koskaan ilmoittanut, että viesti tuli väärälle henkilölle, niin ammattitaidotonta se minusta oli. Onneksi sain jatkoa omasta työpaikastani ja sille tielle jäin. Ei

Olisin vastannut, etten ota paikkaa vastaan. Joko tajuaa tai ei :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroin haastattelussa, että motivaationi hommaan on sisäsyntyinen, koska taloudellisesti en edes tarvitsisi työpaikkaa. Siis että ihan rakkaudesta lajiin haluaisin tehdä sitä työtä. Haastattelija (pomo) vastasi, että palkkaa mielummin jonkun joka on sitten taloudellisesti riippuvainen. Siinä hetkessä tajusin toki itsekin että ei taida olla kiva paikka.

Työnteon motivaattoreita on monia, ja raha on vain yksi niistä. Jos työnantaja uskoo, että raha on ainoa tärkeä motivaattori, hän saattaa asettaa rahan kaiken muun edelle tai jopa ylikorostaa sitä.

No siis mulle jäi kuva, että aikoo kohdella tulevaa alaistaan niin että kukaan ei sitä vapaaehtoisesti katsele. 

Kyllähän "rakkaudesta lajiin" työskentelevä lähtee helpommin pois

Hän voi vaihtaa työpaikkaa paremman palkan saamiseksi.Loppujen lopuksi hän on valmis tekemään mitä tahansa.

Joskus niihin kiellettyihin kysymyksiin jopa kannattaa vastata, esim. ettei ole lapsia eikä sellaisia ole tulossa tai jos on käynyt RUK:in.

Tosiaan. Jos haastattelija kysyy lapsista, niin kolmen lapsen äitinä voinkin sanoa, että ei ole eikä tule. Kiitos vinkistä!