Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eläkkeelle jäämisen hyödyt elämässäsi ja haitat? Noin yleisesti.
03.11.2025 |
Kokemuksia. Ruusut ja risut kun kumminkin tämäkin koskee meitä kaikkia.
Kommentit (53)
Työstressi jää pois, ja vaikka tulot ovatkin pienemmät, pärjään eläkkeelläni oikein hyvin. Vapaa-aika on ehdottomasti plussaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut vanhuuseläkkeellä vajaa kymmenen vuotta. Aluksi sitä oli vähän pallo hukassa, kun ei yhtäkkiä pitänytkään nukkua yövuoroa varten päivällä, sai suunniteltua menonsa muutenkin kuin työvuorojen mukaan. Työterveyshuoltoakin jäi kaipaamaan.
Eläke ei ole kaksinen, mutta kun meitä on kaksi niin pärjätään, kun ei tuhlata eikä käydä missään muualla kuin metsässä tai sukuloimassa.
Muutamiin työkavereihin olen pitänyt yhteyttä ja olisihan minut kutsuttu edelleen firman pikkujouluihinkin, mutten ole niissä käynyt työaikanakaan niin enpä vaivaudu.
Se porukkakin on jo vaihtunut. Eikä ole mitä pukisi ylleen.
Pihatöitä riittää ja kaikenlaista ompelua yms. Jos nyt ei nuo sairaudet yhtäkkiä pahene niin ihan ok aikaa tömä on.
Outo vapaus, sitä on vaikea kuvailla. Samalla kuitenkin luopumisen tuska; kukaan ei enää ikinä tarvitse. On jossain välitilassa, kuin joskus kouluun mennessä, työhön mennessä. Aina kuulunut muiden kanssa yhdessä johonkin. Nyt on yksin eikä kuulu enää muiden joukkoon.
Täällä puhutaan suurista eläkkeistä, joita joutaa leikata. Puhutaan vihasta ja tunnetaan kateutta. Jos eläkkeeni olisi vielä pienempi, en pärjäisi. Puhutaan siitä miten eläkeläinen saa asumistukea omistusasuntoon. En minä saa yhtään mitään vanhaan torppaani, jota ei kukaan ikinä tule ostamaankaan.
Ehtii viettämään puoli vuotta vuodesta Thaimaassa.
+ Kaikki aika jää itselle kun ei ole enää työelämässä
+ ei työstä johtuvaa kiirettä ja stressiä
+ voi käydä kaupassa hiljaisena aikana, silloin kun muut ovat töissä ja koulussa
+ voi nukkua aamulla niin pitkään kun itse haluaa
+ vapauden tunne kun ei enää ole työelämän orja
- tulot pienenevät kun jää eläkkeelle
- päivärytmi voi joillakin mennä sekaisin jos alkaa valvomaan myöhään
- kaikki päivät tuntuu samanlaisilta, ei ole väliä onko maanantai vai lauantai. Joskus pitää oikein tarkistaa että mikä päivä tänään on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
+ Kaikki aika jää itselle kun ei ole enää työelämässä
+ ei työstä johtuvaa kiirettä ja stressiä
+ voi käydä kaupassa hiljaisena aikana, silloin kun muut ovat töissä ja koulussa
+ voi nukkua aamulla niin pitkään kun itse haluaa
+ vapauden tunne kun ei enää ole työelämän orja
- tulot pienenevät kun jää eläkkeelle
- päivärytmi voi joillakin mennä sekaisin jos alkaa valvomaan myöhään
- kaikki päivät tuntuu samanlaisilta, ei ole väliä onko maanantai vai lauantai. Joskus pitää oikein tarkistaa että mikä päivä tänään on.
Haittaako se myöhäinen päivärytmi eläkeläiselle, kerrankin voi elää sitä sisäistä päivärytmiä? Itse olen luonnostaan aamuvirkku, joten en ikinä tule valvomaan myöhään.
Vierailija kirjoitti:
Ehtii viettämään puoli vuotta vuodesta Thaimaassa.
Jep, talvet etelän lämmössä ja keväästä syksyyn Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä odotan eläkkeelle pääsyä kuin kuuta nousevaa. Vajaat kaksi vuotta pitää vielä töissä jaksaa ja motivaatio on ihan pakkasella. Ei kiinnosta enää yhtään, käyn vain tekemässä sarjan pakollisia liikkeitä 😞
Olen ollut nyt reilun vuoden eläkkeellä. Toisaalta helpottavaa, toisaalta kaipaan välillä töihinkin, tosiaan tuntuu että eikö minua enää tarvita. Kukaan ei ole näin vihjannut, mutta itsellä välillä sellainen kumma tyhjä olo. Muuten:
+ vapaa-aika
+ ei stressiä
+ nukun yöni paljon paremmin
+ ehtii päivällä valoisaan aikaa ulos, kaupungille jne.
+ laitan plussiin myös sen, että vapaaehtoisen eläkemaksun myötä saan ihan kivasti rahaa kuukausittain. Ja puolisoni on vielä työelämässä, joten nyt on kohtuullisesti varoja ja aikaa nauttia esim. kulttuurista ja matkustella
- työterveyshuolto puuttuu
- kaipaisin myös jotain enemmän tekemistä, tunnetta että minua tarvitaan. Täytyy tätä vähän miettiä, ja ehkä etsiä sopiva vapaaehtoistyö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääsen vasta ensi elokuussa eläkkeelle, mutta hyppäsin pois työelämästä jo nyt syyskuun alussa. Kokemusta oloneuvospäivistä siis vasta 2 kuukautta ja nekin on menneet sairastellessa. Mutta hyvä puoli on, että ei tarvitse puolikuntoisena olla töissä. Tein kyllä jo 2,5 vuotta sitten päätöksen kokeilla elää tulevien eläkepäivieni elintasolla ja vaikka oli tarkoitus kokeilla vain pari kuukautta, pärjäsinkin sen verran hyvin, että lyhensin työaikaani ja aloin tehdä vain 3-päiväistä työviikkoa. Mulla siis tavallaan "pehmeä lasku" eläkepäiviin. Eniten olen tykännyt nyt siitä, että "ei ole pakko jos ei haluu". Herätyskelloa ei tarvitse enää mihinkään. Kännykän voi pitää äänettömällä vaikka koko päivän. Kukaan ei määrää, mitä mun pitää tehdä ja milloin. Voin tehdä mitä huvittaa tai olla tekemättä yhtään mitään. Ja mulla lisäksi se, että kukaan ei tarvitse. Mua on elämäni aikana tarvittu niin moneen asiaan sekä työelämässä että vapaa-ajalla, että nautin nyt siitä, että kukaan ei enää tarvitse. Vapaus kaikesta on aika ihanaa.
Plussat onkin jo pitkälti mainuttu. Mutta toistan saman mikä oli jo edellä, eli eläkkeellä jäädessä tosiaan humpsahtaa johonkin outoon tyhjiöön, kun ei ole enää mitään vastuita mistään, ei stressiä eikä kukaan kaipaa. Sen kun vain elelee menemään päivän seuratessa toistaan samanlaisina. Rahatkin riittävät kun omassa on halpa asua ja tarpeet ovat nykyisin kovin pienet.
Minä kyllä kaipaan työelämää ja toimiston ihmissuhteita sekä hauskanpitoa, siellä vitsit lensivät ja oli muutenkin virikkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- tulot puolittuu ja verotus kiristyy
- eläkeläisten syyllistäminen tyyliin mitäs teit töitä ja maksoit pakollisia eläkemaksuja
Koen oudoksi kommentit että vain töissä voi olla ihmissuhteita/ajankulua/hauskaa/tekemistä/younameit.
Tuijotatteko kaikki vapaa-aikanne seinää, lomatkin?
Lapsena ja nuorena vain hiljaa passiivisena odotitte että työikä alkaa ja pääsee todella elämään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Plussat onkin jo pitkälti mainuttu. Mutta toistan saman mikä oli jo edellä, eli eläkkeellä jäädessä tosiaan humpsahtaa johonkin outoon tyhjiöön, kun ei ole enää mitään vastuita mistään, ei stressiä eikä kukaan kaipaa. Sen kun vain elelee menemään päivän seuratessa toistaan samanlaisina. Rahatkin riittävät kun omassa on halpa asua ja tarpeet ovat nykyisin kovin pienet.
Minä kyllä kaipaan työelämää ja toimiston ihmissuhteita sekä hauskanpitoa, siellä vitsit lensivät ja oli muutenkin virikkeitä.
Mulla taas on virikkeitä niin paljon, että pitää miettiä, mistä oikein aloittaisi. Sitä mukaa, kun jotain hommaa teen, mulle tulee 10 uutta ideaa, mitä seuraavaksi. Ja vaikka mulla ihanat työkaverit olikin, niin mieluummin silti vietän aikaani ystävieni kanssa kuin työkavereiden kanssa. Mä aloitin etätyöt jo 2013 ja ennen sitä en jaksanut töiden jälkeen tavata juuri ketään. Ärsyynnyinkin joka ainoa kerta, kun puhelin soi vapaa-ajallani. Kun aloitin etätyöt, jaksoinkin taas paremmin ihmissuhteita. Nyt, kun olen oloneuvoksena, on jopa mukavaa tavata välillä muita ihmisiä.
Sosiaalisten suhteiden määrä romahtaa. Enää ei ole säännöllisesti porukkaa jossa jauhaa pskaa. Vapaa-ajalla jokaisella on omat juttunsa eikä välttämättä aikaa nähdä, saatikka että saisi isomman porukan kasaan.
Vierailija kirjoitti:
- eläkeläisten syyllistäminen tyyliin mitäs teit töitä ja maksoit pakollisia eläkemaksuja
Enpä ole tällaista syyllistämistä kuullut.
Muutaman vuoden saa vielä odotella mutta sitten se koittaa, vapaus! Ei enää työkkäriä, ei turhauttavaa hakemusrumbaa josta jokainen tietää että tän ikäsen hakemus lentää roskiin ekana. Ei jatkuvaa "et tullut valituksi" työkkärin koulutuksiin. Ei, et saa opiskella työttömänä, et saa olla aktiivinen. Älä edes erehdy vihjaamaan omatoimisesta aktiivisuudesta, sitä käytetään välittömästi aseena sinun vahingoksi.
Elinpiiri ja tuttavapiiri tulee pienenemään entisestään. Se ehkä vähän surettaa tässä. Muuten mulla on paljon suunnitelmia miten aikani käytän kun ei ole enää velvoitteita mihinkään suuntaan. Kaiken kaikkiaan suhtaudun tulevaan odottavalla kannalla, toiveikkaana ja päällimmäinen tunne on vapaus. Töitä olen tehnyt 15v lähtien, kouluttautunut kahden korkeakoulututkinnon verran. Viimeiset 10v ennen eläkeikää tulee ammattini ilman omaa halua olemaan työtön. Vaikea tätä on järjellä käsittää, vielä vaikeampi hyväksyä.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisten suhteiden määrä romahtaa. Enää ei ole säännöllisesti porukkaa jossa jauhaa pskaa. Vapaa-ajalla jokaisella on omat juttunsa eikä välttämättä aikaa nähdä, saatikka että saisi isomman porukan kasaan.
Tämä varmaan pitää paikkansa. Mä en ole koskaan kaivannut isoja porukoita vaan aina olen mieluummin jutellut ihan kahdestaan tai korkeintaan kolmestaan ihmisten kanssa. Ei ole ollut vaikeaa saada yhtä tai kahta ihmistä tapaamaan. Ei mun tarvitse kuin aurinkoisena päivänä mennä tohon rivaripihalleni istumaan, niin naapurin rouvasta (joka siis on jo eläkkeellä ja istuu mielellään omalla pihallaan) saan heti seuraa.
Alue: Aihe vapaa
En ole vielä eläkkeellä, mutta suurin hyöty on tietysti lisääntynyt vapaa-aika. Suurin haitta monille on elintason lasku eläkkeen ollessa pienempi kuin aiempi palkka.