Te, joilla on työ, vieläpä kiva työ, kai ymmärrätte, että oeltte etuoikeutettuja?
Työ antaa elämään niin paljon muutakin sisältöä kuin rahaa...
Minä mielelläni lopetan tuet ja lähden töihin. Mutta kun töitä ei ole! Käyn jatkuvasti työhaastatteluissa, mutta minua ei haluta töihin. Kehitän jatkuvasti itseäni, käyn työkkärin kursseilla, kirjoitan, analysoin... Ja silti: nolla työpaikkaa. Minulla on myös alempi korkeakoulututkinto.
Minua on potkittu jo suhteellisen paljon päähän. En ymmärrä miten tukieni leikkaukset saavat minut löytämään paremmin työpaikan?
Olotila on ollut aika surkea eilisestä lähtien. Olen miettinyt jopa itsemurhaa, koska tuntuu, että olen vain menoerä ja mitätön luuseri kaikille. Lapsien takia silti sinnittelen. Mutta kyllä hekin tästä osansa saavat, valitettavasti.
Minun lapsuus ja nuoruus oli täynnä henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Se kai suurin syy tähän minun tilanteeseen. Itsetunto nolla jne.
Kommentit (31)
Voimia kovasti. Ei ole helppoja aikoja nämä. <3
Ihmiset, jotka puhuvat sosiaalipummeista ja laiskoista, ovat itse jotenkin rikkinäisiä. Ovat joutuneet kovattaaan itsensä, jostain syystä. Näistä ihmisitä ei kannata välitää, luulen, että hekin kaipaavat vain huomiota pahalle ololleen.
Ihan sairasta, että köyhille ollaan kateellisia
Joo. Ryhdistäydyn tekemään työni ja iloitsemaan siitä. Eilen viimeksi ajattelin että voihan nyt v***u tätä p*ska duunii
Ymmärrän ja harvoin edes kehtaan kertoa, kuinka pitkään olen ollut saman työnantajan palveluksessa. Työtehtävät ovat vaihdelleet, mutta kaikista töistäni olen pitänyt. Koen työni palkitsevaksi. Koko ajan saa oppia uutta.
Tsemppiä ap!
Minusta on tuntunut samalta aikoinaan, juuri noin yksinäiseltä tuntuu yrittää ja pettyä yhä uudelleen.
Ratkaisin oman tilanteeni niin, että menin vuokratyöfirman kautta töihin, koska en enää kestänyt työnhakuprosessia. En erityisemmin pidä vuokratyösopimuksista, minusta ne polkevat työntekijän oikeuksia ja luovat perusteettomia pätkäduuneja sekä kahden kerroksen väkeä työpaikoille: on ne työnantajan palkkaamat ja sitten on ne vuokratyöläiset, joilla on heikommat edut jne.
MUTTA, minut tuo pätkäduuni pelasti. Palkka oli mitä oli, mutta päivärytmi, uuden oppiminen ja oman rahan ANSAITSEMINEN tekivät niin hyvää, että kun vuoden päästä hain koulutusta vastaavaa tehtävää, sain paikan. Uskon, että joku stigma oli tuolloin selätetty ja osasin olla haastattelussa edukseni.
Vuokrafirma soitteli vielä muutaman kerran perään, kun olin kuulemma ollut tykätty.
Toivon sinulle ihan valtavasti onnea elämään ja uuden ammatillisen polun löytämiseen!
Mä taas löydän töitä helposti, mutta työpaikoissa on aina jotain vikaa esim. ilmapiirissä, ihmisten asenteissa jne. Sitten joko riitaannun siellä, tai lähden itse pois tai mut savustetaan ulos. En vaan voi jäädä henkisesti väkivaltaiseen paikkaan, tai varsinkaan fyysisesti. Tätä samaa jatkunut jo monta vuotta, ja montahan työpaikkaa- varmaan 15. Aina sama jatkuu ja jatkuu ja loppua ei näy. Joku muu olisi jo heittäytynyt tuille. Itse yhä elättelen toivoa tervehenkisesti yhteisöstä, mukavista ihmisistä ja luotettavasta viisaasta työnantajasta.
No mä tein luikon jälken kouluavustajan hommaa pari talvea: palkka oli paska, kesät työttömänä ja kerran sain teinipojalta turpaan. Ihan itse tein valinnan hakeutua opiskelemaan alaa jossa kohdellaan paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Mä taas löydän töitä helposti, mutta työpaikoissa on aina jotain vikaa esim. ilmapiirissä, ihmisten asenteissa jne. Sitten joko riitaannun siellä, tai lähden itse pois tai mut savustetaan ulos. En vaan voi jäädä henkisesti väkivaltaiseen paikkaan, tai varsinkaan fyysisesti. Tätä samaa jatkunut jo monta vuotta, ja montahan työpaikkaa- varmaan 15. Aina sama jatkuu ja jatkuu ja loppua ei näy. Joku muu olisi jo heittäytynyt tuille. Itse yhä elättelen toivoa tervehenkisesti yhteisöstä, mukavista ihmisistä ja luotettavasta viisaasta työnantajasta.
Mikähän on noiden 15 paikan yhdistävä tekijä... vinkki löytyy peilistä.
Mikähän on noiden 15 paikan yhdistävä tekijä... vinkki löytyy peilistä.
-Tiedostava, fiksu, muut huomioiva ja ystävällinen ihminen jolle monet kateellisia. Joskin myös herkkä.
Ymmärrän hyvin olevani onnekas tällä hetkellä, vaikka palkka on pieni. Olen ollut muutaman kerran työttömänä, eikä se herkkua ollut silloinkaan saati tulevina vuosina.. Kauhulla seuraan.
Tässä taloustilanteessa ei voi koskaan tietää keneltä kaatuu duuni alta, kun ihmisillä ei ole enää varaa kuluttaa. Turvassa ovat lähinnä kunnilla ja valtiolla vakiviroissa olevat, joiden palkan kustantaa veronmaksajat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas löydän töitä helposti, mutta työpaikoissa on aina jotain vikaa esim. ilmapiirissä, ihmisten asenteissa jne. Sitten joko riitaannun siellä, tai lähden itse pois tai mut savustetaan ulos. En vaan voi jäädä henkisesti väkivaltaiseen paikkaan, tai varsinkaan fyysisesti. Tätä samaa jatkunut jo monta vuotta, ja montahan työpaikkaa- varmaan 15. Aina sama jatkuu ja jatkuu ja loppua ei näy. Joku muu olisi jo heittäytynyt tuille. Itse yhä elättelen toivoa tervehenkisesti yhteisöstä, mukavista ihmisistä ja luotettavasta viisaasta työnantajasta.
Mikähän on noiden 15 paikan yhdistävä tekijä... vinkki löytyy peilistä.
Jos naisvaltainen hoiva-ala, tämä myrkyllisyys voi hyvin olla totta.
Ymmärrän. Vaikka työssä ei ole paras palkka, on se kuitenkin kohtuullinen. Kaikkien näiden vuosienkin jälkeen, joita on monta, lähes jokainen päivä on kiva. Lisäksi koen, että työpaikka on varma. Sen takia on uskaltanut ja voinut elää myös omaa elämää. Kyllä koin olevani etuoikeutettu.
Kaikki ei vaan voi saada sitä hyvin palkattua, arvostettua ja sopivasti haastavaa ja kiinnostavaa unelmaduunia jossa on hyvä palkka, joustavat työehdot, kiva pomo ja mukavat kollegat. Suurin osa meistä työssä käyvistä joutuu tinkimään monestakin työhaaveestaan ja vaivautuu siltikin vääntäytymään aamuisin sorvin ääreen.
Vierailija kirjoitti:
Mä taas löydän töitä helposti, mutta työpaikoissa on aina jotain vikaa esim. ilmapiirissä, ihmisten asenteissa jne. Sitten joko riitaannun siellä, tai lähden itse pois tai mut savustetaan ulos. En vaan voi jäädä henkisesti väkivaltaiseen paikkaan, tai varsinkaan fyysisesti. Tätä samaa jatkunut jo monta vuotta, ja montahan työpaikkaa- varmaan 15. Aina sama jatkuu ja jatkuu ja loppua ei näy. Joku muu olisi jo heittäytynyt tuille. Itse yhä elättelen toivoa tervehenkisesti yhteisöstä, mukavista ihmisistä ja luotettavasta viisaasta työnantajasta.
Eikö muuten ole käynyt mielessä että se vika saattaakin olla sinussa?.
Vierailija kirjoitti:
Mikähän on noiden 15 paikan yhdistävä tekijä... vinkki löytyy peilistä.
-Tiedostava, fiksu, muut huomioiva ja ystävällinen ihminen jolle monet kateellisia. Joskin myös herkkä.
just :D se vinkki jo siitä riitantumisesta..niin kyllä aikuisen ihmisen on osattava tehdä työt ilman että riitaantuu jatkuvasti muiden kanssa..ja tiedostava = ylimielinen. Onnea ja menestystä jatkoon.
Kyllä ymmärrän. Sen verran olen "saanut" itsekin kokeilla työttömyyttä, että tiedän ettei se mitään herkkua ole.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ei vaan voi saada sitä hyvin palkattua, arvostettua ja sopivasti haastavaa ja kiinnostavaa unelmaduunia jossa on hyvä palkka, joustavat työehdot, kiva pomo ja mukavat kollegat. Suurin osa meistä työssä käyvistä joutuu tinkimään monestakin työhaaveestaan ja vaivautuu siltikin vääntäytymään aamuisin sorvin ääreen.
ja siinä unelmaduunissakin on negatiiviset puolet, sellaista työtä ei ole jossa kaikki tekeminen on yhtä juhlaa. Ei varmaan myöskään ole sellaista työpaikkaa, jossa joku kollega ei hiukan ärsyttäisi ja varmaan itse kukin ärsyttää jotakuta. Ero tule siitä miten siihen suhtautuu ja osaako käyttäytyä asian suhteen asiallisesti vaikka ei toisesta erityisemmin pitäisikään. Nykyään on monessa työpaikassa ongelma, että jotkut käyttäytyy kun teinit..ja sit poteroidutaan ja esimies käy rauhanneuvotteluita :) Itsekin siis ihan ok työssä, en unelmatyössä, mutta ihan hyvin voin tätä tehdä eläkkeelle asti( reilusti vuosia vielä siihen).
Kouluttauduin uuteen ammattiin, kun alkuperäinen ei työllistänyt ollenkaan. Tiukkoja vuosia olivat työttömyys ja opiskelu. Nyt on työpätkiä ollut. Löytyisikö sinullekin uusi ala?
Halusin vaan sanoa: sieltä tukien takaa löytyy monenlaista tarinaa.