Parisuhteen pimeä vaihe päättyy liki pomminvarmasti lopulliseen eroon

Onko kukaan lukenut juttua, mikä se terminaalivaihe on?

Mies ei kerro sanoin, että rakastaa.

Mikä on niin vaikeaa.

Yhteiseloa 6 vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole niin yksinkertaista, että rakkaus on loppunut jos ajautuu sivusuhteeseen. Minulla oli pitkä sivusuhde, mutta en koskaan lakannut rakastamasta miestäni. Meillä oli siihen aikaan avioliitossa pitkä vaikea vaihe. Mieheni oli työnarkomaani, joka oli töissä 7 päivää viikossa, vuodesta toiseen. Jouluaattoisinkin piti päästä työpaikalle. Olin liki yksinhuoltaja ja tosi väsynyt tilanteeseen. Samaan aikaan työpaikalla oli mies, joka huomioi minua ja yhteiset lounaat johtivat kahden vuoden jälkeen pitkään suhteeseen. Hänkin oli tahollaan avoliitossa, joka ei edennyt minnekään. 

Muutama vuosi eteenpäin, olen päättänyt sivusuhteen ja edelleen naimisissa. Mieheni sai vähennettyä työntekoa sen verran, että pitää ainakin yhden vapaapäivän viikossa. Sivusuhde voi myös toimia pysäytyksenä, joka ravistelee avioliiton takaisin raiteilleen. 

Minusta lapsiperheen ei kuulu erota ensimmäisestä kriisistä, ei pettämisestäkään. Elämä ei ole musta-valkoista.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei kerro sanoin, että rakastaa.

Mikä on niin vaikeaa.

Yhteiseloa 6 vuotta. 

Oletko edes kysynyt?

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan lukenut juttua, mikä se terminaalivaihe on?

50 viestiä ja kukaan ei ole lukenut juttua!!

Mikä se pimeä vaihe on?!

Meillä parisuhteen pimeä vaihe koitti, kun mies päätti jurrissa kusea makuuhuoneen vaatekaappiin neljältä sunnuntaiaamuna. Lasken nyt päiviä lapsen täysi-ikäistymiseen.

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan lukenut juttua, mikä se terminaalivaihe on?

Ei ole lukenut ja Ilta(pska)lehden tuntien siinä ei edes olisi mitään luettavaa. Keskustelu ollut varsin hyvä ilmankin.

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa auttaa ainoastaan fyysinen ero, jonka aikana jompi kumpi muuttuu PALJON ja juuri oikeaan suuntaan ja palatessa rakastutaan uudestaan

Onko joku joskus tavannut pariskunnan jolle olisi käynyt näin? Minä en ole ikinä.

Minä tunnen useitakin pariskuntia. Mukaan lukien omani, tosin muutuimme molemmat. Tietenkin. Ja kannatti.

Kyllähän tällaisia pariskuntia on paljonkin. Ei näistä vaan kaikille kailoteta. 

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole niin yksinkertaista, että rakkaus on loppunut jos ajautuu sivusuhteeseen. Minulla oli pitkä sivusuhde, mutta en koskaan lakannut rakastamasta miestäni. Meillä oli siihen aikaan avioliitossa pitkä vaikea vaihe. Mieheni oli työnarkomaani, joka oli töissä 7 päivää viikossa, vuodesta toiseen. Jouluaattoisinkin piti päästä työpaikalle. Olin liki yksinhuoltaja ja tosi väsynyt tilanteeseen. Samaan aikaan työpaikalla oli mies, joka huomioi minua ja yhteiset lounaat johtivat kahden vuoden jälkeen pitkään suhteeseen. Hänkin oli tahollaan avoliitossa, joka ei edennyt minnekään. 

Muutama vuosi eteenpäin, olen päättänyt sivusuhteen ja edelleen naimisissa. Mieheni sai vähennettyä työntekoa sen verran, että pitää ainakin yhden vapaapäivän viikossa. Sivusuhde voi myös toimia pysäytyksenä, joka ravistelee avioliiton takaisin raiteilleen. 

Mitäs mieltä sun mies on tuosta sivusuhteesta ja sen vaikutuksesta avioliittoonne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei kerro sanoin, että rakastaa.

Mikä on niin vaikeaa.

Yhteiseloa 6 vuotta. 

Oletko edes kysynyt?

 

Suosittelen kysymään. "Minä rakastan sinua" on monelle miehelle vaikea sanoa kun hän ei tiedä onko tunne oikeasti rakkautta vai jotakin muuta. Ja kun sitä ei halua sanoa vain sillä ajatuksella että pitäisi kun tuo toinenkin sen jo sanoi vaan pitää olla rehellinen.

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan lukenut juttua, mikä se terminaalivaihe on?

Ei sitä sanota

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole niin yksinkertaista, että rakkaus on loppunut jos ajautuu sivusuhteeseen. Minulla oli pitkä sivusuhde, mutta en koskaan lakannut rakastamasta miestäni. Meillä oli siihen aikaan avioliitossa pitkä vaikea vaihe. Mieheni oli työnarkomaani, joka oli töissä 7 päivää viikossa, vuodesta toiseen. Jouluaattoisinkin piti päästä työpaikalle. Olin liki yksinhuoltaja ja tosi väsynyt tilanteeseen. Samaan aikaan työpaikalla oli mies, joka huomioi minua ja yhteiset lounaat johtivat kahden vuoden jälkeen pitkään suhteeseen. Hänkin oli tahollaan avoliitossa, joka ei edennyt minnekään. 

Muutama vuosi eteenpäin, olen päättänyt sivusuhteen ja edelleen naimisissa. Mieheni sai vähennettyä työntekoa sen verran, että pitää ainakin yhden vapaapäivän viikossa. Sivusuhde voi myös toimia pysäytyksenä, joka ravistelee avioliiton takaisin raiteilleen. 

Minä kirjoitin, että rakkaus on loppunut, jos ajautuu sivusuhteeseen ja tarkoitin sitä, että mieheni tietää, että tämä on tulkintani, jos noin kävisi. Minä en tulkitse sitä rakkaudeksi, jos mieheni pettää minua. Sitä tarkoitin.

Toki sen ymmärrän, että jotkut ihmiset katsovat rakastavansa puolisoa, jota pettävät. Heillä on oma rakkauden määritelmänsä ja minulla on omani. Ja kaksi noin erilaista määritelmää rakkaudesta ei sovellu samaan parisuhteeseen, silloin pitää etsiä joku anteeksiantavaisempi ja joustavampi rakastettu.

En väitä, että minun tapani nähdä rakkaus on ainoa oikea, voi hyvin olla, että olen tarpeettoman jyrkkä. Mutta se perustuu siihen, että tunnen itseni eikä mulla ole edes halua olla toisenlainen. Muiden ratkaisuja en tuomitse, kukin toimii omien mittapuidensa mukaan ja omista syistään. Pettämisellehän on monenlaisia syitä, joista osa on hyvinkin ymmärrettäviä. Ytimessä itselleni on kuitenkin rakkauden määritelmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan lukenut juttua, mikä se terminaalivaihe on?

Ei sitä sanota

Tyypillistä ilta(pska)lehteä siis. Olen itse huomannut samanlaista eli täysin irrallisia väitteitä tuon lehden otsikoissa verrattuna painetun lehden sisältöön kun kassajonossa olen sitä terveysuutisten vuoksi selannut. Nykyään en enää vaivaudu kun tuntuu olevan pelkkää klikkiotsikkoa jonka takaa löytyy ajanhukaksi osoittautuva artikkeli. 

Toimittaja selvästi toivoo et joku edes menis ansaan, mut kun ketään ei kiinnosta noi iltapaskan jutut, kopsattu täysin muualta. Informaatioarvo 0. Mielenkiintoisempaa tämä syntynyt keskustelu on!

Vierailija kirjoitti:

Sivusuhde voi myös toimia pysäytyksenä, joka ravistelee avioliiton takaisin raiteilleen. 

Meillä taas mies jätti minut sivusuhdenaisen takia. En edes tiennyt miehen jättäessä minut, että hänellä olikin jo nainen ja oli ollut pitkään. Avioliittomme kesti miltei 20 vuotta. Eli meillä ei mitenkään toiminut pysäytyksenä eikä ravisteluna, vaan mies sai vain syyn jättää minut.

M-1965 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei kerro sanoin, että rakastaa.

Mikä on niin vaikeaa.

Yhteiseloa 6 vuotta. 

Oletko edes kysynyt?

 

Suosittelen kysymään. "Minä rakastan sinua" on monelle miehelle vaikea sanoa kun hän ei tiedä onko tunne oikeasti rakkautta vai jotakin muuta. Ja kun sitä ei halua sanoa vain sillä ajatuksella että pitäisi kun tuo toinenkin sen jo sanoi vasn pitää olla rehellinen.

Olen eri, mutta kuulutko itsekin tuollaisiin miehiin? Minun on vaikea päästä kärryille siitä miksei tuollaista voisi sanoa, ellei sitten siksi, että haluaa jotenkin roikottaa ja tehdä epävarmaksi. Se siitä ensimmäisenä tulee mieleen. Oma mieheni sanoo joka päivä jossain muodossa, että rakastaa ja minäkin sanon samaa päivittäin hänelle. En ymmärrä miksi elämä täytyy tehdä vaikeaksi pihtaamalla rakkaudentunnustuksia? Osa miehistä taas heittelee niitä ympäriinsä tarkoittamatta niillä mitään. Kumpikaan ääripää ei oikein kelpaisi minulle.  

Vihkivalassa luvataan tahtoa rakastaa.

Eli se on tahdon asia ja sen boi saada takaisin. 

Parisuhdekurssille opittua

M-1965 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan lukenut juttua, mikä se terminaalivaihe on?

Ei sitä sanota

Tyypillistä ilta(pska)lehteä siis. Olen itse huomannut samanlaista eli täysin irrallisia väitteitä tuon lehden otsikoissa verrattuna painetun lehden sisältöön kun kassajonossa olen sitä terveysuutisten vuoksi selannut. Nykyään en enää vaivaudu kun tuntuu olevan pelkkää klikkiotsikkoa jonka takaa löytyy ajanhukaksi osoittautuva artikkeli. 

Siis en ole mikään tilaaja, en mene takuuseen, mutta ensin hain samoilla sanoilla, löytyi tuo aftonbladetin juttu. Sekin tilaajille, mutta tekoäly tiivisti sen ja kertoi, ettei kerrota vaihetta. Sitten kokeilin vielä englanniksi, niin löytyi juttu ja niin samanlainen sanasta sanaan, että eipä taas yhtään yllättänyt että kopsattua matskua klikkiotsikoilla. Ei noihin kannata lantin lanttia tuhlata

Vierailija kirjoitti:

Meillä parisuhteen pimeä vaihe koitti, kun mies päätti jurrissa kusea makuuhuoneen vaatekaappiin neljältä sunnuntaiaamuna. Lasken nyt päiviä lapsen täysi-ikäistymiseen.

Jotta lapsi saa juoda alkoholia ja kusta makuuhuoneen vaatekaappiin? 

"Minun on vaikea päästä kärryille siitä miksei tuollaista voisi sanoa, ellei sitten siksi, että haluaa jotenkin roikottaa ja tehdä epävarmaksi. Se siitä ensimmäisenä tulee mieleen. "

Ymmärrätkö että tämä maa on täynnä lapsia, joille ei edes omat vanhemmat ole koskaan sanonut suoraan "minä rakastan sinua" ?

Olen nelikymppinen nainen ja kysyin ystäviltäni, niin kukaan ei muista kuulleensa omilta vanhemmiltaan suoraan. Koskaan. Ehkä jollain kiertotiellä korkeintaan. Kun kerroin itseäni yli 10 v nuoremmalle amerikkalaiselle ystävälleni (mies), hän piti aivan käsittämättömänä ettei vanhempi sanoisi lapselleen rakastavansa tätä.