Lue keskustelun säännöt.
Miksi yhteiskunta vaatii tekemään lapsia, mutta ei sitten auta jos sattuu saamaan nepsylapsen?
27.10.2025 |
Faktahan on, että jos kukaan ei tee lapsia, niin maastamme loppuu veronmaksajat ja ne ihmiset, jotka pitäisi yhteiskuntaa pystyssä (roskakuskit, sairaanhoitajat, vesihuollon työntekijät jne) kun me olemme eläkkeellä. Eli käytännössä pakko on, että ihmiset tekee lapsia. Ja kaikki päättäjät ja muut tietää tämän oikein hyvin. Siksi yhteiskunta vaatii lapsia. Kauniimmin sanoen kannustaa perheiden perustamiseen. Mutta sama se on eri paketissa, lapsia on pakko tehdä vähintään nykyinen määrä tai käy huonosti. Jopa yksityiset gynekologit alkaa asiakkaan saavuttaessa noin 27-vuoden iän puheen siitä, että olet jo sen ikäinen, että nyt kannattaisi kyllä viimein alkaa suunnittelemaan raskautta. Tällaista painostusta on koko ajan monesta suunnasta, moni ei vain edes tajua sitä kun se on välillä niin hienovaraista. Vähemmän hienovaraista on sitten poliitikkojen puheet siitä, että naisten pitää nyt urakalla alkaa vauvatalkoisiin.
Sitten kun päättää perustaa perhe, niin se on aika arpaonnea millaisen lapsen saa. Lapsella voi olla yllättäen vaikka mitä sairauksia tai vastaavaa. Iso prosentti viimeisen 15 vuoden aikana syntyneistä lapsista on nepsyjä. Ja jatkossakin tulee olemaan. Tutkimusten mukaan nepsyys johtuu pitkälti esimerkiksi geeneistä, isän vanhasta iästä siittämisen hetkellä, synnytyskomplikaatioista kuten hapenpuute synnytyksessä jne. Eli biologiset syyt taustalla siinä. Ja se, että yhteiskunta on tullut vaativammaksi ympäristöksi lapsille, niin seminepsyt, jotka ennen pärjäsi, niin ei enää pärjää. Eli jos päätät tehdä lapsen, niin yllättävän isolla todennäköisyydellä saat nepsylapsen.
Ja sitten kun sinulla on tahtomattasi siinä se nepsylapsi, niin yhteiskunta jättää sinut ilman apua ja tukea. Saat taistella aamusta iltaan, että saisit jostain jotain apua, tutkimuksia, kuntoutusta sille lapselle. Vuosien taistelun jälkeen saat ehkä jotain, ehkä diagnoosinkin, mutta mitään käytännön apua, sellaista millä olisi vaikutusta lapsen oireiluun ja todella vaikeaan arkeen, sellaista et saa mistään. Vanhemmat joutuu todella kohtuuttomiin ja valtavan raskaisiin tilanteisiin nepsylasten kanssa. Joutuu luopumaan urastaan, oma terveys pettää.
Onko teidän mielestä reilua? Yhteiskunta käskee tekemään asian X, ja sitten kun sen teet ja joudut sen vuoksi pahaan pulaan vuosikausiksi, niin yhteiskunta ei auta tippaakaan, ainoastaan syyllistää jos jotain. Kas kun ei naura vielä räkäisesti päälle.
Kommentit (218)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yhteiskuntaa ole rakennettu niin että täällä muita autetaan, juuri ja juuri työtönkään saa enää avustuksia, jos rikkkaat kehtais täysin päättää niin oikeasti ketään ei autettaisi, etenkään vammaisia ja työttömiä, niitä kaikkein alhaisimpia. Rikas ei tunne mielihyvää jos kaikki olisi rikkaita ja hyvinvoipia. Maailmaa johtaa raha ja pahuus.
Tietysti on niin, että vahvimman oikeus on myös tässä ajassa se voimakeino, jolla lopultakin asioita ylläpidetään, vaikka se ei tunnukaan minusta kivalta.
Hyvinvointivaltio tuottaa oman tuhonsa siemenet. Järki on vaihtunut tunteisiin ja saajia on enemmän kuin maksajia(ja auttajia). Minä ja minun viiteryhmäni on se tärkein ja kuvitellaan, että voidaan seistä piiska kourassa vaatimassa paljon tekemämättä itse mitään.
Höpöhöpö. Auttoi
Tunnetko minut hyvinkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä tee sitten nepsylasta. Siinä ratkaisu.
Mä en ainakaan autistina oikein onnistu tekemään muita kuin autistilapsia, sori.
No toivottavasti et mieti sitten lapsen tekoa. Kamala ajatuskin, että henkilö jolla itsellä todettuja ongelmia edes miettii lapsen tekoa, tai jos tietää, että geenien puolesta siihen olisi suuri mahdollisuus.
minulla on sama diagnoosi. Tietäisitpä, kuinka monet tuntenattomat, puolitutut ja kaverit painostavat mua hankkimaan lapsia, vaikja tietävät mun nepsyydestä. Kun Savon heille, että en hanki, kun en halua siirtää sairautta seuraavalle sukupolvelle, marisevat et luota siis yhtään siihen että elämä kantaa / et luita Jumalaan! Ja pitävät mua hedonismin ja yksilökeskeisyyden takia lapsenhankinnasta luopujana.
olen kamppaillut koko elämäni ongelmien kanssa enkä pystyisi tarjoamaan lapselle mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä tee sitten nepsylasta. Siinä ratkaisu.
Mä en ainakaan autistina oikein onnistu tekemään muita kuin autistilapsia, sori.
No toivottavasti et mieti sitten lapsen tekoa. Kamala ajatuskin, että henkilö jolla itsellä todettuja ongelmia edes miettii lapsen tekoa, tai jos tietää, että geenien puolesta siihen olisi suuri mahdollisuus.
On oikeastaan hassua, että lapsen hankkiminen tuntuu olevan kenelle tahansa oikeus. Ravintolassa työskentelyynkin tarvitaan hygieniapassi, mutta vanhemmaksi pääsee, jos osaa paneskella, vaikka sen tekisi viiden promillen humalassa. Mielenterveys vamman takia työkyvyttömyyseläkkeellä oleva voi pan
Yksi 70-luvun virheistä oli, että rotuhygienia poistettiin lainsäädännöstä. Mielenvammat ovat kroonisia, eikä niitä paranneta.
Ei autismi ole mikään mielen vamma. Toki se ei myöskään ole parannettavissa. Autismi on ihmislajin luontaista neurokirjoa, jota tarvitaan. Jos meidänkin suvun autistien syntyminen ois estetty, niin olis yks lääketieteen tutkija vähemmän, yks matemaatikko vähemmän ja yks arkeologi vähemmän.
Nämä "nepsy ja adhd- lapset" on tämän ajan suuri kusetus. En tunne yhtäkään.
Vierailija kirjoitti:
Älä tee sitten nepsylasta. Siinä ratkaisu.
Kasvata lapsesta normaali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheet tarvitsevat hyvän tukiverkon, erityisesti jos perheessä on erityislapsia. Vanhempien hyvä parisuhde, hyvä suhde isovanhempiin, sukulaisiin, kummeihin, ystäviin, naapureihin ym. Vanhassa sanonnassa jonka mukaan lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä on vinha perä. Lapsi tarvitsee monta turvallista ihmistä elämäänsä.
Ei nykyään ole enää tukiverkostoja. Ensinnäkin nyt lapsia tekevien sukupolvi on sellainen, jossa moni on yksilapsisesta perheestä lähtöisin, eli ei ole sisaruksia. Ja moni on sellainen, että vanhemmat saivat hänet vähän vanhemmalla iällä, eli kun itse on lastentekoiässä niin vanhemmat on jo liian iäkkäitä auttamaan. Sukulaiset asuu toisella puolella Suomea. Kummejahan ei nykyään melkein kenelläkään enää ole, kun nuorempi polvi ei kuulu enää kirkkoon. Naapurit ei ainakaan kaupungiessa nykyään enää tunne toisiaan, hyvä jos moikkaa. Ystäviä o
Ei sen tukiverkon välttämättä tarvitse asua ihan vieressä, kyllä heistä tukea on silti. Naapureihin kannattaa tutustua, jos isovanhemmat ovat iäkkäitä ja eläkkeellä voivat he muuttaa lähemmäksi, sukuun kannattaa pitää hyvät välit, moneen asiaan voi itse vaikuttaa. Jotenkin meille on vain syntynyt mielikuva, että yksin pitää pärjätä ja apua ei saa pyytää (muuta kuin valtiolta, jonka sitten pitääkin auttaa joka asiassa).
Minulla lapsi jolla diagnosoitu monialainen kehityshäiriö ja koen että ollaan saatu ihan hyvin apua. Ollaan saatu apuja puheterapeutilta, toimintaterapeutilta ja lasten neuropsykologilta ja päiväkodista myös paljon apuja. Toki itse tajusin sen aikoinaan että sitä apua pitää VAATIA, sitä ei automaattisesti tarjota ellei ole vakavasti kehitysvammainen lapsi. Saadaan myös alinta vammaistukea mikä on kiva pieni taloudellinen tuki tässä muutenkin vaikeassa taloustilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yhteiskuntaa ole rakennettu niin että täällä muita autetaan, juuri ja juuri työtönkään saa enää avustuksia, jos rikkkaat kehtais täysin päättää niin oikeasti ketään ei autettaisi, etenkään vammaisia ja työttömiä, niitä kaikkein alhaisimpia. Rikas ei tunne mielihyvää jos kaikki olisi rikkaita ja hyvinvoipia. Maailmaa johtaa raha ja pahuus.
Tietysti on niin, että vahvimman oikeus on myös tässä ajassa se voimakeino, jolla lopultakin asioita ylläpidetään, vaikka se ei tunnukaan minusta kivalta.
Hyvinvointivaltio tuottaa oman tuhonsa siemenet. Järki on vaihtunut tunteisiin ja saajia on enemmän kuin maksajia(ja auttajia). Minä ja minun viiteryhmäni on se tärkein ja kuvitellaan, että voidaan seistä piiska kourassa vaatimassa paljon tekemämättä itse mitään.
Meillä on huutava pula välittävistä aikuisista. Ammattilaistenko pitäisi hoitaa lasten ongelmat ja kaikki paha olo? Ei siitä mitään tule, emme me voi kasvattaa loputtomiin terapeuttien, yms määrää. Pitää miettiä, mitä hittoa olemme tekemässä vanhempina, ystävinä, naapureina, isovanhempina, jne...
Mustakin on jännä, että näissä tapauksissa katse suunnataan usein ympäröivään yhteiskuntaan ja huudetaan miten kaikki tässä yhteiskunnassa aina tuntuu väärältä. Ja mistäs koostuu yhteiskunta? Ihmisistä. Kaikki käyvät vuorotellen kertomassa, kuinka väärin milloin mikäkin asia on. Sitten ne keksivät vuorotellen toinen toistaan hienompia reseptejä, joilla jonkun pitäisi nälkäistä ruokkia. Siis jonkun muun kuin heidän.
Kun nepsy-lapsi on nykyään uusi normaali ja lähes joka lapsella on jonkunlainen ongelma, niin ei tietenkään voida kaikille tarjota jotain ekstraa, vaan samat tuet kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä "nepsy ja adhd- lapset" on tämän ajan suuri kusetus. En tunne yhtäkään.
Eikä ole. Mun nepsy-isä (asperger) on syntynyt 50-luvulla, minä saman ominaisuuden kanssa 80-luvulla ja mun lapset 2000-luvun jälkeen. Meitä on ollut aina ja on yhä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä tee sitten nepsylasta. Siinä ratkaisu.
Mä en ainakaan autistina oikein onnistu tekemään muita kuin autistilapsia, sori.
No toivottavasti et mieti sitten lapsen tekoa. Kamala ajatuskin, että henkilö jolla itsellä todettuja ongelmia edes miettii lapsen tekoa, tai jos tietää, että geenien puolesta siihen olisi suuri mahdollisuus.
On oikeastaan hassua, että lapsen hankkiminen tuntuu olevan kenelle tahansa oikeus. Ravintolassa työskentelyynkin tarvitaan hygieniapassi, mutta vanhemmaksi pääsee, jos osaa paneskella, vaikka sen tekisi viiden promillen humalassa. Mielenterveys vam
Ei autismi ole mikään mielen vamma. Toki se ei myöskään ole parannettavissa. Autismi on ihmislajin luontaista neurokirjoa, jota tarvitaan. Jos meidänkin suvun autistien syntyminen ois estetty, niin olis yks lääketieteen tutkija vähemmän, yks matemaatikko vähemmän ja yks arkeologi vähemmän.
Se on supervoima!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä tee sitten nepsylasta. Siinä ratkaisu.
Kasvata lapsesta normaali.
Ei me millään kasvatuksella muututa neurotyypillisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Kun nepsy-lapsi on nykyään uusi normaali ja lähes joka lapsella on jonkunlainen ongelma, niin ei tietenkään voida kaikille tarjota jotain ekstraa, vaan samat tuet kaikille.
Ei oikeasti ole mikään uusi normaali. Ei autisteja esim. yhäkään ole jotain hassua prosenttia enempää väestöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yhteiskuntaa ole rakennettu niin että täällä muita autetaan, juuri ja juuri työtönkään saa enää avustuksia, jos rikkkaat kehtais täysin päättää niin oikeasti ketään ei autettaisi, etenkään vammaisia ja työttömiä, niitä kaikkein alhaisimpia. Rikas ei tunne mielihyvää jos kaikki olisi rikkaita ja hyvinvoipia. Maailmaa johtaa raha ja pahuus.
Tietysti on niin, että vahvimman oikeus on myös tässä ajassa se voimakeino, jolla lopultakin asioita ylläpidetään, vaikka se ei tunnukaan minusta kivalta.
Hyvinvointivaltio tuottaa oman tuhonsa siemenet. Järki on vaihtunut tunteisiin ja saajia on enemmän kuin maksajia(ja auttajia). Minä ja minun viiteryhmäni on se tärkein ja kuvitellaan, että voidaan seistä piiska kour
Mustakin on jännä, että näissä tapauksissa katse suunnataan usein ympäröivään yhteiskuntaan ja huudetaan miten kaikki tässä yhteiskunnassa aina tuntuu väärältä. Ja mistäs koostuu yhteiskunta? Ihmisistä. Kaikki käyvät vuorotellen kertomassa, kuinka väärin milloin mikäkin asia on. Sitten ne keksivät vuorotellen toinen toistaan hienompia reseptejä, joilla jonkun pitäisi nälkäistä ruokkia. Siis jonkun muun kuin heidän.
Autettavia on enemmän kuin auttajia. Lapset syntyvät sairaampina ja mielenterveyshäiriöisimpinä kuin koskaan enenen, esim synnyttäjinen ylipaino, hys hys. Ja ruutu käteen taaperona ja yhteiksunta(eli muut) tehköön taikojaan.
Suomi on ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä tee sitten nepsylasta. Siinä ratkaisu.
Mä en ainakaan autistina oikein onnistu tekemään muita kuin autistilapsia, sori.
No toivottavasti et mieti sitten lapsen tekoa. Kamala ajatuskin, että henkilö jolla itsellä todettuja ongelmia edes miettii lapsen tekoa, tai jos tietää, että geenien puolesta siihen olisi suuri mahdollisuus.
On oikeastaan hassua, että lapsen hankkiminen tuntuu olevan kenelle tahansa oikeus. Ravintolassa työskentelyynkin tarvitaan hygieniapassi, mutta vanhemmaksi pääsee, jos osaa paneskella, vaikka sen
Se on supervoima!
Voi se olla sitäkin. Tai sitten olla olematta.
Vierailija kirjoitti:
Kun nepsy-lapsi on nykyään uusi normaali ja lähes joka lapsella on jonkunlainen ongelma, niin ei tietenkään voida kaikille tarjota jotain ekstraa, vaan samat tuet kaikille.
Nykyään on ihan älyttömän paljon ihan paskoja, välipitämättömiä vanhempia, jotka yrittää ulkoistaa kaiken päiväkodille tai koululle, sen sijaan että olisivat itse läsnä, välittäisi ja opettaisi pitkäjänteisesti miten yhteiskunnassa toimitaan ja miten pettymyksiä kestetään. Sit kun nää asiat hoidetaan kotona päin vittua, meillä kulkee tuolla kaduilla räjähdysherkkiä ihmisiä, joiden pettymyksensietokyky on nolla. Sit ihmetellään kun ne ei saa kavereita, eikä tule kenenkään kanssa toimeen. Haetaan penskalle joku diagnoosi ja syytetään ongelmia "neuroepätyypillisyydestä".
Yhteiskuntahan koostuu meistä yksilöistä. Ei kukaan ketään yksilöä pakota niitä lapsia hankkimaan, mutta toki yhteiskunnan jatkuvuuden kannalta on välttämätöntä, että niitä hankitaan. Ne jotka sitten hankkii ja käy huonompi tuuri, joutuvat osana sitä yhteiskuntaa kantamaan vähän isompaa taakkaa, ja jotain apua sitä tulee muualtakin. Mutta ei yhteiskunta ole mikään itsestä täysin erillinen taho, joka vaatisi ja sitten myös hoitaisi. Lopultahan se on jokaisen yksilön valinta, ottaako henkilökohtaisesti sen riskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ne nepsylasten vanhempien tarpeet sitten ovat? Kauheasti niitä haluttaisiin. Diagnoosia ei pikkulapsille haluta eikä voida tehdä, mutta sitten kun se tehdään, tulee lääkitystä ja tarvittaessa nepsyvalmentajaa. Perheneuvolasta saa vanhemmille Ihmeelliset vuodet -valmennusta. Kotiin voi saada perhetyötä tukemaan struktuurin laittoon, joka ensiarvoisen tärkeää nepsyperheissä.
Ongelma on se, että nämä ei auta käytännössä mitään. Ihmeelliset vuodet valmennus ei poista nepsyn oireilua eikä poista liian hankalaa arkea. Ja esimerkiksi meillä on aina ollut rutiinit ja struktuuri kunnossa. Meille perhetyö sanoi suoraan, että meillä on jo valmiiksi asiat niin hyvin huolehdittu että heillä ei ole meille mitään uutta annettavaa. Silti arkemme on yhtä hel vettiä sen raskauden takia ja nepsylapsen oireilun takia.
P.S. lääkitys ei todellakaan vaikuta kaikkien
Vi hyvä ihminen, kun nepsyyttä ei voi poistaa ja arki on joka tapauksessa nepsyn kanssa hankalampaa. Ihan sama kun toivoisit maailmanrauhaa. Ei onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yhteiskuntaa ole rakennettu niin että täällä muita autetaan, juuri ja juuri työtönkään saa enää avustuksia, jos rikkkaat kehtais täysin päättää niin oikeasti ketään ei autettaisi, etenkään vammaisia ja työttömiä, niitä kaikkein alhaisimpia. Rikas ei tunne mielihyvää jos kaikki olisi rikkaita ja hyvinvoipia. Maailmaa johtaa raha ja pahuus.
Tietysti on niin, että vahvimman oikeus on myös tässä ajassa se voimakeino, jolla lopultakin asioita ylläpidetään, vaikka se ei tunnukaan minusta kivalta.
Hyvinvointivaltio tuottaa oman tuhonsa siemenet. Järki on vaihtunut tunteisiin ja saajia on enemmän kuin maksajia(ja auttajia). Minä ja minun viiteryhmäni on se tärke
Autettavia on enemmän kuin auttajia. Lapset syntyvät sairaampina ja mielenterveyshäiriöisimpinä kuin koskaan enenen, esim synnyttäjinen ylipaino, hys hys. Ja ruutu käteen taaperona ja yhteiksunta(eli muut) tehköön taikojaan.
Suomi on ohi.
Lasten keskuudessa jyllää mielenterveysepidemia, jonka parantamiseksi on vain yksi ratkaisu, heidät on irrotettava älylaitteista välittömästi. Ahdistus- ja masennusdiagnoosien määrä alkoi nousta rikkaissa maissa samaan aikaan, kun älypuhelin kasvoi kiinni jokaisen käpälään. Huoltajien pitäisi yhteisellä sopimuksella päättää, ettei lapsille hommata älypuhelimia ennen yläkoulua, eikä sometilejä saa perustaa ennen kuin se peruskoulu olisi ohi.
Meillä on huutava pula välittävistä aikuisista. Ammattilaistenko pitäisi hoitaa lasten ongelmat ja kaikki paha olo? Ei siitä mitään tule, emme me voi kasvattaa loputtomiin terapeuttien, yms määrää. Pitää miettiä, mitä hittoa olemme tekemässä vanhempina, ystävinä, naapureina, isovanhempina, jne...