Pienten lasten uupunut äiti
Lapset on 2v ja 4v ja tuntuu, että elämä on päivästä toiseen vaan samojen rutiinien toistoja ilman minkäänlaista taukoa ja alkaa tuntua siltä, ettei elämässä ole mitään järkeä! Viikonloppuna tai työpäivän jälkeen olisi kiva rentoutua ja palautua, mutta heti työpäivän jälkeen alkaa toinen työpäivä lasten kanssa, kauhea sotku aina ruokailun jälkeen, taistelua ja jatkuvaa kato äiti kato äiti ja joka asiassa pitää auttaa.
Lapset on rakkaita ja heidän kanssa on toki iloakin paljon, mutta tässä taaperosuossa tarpoessa valoa ei näy tunnelin päässä. Tsempatkaa väsynyttä äitä, kertokaa miten kohta helpottaa!
Kommentit (66)
Missä lasten isä on? Eikö häntä ole olemassakaan?
Hei, sinun uupumuksesi on lastesi ainoa lapsuus. Minkä ikäiset lapset sinulle kelpaisivat? Luuletko että elämäsi on yhtään sen helpompaa kun he ovat kymmenvuotiaita, teinejä tai aikuisia?
Ei vastausta kuulu missä isä on...
Taisi oma riskienhallinta pettää eli hankkiuduit yksinhuoltajaksi noin pienille lapsille. En sinuna viitsisi valittaa.
Taas tätä samaa täällä av:llä. Isä on mukana, osallistuu aivan samoin arkeen, mutta kyllä tämä jatkuva läsnäolo ja suorittaminen uuvuttaa. Ei täällä kukaan istu ja lepää töiden jälkeen ja se uuvuttaa! AP
Vierailija kirjoitti:
Missä lasten isä on? Eikö häntä ole olemassakaan?
Hei, sinun uupumuksesi on lastesi ainoa lapsuus. Minkä ikäiset lapset sinulle kelpaisivat? Luuletko että elämäsi on yhtään sen helpompaa kun he ovat kymmenvuotiaita, teinejä tai aikuisia?
Kuulostaa siltä, että olet sitä porukkaa, jonka mielestä lapsettomat (naiset) ovat itsekkäitä, abortti ja avioero on väärin, mutta "omat lapset tulee hoitaa täysin itse yhtään valittamatta saati miehelle nalkuttamatta, kun ne on kerran hankkinut".
Tällaisia kommentteja kun lukee, niin ymmärrän, miksi osa nuorista naisista haluaa identifioitua joksikin muuksi kuin naiseksi. :D
AP:lle: ymmärrän, mitä koet. Pari käytännön vinkkiä, joista osan olen löytänyt ajoissa ja osan olisin halunnut ymmärtää aikaisemmin.
1) Katso kissavideoita hetken aamulla ja hetken illalla. Tai mitä nyt ikinä, mikä tuo hymyn huulillesi.
2) Kuuntele musiikkia ja tanssi, jos pystyt. Vaikka luurit korvilla kylppärissä, kun muut nukkuvat. Säälittävää ehkä, mutta jos vaihtoehdot ovat vähissä niin siitä tulee aina kiva fiilis, halvalla.
3) Varaa kummallekin lapsellesi päivässä 15-30min, jolloin keskityt aktiivisesti vain siihen yhteen lapseen ja touhuat jotain/juttelet vain hänen kanssaan. Kun panostat lapsiin tässä kohtaa, niin elämä on helpompaa myöhemmin.
4) Kun lapset kasvavat, niin teet saman itsellesi "sitten kun isoviisari menee tuohon kohtaan, niin äitille voi taas tulla juttelemaan"
4) Hanki samassa suossa olevia kavereita. Vaikka et olisi sosiaalinen, niin pakota itsesi. Laittakaa huumori kukkimaan kohtalotovereiden kanssa, auttaa selviytymään.
5) Puhu itsellesi nätisti. Yritä tarttua hyviin hetkiin, älä jää kiinni huonoihin. Elämä on loppuviimein hyvä hetki siellä, toisia täällä.
Tsemppiä! <3
Tässä isoin ongelma on tuo monikko. Yhden lapsen kanssa on helppoa ja leppoisaa ja sen ehtii ja jaksaa hoitaa kunnolla. Sen kanssa on helppo käydä kaikissa paikoissa, kun se sairastaa se ei tartuta seuraavaksi sisaruksia ja sen saa helposti hoitoon. Ja ennen kaikkea pikkulapsisekoiluvaihe ei kestä kovin kauaa.
Ap:lle tästä ei kyllä ollut paljoa apua. Paitsi 2 lasta ei sentään ole niin paha kuin enemmän. Ja aika äkkiä nekin kasvavat, ainakin jälkikäteen ajateltuna.
Vierailija kirjoitti:
Taas tätä samaa täällä av:llä. Isä on mukana, osallistuu aivan samoin arkeen, mutta kyllä tämä jatkuva läsnäolo ja suorittaminen uuvuttaa. Ei täällä kukaan istu ja lepää töiden jälkeen ja se uuvuttaa! AP
No mutta jos vaikka jaatte ja hommia,toinen voi välillä levätä. Käyt vaikka tiistaisin joogassa rentoutumassa ja toinen käy torstaisin missä käy. Toinen hoitaa lauantai aamut,toinen sunnuntai aamut. Ihan näin vaikka esimerkkinä. En tiiä. Tai sitten kaikki tehdään jatkuvasti yhdessä. Koska joskus tarttee istumista ja lepoa. Toinen käy lasten kanssa kävelyllä ja toinen sillä välin saa levätä. Sitten iltahommat yhdessä. Seuraavana päivänä toisinpäin. Toinen jää lepäämään ja toinen lähtee lasten kaa ulos. Imuroida ehtii myöhemminkin.
Itsellä oli samaan aikaan vauva, 1-vuotias ja 5-vuotias. Aika vähän tuli nukuttua. En kuitenkaan ollut yksinhuoltaja, joten viikonloput oli pitkälti miehen vastuulla.
Koko ajan ei ollut siistiä ja aina en katsonut, vaikka joku miten monta kertaa tahansa pyysi. Sanoin, ettei kukaan voi koko ajan katsoa, koska näin se on. Kyllä lapset tämän ymmärtävät.
Ymmärrän, mutta se ihan oikeasti helpottaa.
Yksi vinkki vielä joukkoon lisää: opettele olemaan välittämättä siitä sotkusta. Tiedän että se stressaa, mutta itselleni oli oikeasti suuri oivallus kaiken lapsiperhe säädön keskellä että voin haluta siistin kodin, mutta mitä oikeasti tarvitsen on esimerkiksi 30min kävelylenkki yksinään. Sen jälkeen jaksoin olla taas lapsilleni vähän parempi äiti :)
Vierailija kirjoitti:
Taas tätä samaa täällä av:llä. Isä on mukana, osallistuu aivan samoin arkeen, mutta kyllä tämä jatkuva läsnäolo ja suorittaminen uuvuttaa. Ei täällä kukaan istu ja lepää töiden jälkeen ja se uuvuttaa! AP
Otappa ap yksi päivä elämästäsi ja mene vuorokaudeksi vaikeasti sairaiden lasten osastolle tai kehitysvammaisen päiväkotiin. Eiköhän ala tuo valitusvirsi muuttua kiitokseksi.
Pidä varpajaiset ja lähde kaverien kanssa viikoksi juhlimaan.
Onko kukaan kokeillut sitä, että pakkaa vaan kamansa valmiiksi ja kun isi saapuu kotiin niin sinusta näkyy enää perävalot?
Vaikka vaan pariksi päiväksi...
Mikä teillä aiheuttaa taistelua joka asiassa? Mä en muista et meillä olis taisteltu juuri mistään. Lorutellen ja laulaen kuravaatteet, kun se oli mukavaa ei tarttenu taistella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tätä samaa täällä av:llä. Isä on mukana, osallistuu aivan samoin arkeen, mutta kyllä tämä jatkuva läsnäolo ja suorittaminen uuvuttaa. Ei täällä kukaan istu ja lepää töiden jälkeen ja se uuvuttaa! AP
Otappa ap yksi päivä elämästäsi ja mene vuorokaudeksi vaikeasti sairaiden lasten osastolle tai kehitysvammaisen päiväkotiin. Eiköhän ala tuo valitusvirsi muuttua kiitokseksi.
Jos on uupunut niin ei siinä kehitysvammaiset auta. Auttaa yhtä vähän, kuin se että loppuunpalamista yritetään neuvottelemalla saada ihmisestä pois.
Vierailija kirjoitti:
Taas tätä samaa täällä av:llä. Isä on mukana, osallistuu aivan samoin arkeen, mutta kyllä tämä jatkuva läsnäolo ja suorittaminen uuvuttaa. Ei täällä kukaan istu ja lepää töiden jälkeen ja se uuvuttaa! AP
Olet heikko ihminen, lopeta valitus ja tyydy kohtaloosi nyt. Lapset voi myös huostata parempaan kotiin paremmalle äidille.
Anna adoptioon tai sijaisperheeseen .
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan kokeillut sitä, että pakkaa vaan kamansa valmiiksi ja kun isi saapuu kotiin niin sinusta näkyy enää perävalot?
Vaikka vaan pariksi päiväksi...
Näistä saattaa tulla ongelmia. Voi käydä niinkin että isä ei jaksa ja lapset lähtevät huostaan saman tien.
Mitä isä tekee?