Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä työuupumusta?
25.10.2025 |
Olen jo vuoden ollut stressaavassa projektissa jossa vaatimustaso on kova ja kiire. Vaikka minulla ei ole alaisia johdan toimintaa tietyltä laajalta osa alueelta. Varsinaisia tekijöitä on noin kymmenen.
Työ on lyhyesti sanottuna kauheaa, ja loppua ei näy. Sähköpostia projektissa lentää kokoajan, aina kun aloitan työn sähköposti täyttyy ja minun pitäisi vastata tai reagoida lähes kaikkiin viesteihin. Lisäksi vedän palavereita tai osallistun niihin päivittäin ja en kerkeä koskaan perehtymään aiheisiin. Minulle osoitetaan kaikki kysymykset ja ongelmat kuin olisin itse vastuussa niistä.
Tämä on sujunut vielä tähän asti hyvin, niin että minuun ollaan tyytyväisiä. Mutta vapaa aikani on kärsinyt pitkään, en saa työn ulkopuolella mitään tehtyä, koska ajatukset ovat töissä. Eilen olin konsertissa, ja yleensä nautin niistä, mutta en keskittynyt siihen yhtään, huomasin loppupuolella että jokos ne soitti, aivoni ajattelivat työ juttuja kokoajan.
En unohtele töissä asioita, mutta vapaa ajalla kyllä. Tapaamiset ja nimet työn ulkopuolella, no nimet vähän töissäkin unohtuvat.
Unet ovat myös kärsineet, herään lähes joka yö enkä saa enää unta. Toisaalta nukahdan välillä myös todella aikaisin, jopa suoraan työpäivän jälkeen.
Ahdistus on lähes päivittäistä, vähän riippuu minkälaisia ongelmia töissä tulee eteen. Se tuntuu paineena rinnassa. Tukahduttaa.
Fyysisiä oireita on ollut vain vähän, mutta kuitenkin. Välillä aamuisin ajatus työstä oksettaa, siis oikeasti fyysisesti, kun pakotan itseni koneen ääreen se helpottaa. Joskus on tullut ihme tärinä kohtauksia, en ihan 100 varmasti voi sanoa että ne ovat työstä, mutta yhdistän tilanteeseen. Pääkivut ovat lisääntyneet.
Työ ei niinkään ole häiriintynyt mutta aika sen ulkopuolella on aivan täysin. En saa mitään tehtyä vapaa ajalla, keskittymiskyky ei riitä. Ja olen liian väsynyt kokoajan.
Jos minulta kysytään olenko työkykyinen niin sanon että olen. Kun pakotan itseni työhön niin pystyn siihen. Mutta en yhtään halua, ja kuorma on aivan liikaa, tuntuu että luhistun. Eilisen keikan jälkeen jäin miettimään että onko tämä työuupumusta ja pitäisikö jo mennä lääkäriin?
Kommentit (47)
Mikä on vaarana jos vain jatkan työtäni?
Jos en saa sairaslomaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni tuli ongelmia kognitiivisten kykyjen (muisti, keskittymiskyky, päättelykyky) kanssa. Käsivarteni oli jatkuvasti tulehtunut, koska jouduin transcriptio-tyyliin kirjaamaan ihan kaiken ylös vihkooni vetämissäni palavereissa, että jälkikäteen muistin niistä mitään. Koin myös aaltoilevaa ahdistuksen, masennuksen ja voimakkaan vihan tunteita. Tunteet muuttuivat nopeasti. Kotona minusta ei ollut mihinkään (kotitöihin, tueksi perheelleni jne). Asiat meni toisesta korvasta sisään, toisesta ulos kun mietin työjuttuja. Olin kovin väsynyt ja nukuin huonosti. Olin 1kk saikulla kun tuota oli jatkunut muutamia vuosia. Sitä ennen olin jo käynyt työpsykologilla.
Kuulostaa aika paljon samalta kuin minun tilanne. Minullakin on jopa joku käsitulehdus, olen ajatellut että se tulee hiirestä/näppiksestä.
Tarvitsen ehkä lopun tälle. Vaikka vielä tavallaan jaksaisin niin päivä päivältä uppoan syvempään. Nyt ahdistaa viikonloppunakin. Ei elämän kuulu olla tätä?
Kyllä on. Hae apua pikaisesti. Olet tärkein.
Vuosi nyt ei kuulosta miltään.
Itse olen ollut työuupunut jo 17 vuotta ja tehnyt työt ihan nollaefortilla.
Usein olen ihmetellyt miksi en vieläkään saanut potkuja vaikka en tee käytännössä mitään, puhun vain hauskoja, muuhun musta ei enää töissä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä on vaarana jos vain jatkan työtäni?
Jos en saa sairaslomaa?
Hermosto menee vaan enemmän ylikierroksille, et palaudu ja sairastut lopulta fyysisesti, jotta keho saisi oikeasti hetken palautua. Kuuntele kehon viestejä! Mitä nopeammin reagoit, sitä nopeammin asia lähtee paranemaan. Työterveyteen mars, pyydä heti alkuun pari vkoa saikkua ja lähetteen työterveyspsykologille. Etkä tee mitään "pakollista" vaan lepäät ja nukut niin kauan kuin tarvitsee. Älä siivoa, tee helppoa ruokaa tai osta valmiina, ja lopun ajan tee vain sitä mitä oikeasti haluat. Hikiliikunta ei ole hyväksi, se virittää hermostoa entisestään. Kokeile keho-mieli harjoituksia, meditaatioita, joogaa, mitä vain millä saat yhteyden kehoosi.
Ilman muuta on hyvä hakeutua työterveyshuoltoonkin, mutta ensisijainen ja tärkein juttu on ottaa asia puheeksi töissä esihenkilösi ja tiiminkin kanssa. Tietääkö esihenkilösi tilanteesi? Nuo kaikki luettelemasi jutut olisi tärkeää ottaa puheeksi pikimmiten.
tsemppiä!
nimim. Työterveyslääkäri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ainakin esihenkilö osaa antaa päätös vastuuta alaisille, ettei kaikkea tartte kierrättää esihenkilön kautta. Meillä ollaan töissä 24/7 ja pomo tekee yksivuorotyötä. Me alaiset tehdään päätökset, jotkut sitten vaan infoa pomolle, et näin tuli sit tehtyä. Mut ei sen tartte enää siihen reagoida mitenkään,kunhan vaan tietää mitä on tapahtunut hänen poissa ollessa. Mut kaikkihan meilläkään ei uskalla ottaa vastuuta. Joten yleensä jos mä olen paikalla niin mä otan. Sitten mulla on yks kollega joka kehuu mua pomolle,kuinka mä taas laitoin hommat toimimaan ja tein ratkaisut miten toimitaan. Kiitos kollegalle,en ole edes sanonu kun on niin kehunut, et mä olinkin ainut joka sai bonuksen. No ei se nyt muille olis kuulunutkaan,kun ei ne mitään tee.
Hassua että et unohda töissä? Itse taas unohdan kaikki asiat töissä koska ne eivät kiinnosta ja ovat ihan turhia ja yhdentekeviä.
Töiden ulkopuolella en sitten puolestaan ikinä unohda mitään. Mulla kun on lähes valokuvamuisti ja siksi pärjäsin koulut läpi lukematta ikinä mitään.
Ikävä kyllä töihin olen niin kyllästynyt että supermuististakaan ei ole apua, en vaan halua muistaa asioita joita vihaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla samoja tuntemuksia. Työn isoin kuormittava tekijä on sen sekavuus, työtehtäviä tehdään miten kukin mieltää. Oma roolini kärsii tästä paljon ja aikaa menee korjailuihin ja selvityksiin. Tulos kärsii.
Unet ovat työtä, vkloput työasiat mielessä, ahdistaa, en tee enää vapaa-ajalla muuta kuin olen. Päässä humisee, muisti pätkii, verenpaineet nousee.
Huusin työkaverille, pyysin kyllä anteeksi. Mutta eihän näin voi jatkua.
Kynnys hakeutua lääkäriin on korkea, koska päässä on ajatus että työpaikka on pidettävä. Muuten menee kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on vaarana jos vain jatkan työtäni?
Jos en saa sairaslomaa?
1) että jossain vaiheessa sun psyyke, tai fysiikka, sanoo poks, jonka jälkeen olet monta kuukautta, jopa vuosia työkyvytön
2) saat sairaslomaa. Mieti, mitä se ratkaisee? Vai mitään?
Sun täytyy miettiä, mitä teet tilanteelle, jos sille ei ole loppua nykyisessä työssäsi näkyvissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisen tässä tilanteessa olevan kannattaa miettiä, kirjoittaa vaikka ihan paperille, nämä asiat: mitkä on sinun vastuulla työssä, mitkä asiat ei vaikka otat niistä vastuun, mitä tapahtuu jos lakkaat ottamasta vastuuta, kuka vaatii sinulta näitä asioita (usein se on ihan itse, ei kukaan ulkopuolinen), ja aivan kärjessä oleva, tärkein asia: mieti, mikä on riittävästi!
Jos työ on sellaista, jonka tulosta ei oikein näe, laita vaikka ylös päivän aikana, miten paljon olet saanut aikaiseksi ja mieti, olisiko vähempikin riittänyt. Ja tämän jälkeen, kun palaat työpaikalle seuraavan kerran: laita päivän tavoite. Sellainen, jonka ehdit tekemään lounaaseen mennessä ja kaikki mitä teet loppupäivän aikana, on vain plussaa. Tällä metodilla sain itse onnistumisen tunteen, sain tehdä työtä rauhassa ilman kiireen tunnetta. Ja oma tavoitteeni ekana päivänä oli mennä paikalle, avata kone ja tulostaa yksi nippu paperia. Sen jälkeen harrastelin työntekoa ilman paineita ja sain lähteä töistä tunteella, että tein enemmän kuin oli tarkoitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on vaarana jos vain jatkan työtäni?
Jos en saa sairaslomaa?
1) että jossain vaiheessa sun psyyke, tai fysiikka, sanoo poks, jonka jälkeen olet monta kuukautta, jopa vuosia työkyvytön
2) saat sairaslomaa. Mieti, mitä se ratkaisee? Vai mitään?
Sun täytyy miettiä, mitä teet tilanteelle, jos sille ei ole loppua nykyisessä työssäsi näkyvissä.
Sanotusta huolimatta kannustan hakeutumaan työterveyslääkärille ja pyytämään sairaslomaa, sun täytyy saada ylivireystila poikki. Se ottaa niin pitkään kun ottaa, ihmettelen jos kaksi viikkoa riittäisi, yleensä puhutaan kuukausista, etenkin jos on ollut pitkään päällä.
Sairasloma ei ratkaise työhön liityviä ongelmia, mutta sillä pyritään katkaisemaan kierre, jolloin saat aikaa miettiä millaista muutosta tarvitset ja ehkä toteuttaakin ne.
Terveisin, 10kk saikkua takana työuupumuksessa, enkä onneksi enää palaa työpaikkaani
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua tavallaan kiinnostaa yhä hoitaa työ niin hyvin että muistan niitä juttuja siksi, niitähän pyörittelen päässäni myös vapaa-ajan, miksi en muistaisi, mutta kaikki muu tuntuu nyt turhalta.
Vaikka oikeasti haluaisin ja ajattelen toisinpäin. Eli että vapaa-aika on tärkeämpää, jokin velvollisuudentunto ja ammattiylpeys vaan ajaa tähän.
Sille joka sanoi että vuosi ei ole mitään: Tilanteemme kuulostaa erilaiselta. En minä voi puhua vain mukavia töissä, kuulostaa siltä että sinä ehkä turhaudut liian helppoon työnkuvaan tms. se on varmaan kanssa paha tilanne, mutta eri. Minun tai tiimini oikeasti pitäisi saada aikaan, nopeasti ja paljon ja ongelmia on jatkuvasti. Minulla ei ole lainkaan mitään taukoja päivän aikana, hypin asiasta ja palaverista toiseen ja pitää esittää asiantuntijaa joka alueella.
"Minun tai tiimini oikeasti pitäisi saada aikaan, nopeasti ja paljon ja ongelmia on jatkuvasti. Minulla ei ole lainkaan mitään taukoja päivän aikana, hypin asiasta ja palaverista toiseen ja pitää esittää asiantuntijaa joka alueella."
Tämä särähti korvaan. Niin kauan kuin esität jotain muuta mitä olet, virität hermostoasi ja yrität napata ulkopuolelta signaaleja, jotka ohjaavat sinua toivottuun suuntaan. Tämä nimenomaan ylläpitää ja pahentaa uupumusta. Jutun juoni on siinä, että sun pitää itse hyväksyä vajavaisuutesi, uskaltaa näyttää osaamattomuutesi (et ole kaikkivoipa, kukaan ei ole!), sun pitää oppia tuntemaan omat rajasi. Eikä ole sun tai työkavereiden vastuulla se, että asiat ottavat aikaa ja teillä on jatkuva kiire, jos tiimi ei ehdi tehdä kaikkea lakimääräisten taukojen ja työaikojen puitteissa, teidät on aliresursoitu ja teidän ei kuulukaan saada kaikkea tehtyä alimiehitettynä. Se on firman ongelma, ei teidän! Yksikään firma ei ole ihmisen terveyden arvoinen.
Ei taida olla työuupumusta, olisiko sinulla itselläsi ongelmia ja työ kuitenkin epämieluisaa?
Mulla kehittynyt työuupumus tässä noin viisi vuotta. Olen kärvistellyt töissä, vaikka unettomuus ollut välillä erittäin pahaa. Muisti myös mennyt. Ikinä ei ole kukaan tarjonnut sairaslomaa. Labroja vain ja ne kaikki kunnossa. No nyt meni sitten kroppa rikki. Särkee niin julmetusti kättä ja siinä jotain tulehdusta. Nyt olen sitten oikeasti ollut kotona jo pidemmän aikaa. Kättä on tutkittu, eikä siitä löydy mitään syytä tälle kivulle ja turvotukselle. Huomaan, että edelleen 1,5kk jälkeen aivot ja kroppa käy aivan kierroksilla. Turha ajatellakaan mitään nopeatempoista liikuntaa tai alkaa ahdistaa todella. Koen että tämä käsi nyt kertoo siitä, että on aika todellakin pysähtyä ja lopettaa tämmöinen hulluus. Liian kauan yritin jaksaa sinnillä.
Vierailija kirjoitti:
Työuupumus on vähän erilainen kaikilla. On tuossa elementtejä siihen. Itselle herätyksenä toimi se, kun työpäivän aikana tuli vaan tosi huono olo. Piti mennä istumaan ja pää polviin, ihan kuin veri olisi paennut päästä ja pyörrytti. Tuntui ettei saa happea ja voimat katosi ihan totaalisesti kehosta. Tuosta jäin viikkojen saikulle. Muita oireita sitä ennen oli kykenemättömyys rentoutua, ylivirittyneisyys, hermot meni tosi herkästi, ahdistuin yllätyksistä, sosiaaliset tilanteet kuormitti ihan hirveästi, vapinaa ja tärinää vaikka istuin omalla työpisteellä kaikessa rauhassa, kaikki kehontuntemukset pelotti (jokainen särky tai tunne sai pelkäämään jotain kohtausta), isossa ryhmässä pelkäsin saavani paniikkikohtauksen. Eli hermosto ihan ylikierroksilla, enkä saanut tätä oloa tasoittumaan edes viikonloppuisin.
Hän uupuu itse työhön, voi olla huono resilienssi, kannattaa kehittää luonteenvahvuutta ja suhtautumiskykyä. Täytyy keskittyä omaan hyvinvointiin ja asennoitua työhön. Paineensietokyky on hyvin tärkeä asia monessa eri työssä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on vaarana jos vain jatkan työtäni?
Jos en saa sairaslomaa?
Sinulla on ongelmia jotka yrität ulkoistaa työn syyksi. Sinun täytyy ajatella positiivisemmin ja ottaa vastuuta itsestäsi sekä omasta jaksamisestasi. Joku toinen voi olla sitä mieltä että työssä pärjää loistavasti. Liian usein työntekijöiden omat ongelmat mustamaalaavat työpaikkaa.
Työuupumus on vähän erilainen kaikilla. On tuossa elementtejä siihen. Itselle herätyksenä toimi se, kun työpäivän aikana tuli vaan tosi huono olo. Piti mennä istumaan ja pää polviin, ihan kuin veri olisi paennut päästä ja pyörrytti. Tuntui ettei saa happea ja voimat katosi ihan totaalisesti kehosta. Tuosta jäin viikkojen saikulle. Muita oireita sitä ennen oli kykenemättömyys rentoutua, ylivirittyneisyys, hermot meni tosi herkästi, ahdistuin yllätyksistä, sosiaaliset tilanteet kuormitti ihan hirveästi, vapinaa ja tärinää vaikka istuin omalla työpisteellä kaikessa rauhassa, kaikki kehontuntemukset pelotti (jokainen särky tai tunne sai pelkäämään jotain kohtausta), isossa ryhmässä pelkäsin saavani paniikkikohtauksen. Eli hermosto ihan ylikierroksilla, enkä saanut tätä oloa tasoittumaan edes viikonloppuisin.