Muistikuvia 60- ja 70-lukujen töistä ja työskentelystä???

En muista 60-lukua, kun en ollut syntynytkään. Lapsuudesta 70-luvulta muistan toki omat vanhemmat. Äitini on mennyt töihin takaisin kun olin 3 kk. Meille kotiin tuli vanha mummo minua hoitamaan, ei siis oma mummo vaan lähellä asuva eläkeläinen. Äiti oli vr:llä, ja hänellä saattoi olla töitä oikeastaan milloin vaan, vuorotyö. Ei ehkä keskellä yötä, mutta aamuvuoro taso alkaa klo 05, päivävuoro klo 11 ja iltavuoro klo 15. Muistelen, että hän olisi tehnyt myös myöhäistä vuoroa klo 21 alkaen, mutta sitä en muista, moneltako se loppui vai oliko se vain lyhyt, avustava vuoro. Siitä on jäänyt mielikuva, että hän saatteli minut sänkyyn nukkumaan, antoi pusut ja lähti töihin, sanoi, että tavataan huomenna.

Isä oli töissä esimerkiksi yhdellä kaivoksella. Ei siis samalla paikkakunnalla kuin missä koti oli. Se oli nikkelikaivos Vuonoksessa Outokummussa. Hän kävi kotona pidemmillä vapailla. Normaalisti teki työtä 6 päivänä viikossa, su oli vapaa. En tiedä tarkalleen, missä vaiheessa hän vaihtoi työtä, ehkä v. -78. Hän laski jotain urakkahintoja, kierteli siis rakennuksilla. Sitäkään en muista, mikä yritys se oli. Iso kuitenkin. Äitini ja isäni eivät sitten enää asuneetkaan yhdessä. Tämä muutos taisi tulla noin vuonna -80 tai -81.Sen ajan tyyliin lapselle ei kerrottu, että on erottu. Isä vain asui eri paikassa. Tietysti hän kävi myös meillä kotona usein lomilla, enkä minä ikinä nähnyt vanhempien kesken riitaa. Mutta siis 70-luvulla isä pääsääntöisesti oli kaivoksessa töissä ja siirtyi sitten rakennuspuolelle urakoiden laskijaksi. Aina oli hyvin vähän kotona.

Vierailija kirjoitti:

Ison eron saa jo siitä, ettei ollut tietokoneita, nettiä eikä kännyköitä. Paljon oli maanviljelijöitä, metsureita ja muita ruumiillisen työn tekijöitä.

Kyläkaupassa kauppias siivutti makkaraa jutellen samalla mukavia muutamalle kylänmiehelle, jotka istuivat pullokorien päällä juoden olutta... Eipä onnistu enää, eikä ole edes kaljakoreja.

'Ison eron saa jo siitä, ettei ollut tietokoneita, nettiä eikä kännyköitä.'

Siinä taas joku tietämätön puhuu. Suomeen tuli ensimmäiset tietokoneet 1958 !!!!!!!!!!!  Postipankin tilisiirrot hoidettiin jo silloin tietokoneilla. 70-luvun lopussa oli jo konsernin sisäinen sähköposti, lähetimme sähköpostia jenkkeihin asiantuntijoille. ARP radiopuhelimet tulivat käyttöön jo 1971.

Kannattaisi opetella myös historiaa eikä jauhaa jotain 70-luvun makkaran siivuttajista.

En usko että oli paremmin. Juopot sai potkut heti, nythän ne pitää ohjata hoitoon ensin. Mitään burnoutteja ei ollut olemassakaan, jaksa tai eroa. Tuskin sairaslomiakaan oli samassa mielessä kuin nyt. Piti olla kuolemansairas, jos sairaslomaa halusit eikä mielenterveyden ongelmat ollut sairautta vaan heikkoutta ja riitti potkujen syyksi. Oletan näin, en ollut itse työelämässä mutta syntynyt olin jo 70 luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Buumerit elivät hyvän elämän, mutta mitä he jättivät jälkipolville?

Paljon sosiaalisia etuja taisteltu lakkojen yms keinojen avulla, että sinäkin saat makoilla tukien turvin laiskana😅 ja valittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Buumerit elivät hyvän elämän, mutta mitä he jättivät jälkipolville?

Harvalle nykyihmiselle riittäisi se elintaso, mitä heillä oli. Esimerkiksi yhteen sai muuttaa vasta aviotumisen jälkeen. Hyvällä tuurilla asunnoksi löytyi rintamamiestalon yläkerrasta alivuokralaishuone, jossa oli kantovesi ja ulkovessa ja -sauna. Siinä sitten asuttiin vauvan kanssa.

Tällä menolla olemme kohta kiinni siinä elintasossa ja siitä alkaa oppivuodet😨

Vierailija kirjoitti:

Rakennusmiehet käyttivät puutikkaita. Rakennustelineitä, turvakaiteita, turvaköysiä, kypäriä ei käytetty, putomisia ei juurikaan ollut. Kun meni autokorjaamolle, korjaushallista tuli musta käry kun auton koreja hitsattiin, mitään ilmastointeja ei ollut käryt meni suoraan keuhkoihin. 

"Mitään putoamisia ei ollut"??? 

Kuule 1970-luvulla Suomessa sattui huomattavasti enemmän kuolemaan johtavia työtapaturmia kuin nykyään, joskus jopa 400 vuosittain, ja tapaturmia oli noin 200 000 vuodessa. 

Oma isoäitini vammautui pysyvästi nuorena äitinä työskennellessään tehtaassa. Lisäksi 70-luvulla puhuttiin paljon siitä kuin asbesti aiheutti syöpää etenkin rakennustyöntekijöille. 

Sitäkään eivät monet muista, että kesti kauan ennen kuin ihmiset järkiintyivät ja alkoivat käyttää turvavyötä autoissa tai yleensä noudattaa edes jotenkuten liikennesääntöjä. Liikenteessä kuoli ja vammautui vielä 70-luvulla paljon ihmisiä. Vuodessa saattoi kuolla lähes 1 000 ihmistä vaikka autojen määrä oli paljon pienempi. Muistan kuinka 7-vuotias naapurintyttö menetti kolarissa äitinsä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon ajan palkkoihin verrattuna peruspäivärahalla oleva työtönkin saa kohtuullisen korvauksen.

Enpä usko sinun ostovoimakorjanneen, vaikka absoluuttisessa valuutassa saataisitkin olla oikeassa.

Ihan Suomen pankin rahan arvolaskurilla olen tarkastanut osin muistikuvani oikeaksi. Yhteiskunta järjesti työttömyystöitä, mutta palkka oli nykyrahassa muutama sata euroa kuukaudessa. Tämä siis 1960- ja 1970-luvuilla. Markan arvoaan putosi kymmenesosaan vuosien 1963-2002 välillä.

Täälläkin on monta MUISTELUSTA rividuunarin elämän leveydestä upeine omakotitaloineen ja kulkuneuvoineen.

Tuo "ennen oli paremmin"-asenne on tosiaan ihmeellinen. Jaksaisikohan kukaan noista haikailijoista elää edes viikkoa 1960-luvulla?

Silloin oltiin lapsia tai teinejä, joten jos joutuisi nyt elämään aikuiselämää 60-70 -luvulla se tuskin olisi niin ruusuista kuin muistelot tuolta ajalta.

Rividuunari ehkä pystyi hankkimaan omakotitalon tuolloin, mutta oliko siitä hirveästi iloa kun kuoli keuhkosyöpään ennen eläköitymistä? Tai joutui elämään yksinään siellä maaseudulla omakotitalossaan vanhana kun aikuistuneet lapset ja lapsenlapset asuivat kaukana etelän suurissa kaupungeissa. 

Monilta jää unohduksiin 60-70 -luvun valtava rakennemuutos: maaseudun kylät ja pikkukaupungit tyhjenivät nopeasti. Sinne jäi vain vanhukset ja peräkammarin pojat. Entisten pikkukauppojen ikkunat peitettiin laudoilla. Osa väestöstä muutti Ruotsiin, osa Tanskaan tai jopa Kanadaan tai Australiaan, kun Suomessa alkoi tehtaat kuihtua ja työt loppua. 

"Suomessa harhaluulo eläkeläisistä, sanoo raportti - Suurempi eläke kuin mitä työikäisten bruttopalkka.

Julkisuutta hallitsee puhe köyhistä eläkeläisistä, vaikka tilastot eivät nykyaikana tue sellaista näkökulmaa. Suuret ikäluokat ovat olleet voittajia sukupolvien tulonjaossa ja varallisuuden jaossa. "

www.uusisuomi.fi/uutiset/a/2f026c55-71eb-4b3d-aab3-acfe9cec8a93

Vierailija kirjoitti:

Buumerit elivät hyvän elämän, mutta mitä he jättivät jälkipolville?

 

No buumerit eli suuret ikäluokat olivat myös lapsia silloin kun Suomi maksoi raskaita sotakorvauksia ja kaikesta oli pulaa. Oma äitini oli jo n. 10-vuotias kun ensi kertaa näki appelsiinin. Muisti sen elävästi, miten ihanalta se maistui. 

Muutenkin on paljon asioita, joita minunkin varhaisen X-sukupolven lapsuudessa oli, mutta nykynuorille olisi shokki. Kuten se, että ensimmäisessä koulussani oli ulkovessat, jossa pakkasellakin pissittiin peppu paljaana rivissä rei'illä. Tai se, että ensimmäisessä muistamassani kodissa ei tullut lämmin vesi sisään, eikä ollut ammetta eikä suihkua. Tai se, että kouluhammaslääkärillä oli jalalla poljettava pora ja hammaslääkärikäynti kesti ikuisuuden. Minun aikanaan ei saatu vielä rokotuksia vaan joka iikka sairasti kaikki tuhkarokot, vesirokot, sikotaudit, tulirokot, sun muut, puhumattakaan että 1950-1970 luvulla koettiin ainakin kolme eri virusepidemiaa, jotka olivat yhtä pahoja kuin korona. Buumerien aikana ja vielä vähän minunkin aikana lapset sairastuivat polioon ja vammautuivat, ennen kuin se saatiin massarokotuksilla kuriin.

Elämä oli erilaista siinäkin, että lapsesta asti joutui tekemään paljon töitä. Ensin kotona, etenkin jos eli maaseudulla. Sitten saatettiin mennä töihin jo 15-vuotiaana - toki eläkettähän siitä työnteosta ei vielä kertynyt ennen kuin täytti 23 ikävuotta.

Mutta joo, onhan nykynuorilla kateellisilla kiva kuvitella että kaikki oli suurilla ikäluokilla paremmin /s

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Buumerit elivät hyvän elämän, mutta mitä he jättivät jälkipolville?

Harvalle nykyihmiselle riittäisi se elintaso, mitä heillä oli. Esimerkiksi yhteen sai muuttaa vasta aviotumisen jälkeen. Hyvällä tuurilla asunnoksi löytyi rintamamiestalon yläkerrasta alivuokralaishuone, jossa oli kantovesi ja ulkovessa ja -sauna. Siinä sitten asuttiin vauvan kanssa.

Toisaalta heille oli aina toitä (mistä sai kunnon palkan) ja eläkkeelle pääsi helposti halutessa viimeistään 65-vuotiaana.

 

Niinpä 70-luvulla vaan työhönmenoalueena oli Suomen lisäksi Ruotsikin. 

Vierailija kirjoitti:

Aina kännissä.

Juu, kännissä sai olla kunhan työt tuli tehtyä.

Vierailija kirjoitti:

Buumerit elivät hyvän elämän, mutta mitä he jättivät jälkipolville?

Mitä itse jätit jälkipolville?

Vierailija kirjoitti:

Onko se urbaanilegendaa, että ennen sai helpommin palkallaan ostettua auton tai talon?

Meillä isossa kerrostalossa oli 70 luvulla ehkä viisi autoa pihassa...

Nykyään työttömätkin ajelee autoilla.

Liikenteessä kuoli pahimmillaan 1970-luvun alussa noin 1200 ihmistä. Autojen määrä oli ehkä viidesosa nykyisestä. Eräs vanhempi tuttu muisteli, että tuolloin oli joku poliisin, liikenneturvan ja tvl:n organisoima kampanja, jossa oli tavoitteena liikennekuolemien laskeminen alle tuhanteen.

Vierailija kirjoitti:

Liikenteessä kuoli pahimmillaan 1970-luvun alussa noin 1200 ihmistä. Autojen määrä oli ehkä viidesosa nykyisestä. Eräs vanhempi tuttu muisteli, että tuolloin oli joku poliisin, liikenneturvan ja tvl:n organisoima kampanja, jossa oli tavoitteena liikennekuolemien laskeminen alle tuhanteen.

 

Muistan kun turvavyö tuli pakolliseksi etupenkillä. Kauheet protestit ja kiukuttelut kun tälläsiä joutuu käyttämään🙄

Passiivinen tupakointi töissä!!

Mm baareissa niin kova savu ettei näe huoneen takaseinää. Taukotiloissa, ravintoloissa, jopa sairaalahuoneissa poltettiin. Vaatteet ja hiukset, jopa kynnet haisi tupakalta vaikkei polttanut. 

Lääkärit veti tupakkaa kun keuhkotautinen tai astmainen potilas astelee sisään. Oli ne aikoja.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Rakennusmiehet käyttivät puutikkaita. Rakennustelineitä, turvakaiteita, turvaköysiä, kypäriä ei käytetty, putomisia ei juurikaan ollut. Kun meni autokorjaamolle, korjaushallista tuli musta käry kun auton koreja hitsattiin, mitään ilmastointeja ei ollut käryt meni suoraan keuhkoihin. 

 

"Mitään putoamisia ei ollut"??? 

Kuule 1970-luvulla Suomessa sattui huomattavasti enemmän kuolemaan johtavia työtapaturmia kuin nykyään, joskus jopa 400 vuosittain, ja tapaturmia oli noin 200 000 vuodessa. 

Oma isoäitini vammautui pysyvästi nuorena äitinä työskennellessään tehtaassa. Lisäksi 70-luvulla puhuttiin paljon siitä kuin asbesti aiheutti syöpää etenkin rakennustyöntekijöille. 

Sitäkään eivät monet muista, että kesti kauan ennen kuin ihmiset järkiintyivät ja alkoivat käyttää turvavyötä a

Asbestia oli yllättävän monessa paikassa. Meilläkin oli asbestia sisältävä levy saunassa paloturvallisena levynä katossa. Se hävis sieltä sitten joskus, minne lie.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ison eron saa jo siitä, ettei ollut tietokoneita, nettiä eikä kännyköitä. Paljon oli maanviljelijöitä, metsureita ja muita ruumiillisen työn tekijöitä.

Kyläkaupassa kauppias siivutti makkaraa jutellen samalla mukavia muutamalle kylänmiehelle, jotka istuivat pullokorien päällä juoden olutta... Eipä onnistu enää, eikä ole edes kaljakoreja.

 

'Ison eron saa jo siitä, ettei ollut tietokoneita, nettiä eikä kännyköitä.'

Siinä taas joku tietämätön puhuu. Suomeen tuli ensimmäiset tietokoneet 1958 !!!!!!!!!!!  Postipankin tilisiirrot hoidettiin jo silloin tietokoneilla. 70-luvun lopussa oli jo konsernin sisäinen sähköposti, lähetimme sähköpostia jenkkeihin asiantuntijoille. ARP radiopuhelimet tulivat käyttöön jo 1971.

 

Kannattaisi opetella myös historiaa eikä jauhaa jotain 70-luvun makkaran siivuttajista.

Minä olen sitä historiaa, joten ei tarvitse opetella 60-luvun jälkeen mitään. Olihan se järkytys, kun historianopettajan sijaisena opetin koululaisille sellaisia asioita, joita itse muistin.

Tietokoneita ja sähköpostia ei todellakaan ollut niissä pienissä postitoimipaikoissa, joita 70-luvulla oli joka kylässä. Minulla on vieläkin tallessa pankkikirjoja, joihin liimattiin paperisia merkkejä. Totta kyllä, että kehitys kehittyi nopeasti. 70-luvulla ja 80-luvun alussa oli käytössä vielä puhelinkopit, mutta sen vuosikymmenen vaihteessa tein ohjelmia basicilla ja kenkälaatikon kokoinen matkapuhelin oli mukana jollakin työmatkalla 80-luvun puolivälissä.

Vierailija kirjoitti:

Passiivinen tupakointi töissä!!

Mm baareissa niin kova savu ettei näe huoneen takaseinää. Taukotiloissa, ravintoloissa, jopa sairaalahuoneissa poltettiin. Vaatteet ja hiukset, jopa kynnet haisi tupakalta vaikkei polttanut. 

Lääkärit veti tupakkaa kun keuhkotautinen tai astmainen potilas astelee sisään. Oli ne aikoja.

Kävin lapsena sellaisen lääkärin vastaanotolla, joka poltti samaan aikaan tupakkaa.

Vierailija kirjoitti:

En usko että oli paremmin. Juopot sai potkut heti, nythän ne pitää ohjata hoitoon ensin. Mitään burnoutteja ei ollut olemassakaan, jaksa tai eroa. Tuskin sairaslomiakaan oli samassa mielessä kuin nyt. Piti olla kuolemansairas, jos sairaslomaa halusit eikä mielenterveyden ongelmat ollut sairautta vaan heikkoutta ja riitti potkujen syyksi. Oletan näin, en ollut itse työelämässä mutta syntynyt olin jo 70 luvulla.

Muistan, että 80-luvun lopulla alkoholisoitunut työkaverini ohjattiin hoitoon, koska se oli laki. Se ei kuitenkaan auttanut ja hänet oli irtisanottava.