Lue keskustelun säännöt.
Tuntuuko teistä ettei elämässä ole mitään mitä odottaa?
01.11.2025 |
Työt stressaa, uutta vaikea hakea kun paikkoja ei ole. Harvoista paikoista joihin olen hakenut on tullut nopeasti ei kiitos takaisin. Pitkä parisuhde on näivettynyt eikä miestä tunnu enää kiinnostavan. Kumpikin kuitenkin tietää ettei halua myydä kämppää tappiolla ja maksaa vuokraa puolet palkasta. Lapsia ei ole. Harrastukset tuntuu pakkopullalta. Kaikki isommat haaveet, kuten vaikka talonrakennus eivät ole taloudellisesti toteutettavissa. Ruoka ja tissuttelu on ainoita mielihyvän tuojia.
Vapaa-aika menee puhelin kädessä sohvalla. Elämä on jotenkin ihan totaalisen harmaata ja muistan vielä miten nuorempana oli ihan eri tavalla täynnä intoa, tulevaisuudentoivoa ja unelmia. Sitten elämä vaan jotenkin jämähti ja monet asiat joiden olen nähnyt tapahtuvan muille skippasi minut. Ei tullut mentyä naimisiin, hankittua lapsia, löydettyä suurta rakkautta ja talonrakennuskin on käytännössä mahdotonta. Mistä voisi löytää vielä kyvyn unelmoida jostain?
Kommentit (84)
Hyviä kommetteja ja samaa miettinyt itsekin....
Nyt kun mun sijoitukset tuottaneet jonkun verran, niin mitäpä jos tuhlaisin ne - ajelisin vaikka taksilla 500m:n matkan baariin, niinkuin ent. kaveri teki. :) .... Jospa ei kumminkaan niin, se kadutus tulee sitten myöhemmin....
Ko. kaverista kuulin, että aika huonossa hapessa, joutuu kulkemaan rollaattorin kanssa. (oiskohan ollut sydän- tai aivoinfarkti?, en tiedä).
...
Siis mulla sama - se tunne, että kaikki on jo nähty ja koettu, mikään ei oikein tunnu miltään. Olen kyllä kokenut sen saman tunteen ennenkin :( ... kun se tunne on, ettei mikään liikauta, niin kohta sattuu ja tapahtuu, ikäviä asioita elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielikuvitus? Uusia kiinnostuksia? Sanoja paperille.
Epätyydyttyvään parisuhteeseen ei pidä jäädä jos tuntuu että miestä ei nappaa enää.
Vierailija kirjoitti:
Tilanteesi on varmasti kipeä. Toteutumattomat unelmat vaivaavat, ja helposti sitä miettii, että miksi minä/me?
Sinusta voi näyttää sille, että muitten unelmat ovat toteutuneet, on talot, autot, lapset. Osalla varmasti onkin, mutta kaikki joutuvat elämässään luopumaan jostakin haaveestaan. Et vain tiedä niistä. Moni saattaa nimittäin unelmoida juurikin siitä tilanteesta, jossa Sinä olet.
Sinulla on aikaa ja mahdollisuuksia. Ala ilahduttamaan läheisiä pienillä yllätyksillä. Askartele/nikkaroi/leivo jotain pientä ja uutta heille tai teidän kotiinne.
Arvostakaa kaikkea sitä hyvää, mitä sinulla ja teillä on. Teillä on toisenne, ja se on jo paljon.
Hyviä ajatuksia.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ainoat odotettavat asiat ovat ikäviä kuten vääjäämättä lähestyvä yksinäinen joulu. En pidä elämästä ja toivoisin saavani esim syövän, jonka jättäisin hoitamatta.
Kenet haluaisit jouluksi seuraksi. Kysy jos haluat jonkun. Muitakin on yksin. Joulu on yksi päivä, vuodessa monta muuta päivää olla yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa ihmisistä epäonnistuu haaveissaan, ja jumittuu elämään tavallisen harmaata elämää kuten kaikki muutkin. Parempaa onnea seuraavaan elämään.
34-vuotiaana ei kannata jämähtää tylsältä tuntuvaan pystyynkuolleeseen suhteeseen. Eroa, ja ala elää omien toiveiden mukaista elämää. Lähde ulkomaille, etsi uusi mies, perheenkin ehdit perustaa jos haluat. Ei se talo ole mikään autuaaksi tekevä asia.
Olen sua 10 vuotta vanhempi ja mulla on ne lapset ja talo. Lapset on elämän tärkein asia, mutta tässä on myös ihan eri lailla jumissa myöskin tylsähkössä liitossa ja isossa talolainassa. Lapsille pitää taata vakaa koti ja lapsuus. Jos olisin sinkku, niin nauttisin omasta kodista vaikka se olisi yksiö. seikkailisin maailmalla ja etsisin säväyttävämpää parisuhdetta. Mikään ei pakota sua olemaan jumissa tuossa tilanteessa, oikeesti maailma on sulle avoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ainoat odotettavat asiat ovat ikäviä kuten vääjäämättä lähestyvä yksinäinen joulu. En pidä elämästä ja toivoisin saavani esim syövän, jonka jättäisin hoitamatta.
Kenet haluaisit jouluksi seuraksi. Kysy jos haluat jonkun. Muitakin on yksin. Joulu on yksi päivä, vuodessa monta muuta päivää olla yksin.
Olen nuorempana lähettänyt kymmeniä jouluntoivotuksia tutuilleni. Eräskin vuosi lähetin 10, 2 vaivautui vastaamaan, yksikään ei lähettänyt oma - aloitteisesti. Että säästä "voithan kutsua jonkun rakkaan kylään" - neuvosi jollekulle muulle.
Tuossa se tulee ilmi. Elämä ilman lapsia on tuollaista. Merkityksetöntä. Ymmärsin tämän heti kun löysin oikean miehen ja kauhulla ajattelen millaista elämäni olisi ilman lapsia.
On meillä parisuhde, sijoitukset, toiset opinnot, talohaaveita, ystäviä, treffi-iltoja, työt, suunnitelmat ja haaveet, mut mikään niistä ei tuntuisi miltään ilman lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epätyydyttyvään parisuhteeseen ei pidä jäädä jos tuntuu että miestä ei nappaa enää.
Jännämies parempi?
Carole Kingin levy/LP on niistä Top10-levyistä, joita pitää kuunnella (ei välttämättä omistaa fyysistä mediaa).
Jo teininä pidin hänestä, ja vars. Gilmoren tytöt -tunnarista.
Tuo sanottu, mutta, kuunnelkaapa sanoja:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ainoat odotettavat asiat ovat ikäviä kuten vääjäämättä lähestyvä yksinäinen joulu. En pidä elämästä ja toivoisin saavani esim syövän, jonka jättäisin hoitamatta.
Kenet haluaisit jouluksi seuraksi. Kysy jos haluat jonkun. Muitakin on yksin. Joulu on yksi päivä, vuodessa monta muuta päivää olla yksin.
Olen nuorempana lähettänyt kymmeniä jouluntoivotuksia tutuilleni. Eräskin vuosi lähetin 10, 2 vaivautui vastaamaan, yksikään ei lähettänyt oma - aloitteisesti. Että säästä "voithan kutsua jonkun rakkaan kylään" - neuvosi jollekulle muulle.
Ei tuossa mainittu mitään "rakkaita". Ei ollut neuvo. Soita ja puhu jollekin jos jokin piinaa, älä lähetä viestinä tai korttina toivotuksia kun ei niistä hyötyä. Tai live. Olen itsekin yksin, mutta joulu ei ole juhlani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäinen olet, aloitetaan siitä
Vierailija kirjoitti:
Tuossa se tulee ilmi. Elämä ilman lapsia on tuollaista. Merkityksetöntä. Ymmärsin tämän heti kun löysin oikean miehen ja kauhulla ajattelen millaista elämäni olisi ilman lapsia.
On meillä parisuhde, sijoitukset, toiset opinnot, talohaaveita, ystäviä, treffi-iltoja, työt, suunnitelmat ja haaveet, mut mikään niistä ei tuntuisi miltään ilman lapsia.
Toisaalta jos teillä olisi vaan ne lapset eikä mitään noista muista asioista niin tuskin olisit onnellinen. Ei tuossa kokonaisuudessa lapset ole se oleellisin tekijä vaan rahan tuomat taloudelliset mahdollisuudet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ainoat odotettavat asiat ovat ikäviä kuten vääjäämättä lähestyvä yksinäinen joulu. En pidä elämästä ja toivoisin saavani esim syövän, jonka jättäisin hoitamatta.
Kenet haluaisit jouluksi seuraksi. Kysy jos haluat jonkun. Muitakin on yksin. Joulu on yksi päivä, vuodessa monta muuta päivää olla yksin.
Olen nuorempana lähettänyt kymmeniä jouluntoivotuksia tutuilleni. Eräskin vuosi lähetin 10, 2 vaivautui vastaamaan, yksikään ei lähettänyt oma - aloitteisesti. Että säästä "voithan kutsua jonkun rakkaan kylään" - neuvosi jollekulle muulle.
Ei tuossa mainittu mitään "rakkaita". Ei ollut neuvo. Soita ja puhu jollekin jos jokin piinaa, älä lähetä viestinä tai kortti
Kelle jollekin sitä voi soittaa jos jokin piinaa?
Ap, sun pitää nousta ylös sieltä sohvalta. Lähde lenkille, elokuviin, taidenäyttelyyn, ihan mihin tahansa. Tai viettäkää miehen kanssa yö tai kaksi hotellissa jossain lähikaupungissa tai ihan kotipitäjässä. Sohvalla on ihan jees ajoittain jumittaa, mutta ei se yksinään elämän sisällöksi riitä.
Tai jos haluatte olla vain kotona, valitkaa joku vuokraelokuva, ja tehkää illallinen elokuvan teeman ympärille. Jos on länkkäri, niin jotain spydäriä tai lihaa ja papuja ja vaikka viskipaukut, jos mafia-leffa, niin pastaa ja punkkua jne. Keksikää jotain kivaa ja helposti toteutettavaa.
Toki jos parisuhde on kokonaan kuollut, niin sitten voi olla hankalaa saada toistakaan mistään innostumaan. Mutta etenkin jos työ on täyttä p@$kaa, niin viikonloppuisin pitää keksiä jotain ihan muuta toimintaa, että jaksaa jotenkin eteenpäin.
Itsekin kamppailun sellaisen työn parissa, joka käytännössä vie ihan kaikki mehut, ja vaihtaisin työtä, jos vain voisin. Itsellä tulee jo ikä vastaan (55 v), joten työpaikan vaihtaminen ei ole realismia. Sinnittelen siis. Miehen kanssa sitten keksitään viikonlopuksi aina jotain kivaa, mitä odottaa. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa se tulee ilmi. Elämä ilman lapsia on tuollaista. Merkityksetöntä. Ymmärsin tämän heti kun löysin oikean miehen ja kauhulla ajattelen millaista elämäni olisi ilman lapsia.
On meillä parisuhde, sijoitukset, toiset opinnot, talohaaveita, ystäviä, treffi-iltoja, työt, suunnitelmat ja haaveet, mut mikään niistä ei tuntuisi miltään ilman lapsia.
Toisaalta jos teillä olisi vaan ne lapset eikä mitään noista muista asioista niin tuskin olisit onnellinen. Ei tuossa kokonaisuudessa lapset ole se oleellisin tekijä vaan rahan tuomat taloudelliset mahdollisuudet.
Hmmm ajattelen kyllä että vaikka olisimme rahattomiakin, niin onnettomia olisimme ilman lapsia. Elämä olisi tyhjää ja merkityksetöntä. Nyt kaikella on pointti ja päämäärä, tarina jatkuu meidän jälkeemme.
Tekstin lainaaminen ei onnistu. Jos on serkku tai äiti tms elossa ja sinne voi soittaa. Tai liittyy johonkin harrastusryhmään joka ei vaadi liikaa. Ihmisiä ei ole kuin siellä missä on ihmisiä. Kotoa eivät tule kyselemään. Some voi joskus auttaa ja joskus päinvastoin.
Koskaan ei ole liian myöhäistä odottaa kuolemaa. Sitähän se elämä loppujen lopuksi juuri on.