Muistikuvia 60- ja 70-lukujen töistä ja työskentelystä???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ei käytetty peukkua muuhun kuin työntekemiseen.

Viinaa kului työpäivinä senkin edestä.

Joo ja saatiin teitä kusipäitä morkkaamaan entistä elämää, kuinka huonoja ihmisiä ne olivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ei käytetty peukkua muuhun kuin työntekemiseen.

Viinaa kului työpäivinä senkin edestä.

Joo ja saatiin teitä kusipäitä morkkaamaan entistä elämää, kuinka huonoja ihmisiä ne olivat.

Olipa kauniisti sanottu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän siinä työtä sihteeriköille ja muille konttorirotille piisasi, kun kaikki laskut kirjoitettiin yksitellen kirjoituskoneilla, reskontrat olivat pahvikorteilla ja piti saada täsmäämän kirjanpitoonkin joka sekin tehtiin käsipeliillä niin kuin laskettiin palkatkin. Juoksutyttöjäkin tarvittiin nuolemaan postimerkkejä, kuljettamaan postit postitoimistoon, laskujen maksupankkisiirrot pankkiin maksettavaksi ja hoitamaan muutkin juoksevat asiat. Isommissa firmoissa oli myös sentraalisantroja puhelinliikennettä hoitamassa ja jos käsiteltiin käteistä rahaa saattoi olla erikseen kassaneitikin. Pankeissa ja posteissakin riitti virkailijoilla puuhaa, kun kaikki tehtiin käsin ja muita koneita ei  tainnut olla kuin telefax ja laskukoneet ja taisivat paperinauhalliset laskukoneetkin yleistyä vasta 1960-luvun loppupuolella tai 1970-kuvun alussa. Oikeastaan entinen työelämä oli monessa suhteessa parempi&nbsp

 

Metsurit, autonkuljettajat, johtajat, paperintehtaitten ja sahojen työntekijät ... olihan noita miehillekin. 

täti oli puhelinkeskuksessa töissä. ne psteli jotain piuhoja koneeseen aina kun yhdistivät puhelun. Ne pystyi yös kuuntelemaan puheluita.

Mitä nyt muistan, niin sen, että kännissä sai olla kunhan työt tuli hoidettua.

Äiti hoiti reskontrat ja palkanlaskut laskukoneella. Kirjoitti paperit puhtaaksi kirjoituskoneella. Piti paperiset arkistot järjestyksessä jne. Kyllä siinä puuhaa riitti, toisin kuin vastaavat tehtävät nykyisin. Hitaampaa se ei ainakaan ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se urbaanilegendaa, että ennen sai helpommin palkallaan ostettua auton tai talon?

Ennen se talokin rakennettiin useasti talkoo voimilla, kukaan ei tee sitä nykyään.Kun aletaan heti kyselemään saatko siitä palkkaa taikka muita etuja.

Mun isoisä rakensi talonsa täysin yksin. Ainoastaan piipun muurasi muurari. 

Nykyisin et saa edes lattioita kerrostalo-osakkeeseen omatoimisesti vaihtaa ilman hyväksyttämistä. Kokoajan tiukentuu lisää, tämäkin keksittiin äskettäin. Ei luoteta ihmisten järkeen ja kokemukseen, joten sitä näkemystä ja kokemusta ei sitten synnykään kun parempi ettei tee/ajattele itse. Joku yhtä järjetön sitten käy toteamassa säädösten mukaisuuden, ilman samaa käytännön järkeä. Aina kun tulee jokin poikkeustilanne, ovat kaikki ymmällään että mitäs nyt kun ohjeet ei kerro.

Vierailija kirjoitti:

Onko se urbaanilegendaa, että ennen sai helpommin palkallaan ostettua auton tai talon?

Tehtiin suvun maille ja rakennettiin itse. Perustusten kuoppaan lainattiin naapurin kaivuria ja sähkö- ja putkihommiin otettiin tuttu ammattilainen ja keksittiin sopiva tapa palkita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se urbaanilegendaa, että ennen sai helpommin palkallaan ostettua auton tai talon?

Pienen hellahuoneen saattoi saada vuokralle tavallinen työläisperhe.

Tiina-kirjat taisi kertoa 50-luvusta.

Vierailija kirjoitti:

Mitä nyt muistan, niin sen, että kännissä sai olla kunhan työt tuli hoidettua.

Sain olla muutenkin vaihtelua ihmisyydessä kunhan työt hoitui. Se oli se pääasia töissä, että tehtiin ne työt tarpeeksi hyvin.

Nykyisin perustöihinkin monivaiheinen haku, jossa kaikki pitää hioa työelämään näennäisesti sopivaksi jo ennen kuin mitään työtä edes on. Ennen työ mahdollisti muuta elämää, nyt kaiken on mahdollistettava tehokas työn toteuttaminen. Elintavat, jousto, perhetilanne, luonne, tyyli, kommunikointi; kaiken pitää sopia työhön, eikä toisin päin. Hemmetti, jopa harrastusten pitäisi tukea työssä pärjäämistä. Ennen ei tarvinnut aktiivisesti harrastaa jotain "oman elämänsä joku" -juttua, oli ok ottaa pari sohvalla tai autotallissa ja siinä oli palautuminen. Ei tarvinnut aktiivisesti biohakkeroida.

kaikille oli töitä

Karseaa aikaa, kun keskussairaalan poliklinikoidenkin odotustiloissa sai röökata. Ja pitkänmatkan linja-autoissa. Kiva siinä oli lasten olla kauheassa katkussa ja savussa. 

Minuutilleen piti olla työpaikalla, ruokikset ja lakisääteiset tauot pidettiin sallituissa puitteissa. Pomoja vähän pelättiinkin ja tehtiin aina tunnollisesti mitä piti. Työmoraali oli korkea, halusi aina tehdä kaiken niin hyvin kuin osasi. Mitään yksityiselämään liittyviä asioita ei työaikana hoidettu. Jos piti joku erittäin tärkeä puhelu soittaa, siihen kysyttiin lupa ja asia hoidettiin lyhyesti. Ei olisi tullut kuuloonkaan soitella kaverille ja rupatella työaikana. 70-luvulla juhlittiin jo työkavereiden kanssa, kutsuttiin kotiin illanistujaisiin tai mentiin joskus ravintolaan töiden jälkeen.  Työhön suhtauduttiin kunnioituksella ja mitään lintsaamista ei hyvällä katsottu.  Työthän tehtiin toimistoissakin paljon alkeellisimmilla välineillä kuin nykyään, kyllä sitä hommaa riitti silloinkin, kun suurin osa hommista tehtiin käsin,  puhelimella selvitettiin asioita, koneella kirjoitettiin kirjeet ja telexillä lähetettiin viestit ulkomaille, monistamiset ym. meillä vietiin kopiofirmaan.  Ylitöistä maksettiin prosenttikorotukset. 

Varmaan alakohtaista, mutta niin moni asia on muuttunut ja kehittynyt kaikilla aloilla, joissain parempaan, joissain huonompaan suuntaan, esim.asiakaspalvelun taso oli ihan eri tasolla, kuin nykyään. 

Vierailija kirjoitti:

Sen muistan, että piti olla ensin säästettynä rahaa (ellei sitten ollut saanut vaikka perintöä),  ennen kuin asuntolainaa myönnettiin. 

Samoin remonttilainat piti tarkoin neuvotella paikallisessa pankissa, yleensä itse johtajan kanssa. 

Kuitenkin ihan tavalliset duunaritkin pystyivät ehdoiltaan oikein mitoitettuja lainoja palkastaan maksamaan. Tärkeää oli se, että työ oli vakituinen, että oli mistä joka kuukausi lainaa lyhentää. 

Ja lainaa pyydettiin pankinjohtajalta. Jokaisessa pikkutaajamassakin oli kolme pankkikonttoria. Pankinjohtajaksi oli mahdollista päästä merkonomin papereilla jos oli mies.

Tuolloin yritykset ja johtajat valitsivat itse työntekijänsä.

Nykyisin tuo on ulkoistettu maksettuihin palveluihin, joissa avoimiin tehtäviin ehdotetaan omia sukulaisia ja kavereita.

Suurin osa töistä oli sellaisia, että niissä aherrettiin koko työajan, ei mitään juttelutaukoja ollut, ruokis tietysti ja hommia riitti. Työn sisältö tietysti oli erilaista kun tekniikkaa ei olut apuna tai se oli alkeellisempaa kuin nykyään.  Täysin turha vertailla eri aikoja, ihan kuin joku väkisin haluaisi kaivaa esiin, että olihan se helpompaa ja leppoisampaa, ei todella ollut.  Omalla alallani asiantuntijatehtävissä varmaan rankinta oli 80-90 luvuilla, kun töitä riitti lähes uupumukseen asti ja vaatimukset olivat kovia. 

Työtahti oli ihan eri. Kaupoissa ja pankeissa juteltiin tuttujen asiakkaiden kanssa. Oli kaikenmoisia juoksupoikia, paikannäyttäjiä, apulaisia ym. pikkutyöntekijöitä. Fyysisempää työ jossain paikoissa oli, mutta työt ehti tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Karseaa aikaa, kun keskussairaalan poliklinikoidenkin odotustiloissa sai röökata. Ja pitkänmatkan linja-autoissa. Kiva siinä oli lasten olla kauheassa katkussa ja savussa. 

Nykyään taas se huumeen haju - en tiedä mikä mutta tunnen hajusta - leijailee siellä sun täällä puistoissa, kaduilla ja lenkkipoluilla. Tuleepa tosi turvallinen olo.

Se oli el'm'ni parhainta aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Se oli el'm'ni parhainta aikaa.