Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Viisikymppinen: ajatteletko, että elämäsi parhaat vuodet ovat takanapäin?
04.11.2025 |
Täytin viime viikolla itse 50 ja täytyy myöntää, että usein ajattelen näin. En sano tätä kuitenkaan katkerana tai siksi, että elämäni olisi ollut huonoa - päinvastoin - mutta monet itselleni tärkeät ja onnea tuottavat asiat (esim. pikkulapsiaika omassa perheessä, ajan viettäminen monien jo edesmenneiden sukulaisten kanssa) ovat nyt jo lopullisesti taaksejäänyttä elämää eikä tilalle oikein ole löytynyt samalla tavalla merkityksellisiä asioita.
Miten muut ajattelette?
Kommentit (201)
Juuri ajattelin hankkia urheilullisen auton, nuoren tyttöystävän ja ruveta tekemään vain puolikasta päivää töissä, eli otan ilon irti nyt kun terveys ja voimat vielä sallivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totisesti kahtiajakautunutta kansaa, tässäkin kysymyksessä.
Jep. Huomaan saman. Kuulun siihen vähempionniseen porukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Juuri ajattelin hankkia urheilullisen auton, nuoren tyttöystävän ja ruveta tekemään vain puolikasta päivää töissä, eli otan ilon irti nyt kun terveys ja voimat vielä sallivat.
Älä tee tuota virhettä! Oon nähnyt noita tapauksia työkavereissa ja asiakkaiden avainhenkilöissä. Siinä katsos käy niin, että se nuori tyttöystävä haluaa jossain vaiheessa lapsia ja lapertelee sut suostumaan. Tai vaan "unohtaa" jotain. Sitten kun ikää on 60+ ja vanhat äijät elää pikkulapsiarkea ja yrittää silmäpussit roikkuen teeskennellä että tää on upeaa niin sehän näyttää aika karmealta. Tuon ikäisenä pitää olla lapsenlapsia, ei enää omia pieniä lapsia.
Urheilullinen auto, mieluiten sellainen mistä saa katon pois ja puolikas päivä töissä on kyllä hyviä peliliikkeitä, mutta unohda suosiolla se nuori tyttöystävä. Kyseessä on sentään sun oma elämä.
Asuntolaina loppuu tätä menoa maaliskuussa, jonka jälkeen alan sijoittamaan rahaa n 3000 e kk.
Tiedän nyt jo nykyinen työ loppuu ennen eläkkeelle jäämistä. Riippuu potista, mutta uskon jään pois työelämästä. Pelkästään, kun asuminen on lähes ilmaista, on kulut pienet
Kyllä ajattelen, nyt kun on tullut myös terveysongelmia. Ennen olin niin energinen, jaksoin tehdä vaikka mitä ja puhkuin tarmoa. Olin todella sosiaalinen, tein hienoja matkoja ympäri maailmaa. Nykyään yritän pärjätä päivä kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea sanoa, varallisuus, kokemus ja omat verkostot auttaa tässä iässä siihen että olisi aika paljon helpompi tehdä sitä mitä oikeasti kaikkein eniten haluaa tehdä. Toisaalta sitä ei siltikään välttämättä tule tehtyä ja jatkaa vain jossittelua kuten tähänkin asti. Tämä pätee useampaankin asiaan mun elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Asuntolaina loppuu tätä menoa maaliskuussa, jonka jälkeen alan sijoittamaan rahaa n 3000 e kk.
Tiedän nyt jo nykyinen työ loppuu ennen eläkkeelle jäämistä. Riippuu potista, mutta uskon jään pois työelämästä. Pelkästään, kun asuminen on lähes ilmaista, on kulut pienet
Lyhennätkö sinä asuntolainaa 3000/kk?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nyt 58 v ja pään sisällä olen mielestäni 27 vee. Ei ole ikäkriisiä, mutta lähinnä olen ällistynyt siitä, mihin se aika oikein on mennyt.. ja miten niin en ole 27???
tiedän järjellä, että enemmän on takana vuosia kuin edessä, mutta silti sitä ei jotenkin hahmota. Elän oikein hyvää elämää, terveyskin ok, en sano, että parhaat vuodet ontakana, sanon vaan, että enemmän takana kuin edessä.
Kuka voi päättää etukäteen mitkä vuodet olivat parhaita? Vasta päätetyn voi arvioida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle sattui onnettomuus kun olin 52. On ennen sitä ja jälkeen. Sama on käynyt yhdellekin 26-vuotiaaalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totisesti kahtiajakautunutta kansaa, tässäkin kysymyksessä.
Jep. Huomaan saman. Kuulun siihen vähempionniseen porukkaan.
Ikävä kuulla. Johtuuko se tosiaan iästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämäni parhaita vuosia seksuaalisesti aktiivisena ja kokemuksia janoavana on ollut viimeiset 5 vuotta kun elämänmittaisen liiton toinen osapuoli lähti mukaan swingaavaan elämäntyyliin. Kuin uusi nuoruus molemmille; menoa ja säpinää, ilta- ja yöelämä vetää puoleensa kuin nuorina sinkkuina. Aina voi tapahtua jotain jännää...
Elämä on valintoja. Jos jää nysväämään ja kuolemaa odottamaan, niin ei se ikää kysy. Voi tehdä toisin, harvoin kukaan muu sitä tekee itsesi puolesta.
M+N 60+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti: Päinvastoin. Olen saavuttanut taloudellisen riippumattomuuden, minun ei enää tarvitse käydä töissä ja saan tehdä ihan mitä huvittaa.
Minä taas epätoivoisesti etsin töitä ja yritän pysyä hengissä työmarkkinatuella. Näin eri elämäntilanteita on saman ikäisillä.
Kyllä ajattelin.
Pahenee. Kuuskymppissynttäri on kamala. Surullinenkin. Yksin on ikävä vanheta.
N60+
Tavallaan joo. Viisari ei enää värähdä entiseen malliin näin miehenä totean.
Ajattelen melkein et paras on vielä tulossa tai oikeastaan käynnissä just nyt! Mulla on uus suht tuore ihana suhde ja lapsilla asiat hyvin, ovat aikuisia/isoja teinejä.
On varallisuutta ja mahdollisuus reissata kaukomailla talvella ja ei rahahuolet paina. Työt jonkunverran stressaa mutta hallittavissa sekin. Alamme uuden (4v suhde) kumppanin kanssa rakentaa unelmieni taloa. Nyt ainakin elämä hymyilee ja odotan innolla tulevaa. Mitään terveysongelmia lievää ylipainoa lukuunottamatta ei onnekseni ole ollut ja ajattelin panostaa terveyteen nyt vielä vähän lisää kun tilanne vielä hyvä.
N48
Mies potkaistu pellolle, vanhemmat saatettu hautaan, lapset maailmalla. Nyt nautin lapsenlapsien kanssa touhuamisesta ja harrastuksista. Töitäkin on. Mikäs tässä on ollessa.
Alue: Aihe vapaa
Totisesti kahtiajakautunutta kansaa, tässäkin kysymyksessä.