Miksi jotkut suuttuvat siitä jos joku sanoo ettei halua tapailla yh:ta?

Ei pahalla mutta toisen lapsen elättäminen on aisankannattelijoiden hommia, alfauros kelpuuttaa vain omat jälkeläisensä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia voi tulla, vaikka kumpikaan vanhemmista ei haluaisi niitä.

Ei tule, jos osaa ja haluaa käyttää (tupla)ehkäisyä, jälkiehkäisyä ja aborttia.

Miksi levität valheita?

 

Minulla on lapsi, vaikka en olisi ikinä halunnut lasta.

Oletko hölmöillyt aktiivisesti vai miten tuo on tapahtunut? Vai oletko neitsyt Maria?

Voisi kai sitä hölmöilyksikin sanoa. En halunnut äidiksi, mutta en myöskään olisi ikinä voinut tehdä aborttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia voi tulla, vaikka kumpikaan vanhemmista ei haluaisi niitä.

Ei tule, jos osaa ja haluaa käyttää (tupla)ehkäisyä, jälkiehkäisyä ja aborttia.

Miksi levität valheita?

 

Minulla on lapsi, vaikka en olisi ikinä halunnut lasta.

Oletko hölmöillyt aktiivisesti vai miten tuo on tapahtunut? Vai oletko neitsyt Maria?

 

Voisi kai sitä hölmöilyksikin sanoa. En halunnut äidiksi, mutta en myöskään olisi ikinä voinut tehdä aborttia.

Harmi, jotenkin toivoin että olisit ollut tuo jälkimmäinen niin olisi tullut keskusteluun sisältöä eri tavalla.

Jaa-a. Eipä siinä ole mitään vikaa, ettei joku halua tapailla jotakuta mistä tahansa syystä. Seurustelu kun on täysin vapaaehtoista.

Mutta sitten on erikseen tämä ihmistyyppi, joka valittaa kovaan ääneen siitä, miten kaikilla muilla on ihan liian korkeat kriteerit, naiset on niin nirsoja, pitää laskea rimaa jne. jne. mutta kuitenkin itse puhuu yksinhuoltajista halveksivasti ja käyttäytyy kuin nämä olisivat itsestäänselvästi liian huonoja heille. Sinä saat valita kumppanisi ihan millä kriteereillä haluat, vaikka sitten yksinhuoltajia vältellen, mutta niin saavat kaikki muutkin.

Ja ylipäätään se, kun jotkut puhuvat loukkaavasti yksinhuoltajista ja väittävät, ettei "kukaan" halua heitä, on täysin tarpeetonta ja huonoa käytöstä, ja sellaisesta sietääkin suuttua, jos nyt tuollaista teet. Ihan riittää, että ei ala seurustella heidän kanssaan. En minäkään menisi yhteen sellaisen ihmisen kanssa, jolla on lapsia (koska en itse halua lapsia enkä lapsipuolia), mutta en myöskään puhu heistä ongelmajätteenä, parisuhdekelvottomina tms. Näenhän minä omin silmin, että moni muu ihminen on lähtenyt parisuhteeseen yksinhuoltajan kanssa ja monet niistä liitoista ovat oikein onnellisia uusperheitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harva on nykyään yh, koska pääsääntöisesti ei yksinhuoltajuutta enää anneta, vaan kaikki vanhemmat ovat nykyään yhteishuoltajia. Lapset ovat puoliksi vanhemmillaan ja silloin voi molemmat tapailla uusia kumppaneita ilman että lapsia tarvitsee sotkea kuvioon ollenkaan.

Yhteishuoltajuus on silkkaa sana helinää. Se ei tarkoita, että vanhemmuus jaetaan käytännössä tasan. 

En tiedä missä periferiassa asutte, mutta meillä kyllä lapset asuu 50-50 ja kumpikin vanhempi huolehtii omalla lapsiajallaan kaiken. Sanan helinää on tuo ummehtunut kuvitelma etteikö vanhemmuutta voisi jakaa täysin. Isot ostot maksetaan tietysti puoliksi, mikä tuntuu olevan ongelma palstan päivystäjille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan jokaisella saa olla ihan mitä tahansa toiveita tulevalle seurustelukumppanille.

Silti moni syyttää muita ihmisiä liian valikoiviksi. Tämä on mielestäni kummallinen syytös. Mielestäni on ihan järkevääkin, että pohdimme tarkoin, kenen kanssa alamme vakavaan parisuhteeseen tai kenen kanssa päädymme harrastamaan seksiä.

Uskon vahvasti, että parisuhteet päättyvät niin usein ja herkästi erityisesti siksi, että ne on alunperinkin aloitettu väärän ihmisen kanssa. En usko, että pelkkä sukupuoli riittää toimivan parisuhteen perustaksi. Muutakin yhteensopivuutta vaaditaan.

Tutkimusten mukaan kannattaa valita henkilö seuraavan kaavan mukaan:

1 - miellyttääkö ulkonäkö tai olemus, eleet, puhetapa yms

Tämä ei tarkoita sitä, että kumppaniehdokkaan pitäisi täyttää jotain yleisiä kauneusihanteita vaan mistä itse tykkäät. Onko ehdokas kivan oloinen.

2- jos 1 on ok, niin toimiiko kommunikaatio. Sen pitää olla pariuhteessa avointa. Tämä ei tarkoita mitä muille puhutaan vaan mitä sille kumppanille puhutaan. Harmituksen aiheiden, toiveiden panttaaminen ei ole hyvä merkki. Varsinkin seksissä kannattaa olla avoin, mitä haluaa ja mistä tykkää. Myös se miten kertoo on tärkeää. Epäkohdat voi ilmaista olematta aggressiivinen tai loukkaavat, toiveet voi esittää olematta vaativa.

3 - jos 2 on ok, niin kannattaa tarkkailla kuinka pyyteetön kumppaniehdokas on. Eli miten käyttäytyy muita kohtaan vaikka ei ole odotettavissa kehuta tai etuja.

Sitten vaan voi toivoa että ehdokas ajattelee sinusta samalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Ei pahalla mutta toisen lapsen elättäminen on aisankannattelijoiden hommia, alfauros kelpuuttaa vain omat jälkeläisensä. 

Apinan puhetta.

Törmäsin tähän itse sinkkuna. Olen vela, eli missään nimessä ei lapset kiinnosta missään muodossa. Oli yllättävän paljon miehiä, jotka ottivat henkilökohtaisena loukkauksena tämän, että "en kelpaa kun minulla on lapsia???" ja "en ole koskaan joutunut tilanteeseen, että minun pitäisi katua sitä, että hankin lapsia". 

No enhän mä niin sanonut. Sanloin, että lapsettomana kiinnostaa lapsettomat, emme ole toisillemme sopiva pari. Joku "huusi" tinderissä tästä.... huokaus

Onhan se nyt hassua, että hommataan jonkun hakkaajan tai pettäjän kanssa lapsia ja sitten yritetään saada kuka tahansa toope ne elättämään.

Eihän siinä ole mitään vikaa mutta kun sanojana on AINA joku luuserimies joka väittää samaan hengenvetoon että yksinhuoltajuus olisi jokin vika, että heissä olisi jotain vialla siksi että ovat yksinhuoltajia. Mikä on ihan sekopäinen väite.

Normaali ihminen ei sano asiasta yhtään mitään, ei sitten vaan pariudu sellaisten ihmisten kanssa joiden kanssa elämäntilanne ei sovi/kohtaa. Ei 30v naisenkaan tarvitse perustella sitä miksei seurustele jonkun 70v miehen kanssa kun on sanomattakin selvää että ovat ihan erilaisissa elämäntilanteissa, eikä varsinkaan tarvitse haukkua kaikkia tuohon ikäryhmään kuuluvia mitä hirveimmällä tavalla ikäänkuin todistellakseen itselleen ja muille olevansa jotenkin paremmassa asemassa parisuhdemarkkinoilla.

Käytöstavat, niistä on paljon hyötyä myös pariutumisessa.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se nyt hassua, että hommataan jonkun hakkaajan tai pettäjän kanssa lapsia ja sitten yritetään saada kuka tahansa toope ne elättämään.

Suurinosa eronneista ihmisistä eroaa kyllä ihan hyvissä väleissä, varsinkin jos yhteisiä lapsia.

Ja ihmiset luonnollisesti myös muuttuu, kun ikää ja elämänkokemusta karttuu, tai sitten esim. sairastua mt-ongelmiin tai alkoholismiin. Ja piilottaa ikäviä piirteitä toisiltaan hyvinkin pitkään. Eli luonnollisesti myös ihmisten suhde toisiinsa muttuu, joskus niin että rakkaus loppuu. Kukaan ei tietoisesti hakkaajan/pettäjän tms. kanssa haluaa yhtään mitään.

Minäkään en halua lapsia, mutta juuri siksi olisi positiivinen asia, jos kumppanilla olisi jo niitä. Silloin ainakin tietäisin, ettei minun tarvitse hankkia lasta, koska kumppanin lapsihaave on jo toteutunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietyn iän jälkeen lapset eivät tarvitse 24/7 hoitoa ja menevät omissa menoissaan. YH:lla aikaa voi jäädä enemmän suhteeseen, koska omia harrastuksia ja menoja ei voi sopia samassa määrin, kuin esim. lapseton voi. Tämän vuoksi sillä YH:lla voi lopulta olla enemmän aikaa sille suhteelle, kuin esim. aktiivisella velalla, joka ei niistä harrastuksistaan tai menoistaan halua tinkiä.

Mutta edelleenkin se juttu on että vela ei halua lapsia. 

Jospa et yrittäisi puhua jokaisen velan puolesta? Onnistuisiko?  Katsos kun kaikille ei ole ongelma, jos kumppanilla on esim. 15-vuotias lapsi. Eihän se oma lapsi ole kuitenkaan. 

Se on siinä tapauksessa sinun lapsipuoli, ja sinä olet äiti/isäpuoli kun olet mukana uusperheessä. Olet tei

Olen naimisissa miehen kanssa, jolla on lapsi. En silti ole äitipuoli, koska lapsi asuu jatkuvasti äitinsä kanssa (melko kaukana)ja käy meidän luonamme vain kyläilemässä.

Vierailija kirjoitti:

Aika harva on nykyään yh, koska pääsääntöisesti ei yksinhuoltajuutta enää anneta, vaan kaikki vanhemmat ovat nykyään yhteishuoltajia. Lapset ovat puoliksi vanhemmillaan ja silloin voi molemmat tapailla uusia kumppaneita ilman että lapsia tarvitsee sotkea kuvioon ollenkaan.

Jos isukki muuttaa hyvin kauas niin lapsi ei ole ollenkaan isukin luona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten rakastutaan eikä enää ole niin oleellista saadaanko lapsia vai ei

Onhan se ihan äärettömän oleellista tietää ennen suhdetta haluaako toinen lapsen vai ei. Jos toinen haluaa/ei halua, sellaisen kanssa ei voi lähteä suhteeseen. Toisen manipulointi/käännyttäminen lapsiasiassa on väärin ja sairasta.

Sitten on näitä aidallaistujia jotka ei osaa sanoa haluaako lapsia, vaikka ovat jo 40-45v. Sen takia eroja tulee kun on näitä tuuliviirejä.

Lapsia pitää haluta 100%, eikä sellainen kädenlämpöinen "katsotaan mitä tapahtuu" -asenne riitä. Lapset ansaitsevat vanhemmat jotka ovat aktiivisesti suunnitelleet raskautta jo vuosia etukäteen, hyvät rahapuskurit, suunnitelmat valmiina tuleville vuosille.

Ja sitten kun raskautta on aktiivisesti suunniteltu ja toivottu jo vuosia, ei lasta ehkä saadakaan.

Minusta on jopa parempi, että ihmisellä ei ole kovin vahvoja toiveita sen suhteen, haluaako hän lapsen vai ei. Sillä jos on, niin ongelmia seuraa siinä tapauksessa että toiveet eivät toteudu.

Itsekin olisin mieluummin toivonut, että tapailemallani miehellä ei olisi lapsia, mutta olin aivan lääpälläni häneen ja halusin jatkaa tapailua lapsista huolimatta. Etenkin, kun hän oli jo tietyn ikäinen ja erittäin suurella osalla sen ikäisistä on jo lapsia, joten ei olisi mielestäni ollut mitenkään realistista/kohtuullista odottaa hänen olevan lapseton. Myöhemmin selvisi, että miehellä ei ollutkaan lapsia ja olin vain ymmärtänyt hänen puheensa väärin.

Eräässä deittiapissa mua lähestyi mies, joka biossaan ilmoitti, että lapset on aina ykkönen ja kumppanin on tämä hyväksyttävä,  ja jopa kuvassakin hän oli lastensa, jotka oli ehkä jotain 3-5 vuotiaita, kanssa. 

Vastasin kohteliaasti, etten ole kiinnostunut alkamaan suhteeseen pienten lasten isän kanssa, koska omani ovat jo lähteneet kotoa. Mies vastasi, "että ei todellakaan aijo esitellä lapsilleen mitään randonmuijaa" 😂😂😂😂😂😂😂😂

Ei tuollainen ainakaan minua suututa. Minusta se on vaan tyhmää. Siinähän voisi mennä se lopullinen suuri rakkaus sivu suun vain siksi, että kyseisellä ihmisellä sattuisi olemaan lapsi. Ei ehtisi tajuta, että tässä on jotain poikkeuksellista, kun lopettaisi homman jo ensitreffeihin lapsen tähden.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se nyt hassua, että hommataan jonkun hakkaajan tai pettäjän kanssa lapsia ja sitten yritetään saada kuka tahansa toope ne elättämään. 

 

Anteeksi mutta missä harhoissa sinä elät? 40-luvulla?

Mä tein lapsen aika itsellisesti. Tuo kommentti ei hetkauta suuntaan tai toiseen. Elätän lapsen itse. Ainoa, mitä puuttuu, on aika. En viitsi tuhlata aikaa turhien ihmisten kanssa. Koska sen ajan voin olla lapsen kanssa. 

Kaikkien kanssa ei natsaa. Kiva, että tulee selväksi heti, eikä esim. sänkypuuhien jälkeen.