Parhaita syitä, miksi ette saaneet hakemaanne työpaikkaa?

Yhteen useamman sadan henkilön firmaan (liikevaihto yli 80M€/v) teollisuuteen haettiin työturvallisuudesta vastaavaa henkilöä. Selvisi, ettei kyseisessä kioskissa ole työturvallisuusorganisaatiota ollenkaan, vaan sellainen pitäisi rakentaa tyhjästä.

Okei, ei siinä mitään, olen pörssiyhtiössä niitä hommia tehnyt ja tiedän miten se tehdään. Laitoin hakemuksen sisään, tunti siitä niin olin puhelinhaastattelussa, vajaa tunti siinä turistiin mukavasti. Rekrykonsultti (nuorehko nainen) oli oikein mukava ja kuunteli innolla visiotani siitä miten homma hoidetaan. Hän lupasi viedä hakemustani eteenpäin asiakasyritykselle.

Seuraavana päivänä tuli puhelu jossa kysyttiin, olenko valmis joustamaan palkkatoiveessani. Sanoin että joustoa nyt voi olla joku satanen, mutta en koe että se olisi ratkaiseva seikka tässä prosessissa. Kysyin että paljonko asiakas oli ajatellut maksaa?

"Noh, heidän asettama palkkaraami on 2700-2900€/kk, et onhan toi sun kuuden tonnin pyynti aika kova" sanoi konsultti.

Vastasin tähän että sillä rahalla asiakas saa jonkun rasteja ruutuun laittavan harjoittelijan, ei ammattilaista jolla kokemusta työturvallisuusorganisaation ja kulttuurin rakentamisesta yhtiössä jonka liikevaihto  melkein sata miljoonaa vuodessa. Noin pientä palkkaa olen saanut viimeksi 15 vuotta sitten kun olin itsekin opiskelija. Asiakas ei tunnu itsekään ymmärtävän mitä hän tarvitsee.

Jonkun viikon päästä sain sähköpostin "Haku on päättynyt ja työntekijän valinta on tehty, valitettavasti ei kohdistunut sinuun".

Parin viikon päästä sama työpaikka oli uudelleen haussa 🤣

Vierailija kirjoitti:

Annoin palautetta, että miksi yleensä pistätte avoimeen hakuun, kun olette jo etukäteen päättäneet, että talossa X vuotta ollut henkilö kuitenkin valitaan.

Eihän se hakijaa paljon lohduta, mutta ennen vanhaan pomo saattoi yksinkertaisesti haluta tarkistaa minkälaiset hakijat ovat kiinnostuneita ko. tehtävästä. Eihän sitä koskaan tiedä ennen kuin kokeilee. Työpaikkailmoitus saattoi olla myös markkinointia. Tällainenkin yritys on olemassa.

Ajat ovat sittemmin muuttuneet. Hakemisen helppous ja varsinkin työttömille määrätyt hakuvelvoitteet ovat kasvattaneet hakijoiden määrät sellaisiin lukemiin, ettei ainakaan kukaan yksityinen työnantaja ilmoita avointa paikkaa kevyin perustein.

Yhteiskunnalla on omat sääntönsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin lähdössä eräästä isosta teknologiafirmasta. Työnantaja halusi vielä houkutella jäämään. HR ihmisen kanssa mentiin neukkariin. Sanoin hakeneeni sisäisessä haussa tehtävää, joka olisi ollut juuri sitä mitä olin tehnyt kuuden vuoden ajan.

HR-hlö ihmetteli miksi olin hakenut ao.työtä. Sanoin että se juuri sitä mitä tykkään tehdä ja jossa olen hyvä ja mitä olen tehnyt edelliset vuodet. Sanoi että tuskin tulen saamaan kyseistä tehtävää. Kyse oli siis SAS-tyylisestä skriptaamisesta ja sen lisäksi firman sisäisten työkalujen kehittämisestä.

Sen sijaan hän sanoi että ehdottaisi minulle paikkaa, jossa vastuualueena olis mikropiirien suunnittelu ja testaus. Sanoin ettei minulla ole mitään kokemusta raudasta tai elektroniikasta, olinhan kaupallisen alan kautta päätynyt firmaan töihin ensin kooderiksi sitten nykyiseen hommaan. Vaikutti hyvin hämmentyneeltä kuten minäkin

Epäilen että olivat sössineet tietonsa jotenkin. Oli muitakin omituisuuksia tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin lähdössä eräästä isosta teknologiafirmasta. Työnantaja halusi vielä houkutella jäämään. HR ihmisen kanssa mentiin neukkariin. Sanoin hakeneeni sisäisessä haussa tehtävää, joka olisi ollut juuri sitä mitä olin tehnyt kuuden vuoden ajan.

HR-hlö ihmetteli miksi olin hakenut ao.työtä. Sanoin että se juuri sitä mitä tykkään tehdä ja jossa olen hyvä ja mitä olen tehnyt edelliset vuodet. Sanoi että tuskin tulen saamaan kyseistä tehtävää. ---

Ensin ottanut tarjottua paikkaa vastaan. Otin irtisanomispaketin ja jatkoin toisella työnantajalla samoissa hommissa kuin aiemmin.

Työelämä on kyllä niin erilaista eri ihmisille. Isoheppu menee kertomaan HR:lle, että haluaisi talon sisältä uuden työn, mutta sitä ei hänelle missään nimessä anneta. Irtisanomispaketin kyllä saa, vaikka ihan itse on lähdössä talosta.

Joku pienempi työntek

Pyydän anteeksi, ehkä kerroin taustatilanteesta liian vähän.

Olin siis aiemmin (odotettavissa YT:t) saanut irtisanomissopimuksen ja päätöksen lähes kahden vuoden palkasta.

HR otti sitten yhteyttä ilmoittaen että minut haluttiin pitää palveluksessa vahvistettuna pyynnöllä katsoa yrityksen sisäisiä paikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Olin nuorempana useampana kesänä kesätöissä isäni työpaikalla. Alkuun lukio aikaan hantihommia ja myöhemmin opiskelijana kesätöissä niin, että hommat liittyivät opiskeluihini. Sitten isäni perusti oman firman. Soittelin taas vanhalle pomolle, joka ilmoitti ettei heillä mitään kesätöitä ole tarjolla. Selosti myös perusteellisesti paikkoja, jonne kannattaa hakea. Kerroin isälleni, mitä ko. kaveri oli kertonut. Isäni totesi, että ko. kaveri oli suuttunut hänelle siitä, että isäni perusti firman ja epäili vahvasti, että sen takia ei ottanut mua kesätöihin enää. Myöhemminkin ko. kaveri kiukutteli isälleni erinnäisistä asioista, kun isäni firma teki jonkun verran yhteistyötä tämän yrityksen kanssa.

Oman pomoni kanssa, perustettiin oma firma. Entinen isopomo veti melonin keuhkoon. Kantanut kaunaa asiasta 28 vuotta. Eikä edes kilpailla.

Vuosia sitten en päässyt paikkaan X, koska olin ylikoulutettu. Pääsin samoja hommia tekemään paikkaan Y, ja olin kyllä ylikoulutettu, mutta pääasia että oli töitä. 

Sitten oli tämä outo haastattelu. Ilmolituksessa annettiin työpaikasta aika niukasti tietoja, mutta aika hyvin täytin toivomukset mitä oli. Soitin ja haastattelija oli innoissaan. Siinä vaiheessa kun haastattelijalle selvisi että on työkokemusta, hän kysyi suoraan minkä ikäinen olin. Mielenkiinto loppui kuin seinään. Olin 35 eli ymmärsin rivien välistä olevani liian vanha. No pääsin muualle, joten en etsinyt töitä sen enempää, enkä nähnyt ilmioituksia, mutta tutulta kuulin että sinne otetaan koko ajan uusia nuoria, usein vastavalmistuneita, eikä kukaan ole kovin kauan.  

Kirjastossa  oli käsityönumero iso juttu. Ei siinä mitään, se oli varmasti tärkeä ja ymmärsin miksi, mutta olisi voitu mainita jo ilmoituksessa että pitää olla kädentaitoja. Mulla seiska oli liian pieni eikä se kirjojen päällystäminen ollut varmasti minun juttu, ehkä, vaikka se nyt on sujunutkin vaikka en osaa ommella ja leikata kangasta.  

Silloin kun Nokia oli voimissaan, niillä oli etusivun ilmoituksia Hesarissa, vaikka ei erityisemmin mitään täsmätekijää haettu. Se oli vain mainos ja samalla testattiin, että jos joku hyvä tyyppi löytyy niin otetaan. Tosin parhaat menivät muualle kuin Nokialle.  

Jotkut kehuskelee, kuinka he eivät ikinä osta itselleen mitään, eivät käy kampaajalla, eivät meikkaa ym. Ihan kuin odottaisivat kehuja ja mitalia kaulaan. Varsinkin jotkut äidit kehuvat sillä kuinka eivät käytä minuuttiakaan itseensä.  

Tapahtui 80-luvulla Turussa. Olin 22v ja mennyt puoli vuotta aiemmin naimisiin. Hain kauppaan töihin ja haastattelussa ilmeni heti kaksi syytä, miksen saisi paikkaa. Toinen oli tietenkin ikäni ja tuore avioliitto - olisin kuitenkin heti kohta äitiyslomalla. Toinen syy oli vanhempani, jotka asuivat Kainuussa. Olisin kuitenkin vähän väliä pyytämässä omaa lomaa, jotta pääsisin heidän luokseen kylään. Hän halusi 35v täyttäneen - he eivät enää jää äitiyslomalle.

Jos olisin saanut paikan, olisin lähtenyt pois paikkakunnalta muuton vuoksi. Äitiyslomalle jäin ekan kerran 32-vuotiaana. Ja huvitti tuo hänen kuvitelmansa 35v täyttäneistä. Jäin toiselle äitiyslomalle viikko 35v päiväni jälkeen ja olen jäänyt senkin jälkeen kerran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin lähdössä eräästä isosta teknologiafirmasta. Työnantaja halusi vielä houkutella jäämään. HR ihmisen kanssa mentiin neukkariin. Sanoin hakeneeni sisäisessä haussa tehtävää, joka olisi ollut juuri sitä mitä olin tehnyt kuuden vuoden ajan.

HR-hlö ihmetteli miksi olin hakenut ao.työtä. Sanoin että se juuri sitä mitä tykkään tehdä ja jossa olen hyvä ja mitä olen tehnyt edelliset vuodet. Sanoi että tuskin tulen saamaan kyseistä tehtävää. ---

Ensin ottanut tarjottua paikkaa vastaan. Otin irtisanomispaketin ja jatkoin toisella työnantajalla samoissa hommissa kuin aiemmin.

Työelämä on kyllä niin erilaista eri ihmisille. Isoheppu menee kertomaan HR:lle, että haluaisi talon sisältä uuden työn, mutta sitä ei hänelle missään nimessä anneta. Irtisanomispaketin kyllä saa, vaikka ihan itse on l

Pyydän anteeksi, ehkä kerroin taustatilanteesta liian vähän.

Olin siis aiemmin (odotettavissa YT:t) saanut irtisanomissopimuksen ja päätöksen lähes kahden vuoden palkasta.

HR otti sitten yhteyttä ilmoittaen että minut haluttiin pitää palveluksessa vahvistettuna pyynnöllä katsoa yrityksen sisäisiä paikkoja.

Ok, kiitos tarkennuksesta. 

Hain yhteen suureen firmaan ja siellä psykologin haastattelussa tämä psykologi kyseli paljonko sain nykyisestä työstäni palkkaa. Vastasin hänelle, että ei taida kuulua muille ja on minun ja nykyisen työnantajani välinen juttu. Hän vaan tinkasi sitä ja minulla oli edelleen selvä kanta etten kerro.

No sitten siinä lopuksi sanoi tämä psykologi, että "sinun luonteellasi ei olla (firman nimi) töissä".

Ei se mitään. Jatkoin entisessä yhtiössä, mutta olin sitten kuitenkin kolmen vuoden päästä siinä firmassa töissä. Sitä psykologia en sen koommin nähnyt.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä oliko se syy miksen saanut paikkaa, mutta kerran olin työhaastattelussa missä haastattelija kyseli kaikkea kummallista varhaislapsuudestani. Monesko lapsi olin perheessä, millaisia leikkejä leikin lapsena jne.. 

Tuli mieleen että oli lukenut jonkun psykiatrian alkeet -oppaan ja yritti tehdä omaa psykoanalyysiä. Onneksi en siihen firmaan joutunut. 

Kerran kesätyöhaastattelussa 90-luvulla nyt jo kadonneen pankin HR rouva jostain syystä kysyi ovatko vanhempani eronneet, ja koska olivat suurin osa haastattelusta oli siitä miten se minuun vaikutti, lähinnä jouduin todistelemaan, etten ollut vakavasti mielenterveysongelmainen. Olin pitkälti täysi-ikäinen ja minulla oli poikkeuksellisen hyvät todistukset koulusta ja yliopisto-opinnoista. En saanut paikkaa, tai en siis itse asiassa koskaan kuullut heistä sittemmin. Sain muun työpaikan, joten en välittänyt tuosta, mutta aprikoin myöhemmin oliko tuollainen kyseleminen tuolloinkaan laillista. Lähinnä tuli mieleen että rouva oli näitä ihmisiä joiden elämässä suurin ylpeydenaihe oli se, etteivät ole eronneet ja joka peilaa koko muuta maailmaa noihin yrittäen hakea todistusaineistoa olevansa parempi ihminen. Toisessa nyt jo kadonneen pankin haastattelussa samaten 90-luvulla ulkonäköäni haukkui old school lähetistä pankinjohtajaksi kohonnut naisihminen, kuulemma olin liian "kireän" näköinen.