Muistikuvia 60- ja 70-lukujen töistä ja työskentelystä???
Oliko ennen oikeasti paremmin? Oliko työtahti hitaampaa?
Kommentit (425)
Vierailija kirjoitti:
Tuon ajan palkkoihin verrattuna peruspäivärahalla oleva työtönkin saa kohtuullisen korvauksen.
Enpä usko sinun ostovoimakorjanneen, vaikka absoluuttisessa valuutassa saataisitkin olla oikeassa.
Kyllä metsätyö oli rankkaa niillä moottorisahoillakin. Moni metsuri kärsi valkosormisuudesta. Metsätyömiesten palkat oli niin pienet että Urho Kekkonen puuttui niihin 60-luvulla ja sanoi, että metsätyömiesten palkat ovat kansallinen häpeä. Niitä nostettiin muutamaksi vuodeksi, sitten taas laskettiin. Ruotsinkieliset selluyhtiöt sai puunsa tosi halvalla.
Sanotaan mitä sanotaan, mutta kyllä ennen oli paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Onko se urbaanilegendaa, että ennen sai helpommin palkallaan ostettua auton tai talon?
On se. Tuolloin opiskeltiin opintolainoilla, opintotuet olivat vasta tulollaan. Ensin maksettiin 10 vuotta niitä opintolainoja pois, vasta sitten opettiin asuntolainaa ja maksettiin sitäkin 10 vuotta pois. Auto ostettiin useimmiten käytettynä ja vähän ruosteisena, lainalla sekin. Ei kannata ihmetellä, että eläkeläisillä ei ole nyt isoja säästöjä.
On totta, että porukkaa oli paljon, mutta palkat oli surkeita. Nuoret jäivät vuosiksi asumaan kotiin ja maksoivat vanhemmille osan palkastaan. Menin töihin 1968 ja palkka oli 250 mk, siitämaksoin verot, matkat ja satasen äidille, niin ei ollut hurraamista.
Konttorissa ei ollut kopiokoneita, osa tehtiin spriikoneella, jolloin teksti kirjoitettiin vaha-arkille ja sitten veivattiin. Toinen mahdollisuus oli ottaa kopio oli melkein valokuvausta, pimeässä kopissa paperit valotettiin, sitten uitettiin jossain liemessä ja sitten ripustettiin narulle kuivumaan.
Laskukone oli Facit, joka oli melkoinen mylly, joka koko ajan oli hyppimässä johonkin päin. Eka laskukone, joka toimi oli sähköllä, oli salkun kokoinen möhkäle ja koko talossa oli vain yksi, muut laskivat Facitilla.
70-luvulla: Palkat meni asuntoon, sähköön ja ruokaan. Muuhun jäi vähän. Kaikki oli kallista. Käveltiin ja pyöräiltiin kun ei ollut varaa autoiluun.
Energiakriisi oli kova paikka. Valoja sammuteltiin ja öljylämmitys pistettiin pois päältä. Villasukissa hiipparoitiin. Jotkut lämmitti vain osaa talosta, vaikka alakerran talvisaikaan.
Naapurin mustavalkotelkkaria käytiin ihmettelemässä. Omaan ei ollut varaa.
Kanavia oli kaksi, ykkönen ja kakkonen. Neuvostoliiton kanavalta katsottiin joskus lasten animaatioita.
Tehtaan puolella oli SAK:n tyypit kovia lakkoilemaan. Pari kertaa kuussa ottivat pidennetyn viikonlopun. Oli ne k ommarit kovia keksimään syitä, jonka perusteella aloittivat lakon perjantaina ruokatunnin jälkeen, osa porukasta ei tietenkään tykännyt näistä lakoista, mutta eipä siinä mikään auttanut, koska liittoon oli pakko kuulua. Muistan, kun kaksi naista tuli töihin ja erehtyivät kertomaan, etteivät kuulu liittoon. AY-hitlerit pisti lakon pystyyn ja työantaja oli pakko antaa naisille lopputili, että työt jatkuivat.
Vierailija kirjoitti:
#Täsmälleen näin. Hyvin usein sen duunariperheen rintamamiestalon yläkerran huone+ keittiökomero asunnossa asui vuokralaisena nuori kihlapari tai joku yksinäinen eläjä. Tuohon aikaan kun ei juurikaan ollut duunarilla varaa pitää tuottamattomia neliöitä. Autoja alkoi olla yleisimmin -70 luvulla jo duunareillakin, mutta esim. nuorilla ei todellakaan ollut varaa hankkia autoja kuten nykyään liki jokaisella nuorella on. Isäni kävi varusmiespalveluksen -50 luvun loppupuolella, hän kertoi että ainoastaan yksikön päällikkö- kapteenilla oli oma auto. Itse kävin intin 80- luvun alkuvuosina, silloin oma auto oli ehkä neljäsosalla varusmiehistä. Poikani kävi intin muutamia vuosia sitten. Liki jokaisella varusmiehellä oli oma auto. Voi, kumpa aikakone olisi keksitty! Jokaiselle esim. -70 lukua haikailevalle olisi hyvä käydä elämässä muutama viikko 70- luvulla. Voisi liialliset haikailut lähteä....#
Teineilläkään ei ollut va
Kouluruoasta:
Ruoka oli yksinkertaista ja keittäjät annosteli kaikille lautasen.
Kieltäytyä ei voinut. Kaikki piti syödä. Ruokalassa istuttiin niin kauan kunnes ruoka oli syöty, siis vaikka tunteja ja vaikka oksentaisi. Opettaja vahti.
Syötyäön kylmän kammotuksen pääsi pois.
Todella ahdistavia muistoja! Lapsille saatiin mäin ruokatraumoja loppuiäksi.
Kylmä sota, suomettuminen, energiakriisi ja 80-luvulla vielä Tschernobyl.
Vierailija kirjoitti:
Kylmä sota, suomettuminen, energiakriisi ja 80-luvulla vielä Tschernobyl.
Yöpakkaset politiikassa, noottikriisi , Biafran nälänhätä.
Öljykriisi oli 1973, lämmitys laitettiin minimiin. Säästettiin energiaa.
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla: Palkat meni asuntoon, sähköön ja ruokaan. Muuhun jäi vähän. Kaikki oli kallista. Käveltiin ja pyöräiltiin kun ei ollut varaa autoiluun.
Energiakriisi oli kova paikka. Valoja sammuteltiin ja öljylämmitys pistettiin pois päältä. Villasukissa hiipparoitiin. Jotkut lämmitti vain osaa talosta, vaikka alakerran talvisaikaan.
Muuten samantapaisia muistikuvia, mutta sähkö oli halpaa suhteessa (vai muistelenko jo 80-lukua?).
Olen syntynyt v. 1960-l lopulla. Niin pitkälle kun muistia riittää niin kesät olin pellolla töissä. Alkuun tein mitä jaksoin - kannoin heinäseipään tappisäkkiä ja laittelin tappeja paikoilleen. Sitten sain ylennyksen ja kantelin jo heinäseipäitä. 11-12 vuotiaana tein jo täysiään hommia heinäpellolla ja levittelin talikolla AIV-rehua AIV-tornissa. Olin intissä 1987 ja sinä vuonna vanhemmat möi karjan pois. Seuraavana vuonna aloitin opiskelut yliopistossa. Jo ekana vuonna piti mennä lääkärille selkäkipujen vuoksi. Röntgenissä paljastui kulumaa alimmissa selkänikamissa. Siellä ne kulkee muistot maataloustöistä mukana koko loppu elämän. Virallisesti olen ollut työelämässä vuodesta 1995 kun sain paperit ulos ja sain ekan sijaisuuden. Eipä kertynyt eläkkeitä niistä lapsuus- ja nuoruusvuosista pellolla ja navetassa. Eikä ole ikävä niitä hommia - kyllä sisähommissa tuntipalkalla on helpompaa. Kyllä nykytyössäkin on välillä rankkaa, mutta jos alkaa potuttamaan, niin muistelen vähän lypsyhommia ja kesiä peltotöissä - ja kummasti alkaa työpotutus helpottamaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt v. 1960-l lopulla. Niin pitkälle kun muistia riittää niin kesät olin pellolla töissä. Alkuun tein mitä jaksoin - kannoin heinäseipään tappisäkkiä ja laittelin tappeja paikoilleen. Sitten sain ylennyksen ja kantelin jo heinäseipäitä. 11-12 vuotiaana tein jo täysiään hommia heinäpellolla ja levittelin talikolla AIV-rehua AIV-tornissa. Olin intissä 1987 ja sinä vuonna vanhemmat möi karjan pois. Seuraavana vuonna aloitin opiskelut yliopistossa. Jo ekana vuonna piti mennä lääkärille selkäkipujen vuoksi. Röntgenissä paljastui kulumaa alimmissa selkänikamissa. Siellä ne kulkee muistot maataloustöistä mukana koko loppu elämän. Virallisesti olen ollut työelämässä vuodesta 1995 kun sain paperit ulos ja sain ekan sijaisuuden. Eipä kertynyt eläkkeitä niistä lapsuus- ja nuoruusvuosista pellolla ja navetassa. Eikä ole ikävä niitä hommia - kyllä sisähommissa tuntipalkalla on helpompaa. Kyllä nykytyössäkin on välillä rankkaa,
Mitä? Eikö aika kullannutkaan muistoja=)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla: Palkat meni asuntoon, sähköön ja ruokaan. Muuhun jäi vähän. Kaikki oli kallista. Käveltiin ja pyöräiltiin kun ei ollut varaa autoiluun.
Energiakriisi oli kova paikka. Valoja sammuteltiin ja öljylämmitys pistettiin pois päältä. Villasukissa hiipparoitiin. Jotkut lämmitti vain osaa talosta, vaikka alakerran talvisaikaan.
Muuten samantapaisia muistikuvia, mutta sähkö oli halpaa suhteessa (vai muistelenko jo 80-lukua?).
Sähkö oli todella halpaa neljäkymmentä vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla: Palkat meni asuntoon, sähköön ja ruokaan. Muuhun jäi vähän. Kaikki oli kallista. Käveltiin ja pyöräiltiin kun ei ollut varaa autoiluun.
Energiakriisi oli kova paikka. Valoja sammuteltiin ja öljylämmitys pistettiin pois päältä. Villasukissa hiipparoitiin. Jotkut lämmitti vain osaa talosta, vaikka alakerran talvisaikaan.
Muuten samantapaisia muistikuvia, mutta sähkö oli halpaa suhteessa (vai muistelenko jo 80-lukua?).
Sähkö oli todella halpaa neljäkymmentä vuotta sitten.
Enää ei ole. Ahne sukupolvi onnistui pilaamaan tuonkin asian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla: Palkat meni asuntoon, sähköön ja ruokaan. Muuhun jäi vähän. Kaikki oli kallista. Käveltiin ja pyöräiltiin kun ei ollut varaa autoiluun.
Energiakriisi oli kova paikka. Valoja sammuteltiin ja öljylämmitys pistettiin pois päältä. Villasukissa hiipparoitiin. Jotkut lämmitti vain osaa talosta, vaikka alakerran talvisaikaan.
Muuten samantapaisia muistikuvia, mutta sähkö oli halpaa suhteessa (vai muistelenko jo 80-lukua?).
Sähkö oli todella halpaa neljäkymmentä vuotta sitten.
niin oli palkatkin "halpoja"
Muistikuvia ei ole mutta kollegat on sanoneet että toimistossa oli sakea tupakan käry koko ajan. Puhelimet pirisi ja tehtiin töitä se mikä jaksettiin. Asiat hoitui puhelimessa eikä niitäkään ollut niin kiire hoitaa. Muutaman kerran viikossa kostea lounas.
Totta. Kukaan ei halua pitää köyhän suomalaisen puolta. Kaikki haluavat vain huijata ja hyötyä hänestä. Ennen sentään sai töistä kunnon palkan, jolla pärjäsi ja rakensi tulevaisuutta.