Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tuntuuko teistä ettei elämässä ole mitään mitä odottaa?
01.11.2025 |
Työt stressaa, uutta vaikea hakea kun paikkoja ei ole. Harvoista paikoista joihin olen hakenut on tullut nopeasti ei kiitos takaisin. Pitkä parisuhde on näivettynyt eikä miestä tunnu enää kiinnostavan. Kumpikin kuitenkin tietää ettei halua myydä kämppää tappiolla ja maksaa vuokraa puolet palkasta. Lapsia ei ole. Harrastukset tuntuu pakkopullalta. Kaikki isommat haaveet, kuten vaikka talonrakennus eivät ole taloudellisesti toteutettavissa. Ruoka ja tissuttelu on ainoita mielihyvän tuojia.
Vapaa-aika menee puhelin kädessä sohvalla. Elämä on jotenkin ihan totaalisen harmaata ja muistan vielä miten nuorempana oli ihan eri tavalla täynnä intoa, tulevaisuudentoivoa ja unelmia. Sitten elämä vaan jotenkin jämähti ja monet asiat joiden olen nähnyt tapahtuvan muille skippasi minut. Ei tullut mentyä naimisiin, hankittua lapsia, löydettyä suurta rakkautta ja talonrakennuskin on käytännössä mahdotonta. Mistä voisi löytää vielä kyvyn unelmoida jostain?
Kommentit (116)
Ei, koska elin tosi yksinäisyyden nuoruuden ja en juuri tehnyt mitään. On paljon mitä odottaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on valintoja. Sulla on täysi mahdollisuus jättää miehesi, myydä talosi ja muuttaa vaikkapa Italiaan ja opetella siellä maailman parhaaksi pizzan tekijäksi tai mikä nyt ikinä onkaan intohimosi.
Miksi ja miten pystyst olla väärän ihmisen kanssa? Kai se nyt masentaa, jos elämäsi on tuollaista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa se tulee ilmi. Elämä ilman lapsia on tuollaista. Merkityksetöntä. Ymmärsin tämän heti kun löysin oikean miehen ja kauhulla ajattelen millaista elämäni olisi ilman lapsia.
On meillä parisuhde, sijoitukset, toiset opinnot, talohaaveita, ystäviä, treffi-iltoja, työt, suunnitelmat ja haaveet, mut mikään niistä ei tuntuisi miltään ilman lapsia.
Olen työni puolesta pienten lasten ympäröimä ja tämä on ilonaihe arjessani. Eli muidenkin lapset voivat ilahduttaa ja tuoda merkitystä. Lapset eivät arvostele tai ole ilkeitä.
Lapsethan just on sellaisia jotka möläyttelee "miks täti on niin paksu???" kun eivät tajua mikä on loukkaavaa ja mikä ei, ja esim viimeks kun tein tutun lapselle piirroksen se vaan otti sen ja heitti lattialle. Typerä kak
Niinpä! Ja sitten kun lapset itse haukkuvat ja arvostelevat milloin mistäkin "miks sulla ei oo miestä eikä lapsia," miks sun koti on niin pieni" ja what ever niin sitten ne kuitenkin itse alkavat itkeä pienimmästäkin asiasta. Viimeksi kun komensin kaverin lasta ettei satuttaisi itseään juostessa niin hirveä huutoitku ja syyllistävä tuijotus. Lapset on pahimpia narsisteja mitä on! Jatkuvasti pitää kävellä munankuorilla niiden kanssa kun reagoivat ihan epäloogisesti kaikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Talo on sinulle unelma vain siihen asti, kun saat sen.
Sen jälkeen sen pitäisi olla isompi ja hienompi ja pihatyötkin ärsyttää.
Ei kun sen jälkeen todetaan pian, että 'ei olla omakotitaloihmisiä: ihan liikaa työtä eikä aika riitä enää muuhun, eikä rahat matkusteluun'.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa se tulee ilmi. Elämä ilman lapsia on tuollaista. Merkityksetöntä. Ymmärsin tämän heti kun löysin oikean miehen ja kauhulla ajattelen millaista elämäni olisi ilman lapsia.
On meillä parisuhde, sijoitukset, toiset opinnot, talohaaveita, ystäviä, treffi-iltoja, työt, suunnitelmat ja haaveet, mut mikään niistä ei tuntuisi miltään ilman lapsia.
Olen työni puolesta pienten lasten ympäröimä ja tämä on ilonaihe arjessani. Eli muidenkin lapset voivat ilahduttaa ja tuoda merkitystä. Lapset eivät arvostele tai ole ilkeitä.
Lapsethan just on sellaisia jotka möläyttelee "miks täti on niin paksu???" kun eivät tajua mikä on loukkaavaa ja mikä ei, ja esim viimeks kun tein tutun lapselle piirroks
Amen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ja miten pystyst olla väärän ihmisen kanssa? Kai se nyt masentaa, jos elämäsi on tuollaista
Kaipa se parisuhde on viimeinen jonkinlainen turvasatama kuitenkin. Olen yrittänyt etsiä töitä toiselta puolen maata missä perheeni ja ystävät on mutta en ole vielä onnistunut. Tuo on se isoin rajaava tekijä tehdä mitään isoja liikkeitä sillä olisi tyhmää muuttaa työttömänä toiseen kaupunkiin vakituisesta työsuhteesta. Sitten taas muuten kipuilen sitä että elämän realiteetit iskee naamaan. Ettei tullut tavattua miestä, mentyä naimisiin, perustettua perhettä ja taloonkaan ei ole varaa ikinä. Olen matkustellut ja harrastanut mutta ei noilla voi loputtomasti täyttää tyhjiötä. Jos muutan yksin, asun yksiössä ilman autoa ja tukiverkkoa ja se olisi vielä nykyhetkeäkin masentavampaa.
Niin kauan kuin pidät yksinäisyyden pelosta kiinni vanhasta mitään uutta ei voi edes tulla.
Jos ystäväsi ja perheesi asuvat kauempana ja haluaisit muuttaa sinne niin voisivatko he auttaa sinua alkuun? Ennen kuin löydät töitä ja saat järjestettyä elämäsi.
Jos todella haluat muutosta niin joskus täytyy ottaa riskejä. Jos et muuta mitään niin mikään ei varmasti muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa se tulee ilmi. Elämä ilman lapsia on tuollaista. Merkityksetöntä. Ymmärsin tämän heti kun löysin oikean miehen ja kauhulla ajattelen millaista elämäni olisi ilman lapsia.
On meillä parisuhde, sijoitukset, toiset opinnot, talohaaveita, ystäviä, treffi-iltoja, työt, suunnitelmat ja haaveet, mut mikään niistä ei tuntuisi miltään ilman lapsia.
Olen työni puolesta pienten lasten ympäröimä ja tämä on ilonaihe arjessani. Eli muidenkin lapset voivat ilahduttaa ja tuoda merkitystä. Lapset eivät arvostele tai ole ilkeitä.
Lapsethan just on sellaisia jotka möläyttelee "miks täti on niin paksu???" kun eivät tajua mikä on loukkaavaa ja mikä ei, ja esim viimeks kun tein tutun lapselle piirroksen se vaan otti sen ja heitti lattialle. Typerä kakara.
Se lapsi ei kuitenkaan ajattele että olet huonompi ihminen koska olet paksu tai piirroksesi ei miellytä häntä. Toisin kuin aikuinen, joka usein arvottaa sinua ominaisuuksiesi perusteella.
Meillä on ollut todella stressaavaa töissä kesälomasta lähtien.
Monet valittavat stressistä. Pari työkaveriakin on itkenytkin työaikana.
Itselläni on lapset muuttanu kotoonta ja asuskelen kahden kissani kanssa.
Ei tässä just nyt mitää jaksa harrastaa tai uutta miestä yrittää tavata, vapaa-aika menee ihan lepäämiseen. Tuntuu ettei kaksi päivää enää riitä palautumiseen.
Näin näyttää nykyään olevan monella alalla.
Ap olet nuori vielä, yritä jotain opintoja jos mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummelit luulevat, että vanhana yh:na voi pelata ihmisillä samanlailla kuin nuorena, kauniina naisena? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asut varmaankin kerrostalolähiössä. Sellainen ympäristö masentaa tutkitusti.
Alue: Aihe vapaa
Ja kun itse on mukava ja ystävällinen, mutta saa osakseen pelkkää dissausta. Aikuiset eivät kehtaa, yleensä.