Lue keskustelun säännöt.
Muistikuvia 60- ja 70-lukujen töistä ja työskentelystä???
Oliko ennen oikeasti paremmin? Oliko työtahti hitaampaa?
Kommentit (425)
Maanantai - lauantai kuusi päivää viikossa töitä ja koulua.
Kuuntele Irwininin biisi
viideltä saunaan ja kuudelta putkaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maanantai - lauantai kuusi päivää viikossa töitä ja koulua.
Kuuntele Irwininin biisi
viideltä saunaan ja kuudelta putkaan
Siinä on aika hauskat sanat.
Raksal oltiin kännissä mestareita myöden. Nykyään vaan krapulassa ja ulkomaalaiset urakkamiehet piripäissään.
Vierailija kirjoitti:
Olin - 70 luvun lopulla töissä valintatalon kassassa. Silloin maksaessa rahasta laskettiin takaisin. Kuka enää osaa moista taitoa ??
Osaan, mutta vuosituhannen alussa, kun maksettiin vielä rahalla, laski kassa taskulaskimella erikseen, paljonko pitää antaa vielä lisää takaisin, kun tuote maksoikohan 11,95:n sijasta vain 9,95.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan vielä 1970-luvun alkupuolella koulusta jaettiin lappuja, joilla sai anoa vaatteita ja kenkiä. Ihan duunariperheissä näitä käytettiin eli rahaa ei ollut liikaa törsäämiseen.
Tosiaan, muistan itsekin, kun isä allekirjoitti hakemuslapun ja minä ihmettelin, miksi hän oli niin vihainen. Kai se hävetti, että rahat ei riittäneet. Muistaakseni sain kengät, ne piti hakea luokan edessä opettajalta. Siitä ei kukaan pilkannut, kun melkein kaikki muutkin oli yhtä köyhistä perheistä. Tuloerot näkyi vasta yläasteella, kun luokkakavereina oli pankinjohtajan ja tehtaanjohtajan lapsia.
Ei haettu kenkiä vaan vaateavustuslappu, jolla sai hakea kaupasta tietyllä hinnalla. Meillä oli itsestään selvää hakea joka vuosi. Eikä haettu opettajalta luokan edestä vaan opettaja jakoi kirjekuorissa pulpeteille.
Tiedoksi nuoremmille: silloin oli luokat ja niissä pulpeti
Eri puolilla maata saattoivat olla eri käytänteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän siinä työtä sihteeriköille ja muille konttorirotille piisasi, kun kaikki laskut kirjoitettiin yksitellen kirjoituskoneilla, reskontrat olivat pahvikorteilla ja piti saada täsmäämän kirjanpitoonkin joka sekin tehtiin käsipeliillä niin kuin laskettiin palkatkin. Juoksutyttöjäkin tarvittiin nuolemaan postimerkkejä, kuljettamaan postit postitoimistoon, laskujen maksupankkisiirrot pankkiin maksettavaksi ja hoitamaan muutkin juoksevat asiat. Isommissa firmoissa oli myös sentraalisantroja puhelinliikennettä hoitamassa ja jos käsiteltiin käteistä rahaa saattoi olla erikseen kassaneitikin. Pankeissa ja posteissakin riitti virkailijoilla puuhaa, kun kaikki tehtiin käsin ja muita koneita ei tainnut olla kuin telefax ja laskukoneet ja taisivat paperinauhalliset laskukoneetkin yleistyä vasta 1960-luvun loppupuolella tai 1970-kuvun alussa. Oikeastaan entinen työelämä oli monessa suhteessa parempi 
TYHMÄ 🙈, tuossa kirjoituksessa nyt satuttiin kirjoittamaan naisvaltaisista aloista. Totta kai miesvaltaisilla aloilla oli omat ammattiryhmät...!!
#Tuttu sanonta "firman piikkiin" tulee tästä piikistä, jonne ravintoioissa laitettiin velaksi ostettujen juomien kuitit. Maksun aika tuli sitten myöhemmin. Lainvastaistako? No tottakai, mutta yleistä kuitenkin.#
En tiedä ravintolalainsäädäntöä, oliko laitonta vai ei, mutta ennen maksettiin ravintolalasku, juomalaskutkin, vasta illan päätteeksi. Lasku oli *piikissä* siihen asti. Toki sanaa piikkiin käytettiin muustakin velaksiostamisesta,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raksal oltiin kännissä mestareita myöden. Nykyään vaan krapulassa ja ulkomaalaiset urakkamiehet piripäissään.
Ahne sukupolvi pilasi veteraanien perinnön ja teki tällaisen maan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raksal oltiin kännissä mestareita myöden. Nykyään vaan krapulassa ja ulkomaalaiset urakkamiehet piripäissään.
Ahne sukupolvi pilasi veteraanien perinnön ja teki tällaisen maan.
Omasta mielestään he ovat parhaita, eivätkö tehneet mitään väärää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
60-luvulla jonotin "palkkapussia" pankin virkailijana pääkonttorissa palkkapäivänä. Kuoressa oli seteleitä ja kolikot pohjalla. Sitten menin alakertaan pankkisaliin tallettamaan osan tililleni, ja virkailija merkitsi talletuksen pankkikirjaani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan vielä 1970-luvun alkupuolella koulusta jaettiin lappuja, joilla sai anoa vaatteita ja kenkiä. Ihan duunariperheissä näitä käytettiin eli rahaa ei ollut liikaa törsäämiseen.
Tosiaan, muistan itsekin, kun isä allekirjoitti hakemuslapun ja minä ihmettelin, miksi hän oli niin vihainen. Kai se hävetti, että rahat ei riittäneet. Muistaakseni sain kengät, ne piti hakea luokan edessä opettajalta. Siitä ei kukaan pilkannut, kun melkein kaikki muutkin oli yhtä köyhistä perheistä. Tuloerot näkyi vasta yläasteella, kun luokkakavereina oli pankinjohtajan ja tehtaanjohtajan lapsia.
Ei haettu kenkiä vaan vaateavustuslappu, jolla sai hakea kaupasta tietyllä hinnalla. Meillä oli itsestään selvää hakea joka vuosi. Eikä haettu opettajalta luokan edestä vaan opettaja jakoi kirjekuorissa pulpeteille.
Tiedoksi nuoremmille: silloin oli luokat ja niissä pulpeti
Näköjään eri kunnissa ja eri kouluissa toimittiin eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mukavia muisteluksia tässä ketjussa. Mitä itua tällaiselle aloitukselle on antaa alapeukkuja? Nytkin 11 alapeukkua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini vasta muisteli hänen työpaikan neuvotelleen työntekijöille matalakorkoisen lainan asuntolainan omavastuuta varten. Tätä kuitattiin vähitellen palkasta. Sitoutti työntekijöitä ja mahdollisti monelle oman kodin hankinnan ja perheen perustamisen.
Onkohan vielä jossain näin hienoja työsuhde-etuja?
Vierailija kirjoitti:
Äitini vasta muisteli hänen työpaikan neuvotelleen työntekijöille matalakorkoisen lainan asuntolainan omavastuuta varten. Tätä kuitattiin vähitellen palkasta. Sitoutti työntekijöitä ja mahdollisti monelle oman kodin hankinnan ja perheen perustamisen.
Onkohan vielä jossain näin hienoja työsuhde-etuja?
Olisi kiva, jos tuollainen Suomi tulisi takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Lapiohommina kaivettiin perustuksia kovillakin pakkasilla. Monttuun mentiin kuudelta ja kangilla pilkottiin kovaa jäätynyttä savea. Ei ollut koneita vaan lihasvoimin tehtiin kaikki. Yksi tauko oli päivällä jolloin syötiin eväät. Maitopullo ja pari voileipää ja taas monttuun. Työt loppuivat joskus myöhään illalla ja lauantai oli myös työpäivä.
Oliko isäsi näissä hommissa vai sinä itse? Kuulostaa tosi rankalta. Työmiehen selkää ei paljon säästelty. Mutta kai sentään kahvitauko oli iltapäivällä, ja tupakkataukoja?
Vierailija kirjoitti:
60-luvulla jonotin "palkkapussia" pankin virkailijana pääkonttorissa palkkapäivänä. Kuoressa oli seteleitä ja kolikot pohjalla. Sitten menin alakertaan pankkisaliin tallettamaan osan tililleni, ja virkailija merkitsi talletuksen pankkikirjaani.
Kun menin kesätöihin VR:n konttoriin Siilinjärvellä 70-luvulla, havaitsin ongelmaksi sen, että piti päästä pankkiin aukioloaikana nostamaan palkkarahoja. Pankki oli 20 km:n päässä Kuopiosta ja oma työaika loppui samaan aikaan kun pankissa. Eli piti pyytää saada lähteä palkkapäivänä aikaisemmin. Näin minulle paikan siivooja opetti, kokemattomalle tuoreelle ylioppilaalle.
Vanhat äijät kaiveli lähinnä lapiolla ja vammaksia ja jameksia jo tuolloin isompiin urakoihin kaivamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ollut persuja myrkyttämässä ilmapiiriä ja palkallaan tuli sentään toimeen. Ammattiyhdistys piti huolta duunareista, nykyään ay-pomot vain omista hillotolpistaan 15000€ / kk + edut.
Surullista, mutta totta. Sen lisäksi "isänmaallinen" puolue kokoomus alistaa sitä ihan tavallista suomalaista.
Ei lihavat AY-pomot noin halvalla töitä tee. SAK:n pampuilla on järjestään 30 000 €/kk liksat jollei enemmänkin!
Duunarin selkänahasta revitty!
Ei haettu kenkiä vaan vaateavustuslappu, jolla sai hakea kaupasta tietyllä hinnalla. Meillä oli itsestään selvää hakea joka vuosi. Eikä haettu opettajalta luokan edestä vaan opettaja jakoi kirjekuorissa pulpeteille.
Tiedoksi nuoremmille: silloin oli luokat ja niissä pulpetit, alaluokilla kahden istuttavia.