Lue keskustelun säännöt.
Muistikuvia 60- ja 70-lukujen töistä ja työskentelystä???
Oliko ennen oikeasti paremmin? Oliko työtahti hitaampaa?
Kommentit (425)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se urbaanilegendaa, että ennen sai helpommin palkallaan ostettua auton tai talon?
Muistelen että 70-luvulla sai rakennutettua uuden hyvän omakotilaon noin 50000-80000 mk:lla.
Suomesta tuli maailman kallein maa suhteessa tulotasoon 2020-2025 yritysten valtavalla ahneudella ja kahden korruptoituneen hallinnon tukemana.
Totta. Tuntuu, että ennen pidettiin sen tyhmän/vammaisen puolta. Sai olla ylpeä (suoja)työpaikastaan. Nyt ajat ovat kovat.
Suomi oli silloin turvallinen maa. Nykyään tänne tuodaan kiihtyvällä tahdilla ihmisiä, jotka tuovat turvattomuutta. Sitä en osaa sanoa, kenen etu se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se urbaanilegendaa, että ennen sai helpommin palkallaan ostettua auton tai talon?
Muistelen että 70-luvulla sai rakennutettua uuden hyvän omakotilaon noin 50000-80000 mk:lla.
Suomesta tuli maailman kallein maa suhteessa tulotasoon 2020-2025 yritysten valtavalla ahneudella ja kahden korruptoituneen hallinnon tukemana.
Totta. Tuntuu, että ennen pidettiin sen tyhmän/vammaisen puolta. Sai olla ylpeä (suoja)työpaikastaan. Nyt ajat ovat kovat.
Suomi oli silloin turvallinen maa. Nykyään tänne tuodaan kiihtyvällä tahdilla ihmisiä, jotka tuovat turvattomuutta. Sitä en osaa sanoa, kenen etu se on.
En usko, että on kenenkään suomalaisen idea tuhota Suomi. Idea on tullut ulkopuolelta, jossa jotkut suomalaiset ovat auttaneet.
Ison eron saa jo siitä, ettei ollut tietokoneita, nettiä eikä kännyköitä. Paljon oli maanviljelijöitä, metsureita ja muita ruumiillisen työn tekijöitä.
Kyläkaupassa kauppias siivutti makkaraa jutellen samalla mukavia muutamalle kylänmiehelle, jotka istuivat pullokorien päällä juoden olutta... Eipä onnistu enää, eikä ole edes kaljakoreja.
Omakotitalo rakennettiin 70-luvuin alussa, ilman lainaa, mutta monta vuotta toisen palkka pantiin säästöön ja rakentaminen kesti kaksi vuotta. Yhtään vierasta työvoimaa ei käytetty, sähkömies sai tehdä itse sähkötyöt ja putkityöt meni samalla tavalla, koska ei kuuluttu vesi- ja viemäriverkkoon. Muurarin kyseltiin, mutta sitäkään sitten löytynyt, joten kaiken oppii tekemällä. Perutuksetkin kaivettiin ihan lapiolla. Tuolla tavalla pääsi pieneen taloon, mutta ei liene enää mahdollista, kun lakipykälät rajoittaa kaikkea tekemistä.
Ammatiin pääsi harjoittelun kautta, minulla harjoittelu aika oli kaksi vuotta. Työ alkoi klo 5 tai 6 ja lopulta vapautui joskun klo 20. Kerran valitin pomolle, että miten näin pitkiä päiviä saa tehdä. Hän sanoi, että harjoittelijalla saa teettää niin paljon se jaksaa. Usein meni monta viikko, että sai vapaapäivän. Eli kuutena päivänä olin töissä viikosta viikkoon. Lauantain olisi pitänyt olla lyhyempi päivä, mutta ei minun kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko se urbaanilegendaa, että ennen sai helpommin palkallaan ostettua auton tai talon?
Olen tätä myös miettinyt. Miten asiat ovat nykyään? Ennen mies rakensi itse perheelleen työpäivän jälkeen talon. Tätä odotellessa asuttiin yksiössä. Rahan sai siitä, että meni takaamaan pankkiin kaverin lainan, ja sama toisinpäin.
Ilmeisesti -90 -luvun konkurssien myötä tämä muuttui. Moni joutui k**seen takauksen takia. Jos taloprojekti ei päätynyt avioeroon, viimeinen erä lainasta maksettiin eläkkeellä. Miten tämä on nykyään? Ei taida itse kannattaa rakentaa?
Moni sanoo täällä viisikymppisenä, että "asunto on jo maksettu". Miten se on mahdollista? Muutama perintö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tehtaissa painettiin urakkaa kplx hinta. Tai joku muu suoritukseen perustuva urakkahinnoittelu.
Sanotaan, että nykyään on urakkatahti ja tuntipalkka.
Niimpä. Urakoista katsottiin salaa aika tehdylle työlle ja vaatimukset nousivat tuntipalkkoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toimistossa meillä laskettiin mm. 2 kertaa kuussa 400:n työntekijän palkka mekaanisilla koneilla. Laskukoneet olivat käsin pyöritettävät Precisa ja Facit. Pyöritysvauhti oli hurja, ihan naurattaa muistella. Kirjoituskone oli muistaakseni Imperial. Hurja edistys tapahtui v. 1973, kun sain laskukoneeksi sähkökäyttöisen Facitin. Tämä työpaikka oli valtiolla. Sitä ennen olin yksityisellä, jossa oli kyllä sähkökäyttöiset koneet.
Vielä 90-luvun alussa työpaikallani käytettiin käsin pyöritettävää laskukonetta. Työnantaja oli aataminaikainen tyyppi kaikin puolin.
Vierailija kirjoitti:
Tehtiin 6pv työviikkoa. Lauantai oli myös työpäivä. Vuosiloma 17-24 pv 3v työsuhteen jälkeen. Äitiysloma 1-2 kk, sairasloman 1-3 pv palkaton. Hierarkia oli tarkkaa.
Nykyään kaikki on paremmin, vaikka omat ongelmat.
Naisvaltaisten alojen palkat olivat todella pienet. Äitini muisteli näitä aikoja, hän oli toimistotyössä isossa kaupungissa 1960-luvulla. Asui siskonsa perheen luona, sai asua ilmaiseksi, kun katsoi iltaisin lapsia. Rahat ei meinanneet riittää edes peruselämiseen. Hänen työkavereissaan oli kaksi nuorta naista, jotka asuivat samassa huoneessa, ja olivat todella tiukoilla, kun jakoivat tämän yhden HUONEEN vuokran keskenään. He pyysivät äitiäni käymään kylässä teellä, mutta teepussi olisi kuulemma pitänyt tuoda mukana. Lauantait olivat työpäiviä, ja sen päälle vielä ylityöt olivat tavallisia. Toki niistä sai lisää palkkaa, ja raha oli tarpeen. Toimistotyö oli nykymittapuulla todella tehotonta. Nykyisin sellaiset asiat, jotka hoidetaan muutamassa minuutissa (esim. sähköpostit, rutiininomaiset toimenpiteet) olisivat vieneet helposti yhden ihmisen päivän työn - jos siis tosiaan ajatellaan esim. sitä, että sähköpostit ja sähköiset järjestelmät ovat korvanneet manuaaliset järjestelmät ja kirjepostin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työtahti oli kovempaa kun työtä tehtiin urakalla tai osa-urakalla, mitä märempi lätsä sen parempi tienesti !
Vierailija kirjoitti:
kaikille oli töitä
Oli kyllä, mutta joskus se edellytti sitä, että hyväksyi myös raskaat työt tai tosi pienipalkkaiset työt. Meidän paikkakunnalla nuoret miehet pääsivät tai joutuivat raskaisiin töihin sahalle. Kaikista ei tietenkään siihen ollut. Sitten työkkäri keksi lähettää sinne myös naisia töihin. Yhtään eivät katsoneet sitä, onko naisella fyysisiä edellytyksiä niihin töihin. Moni ei jaksanut, silloin sahat eivät olleet automatisoituja niin kuin nyt, vaan homma oli kirjaimellisesti fyysistä. Moni nainen siellä kävi pari päivää tai viikon yrittämässä, kun ei pitempään jaksanut. Sitten tietysti sanktiot ja moitteet, kun oli lähtenyt työpaikasta. Oli tietysti niitäkin naisia, jotka jaksoivat.
Naisille oli töitä yleensä laitosapulaisina, laitoskeittiöissä, myyjinä tai siivoajina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omakotitalo rakennettiin 70-luvuin alussa, ilman lainaa, mutta monta vuotta toisen palkka pantiin säästöön ja rakentaminen kesti kaksi vuotta. Yhtään vierasta työvoimaa ei käytetty, sähkömies sai tehdä itse sähkötyöt ja putkityöt meni samalla tavalla, koska ei kuuluttu vesi- ja viemäriverkkoon. Muurarin kyseltiin, mutta sitäkään sitten löytynyt, joten kaiken oppii tekemällä. Perutuksetkin kaivettiin ihan lapiolla. Tuolla tavalla pääsi pieneen taloon, mutta ei liene enää mahdollista, kun lakipykälät rajoittaa kaikkea tekemistä.
Tällaista tehtiin.
Urheilullinen setäni rakensi myös suurimmaksi osaksi itse ensimmäisen omakotitalonsa 70-luvun alussa. Hän oli vasta alle 25-vuotias. Hän sai kodin perintöä tontin, vähän rahaa ja metsästä puuta. Hän kaatoi puut itse, sahasi ne itse kenttäsirkkelillä (hyödynsi paljon myös läpimitaltaan pientä puuta), kaivoi perustuskaivannot itse, ja rakensi itse. Sai talkooapua ja vähän ammattiapua - sähkömiehen ja putkimiehen palkkoihin riitti rahat. Kirvesmiehiä oli omissa velipojissa, siskon mies oli muurari. Hyvin suuren osan töistä teki itse. Jopa talon ovet ja keittiön kaapistot teki itse, kun pääsi käyttämään paikallisen ammattioppilaitoksen puutyötiloja iltaisin ja viikonloppuisin.
Pomoa ja yrityksen omistajaa kunnioitettiin, jopa teititeltiin. Sait haukkuja päin naamaa, pomo oli usein kännissä töissä. Ylitöitä tein toimistossa joka viikko. Käsin laskettiin palkat ja tiliöinti suoraan pankkiin kerran viikossa.
Ja tottakai käsi kävi hameen alla ja tissitkin kopeloitiin, kun kävi kahvia hakemassa. Niille piti vaan nauraa. Ei ollut kuultukaan metoo-ilmiöstä eikä seksuaalisesta häirinnästä.
Tämä 80-luvun alussa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisätään tähän vielä.
Tuohon aikaan (1960-luvulla) kotirouvan "ammatti" oli myös haluttu. Naisvaltaisten alojen palkat etenkin kevyissä päivätöissä (toimistotyöt, ja esim. avustavat kaupan alan työt) olivat niin pienet, että etenkin nuoret naiset eivät mitenkään tulleet toimeen. Toki monella miehelläkin oli pienet palkat, mutta ei yleensä niin pienet.
Äitini oli maalta kotoisin, kävi yhteiskoulun ja yhden vuoden toimistotöihin perehdyttävää opistoa, kituutti 60-luvulla pari vuotta kaupungissa pienipalkkaisissa toimistotöissä, ja isäni tavattuaan hän muutti ilomielin takaisin maaseudulle, maanviljelijä-yrittäjä -isäni puolisoksi. Hän sanoi, että kokeili "itsellistä" elämää, eikä kaivannut sitä yhtään. Se oli niin köyhää ja niukkaa. Hän katsoi, että hänelle kävi "tuuri", kun löysi miehen, jonka tulot mahdollistivat hänen elämisensä kotona.
Nuorena likkana olin töissä kaupassa apulaisena. Kauppias oli ilkee ja välillä veteli rätillä naamaan kun en osannut. Jauheliha tiskissä kun alkoi harmaantumaan, siihen sekoitettiin sian verta, että saatiin punaiseksi. Samoin pesin isoja sipuliteetankoja, kun olivat limaisia.
Muistan kun oli joku meijerilakko, niin maito tuotiin kauppaan isoissa maitotonkissa ja siitä mittailin litroja asiakkaiden omiin kannuihin.
Töitä sai joka paikasta, mistä meni kysymään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän siinä työtä sihteeriköille ja muille konttorirotille piisasi, kun kaikki laskut kirjoitettiin yksitellen kirjoituskoneilla, reskontrat olivat pahvikorteilla ja piti saada täsmäämän kirjanpitoonkin joka sekin tehtiin käsipeliillä niin kuin laskettiin palkatkin. Juoksutyttöjäkin tarvittiin nuolemaan postimerkkejä, kuljettamaan postit postitoimistoon, laskujen maksupankkisiirrot pankkiin maksettavaksi ja hoitamaan muutkin juoksevat asiat. Isommissa firmoissa oli myös sentraalisantroja puhelinliikennettä hoitamassa ja jos käsiteltiin käteistä rahaa saattoi olla erikseen kassaneitikin. Pankeissa ja posteissakin riitti virkailijoilla puuhaa, kun kaikki tehtiin käsin ja muita koneita ei tainnut olla kuin telefax ja laskukoneet ja taisivat paperinauhalliset laskukoneetkin yleistyä vasta 1960-luvun loppupuolella tai 1970-kuvun alussa. Oikeastaan entinen työelämä oli monessa suhteessa parempi kuin nykyinen ja silloin ainakin riitti työtä pa
Se oli myös tehotonta, koska ei ollut tietokoneita.
Kyllähän tehottomuutta lisäämällä saataisiin taas täystyöllisyys kun kiellettäisiin autot, koneet, internet, jne.
Mutta elintaso romahtaisi.
Itse en ollut tuohon aikaan työelämässä, vaan lapsi, mutta vanhemmistani on mielikuva ettei se helppoa ollut.
Äiti oli kouluja käymätön hanttihommien tekijä, joka milloin työskenteli kaupanmyyjänä, milloin tehtaassa tai varastolla. Työ oli usein fyysisesti raskasta ja yleensä määräaikainen sopimus tai osa-aikatyötä jossa huono palkka. Vuorotyötä myös usein. Pisimpään oli valimolla, jossa kolmivuorotyö ja pienikokoiselle naiselle todella raskas työ. Sieltä oli terveyssyistä lähdettävä nelikymppisenä, eikä sitten saanut enää kuin osa-aikaisia pätkähommia kaupoista, konsulenttina joka esitteli elintarviketuotteita tai joskus kassamyyjänä.
Isä oli elektroniikkainsinööri, eikä sielläkään helpolta vaikuttanut. Ylityötä täytyi tehdä paljon, eikä työasioiden ajattelu tahtonut katketa, kun työpäivä loppui vaan jatkui kotona. Ja lisäksi ammattilehtiä ja -kirjallisuutta täytyi lukea kotona myös, että ammattitaito pysyi yllä.
Huolimatta isän ihan hyvästä palkasta, kyllä meillä oli taloudellisesti tiukkaa lapsuudessa. Joo, oli se omakotitalo ja auto. Autot tosin olivat Ladoja, Polonezeja tms. halpoja itäautoja. Ensimmäinen talo oli hatara noin 50-neliöinen puumökki, jossa asuin 4 hengen perhe. Kasarilla sitten lopulta oli varaa rakentaa ihan uusi talo vasta. Ja siitä vielä meni 10 vuotta että oli varaa ostaa auto uutena, ehkä jopa keskihintainen länsiauto tyyliin Volkswagen. Mutta kyllä meillä 1970-luvulla oli tosi tiukkaa ja ihan kaikesta säästettiin, samat vaatteet kiersi lapsilla kun jäi isommalla pieneksi, vaikka oltiin eri sukupuolta, usein ruokana oli halpoja keittoja, puuroa jne. Ravintoloissa ei syöty ikinä.
Kouluissa oli tupakkahuoneet. Käytävillä leijui tupakan tuoksu, kun opettajat juoksi siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kaikille oli töitä
Oli kyllä, mutta joskus se edellytti sitä, että hyväksyi myös raskaat työt tai tosi pienipalkkaiset työt. Meidän paikkakunnalla nuoret miehet pääsivät tai joutuivat raskaisiin töihin sahalle. Kaikista ei tietenkään siihen ollut. Sitten työkkäri keksi lähettää sinne myös naisia töihin. Yhtään eivät katsoneet sitä, onko naisella fyysisiä edellytyksiä niihin töihin. Moni ei jaksanut, silloin sahat eivät olleet automatisoituja niin kuin nyt, vaan homma oli kirjaimellisesti fyysistä. Moni nainen siellä kävi pari päivää tai viikon yrittämässä, kun ei pitempään jaksanut. Sitten tietysti sanktiot ja moitteet, kun oli lähtenyt työpaikasta. Oli tietysti niitäkin naisia, jotka jaksoivat.
Naisille oli töitä yleensä laitosapulaisina, laitoskeittiöissä, myyjinä tai siivoajina.
On nykyäänkin raskaita ja pieniplkkaisia töitä. Ja paljon.
Totta. Tuntuu, että ennen pidettiin sen tyhmän/vammaisen puolta. Sai olla ylpeä (suoja)työpaikastaan. Nyt ajat ovat kovat.