Tutkimus: Äiti valvoo, isä nukkuu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten kanssa kotonaoleminen on tärkeämpää työtä, jossa on tärkeää olla virkeä ihan turvallisuussyistä. Jos isä on joku sydänkirurgi joka ei myöskään voi valvoa, pitää palkata sitten yöhoitaja tms.

Mutta miehen olisi pitänyt ottaa jo ammattiaan valitessaan huomioon, että pienet lapset tarvitsevat hoitoa myös yöllä. Jos siis haluaa lapsia, pitää valita sellainen ammatti jossa voi työskennellä myös valvotun yön jälkeen.

Tuo jota lainasit, niin eihän hän niin sanonut. Vaan siinä tilanteessa palkata sitä apua niihin yövalvomisiin, jos ei voi itse niihin osallistua.

Vierailija kirjoitti:

"Jos vaatii itseltään aamusta iltaan, niin on taatusti ikävä olo kaiket päivät. Monelle tuntuu olevan vaikea myöntää, että omilla ajatuksilla ja teoilla on jotain merkitystä. Kyllä niillä on. Ajatuksista syntyy asenne, joka tuottaa toimintaa. Toiminta tuottaa seurauksia ja noista seurauksista syntyy elämä.

Alas sieltä ristiltä ulisemasta. Olette itse sinne kiivenneet ja lyöneet naulat ranteisiin. Alas ristiltä ja uhritumisen sijaan vaihtamaan sitä omaa päässä jatkuvasti soivaa levyä."

 

Tai sitten voi olla vaikea myöntää, että ihan sattuman kaupalla se oma arki on voinut olla paljon helpompaa kuin tällaisen "valittajan".

Alkaen jo siitä, että nukkuuko vauva yöt, vai menetkö päivästä toiseen muutaman tunnin unilla. Ja esikoisen kohdalla, miten se puoliso tositilanteessa handlaa vanhemmuuden. Puheita ja sopimuksia voi olla vaikka mitä etukäteen, mutta siinä itse tilanteessa sen vasta näkee miten menee oikeasti.

Kierrätte kehää. Jos lapsi on TERVE se nukkuu tasan tarkkaa vähintään 1/3 osan ajasta. Sun tarttee vaan rytmittää joko itsesi tai lapsi. Ja lopettaa haihattelu. eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M

Mä ymmärrän täysin että lapsia ei enää tehdä. Naisille äiteys on täys loukku. 

Miestä yritetään ajaa nyt vuorostaan kotiin lasten kanssa, koska voimaantunut naiskunta haluaa oman vuoronsa mennä töissä ja harrasteissaan. Sori. Yksikään mies ei mene siihen miinaan, jossa he ovat nähneet naisten riutuvan sukupolvesta toiseen. Kuka mies edes yrittäisi alkaa tekemään töitä ja vielä kotona hoitamaan pennut? Sori naiset. Ei onnistu tämä miinan virittely.

Ettekö te penistelineet kestä edes 1% siitä sorrosta, mitä naiset ovat joutuneet kestämään???

En kestä. Äitini paapoi minusta aikuisvauvan ja vaimo jatkoi siitä mihin äitini jäi. 

Näinhän siinä yleensä käy. Nainen haluaa jonkun hoivattavan. Yllättävän moni mies tuohon suostuu. Tasa-arvo on täysin menettänyt merkityksensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isi nukkuu että jaksaa aamulla töihin.

Entäs äidin jaksaminen töissä? Vain pieni osa tutkimuksen äidistä oli vanhempainvapaalla. 

Oma vika. Mitäs hommasit miehen joka ei pysty elättämään perhettään.

Eikös sekin ole miehen vika? Että se nainen valitsi väärin? Eihän nainen olisi muuten valinnut väärin, ellei mies olisi pakottanut. Eikö?

Jos mies on päivät töissä, niin kyllä mä pidän loogisena, että äiti valvoo yöllä. En ymmärrä miksi kummankin pitäisi olla kuolemanväsyneitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohhoh, enpä olisi uskonut.

Oletko myös sitä mieltä, että turha tutkimus, koska sä tiesit jo ennalta vastauksen?

Tutkimus oli täysin turha. Mitä hittoa tällä tiedolla tekee? Voi voi kun naisten asema on edelleen niin kivin heikko? Hyväosaisten yliopistoihmisten sampanjanhajuinen oksennus köyhän kasvoille.

Tutkimus osoittaa penistelineiden (tuhannen kerran) pilaavan naisten elämän

Siihen tarvitaan tutkimus, että miehellä on vain ky rpä, kun se syntyy? Te naiset saitte aivot, käyttäkää niitä viisaammin. 

Kerron sulle salaisuuden. Naisilta puuttuu ne aivot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joutilaat tekee yöhommat. Äiteet voi nukkua päivällä penskan kanssa.

Ai, kaikki äidit on kotiäitejä? 

 

Aika usein se yövalvominen liittyy vauva-ajan ensimmäisiin kuukausiin. Joten kyllä. Äiti on yleensä kotona äitiyslomalla silloin. Voi sitä varmaan kotiäitiydeksikin kutsua jos välttämättä tahtoo 

Onko sulla edes lapsia?

Ohi pointin. Mutta se taisikin olla se pointti. Kun ei ole mitään järkevää sanottavaa.

Eli ei ole

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos vaatii itseltään aamusta iltaan, niin on taatusti ikävä olo kaiket päivät. Monelle tuntuu olevan vaikea myöntää, että omilla ajatuksilla ja teoilla on jotain merkitystä. Kyllä niillä on. Ajatuksista syntyy asenne, joka tuottaa toimintaa. Toiminta tuottaa seurauksia ja noista seurauksista syntyy elämä.

Alas sieltä ristiltä ulisemasta. Olette itse sinne kiivenneet ja lyöneet naulat ranteisiin. Alas ristiltä ja uhritumisen sijaan vaihtamaan sitä omaa päässä jatkuvasti soivaa levyä."

 

Tai sitten voi olla vaikea myöntää, että ihan sattuman kaupalla se oma arki on voinut olla paljon helpompaa kuin tällaisen "valittajan".

Alkaen jo siitä, että nukkuuko vauva yöt, vai menetkö päivästä toiseen muutaman tunnin unilla. Ja esikoisen kohdalla, miten se puoliso tositilanteessa handlaa vanhemmuuden. Puheita ja sopimuksia voi olla vaikka mitä etukäteen, mutta

Kierrätte kehää. Jos lapsi on TERVE se nukkuu tasan tarkkaa vähintään 1/3 osan ajasta. Sun tarttee vaan rytmittää joko itsesi tai lapsi. Ja lopettaa haihattelu. eri

Eli minun olisi pitänyt opiskella lastenlääkäriksi ennen lapsen hankkimista?

Kun ei tuo heräily missään mitään huolta herättänyt, vauvathan nyt itkee jne. 

Ja tuo 1/3 osa ajasta voi mennä pitkin päivää pienissä erissä. Tai kuten omalla kohdallani sillon, kun vauva oli liikkuvissa vaunuissa. Olin itse niin uusavuton, etten osannut kävellä vaunuja työntäen ja samaan aikaan nukkuen.

"Tilastoissa miehet ovat kaikilla sosioekonomisilla ja henkisillä mittareilla mitattuina naisia huonommassa asemassa. Syrjäytymisriski miehen kohdalla on paljon suurempi kuin naisen. Alkoholismi, riski kuolla väkivaltaisesti tai oman käden kautta, kaikissa näissä miehet ovat yliedustettuina. Ja silti nainen perustaa näiden miesten kanssa perheen. "

Antaa aika yksinkertaisen vaikutelman naisista, eikö? Kun jotenkin aina onnistutaan löytämään ne surkeimmat?

Vierailija kirjoitti:

Jos mies on päivät töissä, niin kyllä mä pidän loogisena, että äiti valvoo yöllä. En ymmärrä miksi kummankin pitäisi olla kuolemanväsyneitä

Ja äidin on hyvä olla pahasti unenpuutteisena päivällä yksin vauvasta vastuussa?

Kai tiedät vahvan unenpuutteen vastaavan humalatilaa?

"Koska sukupuoliroolit ja kotitöihin liittyvät asenteet opitaan jo lapsuudessa, kasvatukseenkin kannattaa kiinnittää huomiota.Tutkimukset ovat osoittaneet, että tyttöjä osallistetaan pienestä pitäen esimerkiksi kotitöiden tekoon ja pienemmistä lapsista huolehtimiseen enemmän kuin poikia. Teini-iässä tämä näkyy niin, että tytöt tekevät paljon enemmän kotitöitä kuin pojat. Kun aikuisena sitten muutetaan samaan huusholliin, sukupuolittuneet kaavat ovat olemassa. Toivoisin, että vanhemmat ja ammattikasvattajat olisivat herkempiä kyseenalaistamaan sukupuolirooleja, kuten ajatusta siitä, että pienet tytöt olisivat automaattisesti hoivaavampia kuin pienet pojat."

Tuo vaatisi aktiivista kasvatusta. Se on nykyään liikaa vaadittu. Telkkari tai känny riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M

Mä ymmärrän täysin että lapsia ei enää tehdä. Naisille äiteys on täys loukku. 

Miestä yritetään ajaa nyt vuorostaan kotiin lasten kanssa, koska voimaantunut naiskunta haluaa oman vuoronsa mennä töissä ja harrasteissaan. Sori. Yksikään mies ei mene siihen miinaan, jossa he ovat nähneet naisten riutuvan sukupolvesta toiseen. Kuka mies edes yrittäisi alkaa tekemään töitä ja vielä kotona hoitamaan pennut? Sori naiset. Ei onnistu tämä miinan virittely.

Ettekö te penistelineet kestä edes 1% siitä sorrosta, mitä naiset ovat joutuneet kestämään???

En kestä. Äitini paapoi minusta aikuisvauvan ja

Näinhän siinä yleensä käy. Nainen haluaa jonkun hoivattavan. Yllättävän moni mies tuohon suostuu. Tasa-arvo on täysin menettänyt merkityksensä.

Ihminen on laiska ja tykkää toimia vanhalla tavalla. Aivot hiihtävät mielellään samoja latuja, koska se säästää energiaa.

Onko kuitenkin niin, että tasa-arvo on ymmärretty väärin? Se, kun ei tarkoita sitä, että kaikki jaetaan käytännössä tismalleen tasan.  Itse käsitän tasa-arvon siten, että seistään rintarinnan ja saadaan tukea toistemme vahvuuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Asiat on useinmiten sellaisia kun miten ne järjestää."

Tämä on vaikeaa jopa useimmille suomalaisille. Paljon tavallisempaa on tehdä hölmösti ja itsensä uhraavasti kuin strategisesti ja itseä säästäen.

Vain yksi esimerkki: A saa flunssan. A jatkaa töitä ja touhua ja vetää Buranaa kuin leipää. Flunssa kestää kuukauden ja ylikin. B saa saman flunssan. B lepää muutaman päivän ja ottaa Buranan vain yöunien varmistamiseksi. Flunssa on ohi muutamassa päivässä.

Vaivaa liiallinen suorittaminen ja toisillemme mieliksi oleminen sen sijaan, että tekisimme aina itsellemme parhaaksi neuvotellen sosiaalisten tilanteiden viidakossa. Vanhemmuudestakin on tullut hurja projekti, jossa itse ja parisuhde jopa tuhotaan, jotta vauva saa elää.

Viisas tasapaino ja har

Marttyyrius on narsismin piirre. Kun tekee auliisti kaikein, saa hyvän syyn surkutella itseään ja työtaakkaansa. Silloin voi viimeinkin saada osakseen kehuja ja myötätuntoa. Se on selviytymiskeino hauraan minuuden ja huonon itsetunnon kanssa.

Olipa hyvin kirjoitettu. Äitini "harrastaa" marttyyrinä olemista. Suorittaja myös viimeisen päälle. Tekee asioita joita olettaa jonkun haluavan ja kun ei halua, niin alkaa uhriutuminen. Ei ymmärrä kun sanotaan, että itsehän teit kysymättä ja vain oletit että halutaan ja että PITÄÄ tehdä. 

Onneksi pystyin ketjun katkaisemaan. Olin jo kotoa saadun mallin mukaisesti alkumatkalla samanlaiseksi marttyyriksi kunnes tajusin, ettei mun ole pakko suorittaa samoin. Voin siivota kun haluan, en vain tiettynä päivänä viikossa (jolloin on PAKKO siivota vaikka olisi mitä).

Olen keski-ikäinen, pitkässä avioliitossa, jossa lapset on kasvatettu yhdessä olosuhteet huomioiden. Omat lapset saaneet mallin siitä että molemmat vanhemmat tekee ja osallistuu. Vieläkin äiti järkyttyy, kun sanon jostain "naisten hommasta", että meillä mies tekee sen koska on siinä parempi. 

Aikanaan sain luennon pitää äidilleni siitä, kun huolehti mieheni jaksamisesta pikkulapsiarjessa, että minun työ on ihan yhtä vaativaa, jollei vaativampaakin kuin miehen (ainakin tienaan enemmän). Tajusi lopulta että meillä oikeasti molemmat vanhemmat tekevät töitä ja huolehtivat lapsista, ettei ole yhden tehtävä hoitaa vain koska on nainen.

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se menee. Ja sitten isä yllättyy ja uhriutuu, kun vaimo ei jaksa illalla innostua seksistä.

Isät myös yllättyvät ja loukkaantuvat, kun lapset sitten isompina tukeutuvat enemmän äitiin. Kertovat äidille henkilökohtaisimmat asiansa ja kotoa muutettuaan soittavat ensisijaisesti hänelle. Näin kävi minun lapsuudenkodissani, isä ei paljon yöheräämisiin tai muuhun hoitoon osallistunut, ja nyt vanhemmalla iällä kiukuttelee kun me lapset ollaan läheisempiä äidin kanssa.

Nää tutkimukset voidaan jättää kokonaan tekemättä, koska vastaus löytyy vauvapalstalta. Kaikki on äitien syytä! Se etteivä patista isiä valvomaan, nuku itse, siivoa tai jätä siivoamatta, nukuta lasta kunnolla, mene töihin tai jää kotiin lasten kanssa, imetä tai anna korviketta, tee lapsia sopivan ikäisinä... Ja tämä lista on LOPUTON! Odotan aikaa, kun isillä on sama vastuu kuin äideillä.

Suomessa on ollut tarjolla lasten päivähoitoa laajassa mittakaavassa vasta 60-luvulta lähtien. Päivähoitolaki astui voimaan vasta 1973. Sitä ennen äidit hoitivat lapset kotona. 

Täytyy myös muistaa, että vielä 1990-luvullakin pidettiin normaalina hoitaa pieniä lapsia kotona, vaikka olisivat jo ikänsä puolesta päässeet päiväkotiin. Pienten lasten äidit olivat työnantajille iso riski, koska lapset sairastelevat paljon ja jostain syystä yleensä juuri äiti oli se joka jäi pois töistä hoitamaan flunssat, vatsataudit jne. 

Eli kyllä, Suomessa on aivan viime vuosikymmeninä ollut naisia alistava kotiäitikulttuuri jossa pienten lasten äideillä oli muita ihmisiä huonommat mahdollisuudet tehdä töitä. Onneksi nykyään on tasa-arvoiset perhevapaat, vielä pitäisi saada kotihoidontuki pois ja jakaa lasten sairastelupäivät tasan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies on päivät töissä, niin kyllä mä pidän loogisena, että äiti valvoo yöllä. En ymmärrä miksi kummankin pitäisi olla kuolemanväsyneitä

Ja äidin on hyvä olla pahasti unenpuutteisena päivällä yksin vauvasta vastuussa?

Kai tiedät vahvan unenpuutteen vastaavan humalatilaa?

Meillä minä ja mies ainakin jaettiin heräämisiä yöllä. Luonnollisesti minä hoidin syötöt, mutta mies kävi rauhoittelemassa huutavaa vauvaa tai vaihtamassa vaippoja. Mitä niin vaikeaa siinä muka on? Oltiin sitten molemmat aika väsyneitä päivisin, mutta ei tuo vaihe kauaa kestänyt.

Ja yllättyneitä olivat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Asiat on useinmiten sellaisia kun miten ne järjestää."

Tämä on vaikeaa jopa useimmille suomalaisille. Paljon tavallisempaa on tehdä hölmösti ja itsensä uhraavasti kuin strategisesti ja itseä säästäen.

Vain yksi esimerkki: A saa flunssan. A jatkaa töitä ja touhua ja vetää Buranaa kuin leipää. Flunssa kestää kuukauden ja ylikin. B saa saman flunssan. B lepää muutaman päivän ja ottaa Buranan vain yöunien varmistamiseksi. Flunssa on ohi muutamassa päivässä.

Vaivaa liiallinen suorittaminen ja toisillemme mieliksi oleminen sen sijaan, että tekisimme aina itsellemme parhaaksi neuvotellen sosiaalisten tilanteiden viidakossa. Vanhemmuudestakin on tullut hurja projekti, jossa itse ja parisuhde jopa tuhotaan, jotta vauva saa elää.

Viisas tasapaino ja har

Marttyyrius on narsismin piirre. Kun tekee auliisti kaikein, saa hyvän syyn surkutella itseään ja työtaakkaansa. Silloin voi viimeinkin saada osakseen kehuja ja myötätuntoa. Se on selviytymiskeino hauraan minuuden ja huonon itsetunnon kanssa.

Ai nyt ollaan jo narsisteja.

Kysehän ei tietenkään voi olla siitä, että joku aidosti ei ole saanut siinä arjessa riittävästi tukea, vaan sen sijaan kipattu lisää ja lisää vastuuta.

Ei minulla ainakaan ollut siinä unenpuutteessa jaksamista käännyttää ovelta sukulaisia, jotka halusivat tulla vauvaa ihastelemaan, ja samalla arvostelemaan kotona olevaa sotkua. Kohtuutontakin tuollaisesta syyttää sitä unenpuutteista äitiä, että mitäs et laittanut tiukasti rajoja, oma syysi jne. Siis sen sijaan, että puhuttaisiin miten ei mennä vauva-kotiin arvostelemaan. 

Vierailija kirjoitti:

"Jos vaatii itseltään aamusta iltaan, niin on taatusti ikävä olo kaiket päivät. Monelle tuntuu olevan vaikea myöntää, että omilla ajatuksilla ja teoilla on jotain merkitystä. Kyllä niillä on. Ajatuksista syntyy asenne, joka tuottaa toimintaa. Toiminta tuottaa seurauksia ja noista seurauksista syntyy elämä.

Alas sieltä ristiltä ulisemasta. Olette itse sinne kiivenneet ja lyöneet naulat ranteisiin. Alas ristiltä ja uhritumisen sijaan vaihtamaan sitä omaa päässä jatkuvasti soivaa levyä."

 

Tai sitten voi olla vaikea myöntää, että ihan sattuman kaupalla se oma arki on voinut olla paljon helpompaa kuin tällaisen "valittajan".

Alkaen jo siitä, että nukkuuko vauva yöt, vai menetkö päivästä toiseen muutaman tunnin unilla. Ja esikoisen kohdalla, miten se puoliso tositilanteessa handlaa vanhemmuuden. Puheita ja sopimuksia voi olla vaikka mitä etukäteen, mutta siinä itse tilanteessa sen vasta näkee miten menee

Mun puolisolla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin handalta. Mä nukuin joka toisen viikon lapsen kanssa ja joka toisen viikon eri huoneessa.