Parisuhteen pimeä vaihe päättyy liki pomminvarmasti lopulliseen eroon

"Me muutettiin erillemme sillä sopimuksella että rauhoitetaan tilanne ja mennään terapiaan. Mies kuitenkin hullaantui vapaudesta, löysi samantien uuden naisen ja ilmoitti, että tämä oli tässä.

Ei mennyt kuin puoli vuotta, niin hän romahti ja tajusi mitä menetti. Halusi palata yhteen. Ilmoitin etten edes keskustele asiasta, jos seurustelee toisen kanssa. Samantien soitti ja päätti suhteen. Terapian kautta sitten yhteen palattiin ja kyllä se kannatti."

Kun vastasit minun kommenttiini, niin mietin miksi juuri minun kommenttiini. En kiistä, etteikö takaisin paluita tapahtuisi, tiedänhän itsekin yhden sellaisen tapauksen. Mutta omalla kohdalla en jaksa uskoa, että suhteesta tulisi mitään enää, vaikka olisin itse se palaaja. Ja jos mieheni olisi käyttäytynyt noin, pitäisin häntä niin epäluotettavana tuuliviirinä, etten mitenkään voisi ajatella enää suhdetta. Me ihmiset olemme näissä niin erilaisia. Sinulla on ehkä enemmän halua ja kykyä ymmärtää ja antaa anteeksi kuin minulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M-1965 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa auttaa ainoastaan fyysinen ero, jonka aikana jompi kumpi muuttuu PALJON ja juuri oikeaan suuntaan ja palatessa rakastutaan uudestaan

Eksä yksipuolisesti päätti erosta ja lähti toisen matkaan. Minä löysin uuden. Ei ole paluuta entiseen.

Eli: ei kannata kuvitella että eron jälkeen olisi enää mitään mahdollisuutta palata entiseen suhteeseen. Jompi kumpi eronneista löytää uuden ja se oli siinä.

Sen jälkeenkin voi vielä palata yhteen. Been there.

Ei voi.

Tottakai voi, jos haluaa. Jos et sinä halua, älä palaa.

Olen eri, mutta sellaisia pariskuntia on, jotka ovat vähän väliä erossa ja yhdessä. Muiden kohdalla tuollainen on mielestäni harvinaista eli olen törmännyt vain kerran omissa piireissäni.

Jos kaipaa elämäänsä draamaa niin sellaiselle on/off - suhde varmaan sopii. Itse en ymmärrä miten joku rääkkää itseään toistuvilla eroon päätyvillä riidoilla. Näihin on/off - suhteisiin usein liittyy myös väkivaltaa joten en suosittele.

Yksi ero johon suhde päättyy on mielestäni parempi ratkaisu jos keskustelut (kokeiltu) eikä pariterapia (kokeiltu) anna riittäviä työkaluja korjata suhdetta. Sen jälkeen elämä jatkuu yksin ja myöhemmin uuden kumppanin kanssa.

22. Näinpä, paitsi jos paljastuu jokin kaksoiselämän tyyppinen sivusuhde, niin en näe, että olisi mitään keskusteltavaa enää terapiassakaan. Muita ristiriitoja voi kyllä käsitellä, mutta omat rajani menevät siinä. Katsoisin, että loukkaaminen on tahallista ja valehtelunhalu on osoitus ihmisestä, jollaisen kanssa en halua olla missään tekemisissä. En parisuhteessa enkä muutenkaan. Miksi haluaisin elää jonkun kanssa, joka kieroilee ja valehtelee, siinä ei omasta näkökulmastani ole enää mitään keskusteltavaa.

Parisuhde on vissiin syöpä

Mä olen valehtelijan ja kieroilijan kanssa koska niin nyt tuli joskus valittua. Valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

22. Näinpä, paitsi jos paljastuu jokin kaksoiselämän tyyppinen sivusuhde, niin en näe, että olisi mitään keskusteltavaa enää terapiassakaan. Muita ristiriitoja voi kyllä käsitellä, mutta omat rajani menevät siinä. Katsoisin, että loukkaaminen on tahallista ja valehtelunhalu on osoitus ihmisestä, jollaisen kanssa en halua olla missään tekemisissä. En parisuhteessa enkä muutenkaan. Miksi haluaisin elää jonkun kanssa, joka kieroilee ja valehtelee, siinä ei omasta näkökulmastani ole enää mitään keskusteltavaa.

Salasuhteilu on asia joka on eron paikka. Kerrasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

22. Näinpä, paitsi jos paljastuu jokin kaksoiselämän tyyppinen sivusuhde, niin en näe, että olisi mitään keskusteltavaa enää terapiassakaan. Muita ristiriitoja voi kyllä käsitellä, mutta omat rajani menevät siinä. Katsoisin, että loukkaaminen on tahallista ja valehtelunhalu on osoitus ihmisestä, jollaisen kanssa en halua olla missään tekemisissä. En parisuhteessa enkä muutenkaan. Miksi haluaisin elää jonkun kanssa, joka kieroilee ja valehtelee, siinä ei omasta näkökulmastani ole enää mitään keskusteltavaa.

Salasuhteilu on asia joka on eron paikka. Kerrasta.

Jep ja lisään tuohon edeltävään vielä sen, että rakkauskin on loppunut siinä hetkessä, kun tuollaista ilmenee. Rakkaus mieheen perustuu pitkälti kunnioittamiseen, ihailuun ja sen sellaisiin enkä pysty kunnioittamaan valehtelijaa ja kieroilijaa, hänhän on silloin osoittautunut aivan erilaiseksi ihmiseksi kuin olen luullut.

Ja jos tuo kävisi minulle, niin siinä olisi sekin asia, ettei mieheni varmuudella enää silloin rakastaisi myöskään minua, jos hän noin tekisi. Hän tuntee minut hyvin. Se olisi tahallinen loukkaus ja merkki siitä, että joutuisin tekemään ratkaisun, vaikka hänen rakkautensa olisi loppunut jo aikaisemmin. Sillä eihän toisen naisen kanssa suhteeseen ryhtyvä rakasta puolisoaan. Itselleni tämä on päivänselvää. Jos ihmistä rakastaa, hänelle tahtoo hyvää ja kaunista eikä häntä halua loukata. Jos suhteessa on tahallista loukkaamista ja pahantahtoisuutta, kyse on jostain muusta kuin rakkaudesta. Riippuvuudesta tai muista mutkikkaista asioista.

Rakkaus on minun maailmassani aika yksinkertaista. Jos se ei näy teoissa, sitä ei ole. Niin ajattelin jo nuorenakin.

Jos seksi loppuu niin alkaa pimeä vaihe koska ei ole läheisyyttä. Minä erosin vaimostani koska se ei kuukauteen halunnut seksiä. Se ei tunnustanut mutta luulen että sen eksä oli syynä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki kokeneet terapeutit tietävät sen. En avannut juttua, mutta asia on yksinkertainen. Kun rakkaus on lopussa, se ei enää tule takaisin. Hämmästyttävän usein ihmiset kuitenkin miettivät kaikenlaisia muita asioita ja kysymyksiä sen sijaan, että kysyisivät itseltään: rakastanko enää tuota ihmistä. 

Tosiaan. Eräs ateistimies joskus kertoi sen jälkeen kun oli pahoinpidellyt minua ja rakkauteni kadonnut, ettei hänkään rakasta minua enää. Ja että rakkautta joko on tai ei. He ovat sellaisia rakkauden kerjäläisiä. Jos sitä ei joku viisaampi heille anna, heillä ei sitä ole. Eivät osaa tuottaa rakkautta. Ja sen varjolla sitten laitetaan naista pataan ja jätetään lasten äidit. Sellaista se on, ateistimiesten kanssa seurustelu.

Vierailija kirjoitti:

Jos seksi loppuu niin alkaa pimeä vaihe koska ei ole läheisyyttä. Minä erosin vaimostani koska se ei kuukauteen halunnut seksiä. Se ei tunnustanut mutta luulen että sen eksä oli syynä.

Ei seksin puuttuminen ole yhtä kuin ei läheisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Jos seksi loppuu niin alkaa pimeä vaihe koska ei ole läheisyyttä. Minä erosin vaimostani koska se ei kuukauteen halunnut seksiä. Se ei tunnustanut mutta luulen että sen eksä oli syynä.

Eli sinulle nainen on ilmainen s eksiorja ja hyväksikäytettävä, ja jos et saa naista siementää (esim. 80 vuotta putkeen) niin sanot, että "rakkaus" on loppu. Ei tuollaisessa suhteessa ole rakkautta ole ollut alun alkaenkaan, pelkkää naisen seksuaalista hyväksikäyttöä. 

Eli aloittajakaan ei lukenut tuota juttua, jonka linkkasi.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa auttaa ainoastaan fyysinen ero, jonka aikana jompi kumpi muuttuu PALJON ja juuri oikeaan suuntaan ja palatessa rakastutaan uudestaan

Onko joku joskus tavannut pariskunnan jolle olisi käynyt näin? Minä en ole ikinä.

Vierailija kirjoitti:

M-1965 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa auttaa ainoastaan fyysinen ero, jonka aikana jompi kumpi muuttuu PALJON ja juuri oikeaan suuntaan ja palatessa rakastutaan uudestaan

Eksä yksipuolisesti päätti erosta ja lähti toisen matkaan. Minä löysin uuden. Ei ole paluuta entiseen.

Eli: ei kannata kuvitella että eron jälkeen olisi enää mitään mahdollisuutta palata entiseen suhteeseen. Jompi kumpi eronneista löytää uuden ja se oli siinä.

Oliko eksäsi tulossa takaisin luoksesi?

Itse asiassa tiedän pariskunnan, missä nainen lähti nuoremman miehen matkaan ja eli hänen kanssaan useamman vuoden. Kun suhde loppui, hän palasi takaisin miehensä luo. Kyseessä oli hyvintoimeentuleva ja pitkään yhdessä elänyt pariskunta. Erokin ehdittiin tuona aikana jo hoitaa loppuun asti. Mutta lienee aika harvinaista tuollainen kuitenkin.

Kun

Miehet ovat polygamisempia kuin naiset, sillä siittäjän biologiaan kuuluu jatkuva uusien kumppanien siittäminen. Siksi he ovat ymmärtäväisempiä tuollaista kohtaan. Polyamoriaa, avoimia suhteita, pornoa suhteen aikana... Pallit pakottavat ja heille suurempi ihmetyksen aihe kuin pettävä nainen on selibaatissa elävä nainen. Pitävät sairaana, frigidinä. Vaikka tosiasiassa naisella ei vaan ole mitään pakotteita ja kompulsioita tulla koko ajan siitetyksi.

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus on minun maailmassani aika yksinkertaista. Jos se ei näy teoissa, sitä ei ole. Niin ajattelin jo nuorenakin.

Sanat ovat halpoja, teot puhuvat.

Omassa edellisessä suhteessani en viimeisinä vuosina ilmeisesti tajunnut kertoa asiaa riittävän selvästi teollani. Eksä teki siitä omat johtopäätöksensä ja niiden ja ehkä myös ikäkriisinsä vuoksi sitten eroon tarkoituksellisesti johtaneen valintansa.

Eron seuraukset olivat meille molemmille todennäköisesti lopulta plussan puolella. Itse(kin) olin jämähtänyt paikalleni ja jouduin tekemään sekä asenteissani että elämässäni korjausliikkeitä, jotka sitten johtivat uuden kumppanin löytymiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki kokeneet terapeutit tietävät sen. En avannut juttua, mutta asia on yksinkertainen. Kun rakkaus on lopussa, se ei enää tule takaisin. Hämmästyttävän usein ihmiset kuitenkin miettivät kaikenlaisia muita asioita ja kysymyksiä sen sijaan, että kysyisivät itseltään: rakastanko enää tuota ihmistä. 

Tosiaan. Eräs ateistimies joskus kertoi sen jälkeen kun oli pahoinpidellyt minua ja rakkauteni kadonnut, ettei hänkään rakasta minua enää. Ja että rakkautta joko on tai ei. He ovat sellaisia rakkauden kerjäläisiä. Jos sitä ei joku viisaampi heille anna, heillä ei sitä ole. Eivät osaa tuottaa rakkautta. Ja sen varjolla sitten laitetaan naista pataan ja jätetään lasten äidit. Sellaista se on, ateistimiesten kanssa seurustelu.

Niin, lyöminen ei ole merkki rakkaudesta, vaan varma merkki siitä, ettei rakkautta ole. 

Vierailija kirjoitti:

Jos seksi loppuu niin alkaa pimeä vaihe koska ei ole läheisyyttä. Minä erosin vaimostani koska se ei kuukauteen halunnut seksiä. Se ei tunnustanut mutta luulen että sen eksä oli syynä.

Minun edelliseen suhteeseeni mahtui muutamasta kuukaudesta lähes vuoteen kestäneitä seksittömiä aikoja. Ne eivät olleet syy erota koska tiesin ja ymmärsin syyn niihin. Suosittelen keskustelemaan kumppanin kanssa myös seksielämän ongelmista.

Myötä- ja vastoinkäymisissä...

Minusta vielä tärkeämpi kysymys on: Pidänkö kumppanistani enää? Jos tuntemukset ovat muuttuneet lähinnä inhoksi ja halveksunnaksi, niin ei, sieltä ei nousta enää. 

Ei se ole niin yksinkertaista, että rakkaus on loppunut jos ajautuu sivusuhteeseen. Minulla oli pitkä sivusuhde, mutta en koskaan lakannut rakastamasta miestäni. Meillä oli siihen aikaan avioliitossa pitkä vaikea vaihe. Mieheni oli työnarkomaani, joka oli töissä 7 päivää viikossa, vuodesta toiseen. Jouluaattoisinkin piti päästä työpaikalle. Olin liki yksinhuoltaja ja tosi väsynyt tilanteeseen. Samaan aikaan työpaikalla oli mies, joka huomioi minua ja yhteiset lounaat johtivat kahden vuoden jälkeen pitkään suhteeseen. Hänkin oli tahollaan avoliitossa, joka ei edennyt minnekään. 

Muutama vuosi eteenpäin, olen päättänyt sivusuhteen ja edelleen naimisissa. Mieheni sai vähennettyä työntekoa sen verran, että pitää ainakin yhden vapaapäivän viikossa. Sivusuhde voi myös toimia pysäytyksenä, joka ravistelee avioliiton takaisin raiteilleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki kokeneet terapeutit tietävät sen. En avannut juttua, mutta asia on yksinkertainen. Kun rakkaus on lopussa, se ei enää tule takaisin. Hämmästyttävän usein ihmiset kuitenkin miettivät kaikenlaisia muita asioita ja kysymyksiä sen sijaan, että kysyisivät itseltään: rakastanko enää tuota ihmistä. 

Tosiaan. Eräs ateistimies joskus kertoi sen jälkeen kun oli pahoinpidellyt minua ja rakkauteni kadonnut, ettei hänkään rakasta minua enää. Ja että rakkautta joko on tai ei. He ovat sellaisia rakkauden kerjäläisiä. Jos sitä ei joku viisaampi heille anna, heillä ei sitä ole. Eivät osaa tuottaa rakkautta. Ja sen varjolla sitten laitetaan naista pataan ja jätetään lasten äidit. Sellaista se on, ateistimiesten kanssa seurustelu.

Niin, lyöminen ei ole merkki rakkaudesta, vaan varma merkki siitä, ettei rakkautta ole. 

Juuri näin ja uskonnolliseen vakaumukseen katsomatta. Kumppanin jumalusko tai sen puuttuminen ei edelleenkään määritä parisuhteen kulkua vaikka tuo aiempi keskustelija on omaa mielipidettään "ateisteista" pariin kertaan tuonut esille (provo?).

Parisuhteessa kumppania ei lyödä. Sama sääntö pätee kaikille ikään, sukupuoleen, ihonväriiin, uskontoon ja ideologiaan katsomatta.