Eläkkeelle jäämisen hyödyt elämässäsi ja haitat? Noin yleisesti.

Vierailija kirjoitti:

+ Kaikki aika jää itselle kun ei ole enää työelämässä

Aika moni hoitaa iäkkäitä vanhempiaan.

Tuo sosiaalisten suhteiden ylläpito on asia, joka tekee hyvin varhaisen eläköitymisen ehkä huonommaksi ideaksi kuin äkkiä luulisi. Tarkoitan siis omatoimista firettämiseläköitymistä. 

Jos kaikki kaverit ovat vielä lujasti työelämässä, miten he ehtisivät tavata oloneuvoskaveria? Ja pikku hiljaa voi tulla muutakin. Kateus esimerkiksi. Ja toinen asia, ihminen muuttuu kun hänen elämänsä muuttuu. Työssäkäyville kavereille se oloneuvos juttuineen voi alkaa tuntua vanhukselta, siis kun pakosti ne elämän tapahtumat alkavat pikku hiljaa muistuttaa muiden eläkeläisten juttuja ja erota työssäkäyvien jutuista.

Olin hetken lomautettuna ja huomasin ei ongelmaa saada aika kulumaan.

Olen arkena aktiivinen. Päivittäin siivoan, korjaan, jos vaate menee rikki, maksan heti laskut jne.

Eläkkeellä on näitä muita tekemisiä vähemmän

Minäkin saisin ongelmitta aikani kulumaan, jos olisin puoli vuotta pois töistä. Mutta jos jäisin eläkkeelle, se olisi ihan toinen juttu. Kun vintti, autotalli ja komerot olisi käyty läpi, kodin pienet repsotukset korjattu ja metsästä haettu riittävästi suppilovahveroita, vanhat valokuvatkin ehkä järjestetty, mitä minä sitten tekisin?

Vierailija kirjoitti:

Tuo sosiaalisten suhteiden ylläpito on asia, joka tekee hyvin varhaisen eläköitymisen ehkä huonommaksi ideaksi kuin äkkiä luulisi. Tarkoitan siis omatoimista firettämiseläköitymistä. 

Jos kaikki kaverit ovat vielä lujasti työelämässä, miten he ehtisivät tavata oloneuvoskaveria? Ja pikku hiljaa voi tulla muutakin. Kateus esimerkiksi. Ja toinen asia, ihminen muuttuu kun hänen elämänsä muuttuu. Työssäkäyville kavereille se oloneuvos juttuineen voi alkaa tuntua vanhukselta, siis kun pakosti ne elämän tapahtumat alkavat pikku hiljaa muistuttaa muiden eläkeläisten juttuja ja erota työssäkäyvien jutuista.

Ihmiset on erilaisia. Mä en ole koskaan halaillut tai pitänyt kädestä työkavereitani. Mulle ei siis ole tärkeää se, että toinen ihminen on kosketusetäisyydellä. Kaksi läheisintä ystävääni (vaikka ovatkin mua nuorempia)  ovat olleet jo muutaman vuoden pyörätuolissa. Mulla on myös muita ystäviä ja kavereita ikähaarukalla 39-82v. Just eilen olin sen 39veen kanssa pizzalla. Mitä tulee eläkeläisten juttuihin ja työssäkäyvien juttuihin, niin aika samanlaista arkea tuntuu kaikki elävän. Toki molemmissa tyhmissä on niitä, joiden elämä on upeaa seikkailua milloin minnekin päin maailmaa, mutta pääasiassa ne työssäkäyvätkin käy kaupassa, laittaa ruokaa, siivoaa, pesee pyykkiä, käy harrastuksissaan, soittelee iäkkäille vanhemmilleen jne. En ole vielä niin vieraantunut työelämästä, ettenkö jaksaisi kuunnella toisen työjuttuja. Mun isäni täyttää joulukuussa 96 vuotta ja mieluitenhan sekin edelleen työstä puhuu. 

Vierailija kirjoitti:

Minäkin saisin ongelmitta aikani kulumaan, jos olisin puoli vuotta pois töistä. Mutta jos jäisin eläkkeelle, se olisi ihan toinen juttu. Kun vintti, autotalli ja komerot olisi käyty läpi, kodin pienet repsotukset korjattu ja metsästä haettu riittävästi suppilovahveroita, vanhat valokuvatkin ehkä järjestetty, mitä minä sitten tekisin?

Mua pyydettiin jo pari vuotta sitten mukaan paikalliseen Lions Clubiin. Silloin en jaksanut lähteä, kun olin vielä työelämässä ja muistisairas äitikin tuossa naapurissa. Mutta nyt sitten lähden. Jos Leijonilla ei riitä mulle tarpeeksi tekemistä, niin täällä pääkaupunkiseudulla on tarvetta vaikka minkälaiseen vapaaehtoistyöhön. Kunhan saan huushollini kuntoon, voisin ryhtyä myös aktiivijäseneksi HESYssä eli Helsingin eläinsuojeluyhdistyksessä. Ja kun mun nykyisestä kissastani ja koirastani aika jättää, voin tarjota hoitopaikan vaikka kuinka monelle uutta kotia etsivälle kissalle. Lauantaina juttelin yhden tutun koiranulkoiluttajan kanssa, jonka koira kuoli nyt kesällä, ja sanoin, että uutta koiraa en tule todennäköisesti enää ottamaan, mutta voin alkaa hoitopaikaksi jonkun toisen koiralle. Tämä pariskunta tykkää reissata ainakin pari kertaa vuodessa Välimeren auringossa, niin johan me sovittiin, että kun ottavat seuraavan koiransa, niin se koira pitää vaan tutustuttaa muhun tarpeeksi hyvin ja mä voin hoitaa sitä koiraa aina, kun ovat aurinkorannalla. Jos senkin jälkeen olisi vielä tylstää, niin täältä löytyy Marttoja tai vaikka Hursti, joka kaipaa vapaaehtoisia. Parinsadan metrin päässä on palvelutalo ja eiköhän sieltyäkin muutama mummo ja pappa löytyisi, joita voisi käydä viemässä ulkoilemaan. 

Ei enää aamulähtöjä räntäsateessa, ei kotiin haahuilua säkkipimeässä. Kaupassa ja asioilla voi käydä "valoisaan" aikaan.

Voi reissata koska haluaa ja asua ulkomailla. Voi tavata ystäviä myös arkena, ihana kun monet ystävyyssuhteet on taas paljon aktiivisemmat. Voi harrastaa päivällä eikä rättiväsyneenä iltaisin.

Tekemistä on niin paljon etten tiedä miten ennen ehdin edes käymään töissä?? Lastenlastenkin kanssa on ihanaa

Negatiivista tulojen pienuus ja kova verotus. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisten suhteiden määrä romahtaa. Enää ei ole säännöllisesti porukkaa jossa jauhaa pskaa. Vapaa-ajalla jokaisella on omat juttunsa eikä välttämättä aikaa nähdä, saatikka että saisi isomman porukan kasaan.

Tämä varmaan pitää paikkansa. Mä en ole koskaan kaivannut isoja porukoita vaan aina olen mieluummin jutellut ihan kahdestaan tai korkeintaan kolmestaan ihmisten kanssa. Ei ole ollut vaikeaa saada yhtä tai kahta ihmistä tapaamaan. Ei mun tarvitse kuin aurinkoisena päivänä mennä tohon rivaripihalleni istumaan, niin naapurin rouvasta (joka siis on jo eläkkeellä ja istuu mielellään omalla pihallaan) saan heti seuraa. 

Meillä on lapsuuden kouluporukan kanssa joka kk treffit joille tulee kuka ehtii. Meitä on yleensä parikymmentä noissa tapaamisissa. Hillittömän hauskoja!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

+ Kaikki aika jää itselle kun ei ole enää työelämässä

+ ei työstä johtuvaa kiirettä ja stressiä

+ voi käydä kaupassa hiljaisena aikana, silloin kun muut ovat töissä ja koulussa

+ voi nukkua aamulla niin pitkään kun itse haluaa

+ vapauden tunne kun ei enää ole työelämän orja

- tulot pienenevät kun jää eläkkeelle

- päivärytmi voi joillakin mennä sekaisin jos alkaa valvomaan myöhään 

- kaikki päivät tuntuu samanlaisilta, ei ole väliä onko maanantai vai lauantai. Joskus pitää oikein tarkistaa että mikä päivä tänään on.

Haittaako se myöhäinen päivärytmi eläkeläiselle, kerrankin voi elää sitä sisäistä päivärytmiä? Itse olen luonnostaan aamuvirkku, joten en ikinä tule valvomaan myöhään. 

Minä en ole koskaan ollut aamuvirkku. Nyt olen ollut eläkkeellä kaksi vuotta ja valvon yöt ja nukun päivät. Nukkumaan alan aamulla noin kahdeksalta ja harvoin olen ylhäällä ennen viittä iltapäivällä.

Nro 29: "Meillä on lapsuuden kouluporukan kanssa joka kk treffit joille tulee kuka ehtii. Meitä on yleensä parikymmentä noissa tapaamisissa. Hillittömän hauskoja!"*

Ihmiset onkin erilaisia. Mulle on iän myötä tullut tärkeämmäksi kuunnella, mitä toinen sanoo, kuin koittaa kuunnella samaan aikaan kymmentä eikä  kuule yhdestäkään kuin sanan sieltä ja toisen täältä. Olin mä lauantai-iltana lähibaarissa ja oli hauskaa tanssia ja muuta, mutta oli ihan ookoo, ettei siellä metelissä edes mitään kuullutkaan. Paitsi pauhaavan musiikin. Sattui olemaan tavallista iäkkäämpää porukkaa enkä muista, milloin mua olisi viimeksi haettu tanssimaan hitaita ja vieläpä niin moni mies. Osaan siis pitää hauskaa ilman ystäviänikin, mutta ystävien kanssa taas mieluiten juttelen. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo sosiaalisten suhteiden ylläpito on asia, joka tekee hyvin varhaisen eläköitymisen ehkä huonommaksi ideaksi kuin äkkiä luulisi. Tarkoitan siis omatoimista firettämiseläköitymistä. 

Jos kaikki kaverit ovat vielä lujasti työelämässä, miten he ehtisivät tavata oloneuvoskaveria? Ja pikku hiljaa voi tulla muutakin. Kateus esimerkiksi. Ja toinen asia, ihminen muuttuu kun hänen elämänsä muuttuu. Työssäkäyville kavereille se oloneuvos juttuineen voi alkaa tuntua vanhukselta, siis kun pakosti ne elämän tapahtumat alkavat pikku hiljaa muistuttaa muiden eläkeläisten juttuja ja erota työssäkäyvien jutuista.

Minulla taas useimmat kaverit ovat jo eläkkeellä. Taidan hypätä pois töistä ennen varsinaista eläkettä, että ehdin viettämään enemmän aikaa heidän kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuo sosiaalisten suhteiden ylläpito on asia, joka tekee hyvin varhaisen eläköitymisen ehkä huonommaksi ideaksi kuin äkkiä luulisi. Tarkoitan siis omatoimista firettämiseläköitymistä. 

Jos kaikki kaverit ovat vielä lujasti työelämässä, miten he ehtisivät tavata oloneuvoskaveria? Ja pikku hiljaa voi tulla muutakin. Kateus esimerkiksi. Ja toinen asia, ihminen muuttuu kun hänen elämänsä muuttuu. Työssäkäyville kavereille se oloneuvos juttuineen voi alkaa tuntua vanhukselta, siis kun pakosti ne elämän tapahtumat alkavat pikku hiljaa muistuttaa muiden eläkeläisten juttuja ja erota työssäkäyvien jutuista.

Minulle kävi juuri noin!!! Kauhea kateus, kun jouduin reuman takia työkyvyttömyyseläkkeelle. :D Sama kuin kadehtisi syöpään sairastunutta. Tämä vielä jättää kitumaan, jos ei itse ymmärrä täältä poistua. Vanhuuseläkeläisetkään eivät hyväksy, koska on vammainen. Olen vetäytynyt sosiaalisista suhteista tämän takia.

Minulla on sairauksien takia se pienin eläke. 

                                         JOTEN:

1.  Enemmän vapaa aikaa, silti aika käy välillä pitkäksi....    :(

2.  VÄHÄVARAISENA EI VOI TEHDÄ OIKEEN MITÄÄN, 

               kun riittäisi eläkkeeni  edes elämiseen !!!!

3.  Mietin välillä -olisinpa ollut -terve, keskittymiskykyinen, leppoisa ja hyvämuistinen

niin olisin opiskellut, hyvän mieleisen ammatin

(ammatin minkä vain voi oppia, kun on supermuisti  :) 

ja veikkaan älykkäillä on (liian) hyvä muisti.

4. En jaksaisi hoitaa lastenlapsia kuin 2 tuntia 3x viikossa.

Eikö muilla el ole sanottavaa ?

Työeläkkeelle kevätkesällä -21. Sivutoiminen toiminimiyrittäjyys muuttui kokopäivätoimiseksi, ja kysyntää riittää edelleen minun palveluille, ei kuitenkaan joka arkipäivä 8-16 mutta ihan mukavasti rahoittamaan harrastukseni.

Muutaman kerran vuodessa käyn entisen kollegan kanssa lounaalla, ja vanhalta työpaikalta ottavat yhteyttä jos tulee vastaan jokin kimurantti ongelma jossa tarvitaan sitä harmaata tietoa. Työnantaja osasi olla kaukaa viisas ja antoi mukavan lahjakortin eläkkeellelähtijälle.............

Sinänsä minun ja puolison työeläkkeet riittävät nk. pakollisiin menoihin.

En voi moittia.

Pitää toivoa että terveyttä riittää kuten tähän saakka.

Eläkeelle jäänti auttaa suorittajia ?

Pelkkiä plussia lähinnä mulla. Olen jopa laihtunut 120 kg painosta normaalipainoon 64 kg, kun ei ole enää stressiä, lounasruokalalounaita, kahvipullia palavereissa jne. Eikä stressiä ja unettomuutta. Jaksaa käydä kuntosalilla ja kävelyillä, ja laittaa terveellisiä kasvispitoisia ruokia. 

Sosiaalista elämää mulla ei ole ollut koskaan oikein, joten se asia ei ole eläkkeellä muuttunut. En sellaista enää kaipaakaan, jostain 40 v:stä asti ollut jo täysin erakkoelämääni sopeutnut. Töissä olin työpaikan ainoa nainen, eikä mulle siellä kukaan jutellut kuin pakolliset työasiat. Nekin yleensä Teamsilla vaikka olisi viereisessä työpisteessä istunut. 

Taloudellisesti mulla menee ihan hyvin. Mun eläke on 2700 e/kk. Asun vanhemmiltani perimässäni omakotitalossa, jossa asumiskulut on noin 300 e/kk. Ja olen päässyt Helsingistä pois, missä jouduin työn takia asumaan, vaikka inhosin aina vilinää ja liikenteen huminaa. 

Minä koen eläväni nyt 68-vuotiaana elämäni parasta aikaa.

Hyötyjä vain on eläkkeelle jäännistä. Enää ei työnteko haittaa harrastuksia. Nyt on aikaa remontoida asuntoja.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin saisin ongelmitta aikani kulumaan, jos olisin puoli vuotta pois töistä. Mutta jos jäisin eläkkeelle, se olisi ihan toinen juttu. Kun vintti, autotalli ja komerot olisi käyty läpi, kodin pienet repsotukset korjattu ja metsästä haettu riittävästi suppilovahveroita, vanhat valokuvatkin ehkä järjestetty, mitä minä sitten tekisin?

Mulla ei ole tällaista ongelmaa ollenkaan, enkä oikein edes ymmärrä että miten maailmassa, jossa kaikki maailman tieto, taide yms. on nettiyhteyden päässä, voisi olla. Aina voi vaan istua tietokoneelle ja paneutua ihan mihin huvittaa. Itse myös pelaan tietokonepelejä, ja arvostan parhaita niistä interaktiivisena digitaalisena taiteena. Muutenkin olen aina ollut sellainen, että ei mulla ole koskaan tylsää. Jos ei muuta, niin voin mielikuvitella kokonaisia fantasiamaailmoita ja seikkailla niissä.

- 39

Vierailija kirjoitti:

Aiotko Lammas tehdä uuden ennätyksen viestien määrässä/pvä?

Ja kyllä se isäs hautaan hoitamisen nakki sulle napsahtaa, pidäpäs puhelin päällä!

Hyvä idea muuten tuo. Nythän mulla on mahdollisuus päästä vaikka Guinnesin ennätysten kirjaan vauvapalstan kommenttien määrässä :D Ja mitä tulee isään hautaamiseen, niin siinä ei nakki napsahda mulle kuin korkeintaan siltä osin, että järjestän jonkun hautaustoimiston hoitamaan koko homman. Kuolinpesän varoistahan tuollaiset maksetaan. Eikä tarvitse pitää edes puhelinta päällä. Kyllä siitä kuolemasta sitten jollekin muulle ilmoitetaan, jos mä en vastaa puhelimeen.