Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Tulevan anopin raivari sukunimestä.

Vierailija
02.11.2025 |

Tuleva anoppini siis sai perjantaina järkyttävän raivarin siitä etten ota mieheni sukunimeä kun menemme naimisiin. Häät on ensi kuussa ja asia selvisi hänelle ohimennen kun keskustelimme häistä jotakin. En olisi kyllä arvannut odottaa tuollaista reaktiota. 😂 Haukkui minut pystyyn, mieheni pystyyn, itki ja raivosi sekä oli eilen soitellut ilmeisesti koko sukunsa läpi ja koittanut saada ihmisiä painostamaan minua muuttamaan mielipiteeni. No en todellakaan muuta. Minä pidän oman nimeni, eikä se ole millään tavalla neuvoteltavissa tai muutettavissa oleva asia. Perusteluja olisi paljonkin, niitä kun kohta joku kysyy kuitenkin. Mielestäni perusteluksi riittää yksin kertaisesti kuitenkin ihan vain se että MINÄ EN HALUA muuttaa nimeäni. Nyt ilmoitti puolisolle aamusta ettei tule häihin. No, olkoot tulematta, parempikin varmaan ettei tule pilaamaan tunnelmaa, mutta kiinnostaisi tietää onko muut nimensä pitäneet kohdanneet tälläistä vauhkoontumista jonkun suunnalta? Mua tuo hänen reaktionsa ja riehumisensa siis lähinä huvittaa, eikä vaikuta päätöksiini millään tavalla, mutta on kyllä jännä miten normaalisti tasainen ja asiallinen ihminen sekoaa toisten oikeudesta päättää omasta nimestään noin täydellisesti. 

Kommentit (163)

Vierailija
161/163 |
03.11.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun on pakko sanoa, että en ymmärrä tätä nykyajan meininkiä ollenkaan. Ennen vanhaan oli ihan luonnollista, että nainen otti miehensä nimen, ja se kuului asiaan siinä missä sormuksetkin. Ei se ollut mikään alistumisen merkki, vaan tapa näyttää että ollaan perhe ja kuljetaan samaa tietä. Nyt tuntuu että kaikki halutaan pilkkoa yksilön valinnoiksi ja korostaa vaan sitä omaa minäkuvaa.

Kun menee naimisiin, niin eikö se ole juuri sitä että luodaan yhteinen elämä ja yhteinen suunta? Miten voi olla niin vaikeaa ottaa puolison nimi, jos kerran muuten haluaa jakaa elämänsä hänen kanssaan? Minun mielestäni se kertoo enemmänkin siitä, ettei halua ihan oikeasti sitoutua, vaan haluaa pitää takaportin auki. Kertoo lähinnä jonkinlaisesta sisäsyntyisestä huoraamisenhalusta, joka vaivaa siellä taustalla sitten siellä avioliitossakin.

En ihmettele yhtään, että anoppi suuttui. Hänen

Miksi perheellä pitäisi olla sama nimi.

Minulla on kolme sisarusta. kaksi on vaihtanut nimensä koska nimi on hankala. Toinen nimen pitäneistä on lapseton toinen sisko jonka lapsilla on taas isänsä nimi.

Veljeni otti nimen joka on muunnelma appiukon talon nimestä, itse otin nimen luontokohteen mukaan. Lapsellani on yhä alkuperäinen nimi mutta hän haluaisi vaihtaa sen. Lapsen äiti on pitänyt oman nimensä aina.

Vierailija
162/163 |
03.11.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Olen maalta kotoisin, syvältä isojen maatilojen keskeltä. Ennen vanhaan sukunimi oli talon mukaan, ja vävy vaihtoi mukisematta nimensä. Oli kunnia-asia säilyttää talo ja sen sukulinja. Omalla kotitilallani on isäntiä 1500-luvulta lähtien, nimi on pysynyt.

Ainoa vain on ettei se ollut sukunimi vaan talon mukaan käytetty lisänimi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
163/163 |
03.11.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kummallisia nämä omasta nimestä tiukasti kiinni pitävät, koska heidän mielipiteensä usein muuttuu, jos saavat valittavakseen uuden nimen vaikkapa tunnetusta suomalaisesta kulttuurisuvusta tai vanhasta suomenruotsalaisesta suvusta. Aatelisnimistä puhumattakaan.

Niin. Kun ihmisellä on se vapaus valita. Oli se mikä tahansa, niin sillä ei ole väliä, koska se ei ole väärin. Sen ei pitäisi olla kenenkään muun ongelma.

 

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi viisi kuusi