Muistikuvia 60- ja 70-lukujen töistä ja työskentelystä???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kaikille oli töitä

Oli kyllä, mutta joskus se edellytti sitä, että hyväksyi myös raskaat työt tai tosi pienipalkkaiset työt. Meidän paikkakunnalla nuoret miehet pääsivät tai joutuivat raskaisiin töihin sahalle. Kaikista ei tietenkään siihen ollut. Sitten työkkäri keksi lähettää sinne myös naisia töihin. Yhtään eivät katsoneet sitä, onko naisella fyysisiä edellytyksiä niihin töihin. Moni ei jaksanut, silloin sahat eivät olleet automatisoituja niin kuin nyt, vaan homma oli kirjaimellisesti fyysistä. Moni nainen siellä kävi pari päivää tai viikon yrittämässä, kun ei pitempään jaksanut. Sitten tietysti sanktiot ja moitteet, kun oli lähtenyt työpaikasta. Oli tietysti niitäkin naisia, jotka jaksoivat. 

Naisille oli töitä yleensä laitosapulaisina, laitoskeittiöissä, myyjinä tai siivoajina. 

Ei enää kouluttamaton pääse töihin, missä saisi tienattu muutamassa vuodessa asunnon hinnan. Ne ajat on kaukana takana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapiohommina kaivettiin perustuksia kovillakin pakkasilla. Monttuun mentiin kuudelta ja kangilla pilkottiin kovaa jäätynyttä savea. Ei ollut koneita vaan lihasvoimin tehtiin kaikki. Yksi tauko oli päivällä jolloin syötiin eväät. Maitopullo ja pari voileipää ja taas monttuun. Työt loppuivat joskus myöhään illalla ja lauantai oli myös työpäivä.

Nyt oli puhe 60- ja 70-luvuista eikä 30-luvusta.

Kyllä 60-luvulla ihan lapiohommia tehtiin. 

60-luvulla oli alemmissa yhteiskuntaluokissa tapana aloittaa työt jo 13-vuotiaana kansakoulun jälkeen jos ei vanhemmilla ollut varaa tai halua laittaa jatko-opintoihin. Eläkettä ei kertynyt kuitenkaan vielä moneen vuoteen, joka on korvennut montaa nyt eläkeikäistäkin ihmistä. 

Humalassa oltiin töissä vielä 90-luvullakin. 

Toistan: kuinka moni tämän ketjun keskustelijoista oli aikuinen ja työelämässä 60-luvulla?

Täytin 15 vuotta elokuussa 1963. Pari kuukautta aikaisemmin pääsin töihin kotikylän kyläkauppaan yhdistetyksi  kotiapulaiseksi ja myyjäharjoittelijaksi. Siivosin, laitoin ruokaa, tiskasin ja pesin pyykkiä pulsaattorikoneella.

"Vapaa-aikoina" harjoittelin kaupassa. Punnitsin esimerkiksi vehnäjauhoja valmiiksi kahden kilon pusseihin ja osallistuin taitojeni mukaan myyntityöhön. Hankalaksi koin ainakin erilaisten naulojen hakemisen kellarin varastosta. Siellä ei ollut vaakaa enkä millään osannut arvioida, minkälainen pussillinen tarvittiin, kun asiakas pyysi kilon kolmen tuuman nauloja tai peltikattonauloja tms. Enkä vieläkään tiedä, millainen on kolmihokkin7en hevosenkenkä! 

Työpäivä alkoi muistaakseni 8.30, kun kauppa avattiin, ja päättyi noin 18.30, kun olin tiskannut päivällistiskiti. Lauantaina kauppa kai meni kiinni kolmelta. Kesäaikaan olin useimpina sunnuntaina töissä kaupan kioskissa, jossa toimenkuvaan kuului myös bensiinin myynti käsipumpulla pumpaten. 

Palkkaa sain 50 mk/kk ja ateriat ja kahvit. Mitään ylityö- tai pyhätyölisiä ei tunnettu. Kun sitten vuoden kuluttua muutin kaupunkiin, oli palkka 180 mk/ kk.

Vierailija kirjoitti:

Onko se urbaanilegendaa, että ennen sai helpommin palkallaan ostettua auton tai talon?

Kyllä meillä isä osti auton. Nelihenkiselle perheelle pikku-Fiat, se Pompannappi. Ladat oli myös suosittuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se urbaanilegendaa, että ennen sai helpommin palkallaan ostettua auton tai talon?

Kyllä meillä isä osti auton. Nelihenkiselle perheelle pikku-Fiat, se Pompannappi. Ladat oli myös suosittuja.

Lisään vielä, että auto oli tietenkin käytetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se urbaanilegendaa, että ennen sai helpommin palkallaan ostettua auton tai talon?

 

Olen tätä myös miettinyt. Miten asiat ovat nykyään? Ennen mies rakensi itse perheelleen työpäivän jälkeen talon. Tätä odotellessa asuttiin yksiössä. Rahan sai siitä, että meni takaamaan pankkiin kaverin lainan, ja sama toisinpäin.

Ilmeisesti -90 -luvun konkurssien myötä tämä muuttui. Moni joutui k**seen takauksen takia. Jos taloprojekti ei päätynyt avioeroon, viimeinen erä lainasta maksettiin eläkkeellä. Miten tämä on nykyään? Ei taida itse kannattaa rakentaa?

Moni sanoo täällä viisikymppisenä, että "asunto on jo maksettu". Miten se on mahdollista? Muutama perintö?

Jos asunto maksaa reilusti alle satatuhatta, niin kyllä kaksi työssäkäyvää ehtii sen maksaa 20-30 vuoden aikana.

Joku saattoi käydä ostamassa perjantaina ruokatunnilla viinakaupassa pullon-pari kirkasta, jotka juotiin sitten työaikana porukalla pois "pullo kiertää ringissä"-tyylillä. Seuraavana perjantaina joku toinen haki saman lastin ja niin edelleen.

Ostovuoroista pidettiin sanatonta rätinkiä ja jos et omalla vuorollasi käynyt perjantaina ostoksilla, niin putosit automaattisesti porukasta pois. Eikä työnjohtajia kiinnostanut, kunhat työt hoidettiin, eikä työtapaturmiin jouduttu.

Vierailija kirjoitti:

Joku saattoi käydä ostamassa perjantaina ruokatunnilla viinakaupassa pullon-pari kirkasta, jotka juotiin sitten työaikana porukalla pois "pullo kiertää ringissä"-tyylillä. Seuraavana perjantaina joku toinen haki saman lastin ja niin edelleen.

Ostovuoroista pidettiin sanatonta rätinkiä ja jos et omalla vuorollasi käynyt perjantaina ostoksilla, niin putosit automaattisesti porukasta pois. Eikä työnjohtajia kiinnostanut, kunhat työt hoidettiin, eikä työtapaturmiin jouduttu.

Ennen oli paremmin=)

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tehtaissa painettiin urakkaa kplx hinta.  Tai joku muu suoritukseen perustuva urakkahinnoittelu. 

80-l alussa tämä sama muisto. On älytöntä luulle, että ennen lorvailtiin töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tehtaissa painettiin urakkaa kplx hinta.  Tai joku muu suoritukseen perustuva urakkahinnoittelu. 

80-l alussa tämä sama muisto. On älytöntä luulle, että ennen lorvailtiin töissä.

Ei lorvailtu, ei. Mutta ei lorvailla nykyäänkään. Ainoa vain, ettei sillä nykyajan palkalla työmies tai -nainen ostele asuntoja ja mökkejä.

"Ei lorvailtu, ei. Mutta ei lorvailla nykyäänkään. Ainoa vain, ettei sillä nykyajan palkalla työmies tai -nainen ostele asuntoja ja mökkejä."

Kyllä lorvailtiin 80-luvulla monessa paikassa. Oma ensimmäinen kosketus työelämään oli lukiolaisena kesätöissä erään valtionyhtiön "puisto-osastolla". Tuolloin tuli opittua ensimmäisen kerran mm. käsite "pitämättömät sairaslomat" (ts. kuinka paljon voi saikuttaa täydellä palkalla). Verstailla ihmiset tekivät omia hommia mm. vauvojen sänkyjä, osa porukasta katosi taukojen väliseksi ajaksi "hommiin" eli käytännössä nakkisuojaan makoilemaan - itsekin istuskelin jonkun vanhemman vakityössä olevan kanssa monet tovit katseilta suojassa olevissa paikoissa nauttimassa auringonpaisteesta. Muutamat porukasta olivat kaiken lisäksi täysiä alkoholisteja, joiden työpanos oli käytännössä negatiivinen.

Kun tuo porukka sitten joskus 90-luvun lamassa potkittiin pois, niin ainoa muutos taisi olla se, että konttorin edessä ollut iso rinteessä ollut kukkapenkki korvattiin nurmikolla - muuten ko väen vähennys ei näkynyt missään - tai no, siinä kyllä, että kun kaikki pienet huolto- ja ylläpitotoimet ulkoistettiin, niin ne tulivat ihan oikeasti kunnolla hoidettua.

Vielä 90-luvullakin tuli törmättyä käsittämättömään lorvailuun yliopistolla ja tutkimuslaitoksissa - kun vahtimestarikin oli virkamies, josta ei ilman virkavirhettä päässyt käytännössä eroon, niin se porukka tosiaan tiesi arvonsa. Arvon herrat ja rouvat eivät välttämättä suostuneet tekemään yhtään mitään, jos ei huvittanut - työaika kului lasiluukun takana kuuntelemalla urheilulähetyksiä, neulomalla villasukkia tms. Hyvä, että noistakin loisista päästiin eroon, kun hommat ulkoistettiin palveluyrityksille - ero asenteessa työntekoon oli 180-astetta ja yrmeät vanhat naamat vaihtuivat iloisiin nuoriin tekijöihin.

Vierailija kirjoitti:

"Ei lorvailtu, ei. Mutta ei lorvailla nykyäänkään. Ainoa vain, ettei sillä nykyajan palkalla työmies tai -nainen ostele asuntoja ja mökkejä."

 

Kyllä lorvailtiin 80-luvulla monessa paikassa. Oma ensimmäinen kosketus työelämään oli lukiolaisena kesätöissä erään valtionyhtiön "puisto-osastolla". Tuolloin tuli opittua ensimmäisen kerran mm. käsite "pitämättömät sairaslomat" (ts. kuinka paljon voi saikuttaa täydellä palkalla). Verstailla ihmiset tekivät omia hommia mm. vauvojen sänkyjä, osa porukasta katosi taukojen väliseksi ajaksi "hommiin" eli käytännössä nakkisuojaan makoilemaan - itsekin istuskelin jonkun vanhemman vakityössä olevan kanssa monet tovit katseilta suojassa olevissa paikoissa nauttimassa auringonpaisteesta. Muutamat porukasta olivat kaiken lisäksi täysiä alkoholisteja, joiden työpanos oli käytännössä negatiivinen.

Kun tuo porukka sitten joskus 90-luvun lamassa potkittiin pois, nii

Omasta mielestään ahne sukupolvi oli ahkeraa ja osaavaa sakkia.

Vierailija kirjoitti:

"Ei lorvailtu, ei. Mutta ei lorvailla nykyäänkään. Ainoa vain, ettei sillä nykyajan palkalla työmies tai -nainen ostele asuntoja ja mökkejä."

Kyllä lorvailtiin 80-luvulla monessa paikassa. Oma ensimmäinen kosketus työelämään oli lukiolaisena kesätöissä erään valtionyhtiön "puisto-osastolla". Tuolloin tuli opittua ensimmäisen kerran mm. käsite "pitämättömät sairaslomat" (ts. kuinka paljon voi saikuttaa täydellä palkalla). Verstailla ihmiset tekivät omia hommia mm. vauvojen sänkyjä, osa porukasta katosi taukojen väliseksi ajaksi "hommiin" eli käytännössä nakkisuojaan makoilemaan - itsekin istuskelin jonkun vanhemman vakityössä olevan kanssa monet tovit katseilta suojassa olevissa paikoissa nauttimassa auringonpaisteesta. Muutamat porukasta olivat kaiken lisäksi täysiä alkoholisteja, joiden työpanos oli käytännössä negatiivinen.

Nyt nousi muistoja mieleen nuoruudesta! Julkinen työnantaja, miehillä vakituiset eläkevirat, Colt-aski kauluspaidan rintataskussa ja runsas tupakointi, omien töitten teko työajalla, työnjohtajalta piilottelu, pitkäksi venähtänyt viikonloppu joten maanantaina saatettiin olla vielä vähän kaasussa... Toisaalta kukaan ei ollut loppuunpalanut ja kerran viran saatuaan tiesi että jos ei aivan täysin lekkeriksi lyönyt niin siinä sai sitten olla vakaasti eläkkeelle asti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tehtaissa painettiin urakkaa kplx hinta.  Tai joku muu suoritukseen perustuva urakkahinnoittelu. 

80-l alussa tämä sama muisto. On älytöntä luulle, että ennen lorvailtiin töissä.

Ei lorvailtu, ei. Mutta ei lorvailla nykyäänkään. Ainoa vain, ettei sillä nykyajan palkalla työmies tai -nainen ostele asuntoja ja mökkejä.

On myös selvä, että aikaisemmin rahaa ei tuhlailtu älyttömyyksiin kuten nykyään. Rahaa käytettiin järkevämmin. Mietitäänpä vaikka kaikki loputtomat kahvilat, ravintolat, kauneushoidot, monen sadan euron aikuisten joulukalenterit kaikki!

Nuorena naisena oli ahdistelua, äijähuumoria ja mobbausta. Valittaminen oli turhaa, pojat on poikia ja p***okalenterit toimiston seinällä on ihan siis normaalia.

Alkoholinkäyttön ja tupakointi työpaikalla oli yleistä. Työlounailla juotiin olutta ja vahvempaakin, ruoansulatukseen tottakai. Taksi- ja kuljetusalallakin juotiin esimerkiksi iltavuoroissa työaikana. Onnettomuuksia oli paljon. 

Suomessa ei ollut töitä, suomalaisia muutti sadointuhansin varsinkin Ruotsiin.

Siellä tehtiin tehdas- ja pienpalkkatöitä. Kieltä eivät kaikki oppineet ja alkoholiongelmia oli. Ja väkivaltaa perheissä. Suomalaisilla on edelleen huuno maine Ruotsissa juuri tuon juomisen ja riehumisen takia.

Suomalaiset olivat siis työsiirtolaisia. Eivätkä kaikki oppineet maan tavoille tai kulttuuriin. Osa tuli takaisin kun saivat palkalla auton ostettua.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholinkäyttön ja tupakointi työpaikalla oli yleistä. Työlounailla juotiin olutta ja vahvempaakin, ruoansulatukseen tottakai. Taksi- ja kuljetusalallakin juotiin esimerkiksi iltavuoroissa työaikana. Onnettomuuksia oli paljon. 

Mun vanhemmat rakennutti taloa ja muurari oli niin humalassa töissä että muuraukset meni pieleen. Joi kossua salaa. Vanhempien jutuista päätellen tämä oli raksoilla normihommaa. Muuraria ei edes erotettu!