Tutkimus: Äiti valvoo, isä nukkuu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isi nukkuu että jaksaa aamulla töihin.

Entäs äidin jaksaminen töissä? Vain pieni osa tutkimuksen äidistä oli vanhempainvapaalla. 

Eli "tutkimus" kattoi yhden kokonaisen äidin. Osoitanko sormella, mikä tutkimuksessa meni pieleen?

Juuri tällä viikolla vedin yliopiston erän alan opiskelijoille tutkimuskurssin luennon ja harkat aiheesta laadullisen tutkimuksen aineistonkeruu. Haluatko aiheesta lisää tietoa?

Kerro toki lisää. Mitenkähän tässäkin tutkimuksessa nämä perheet valittiin? Omasta tuttavapiiristä? Pelkällä tutkittavan joukon valinnalla voi lopputulos mennä vähän "vinoon".

-ohis

Ohis tämäkin, mutta heti pisti silmään tuo Diverse Families and Rainbow Families Finland, heh. Me tiedämme kaikki, näiden piirien agendan. Se on väsymätön taistelu patriarkaalisia rakenteita vastaan. Olinkin yllättynyt tutkimuksen tuloksesta. Omata lapseni ovat jo aikuisia, mutta jo silloin aikanaan oma ja tuttavapiirini miehet osallistuivat ihan normaalisti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko todeta, että tuo vauva-ajan jatkuva unenpuute oli yksi vahva syy sille, miksi lapsiluku jäi yhteen.

Kun kuukausia ja kuukausia nukkuu max. 5 tuntia vuorokaudessa ja senkin pätkissä, niin se on kyllä unohtumaton kokemus.

Miksi sun vauvasi valvoi? Oliko koliikkia tms.?

Meillä vauvat nukkui yöt ensimmäisen kuukauden jälkeen, siksi kai sitten neljä lasta. En ole koskaan käsittänyt miksi ihmiset valvovat, jos ei ole jotain todellista syytä, koska vauvat nukkuu kyllä enemmän kuin 5 tuntia vuorokaudessa. Itse menin töihinkin aina nuorimman lapsen täyttäessä noin vuoden.

Kumma että toiset kykenee hoitamaan isonkin katraan järjestelmällisyytensä ansiosta. 

Tarpeeksi vaateita, että ei tartte koko ajan olla pyykkäämässä ja kunnon pesukone, Tiskikoneeseen saa piilotettua vaikka 6 hengen astiaston. Vieraita ei tarvitse sietää varsinkaan, jos ne arvostelee.

Ja tosiaankin menin ensin nukkumaan ja sitten vasta siivosin, pirteänä kaikki tuntuu paljon helpommalta.

Asiat on useinmiten sellaisia kun miten ne järjestää.

Ja tätä ketjua lukiessa olen huomannut että useimmat vähistä unista valittajat ovat esikoisten äitejä.

Tiedätkö, kun minä kotiuduin jo sairaalasta täydessä unenpuutteessa. Kun sielläkään ei saanut nukkua ja parantua, vaan piti herätä muutaman tunnin välein syöttämään vauva. Ja herätä siinä parin tunnin aikana useaan kertaan siihen, kun joniun muun vauva itki. Sitä kolme päivää, niin lopulta en enää pystynyt edes nukahtamaan.

Mutta se on hienoa, että sinä olet erinomainen. Minä en ollut erinomainen, niin missään nimessä en tee lisää lapsia. Jätän sen homman erinomaisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isi nukkuu että jaksaa aamulla töihin.

Entäs äidin jaksaminen töissä? Vain pieni osa tutkimuksen äidistä oli vanhempainvapaalla. 

Eli "tutkimus" kattoi yhden kokonaisen äidin. Osoitanko sormella, mikä tutkimuksessa meni pieleen?

Juuri tällä viikolla vedin yliopiston erän alan opiskelijoille tutkimuskurssin luennon ja harkat aiheesta laadullisen tutkimuksen aineistonkeruu. Haluatko aiheesta lisää tietoa?

Kerro toki lisää. Mitenkähän tässäkin tutkimuksessa nämä perheet valittiin? Omasta tuttavapiiristä? Pelkällä tutkittavan joukon valinnalla voi lopp

Ohis tämäkin, mutta heti pisti silmään tuo Diverse Families and Rainbow Families Finland, heh. Me tiedämme kaikki, näiden piirien agendan. Se on väsymätön taistelu patriarkaalisia rakenteita vastaan. Olinkin yllättynyt tutkimuksen tuloksesta. Omata lapseni ovat jo aikuisia, mutta jo silloin aikanaan oma ja tuttavapiirini miehet osallistuivat ihan normaalisti. 

Eniten kuitenkin ihmetettää mistä jotkut ovat saaneet käsityksen, että Suomessa olisi ollut joku kotiäitikulttuuri, jossa naiset ovat olleet nyrkin ja hella välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa, jota yhteiskunnan ja miesten sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa. 

Vierailija kirjoitti:

#

venäjän vauva vastaista propagandaa 

#



Mies ei voi imettää ja jos äiti ei imetä öisin vähenee Maidon tuotanto ja lopulta lakkaa.



Vain nainen voi imettää lasta. Lapset heräävät öisin syömään, etenkin kasvuspurttien aikana. Maailman terveysjärjestö (WHO) suosittelee kuuden kuukauden täysimetystä. WHO suosittaa imetyksen jatkamista kahden vuoden ikään asti kiinteiden ruokien rinnalla.



https://www.libero.fi/sinun-vaiheesi/artikkelit/vauva--/kuinka-usein-ja…



Imetetyt lapset itkevät vähemmän ja ovat tyytyväisempiä. Imetetyillä lapsilla esiintyy vähemmän tulehdussairauksia, kuten korvatulehduksia, suolistotulehduksia, ripulia, alahengitystietulehduksia ja virtsatulehduksia. Terveysvaikutus näkyy myös myöhemmin siten, että se vähentää lapsuusiän lihavuutta ja vaikuttaa myönteisesti veren rasva-arvoihin, joilla taas on merkitystä sydän- ja verisuon

Jaa jaa. Minä en ainakaan 2-vuotiasta taaperoa imetä, vaikka joku WHO ja imetysfanaatikot sanoisi mitä. Rintamaitoa voi myös pumpata ja syöttää pullosta.

"Eniten kuitenkin ihmetettää mistä jotkut ovat saaneet käsityksen, että Suomessa olisi ollut joku kotiäitikulttuuri, jossa naiset ovat olleet nyrkin ja hella välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa, jota yhteiskunnan ja miesten sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa."

Suomessa on puhuttu Amerikasta pöllityillä termeillä, joita ei olla itsekään tajuttu. Ne istuvat huonosti suomalaiseen kulttuuriin, mutta ne saavat luvun kelvata kun ei ollut parempaakaan tarjolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joutilaat tekee yöhommat. Äiteet voi nukkua päivällä penskan kanssa.

Ai, kaikki äidit on kotiäitejä? 

Näinhän se menee...oujee.

Vierailija kirjoitti:

Äitien pitäisi vaan oppia olemaan itsekkäitä ja huolehtimaan itsestään ja omasta hyvinvoinnista... Teistä ei ole mitään apua kenellekään jos olette täysin uupuneita.

Käännätte vaan kylkeä kun lapsi itkee ja kun isä valittaa niin sanotte, että sun lapsi myös minä lepään nyt.

Marttyyriksi muuttuminen ei auta.

 

Minä toimin noin ja toimi meille. Mutta ei noin voi kovin kauaa jatkaa, jos haluaa että vauvalle muodostuu terve kiintymyssuhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko todeta, että tuo vauva-ajan jatkuva unenpuute oli yksi vahva syy sille, miksi lapsiluku jäi yhteen.

Kun kuukausia ja kuukausia nukkuu max. 5 tuntia vuorokaudessa ja senkin pätkissä, niin se on kyllä unohtumaton kokemus.

Miksi sun vauvasi valvoi? Oliko koliikkia tms.?

Meillä vauvat nukkui yöt ensimmäisen kuukauden jälkeen, siksi kai sitten neljä lasta. En ole koskaan käsittänyt miksi ihmiset valvovat, jos ei ole jotain todellista syytä, koska vauvat nukkuu kyllä enemmän kuin 5 tuntia vuorokaudessa. Itse menin töihinkin aina nuorimman lapsen täyttäessä noin vuoden.

Kumma että toiset kykenee hoitamaan isonkin katraan järjestelmällisyytensä ansiosta. 

Tarpeeksi vaateita, että ei tartte koko ajan olla pyykkäämässä ja kunnon pesukone, Tiskikoneeseen saa piilotettua vaikka 6 hengen astiaston. Vieraita ei tarvitse sietää varsinkaan, jos ne arvostelee.

Ja tosiaankin menin ensin nukkumaan ja sitten vasta siivosin, pirteänä kaikki tuntuu paljon helpommalta.

Asiat on useinmiten sellaisia kun miten ne järjestää.

Ja tätä ketjua lukiessa olen huomannut että useimmat vähistä unista valittajat ovat esikoisten äitejä.

Tiedätkö, kun minä kotiuduin jo sairaalasta täydessä unenpuutteessa. Kun sielläkään ei saanut nukkua ja parantua, vaan piti herätä muutaman tunnin välein syöttämään vauva. Ja herätä siinä parin tunnin aikana useaan kertaan siihen, kun joniun muun vauva itki. Sitä kolme päivää, niin lopulta en enää pystynyt edes nukahtamaan.

Mutta se on hienoa, että sinä olet erinomainen. Minä en ollut erinomainen, niin missään nimessä en tee lisää lapsia. Jätän sen homman erinomaisille.

Ja sä väität että muut saa nukkua sairaalassa täydet unet? Kuopuksen kohdalla mulla oli kotona jo kolme vanhempaa lasta. Nyt ei ole kyse erinomaisuudesta, vaan siitä, että hoitaa puitteet kuntoon, että arki rulla ja ei hötkyile jonkun hemmetin pyykin tai nurkissa olevien pullanmurujen takia. Ja nukkuu silloin kuin lapsilta pystyy.

Ei sun tartte tehdä lapsia, mutta älä lataa negatiivisuuttasi nettiin vain koska sulla asiat ei mennyt niin kuin alunperin haaveilit.

Joskus on hyvä pysähtyä ja miettiä syita ja niiden seurauksia.

Vierailija kirjoitti:

"Asiat on useinmiten sellaisia kun miten ne järjestää."

Tämä on vaikeaa jopa useimmille suomalaisille. Paljon tavallisempaa on tehdä hölmösti ja itsensä uhraavasti kuin strategisesti ja itseä säästäen.

Vain yksi esimerkki: A saa flunssan. A jatkaa töitä ja touhua ja vetää Buranaa kuin leipää. Flunssa kestää kuukauden ja ylikin. B saa saman flunssan. B lepää muutaman päivän ja ottaa Buranan vain yöunien varmistamiseksi. Flunssa on ohi muutamassa päivässä.

Vaivaa liiallinen suorittaminen ja toisillemme mieliksi oleminen sen sijaan, että tekisimme aina itsellemme parhaaksi neuvotellen sosiaalisten tilanteiden viidakossa. Vanhemmuudestakin on tullut hurja projekti, jossa itse ja parisuhde jopa tuhotaan, jotta vauva saa elää.

Viisas tasapaino ja harmonia ovat monelle vaikeita. Moni myös kavahtaa pysähtymistä sekä yhä useampi suomalainen jopa hiljaisuutta eli vanhaa "valttikorttiamme".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitien pitäisi vaan oppia olemaan itsekkäitä ja huolehtimaan itsestään ja omasta hyvinvoinnista... Teistä ei ole mitään apua kenellekään jos olette täysin uupuneita.

Käännätte vaan kylkeä kun lapsi itkee ja kun isä valittaa niin sanotte, että sun lapsi myös minä lepään nyt.

Marttyyriksi muuttuminen ei auta.

 

Minä toimin noin ja toimi meille. Mutta ei noin voi kovin kauaa jatkaa, jos haluaa että vauvalle muodostuu terve kiintymyssuhde.

Kuten sanoin jo aiemmin, järki vaihtui tunteisiin...Kummalla on paremmat valmiudet ymmärtää sitä omaa lasta, vanhemmilla vai sillä, joka on lukenut vuosikausia akateemisten kirjoittamaa teoreettista humpuukia?

Täältä sivusta: Kyllä minä sain sairaalassa nukkua koska minulla oli mies mukana. En tietenkään joka yö kahdeksaa tuntia, mutta niin että mielenterveys säilyi. Vuorottelimme ja vauva söi myös pullosta. Ensimmäisenä yönä vauva oli toimistolla ja nukuin täydet unet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitien pitäisi vaan oppia olemaan itsekkäitä ja huolehtimaan itsestään ja omasta hyvinvoinnista... Teistä ei ole mitään apua kenellekään jos olette täysin uupuneita.

Käännätte vaan kylkeä kun lapsi itkee ja kun isä valittaa niin sanotte, että sun lapsi myös minä lepään nyt.

Marttyyriksi muuttuminen ei auta.

 

Minä toimin noin ja toimi meille. Mutta ei noin voi kovin kauaa jatkaa, jos haluaa että vauvalle muodostuu terve kiintymyssuhde.

Kuten sanoin jo aiemmin, järki vaihtui tunteisiin...Kummalla on paremmat valmiudet ymmärtää sitä omaa lasta, vanhemmilla vai sillä, joka on lukenut vuosikausia akateemisten kirjoittamaa teoreettista humpuukia?

?? En ymmärrä mitä yrität sanoa

Olen järjettömän kiitollinen miehelleni kuka antaa minun nukkua öisin. On siis lähes yksin vastuussa vauvan yöheräilyistä, vaikka olen itse vielä perhevapaalla. Hänen on tosi helppo nukahtaa, milloin se yön ainut herääminen jää hänellä monesti vartin mittaiseksi, kun taas itse en saa enää unta ja valvon aamuun asti. Ihan hirveän pitkään ei ihminen kestä sitä, että nukkuu vaikka klo 23-02 ja siinäpä se.

Eniten kuitenkin ihmetettää mistä jotkut ovat saaneet käsityksen, että Suomessa olisi ollut joku kotiäitikulttuuri, jossa naiset ovat olleet nyrkin ja hella välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa, jota yhteiskunnan ja miesten sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa.

Näin. Minullekin on useampi nuori feministi kertonut totena, miten kamalaa naisen elämä oli "ennen vanhaan" eli joskus 80-luvulla : ) Ja kun mennään oikeasti vielä taaemmas ajassa esim. omat isoäitini tekivät kolme lasta kumpainenkin sodan aikana ja jälkeen, olivat kuntiensa lautakunnissa ja erilaisissa yhdistyksissä mukana (maatalon emäntiä) ja tekivät työtä tietenkin hulluna, niin kuin kaikki niihin aikoihin. Eli eivät olleet mitään lapsentekokoneita tai hellan ja nyrkin välissä, vaan heillä oli oma rooli omissa perheissään ja yhteisöissään ja sen lisäksi omia mielenkiinnon kohteita. En milloinkaan ole ajatellut heitä "patriarkaatin sortamina" raukkoina : ) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Asiat on useinmiten sellaisia kun miten ne järjestää."

Tämä on vaikeaa jopa useimmille suomalaisille. Paljon tavallisempaa on tehdä hölmösti ja itsensä uhraavasti kuin strategisesti ja itseä säästäen.

Vain yksi esimerkki: A saa flunssan. A jatkaa töitä ja touhua ja vetää Buranaa kuin leipää. Flunssa kestää kuukauden ja ylikin. B saa saman flunssan. B lepää muutaman päivän ja ottaa Buranan vain yöunien varmistamiseksi. Flunssa on ohi muutamassa päivässä.

Vaivaa liiallinen suorittaminen ja toisillemme mieliksi oleminen sen sijaan, että tekisimme aina itsellemme parhaaksi neuvotellen sosiaalisten tilanteiden viidakossa. Vanhemmuudestakin on tullut hurja projekti, jossa itse ja parisuhde jopa tuhotaan, jotta vauva saa elää.

Viisas tasapaino ja harmonia ovat monelle vaikeita. Moni myös kavahtaa pysähtymistä sekä yhä useampi suomalainen jopa hilj

Väittäisin, että varsinkin naiset kunnostautuvat loppumattomassa suorittamisessa. Mikään ei riitä, kun ei riitä itselleen. Missä mukamas on se täydellisen ihmisen malli, jonka mukaan meitä mitataan? Ei missään. Olemme itse kehittäneet sen omassa päässämme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitien pitäisi vaan oppia olemaan itsekkäitä ja huolehtimaan itsestään ja omasta hyvinvoinnista... Teistä ei ole mitään apua kenellekään jos olette täysin uupuneita.

Käännätte vaan kylkeä kun lapsi itkee ja kun isä valittaa niin sanotte, että sun lapsi myös minä lepään nyt.

Marttyyriksi muuttuminen ei auta.

 

Minä toimin noin ja toimi meille. Mutta ei noin voi kovin kauaa jatkaa, jos haluaa että vauvalle muodostuu terve kiintymyssuhde.

Kuten sanoin jo aiemmin, järki vaihtui tunteisiin...Kummalla on paremmat valmiudet ymmärtää sitä omaa lasta, vanhemmilla vai sillä, joka on lukenut vuosikausia akateemisten kirjoittamaa teoreettista humpuukia?

Ihan oikeasti, MOLEMPIA tarvitaan. Nykyään monelle ne kasvatusoppaat on valitettavasti vaihtunut nettipalstojen kommenteiksi.

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko todeta, että tuo vauva-ajan jatkuva unenpuute oli yksi vahva syy sille, miksi lapsiluku jäi yhteen.

Kun kuukausia ja kuukausia nukkuu max. 5 tuntia vuorokaudessa ja senkin pätkissä, niin se on kyllä unohtumaton kokemus.

Miksi sun vauvasi valvoi? Oliko koliikkia tms.?

Meillä vauvat nukkui yöt ensimmäisen kuukauden jälkeen, siksi kai sitten neljä lasta. En ole koskaan käsittänyt miksi ihmiset valvovat, jos ei ole jotain todellista syytä, koska vauvat nukkuu kyllä enemmän kuin 5 tuntia vuorokaudessa. Itse menin töihinkin aina nuorimman lapsen täyttäessä noin v

Ja sä väität että muut saa nukkua sairaalassa täydet unet? Kuopuksen kohdalla mulla oli kotona jo kolme vanhempaa lasta. Nyt ei ole kyse erinomaisuudesta, vaan siitä, että hoitaa puitteet kuntoon, että arki rulla ja ei hötkyile jonkun hemmetin pyykin tai nurkissa olevien pullanmurujen takia. Ja nukkuu silloin kuin lapsilta pystyy.

Ei sun tartte tehdä lapsia, mutta älä lataa negatiivisuuttasi nettiin vain koska sulla asiat ei mennyt niin kuin alunperin haaveilit.

Joskus on hyvä pysähtyä ja miettiä syita ja niiden seurauksia.

Meinaat, ettei vauva-arjesta saa kertoa, jos ei ole kerrottavana ihanasta vauvakuplasta?

Minä en valitettavasti voinut varautua siihen, että yhtäkkiä kaikki tekemäni oli lähtökohtaisesti huonoa ja väärin ("priorisoi, nuku kun vauva nukkuu, mutta hei mikset ole siivonnut???"), ja vahvassa unenpuutteessa rajojen asettaminen ei nyt vaan onnistunut samalla tavalla kuin virkeänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Asiat on useinmiten sellaisia kun miten ne järjestää."

Tämä on vaikeaa jopa useimmille suomalaisille. Paljon tavallisempaa on tehdä hölmösti ja itsensä uhraavasti kuin strategisesti ja itseä säästäen.

Vain yksi esimerkki: A saa flunssan. A jatkaa töitä ja touhua ja vetää Buranaa kuin leipää. Flunssa kestää kuukauden ja ylikin. B saa saman flunssan. B lepää muutaman päivän ja ottaa Buranan vain yöunien varmistamiseksi. Flunssa on ohi muutamassa päivässä.

Vaivaa liiallinen suorittaminen ja toisillemme mieliksi oleminen sen sijaan, että tekisimme aina itsellemme parhaaksi neuvotellen sosiaalisten tilanteiden viidakossa. Vanhemmuudestakin on tullut hurja projekti, jossa itse ja parisuhde jopa tuhotaan, jotta vauva saa elää.

Viisas tasapaino ja harmonia ovat monelle vaikeita. Moni myös kavahtaa pys

Väittäisin, että varsinkin naiset kunnostautuvat loppumattomassa suorittamisessa. Mikään ei riitä, kun ei riitä itselleen. Missä mukamas on se täydellisen ihmisen malli, jonka mukaan meitä mitataan? Ei missään. Olemme itse kehittäneet sen omassa päässämme.

Marttyyrius on narsismin piirre. Kun tekee auliisti kaikein, saa hyvän syyn surkutella itseään ja työtaakkaansa. Silloin voi viimeinkin saada osakseen kehuja ja  myötätuntoa. Se on selviytymiskeino hauraan minuuden ja huonon itsetunnon kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli juuri näin. Lisäksi mies halusi jatkaa harrastuksiaan jotta jaksaa töissä ja unta kuulemma piti saada min 9 tuntia yössä muuten ei jaksanut. Olin niin väsynyt etten muista 2 ekasta vuodesta mitään tai joitain pätkiä.

Hyväksyit tämän koska...?

Isä tienaa perheen rahat ja maksaa laskut ja nainen nauttii ilmaisesta elämästä lapsen kanssa joka yksin nainen haluaa