Parhaita syitä, miksi ette saaneet hakemaanne työpaikkaa?
En löytänyt tästä aiheesta ainakaan kovinkaan tuoretta ketjua, joten aloitetaan sellainen itse. Eli: kun olette hakeneet työpaikkaa ja saaneet sen "valintamme tällä kertaa kohdistunut teihin" -vastauksen; jos teille on eritelty syitä sille miksi ette tulleet valituiksi, onko vastaan tullut kovinkin lennokkaita, kummallisia tai muuten mieleen jääneitä perusteluja?
Aloitan. Olen tehnyt kotiavustajan töitä pian kaksi vuosikymmentä. Tovi sitten työhakuuni myytiin ei oota ja nimettiin perusteluna se, etten työhaastattelussa antamani vastauksen mukaan laula karaokea mielelläni. Työ kun olisi (tätä en hakiessa tiennyt) edellyttänyt paitsi asiakkaan viemistä karaokebaariin, myös itse laulamista.
(Sama asiakas näyttää edelleen hakevan kotiavustajaa, mutta toista kertaa en ole enää paikkaa hakenut. Toivottavasti löydämme kumpikin etsimämme.)
Kommentit (117)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian kova palkkapyyntö. Harkitsen siis työpaikan vaihtoa ja saisin kyllä töitä monesta paikasta mutta palkkaa haluaisivat maksaa 1000 - 2000 e/kk vähemmän kuin nyt saan. Juu kiitos ei.
Työstä maksetaan kyseisen tehtävän mukaan, ei sen mukaan mitä nykyään saat.
Niin etsiköön sellaisen joka siihen suostuu. Olen mieluummin nälässä ja luen kirjaa kuin teen orjapalkalla töitä antaen ainoan elämäni muiden hyväksikäytettäväksi. Työttömyys on yksi lakon muoto.
Olin pitkään stressaavassa työssä joka vei kaiken aikani ja sieltä lähdettyäni hain osa-aikaista työtä, jotta saan enemmän vapaa-aikaa. Työ oli myös paljon yksinkertaisempaa kuin ennen tekemäni, joten olin valmis myös pienempään palkkaan kun nyt vain saisin tehdä vähemmän tunteja ilman suurta stressiä.
Olin kuulemma ylipätevä ja liian kallis ( vaikka olisin tosiaan heidän ehdottamallaan palkalla tätä hommaa tehnyt)
Olin muka liian kokenut enkä saanut töitä. Sanoin että paskanmarjat raksatöissä kukaan ei ole liian kokenut.
En ollut tarpeeksi äänekäs tai Yltiöpositiivinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla jäi saamatta koska en ollut käynyt armeijaa. Ja olen siis nainen... Tämä työnantaja (mies) sanoi mulle ihan suoraan että hän palkkasi tehtävään luutnantin, koska hän on itsekin sellainen. Jos olisin käynyt armeijan, olisin kuulemma ollut vahvoilla tulla valituksi.
Nuorena en ymmärtänyt, että työhaastattelussa ei saa kysyä armeijasta, sotilasarvoista eikä edes esim. lempiväreistä mitään.
Minultakin on kysytty ns. kiellettyjä kysymyksiä, mutten nostanut haloota asiasta.
Mun mielestä taas olisi kivempi, että saisi kysyä mitä haluaa.
Itse olen saanut monia hylkyjä sen takia, kun tekevät stereotyyppisiä päätelmiä sukupuolen mukaan, mutta eivät uskalla kysyä suoraan.
Usein kiertelevät aiheen ympärillä: "ai ihanko oikeasti pystyisit tekemään töitä myös ilta-aikaan silloin tällöin?"
Olin opiskellut maisterivaiheen noin 30-vuotiaana. Sitten tavattiin: "mutta mitä muuta teit siinä samalla!?"
Monesti olen tajunnut sanoa ettei ole lapsia enkä aio hankkiakaan ikinä yhtään. Silti siitä jää sellainen kuva usein etteivät usko, vaan ajatus on, että olen sitten jatkuvasti poissa äitiyden vuoksi ja en saa siksi paikkaa.
Aina ei kuitenkaan tule edes tilaisuutta sitten vastata siihen kysymykseen mitä eivät esitä ja stereotypia jää heidän päässään voimaan.
Vierailija kirjoitti:
Meille otettiin pari vuotta sitten insinöörihommiin tyyppi, joka ei ollut insinööri. Oli selvästi pätevin hommaan, vaikka muodollinen pätevyys puuttuikin. Olin mukana työhaastattelussa, ja sanoin heti, että haku poikki, tässä meidän tyyppi on, täähän osaa ja tietää kaiken. Parhaita työntekijävalintoja koskaan.
Kyllä, yksityisellähän voidaan näin tehdäkin. Julkisella ei. Minut olisi voitu palkata vakituiseen hommaan määräaikaisesti, JOS päteviä hakijoita ei olisi ollut. Mutta kun oli pätevä hakija, hän sai siitä vakipaikan.
Vierailija kirjoitti:
En saanut hakemaani paikkaa koska olin mies. Rekrytoiva esinainen vielä sanoi tämän syyn suoraan että halusi tiimiin naisen koska muutkin tiimissä olivat naisia, ja ajatteli kai pehmentävänsä takaiskua lisäämällä vielä, että olit kyllä muuten pätevin hakija! Tapahtui 90-luvulla.
Ja tapahtuu tosi paljon yhä. Kulttuuri-, sote- ym. hommat, järjestöt etenkin, liitot, piirit, yhdistykset. Paikat menevät naisille, yleensä kolmekymppisille, aivan sama, ovatko pätevämpiä vai ei. Jos et usko, checkaile näiden laitosten Yhteystiedot ja Me etc.
Mutta ei toki ääneen sanota.
Vierailija kirjoitti:
Mulla jäi saamatta koska en ollut käynyt armeijaa. Ja olen siis nainen... Tämä työnantaja (mies) sanoi mulle ihan suoraan että hän palkkasi tehtävään luutnantin, koska hän on itsekin sellainen. Jos olisin käynyt armeijan, olisin kuulemma ollut vahvoilla tulla valituksi.
Nuorena en ymmärtänyt, että työhaastattelussa ei saa kysyä armeijasta, sotilasarvoista eikä edes esim. lempiväreistä mitään.
Minulle on kahdesti sanottu, että ei tule valituksi, jollei ole suorittanut varusmiespalvelusta. Kumma kyllä, olen kuitenkin päässyt haastatteluun saakka.
(Olin 29-vuotias ja graduvaiheessa, kun varusmiespalvelus tuli mahdolliseksi naisille. Mielestäni tuo oli aika hyvä syy olla suorittamatta sitä.)
Ei ollu alan koulutus eikä kokemusta. Alkoholiongelma.
Kotiavustajan työtä 2025! Miten ihmeessä, ku viimisimmät kodinhoitajatkin eläkkeellä😳 Itse tehnyt kotiavustajan työtä 1990- luvulla.
Tässä ketjussa olevien mielikuvitustarinoiden kirjoittajien kannattaisi mennä töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian kova palkkapyyntö. Harkitsen siis työpaikan vaihtoa ja saisin kyllä töitä monesta paikasta mutta palkkaa haluaisivat maksaa 1000 - 2000 e/kk vähemmän kuin nyt saan. Juu kiitos ei.
Työstä maksetaan kyseisen tehtävän mukaan, ei sen mukaan mitä nykyään saat.
Niin etsiköön sellaisen joka siihen suostuu. Olen mieluummin nälässä ja luen kirjaa kuin teen orjapalkalla töitä antaen ainoan elämäni muiden hyväksikäytettäväksi. Työttömyys on yksi lakon muoto.
Sillä erolla, että lakon ajalta liitto maksaa ja sovinnon tultua, palataan töihin. Sinä et palaa.
En kuulunut oikeaan seurakuntaan, uskonveli rekrytoi (julkinensektori) uskonveljen joka oli toiselta puolen Suomea kotoisin, vähemmän osaamista ja kokemusta kuin minulla. Tässä kaupungissa et saa töitä jos ei ole suhteita.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa olevien mielikuvitustarinoiden kirjoittajien kannattaisi mennä töihin.
Olisi hedelmällisempää kommentoida juuri niitä kirjoituksia, joita epäilee mielikuvitustarinoiksi.
Muistan hakeneeni samanaikaisesti sekä yliopistolle että teollisuuteen töihin.
Yliopistolta sain vastauksen, että minulla on niin vahva teollisuuden työkokemus (juurikin alasta jota piti opettaa ym. luennoida tehdä projekteja), että miten he saisivat minut pysymään yliopistolla.
Teollisuudesta sain vastauksen, että olen liian akateeminen ja 5/5 opintosuoritukseni ovat liian hyviä eikä minulle ehkä ole haastetta tai pysyvyyttä teollisuuden tehtävässä.
Iski aika masennus, kun siinä kohtaa olin jo lähettänyt tuhansia työhakemuksia. Kieltämättä itselleni ihan yhtä kummallisia vastauksia on tullut paljon muistakin hakemistani paikoista. Nyt olen onneksi erittäin kivassa työpaikassa, joka on ihan liian hyvä ja vaativa itselleni, sitä toki vähän kipuilen, mutta opin ja omaksun ja kohta (ensi vuonna) olen uskoakseni tehtävän tasalla.
Hain työttömänä paikkaa jonka hakulomakkeessa palkkatoive oli pakollinen kenttä.
Siihen ei voinut kirjoittaa mitään muuta kuin numeroita. Työttömänä olisin ollut valmis tekemään työtä hyvinkin vaatimattomalla palkalla, mutta kun jotain oli pakko laittaa niin laitoin siihen lomakkeeseen numeron minkä tiesin vastaavan suunnilleen sen tehtävän tyypillistä palkkaa
Sitten sain viestin että en päässyt edes haastatteluun koska palkkatoive oli kuulemma sen haarukan ulkopuolella mitä oltiin valmiita maksamaan.
Älyttömyyden huippu että ei kerrota tehtävän palkkaharukkaa, vaan hakijoiden pitää yrittää arvata se.
Minulla oli pieni lapsi. En kuulemma olisi oikeasti tullut töihin, vaan vain näennäisesti hain töitä Työkkärin mieliksi ollakseni kotona. Ihan oikeasti kyllä tarvitsin palkkaa.
Olin kuulemma liian koulutettu toiseen paikkaan. En olisi pysynyt kauaa. Olen kyllä nyttemmin tehnyt 20 vuotta päätyöni ohella työtä johon ei vaadita kuin ajokortti. Näköjään kykenen myös hanttihommiin.
Mua ei vakinaistettu yhteen työpaikkaan sen takia kun pelkäsivät että haluan lähteä opiskelemaan.
No menin sitten kilpailivalle firmalle töihin ja siellä ei tuollasta pelkoa ollut.
En päässyt erääseen työhön asiakaspalvelutehtävään koska en ollut aiemmin käyttänyt tiettyä tietokoneohjelmaa jota työssä tarvittiin. Perehdyttömiseen menisi kuulemma liikaa aikaa.
Kuukautta myöhemmin pääsin kuitenkin tekemään täysin samaa työtä heidän kilpailijalleen jolla oli se sama ohjelmisto käytössä, ja se softa oli perustyöntekijän näkökulmasta tosi yksinkertainen käyttää. Sen opetteluun meni korkeintaan puoli tuntia.
Olen merkonomi valm 92+ erilaisia koulutuksia ja vahva harrastuspohja.
Olin töissä isossa yrityksessä jonka alaa oli viestintä- ja tietotekniikka. Olin ollut vastaavissa tehtävissä pitkään.
Hain yrityksen sisäisessä haussa silloista työnkuvaani vastaavaa paikkaa.
Haastattelussa mahdollinen tuleva esimieheni suutahti :"Meille mitään merkonomeja palkata!"
No, myöhemmin päädyttiin samaan projektiin tasa-arvoisina tiiminvetäjinä.