Miksi vain yksi miehistä in halunnut huolehtia minusta? Muut ovat halunneet minulta huolehtimista
Olen jo 47-vuotias, joten tähän ikään mennessä on ehtinyt olla useita seurustelusuhteita, kaksi avoliittoa ja yksi avioliittokin eli kokemusta on useista miehistä. Tullut tässä mietittyä viikonloppuna menneitä ja yksi kysymys jäi vaivaamaan mieltä. Vain yksi kaikista näistä miehistä on ollut sellainen, joka on halunnut huolehtia minusta. En nyt huolehtijaa sinänsä tarvitse, kun olen koulutettu hyvässä työssä oleva hyvin pärjäävä nainen. Mutta kuitenkin. Vain yksi näistä miehistä on ollut sellainen, joka oma-aloitteisesti huolehti minut lääkäriin kun sairastuin pahasti, joka kyseli aina miten töissä meni ja halusi oikeasti kuulla vastauksen, joka aina kaupassa käydessään huolehti että minullekin on syötävää kotona, joka piti huolen että ravintolassa kukaan ärsyttävä ei tule häiritsemään minua, joka varmisti aina viestillä olenko päässyt hyvin kotiin jos otin yöllä yksin taksin jne. Eli huolehti. Muut kaikki on olleet sellaisia, jotka ovat toivoneet ja odottaneet minulta tällaista huolehtimista ja huolenpitoa. Ottamatta itse ollenkaan sitä roolia, että antaisivat samaa minulle takaisin. Miksi näin?
Kommentit (36)
Tämähän oli positiivinen aloitus. Huolehtivia miehiä on siis olemassa. Tämä oli mulle uutta.
Koska miehet on heikompi sukupuoli?
En enää ryhdy suhteeseen miehen kanssa, joka ei osoita edes tuollaista perustason välittämistä mitä ap kuvaili. On ihan vähintä, että kumppani huolehtii noin.
Pitkä sinkkuus kaiketi tulossa, mutta silti jään voitolle verrattuna, että olisin se yksipuolinen huolehtija suhteessa.
Juu. Itse kyselin exältäni aina miten töissä meni. Hän ei minulta koskaan. No sitten lopetin kysymisen, koska mitäpä minä yksipuoleisesti aina häneltä hänen päivästä kysyisin kun hän ei vastaavasti kysynyt ikinä minun päivästä. Meni pari kuukautta ja hän alkoi tenttaamaan minulta vihaisesti, että miksi en koskaan kysy häneltä millainen työpäivä hänellä oli ja miksi en ole kiinnostunut hänen päivistä. Tuli oikein riita. Hän ei suostunut millään ymmärtämään, että ei se voi mennä niin, että vain minä kysyn häneltä, hän ei ikinä minulta.
Minä olen myös aina joutunut olemaan se huolehtija. Olin jo menettänyt uskoni siihen, että toisenlaisiakin miehiä on. Edes yksi ollut jossain, se on alku sekin.
Semmosta se on. Isäni oli tuollainen joka huolehti vaimosta. Itse en ikävä kyllä ole löytänyt sellaista miestä vielä.,
Mielenkiintoinen aloitus. Olisi hyvä kuulla tähän miesten näkemyksiä.
Siina on sun vastauksesi : "..olen koulutettu hyvässä työssä oleva hyvin pärjäävä nainen."
Mina en ole hyvin parjaava nainen. Minulla on mies, joka minusta huolehtii ja joka minut elattaa.
Aika monella mt potilaalla on.
Yli sadan ihmisen asiat huolehdittavana töissä, joten en halua siirtyä kotiin toteuttamaan samaa roolia. En silti odota puolisoltakaan mitään erityistä huolehtimista, aika tasapainossa on menty jo vuosia.
Kun miehet ei vastaa, arvaillaan.
Mieslapsen käsite ei ole syntynyt tyhjästä. Miehet tuntuu kovasti nauttivan siitä, että saavat olla vastaanottavana osapuolena, kun "äiti" hoivaa ja hellittelee. En ihmettele, sitä lainkaan, kukapa ei nauttisi, että joku hoivaa ja huolehtii, mutta sitä ei heterosuhteessa naiselle ole tarjolla.
Toinen arvaus: miehet on kasvaneet ajatukseen, että heitä kuuluu palvella ja paapoa. Ajatus että he olisikin se, joka palvelee, ei juolahda mieleen, varsinkaan kun sen ajatuksen tarkoituksella pitää sieltä mielestä pois, koska ei jaksa vaivautua.
Osuuko yhtään oikeaan, miehet?
Minusta ei kukaan mies ole huolehtinut. Minua on aina käytetty hyväksi, tavalla tai toisella. Nykyään olen ilmainen piika, asemani on verrattavissa ihmiskaupan uhriin, koska mies tietää, että minulla ei ole muuta vaihtoehtoa.
Minä halusin vastuuntuntoisen ja huolehtiva miehen, koska isäni ei ollut sellainen. Olin niin motivoitunut löytämään etsimäni, että olin tosi tiukkana näiden ehtojen ja kyläilyaikojen ym. kanssa miestä etsiessäni. Miehet suhtautuivat minuun kunnioituksella ja kohtasin nuorena pääasiassa hyvin sitoutumiskykyisiä miehiä. Yhden ihmisen suhteen erehdyin, mutta otin opikseni ja lopulta löysin etsimäni. Eli kannattaa olla tiukkana ja kertoa ääneen ehtonsa. Siinä suhteessa ei pidä alkaa miellyttää toista ja suostua esim. avoliittoon, jos kuitenkin oikeasti haluaa mennä naimisiin ja että mies kosii. Pitäkää kiinni toiveistanne! Se ei ole kohtuuttomuutta.
Jaa no toi on jo hyvä saavutus, että 1 on huolehtinut.
Minä joudun varmaan loppuikäni huolehtimaan puolisostani.
Sitä pitää neuvoa, vastailla kysymyksiin, huolehtia jne
Vaikuttaa taaperolta.
Vierailija kirjoitti:
Juu. Itse kyselin exältäni aina miten töissä meni. Hän ei minulta koskaan. No sitten lopetin kysymisen, koska mitäpä minä yksipuoleisesti aina häneltä hänen päivästä kysyisin kun hän ei vastaavasti kysynyt ikinä minun päivästä. Meni pari kuukautta ja hän alkoi tenttaamaan minulta vihaisesti, että miksi en koskaan kysy häneltä millainen työpäivä hänellä oli ja miksi en ole kiinnostunut hänen päivistä. Tuli oikein riita. Hän ei suostunut millään ymmärtämään, että ei se voi mennä niin, että vain minä kysyn häneltä, hän ei ikinä minulta.
Mies notkui omilla teillään työpäivän päätteeksi. En koskaan tiennyt, oliko töissä vai missä. Sen verran ylpeänä en tentannut enkä kysynyt. Joskus oli käynyt parfyymin tapaisessa tumma pitkä hius rintamuksessa takissa (asettelin sen kylpyhuoneen lavuaarille näkyville) ja useinkin puolimatkan krouvissa. Ihme ex-hyyppäri.
Ap sun teksti on liian pitkä ja pötkössä.
Kappalejako jatkossa.
Kyllä niitä hyviä miehiä on olemassa, jotka huolehtivat. Ei kannata ottaa huonoa ja itsekästä.
Mieluummin yksin sitten. En voisi kunnioittaa tai rakastaa ihmistä joka ei välitä muista. Joten kannattaa pitää kiinni jos löydätte sellaisen.
Vierailija kirjoitti:
Ap sun teksti on liian pitkä ja pötkössä.
Kappalejako jatkossa.
Lyhythän tuo oli. Sulla sensijaan on kaksi virkettä, ja kaksi kappaletta. Nyrkkisääntö on, että kappaleessa on enemmän kuin yksi virke.
Taidat harrastaa kirjallisuutta lähinnä viestittelyn muodossa.
Vähän samoilla teemoilla tänään. Tulin alkuillasta miesystävän luokse. "Missä mun silmälasit? Millon mulla oli se lääkäri? Oliko se ylimääräinen yhtiövastike nyt maksettavana? Mihin mä sen puhelimen nyt laitoin?" Eikä me edes asuta yhdessä (ja ei varmaan ole kummoinen päättelytehtävä arvata, että miksi emme tule ikinä asumaankaan). Ei tulis mieleenkään kysellä tuollaisia mieheltä.
Vierailija kirjoitti:
Kun miehet ei vastaa, arvaillaan.
Mieslapsen käsite ei ole syntynyt tyhjästä. Miehet tuntuu kovasti nauttivan siitä, että saavat olla vastaanottavana osapuolena, kun "äiti" hoivaa ja hellittelee. En ihmettele, sitä lainkaan, kukapa ei nauttisi, että joku hoivaa ja huolehtii, mutta sitä ei heterosuhteessa naiselle ole tarjolla.
Toinen arvaus: miehet on kasvaneet ajatukseen, että heitä kuuluu palvella ja paapoa. Ajatus että he olisikin se, joka palvelee, ei juolahda mieleen, varsinkaan kun sen ajatuksen tarkoituksella pitää sieltä mielestä pois, koska ei jaksa vaivautua.
Osuuko yhtään oikeaan, miehet?
Ei tuossa asetelmassa erotiikka eikä seksi romantiikka rakkaus pääse kukoistamaan.
Eikö miehiä hävetä toi asema ja asetelma? Onko ne homoja ihan kaikki.
"""äitii tuu pyyhkimää
Hyvä kysymys. Vähän samanlaisia kokemuksia. Jään seuraamaan.