Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä työuupumusta?
25.10.2025 |
Olen jo vuoden ollut stressaavassa projektissa jossa vaatimustaso on kova ja kiire. Vaikka minulla ei ole alaisia johdan toimintaa tietyltä laajalta osa alueelta. Varsinaisia tekijöitä on noin kymmenen.
Työ on lyhyesti sanottuna kauheaa, ja loppua ei näy. Sähköpostia projektissa lentää kokoajan, aina kun aloitan työn sähköposti täyttyy ja minun pitäisi vastata tai reagoida lähes kaikkiin viesteihin. Lisäksi vedän palavereita tai osallistun niihin päivittäin ja en kerkeä koskaan perehtymään aiheisiin. Minulle osoitetaan kaikki kysymykset ja ongelmat kuin olisin itse vastuussa niistä.
Tämä on sujunut vielä tähän asti hyvin, niin että minuun ollaan tyytyväisiä. Mutta vapaa aikani on kärsinyt pitkään, en saa työn ulkopuolella mitään tehtyä, koska ajatukset ovat töissä. Eilen olin konsertissa, ja yleensä nautin niistä, mutta en keskittynyt siihen yhtään, huomasin loppupuolella että jokos ne soitti, aivoni ajattelivat työ juttuja kokoajan.
En unohtele töissä asioita, mutta vapaa ajalla kyllä. Tapaamiset ja nimet työn ulkopuolella, no nimet vähän töissäkin unohtuvat.
Unet ovat myös kärsineet, herään lähes joka yö enkä saa enää unta. Toisaalta nukahdan välillä myös todella aikaisin, jopa suoraan työpäivän jälkeen.
Ahdistus on lähes päivittäistä, vähän riippuu minkälaisia ongelmia töissä tulee eteen. Se tuntuu paineena rinnassa. Tukahduttaa.
Fyysisiä oireita on ollut vain vähän, mutta kuitenkin. Välillä aamuisin ajatus työstä oksettaa, siis oikeasti fyysisesti, kun pakotan itseni koneen ääreen se helpottaa. Joskus on tullut ihme tärinä kohtauksia, en ihan 100 varmasti voi sanoa että ne ovat työstä, mutta yhdistän tilanteeseen. Pääkivut ovat lisääntyneet.
Työ ei niinkään ole häiriintynyt mutta aika sen ulkopuolella on aivan täysin. En saa mitään tehtyä vapaa ajalla, keskittymiskyky ei riitä. Ja olen liian väsynyt kokoajan.
Jos minulta kysytään olenko työkykyinen niin sanon että olen. Kun pakotan itseni työhön niin pystyn siihen. Mutta en yhtään halua, ja kuorma on aivan liikaa, tuntuu että luhistun. Eilisen keikan jälkeen jäin miettimään että onko tämä työuupumusta ja pitäisikö jo mennä lääkäriin?
Kommentit (82)
Olet oikeassa siinä että vastuu on minun, mutta se on tullut pyytämättä, kasaantunut. Pyrin sen hoitamaan hyvin, mutta kuvailemallani tavalla tuntuu että en enää pysty.
On kai samantekevää onko tilanne minun vai työnantajan vai molempien syytä. En kuitenkaan halua tälläistä elämää, enkä tätä stressiä. Menen työterveyteen kuten moni kehotti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ehdottomasti työuupumukselta mutta mulle tulee olo, että voisit vielä selvitä ilman pitkää saikkua jos työkuormaasi kevennettäisiin nyt heti. Se olisi projektia ja työnantajaasi kohtaan lojaalimpaa ja lopulta parempi myös omalle hyvinvoinnillesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on vaarana jos vain jatkan työtäni?
Jos en saa sairaslomaa?
Sinulla on ongelmia jotka yrität ulkoistaa työn syyksi. Sinun täytyy ajatella positiivisemmin ja ottaa vastuuta itsestäsi sekä omasta jaksamisestasi. Joku toinen voi olla sitä mieltä että työssä pärjää loistavasti. Liian usein työntekijöiden omat ongelmat mustamaalaavat työpaikkaa.
Tänne ilmestyi selvästi joku työnantaja kommentoimaan.
Miksi työntekijä, joka pitää työstään ja haluaisi tehdä sen hyvin, mustamaalaisi työpaikkaansa ilman syytä.
Huomaatko sinä itse mikä sinun ongelmasi on?
Ei mulla ole mitään ongelmaa, en mene töihin enää koskaan, kiitos sunlaisten kusipäätyönantajien. Tulit kalliiksi yhteiskunnalle, mietippä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on vaarana jos vain jatkan työtäni?
Jos en saa sairaslomaa?
Sinulla on ongelmia jotka yrität ulkoistaa työn syyksi. Sinun täytyy ajatella positiivisemmin ja ottaa vastuuta itsestäsi sekä omasta jaksamisestasi. Joku toinen voi olla sitä mieltä että työssä pärjää loistavasti. Liian usein työntekijöiden omat ongelmat mustamaalaavat työpaikkaa.
Tänne ilmestyi selvästi joku työnantaja kommentoimaan.
Miksi työntekijä, joka pitää työstään ja haluaisi tehdä sen hyvin, mustamaalaisi työpaikkaansa ilman syytä.
Huomaatko sinä itse mikä sinun ongelmasi on?
Ei mulla ole mitään ongelmaa, en mene töihin enää koskaan, kii
No huh huh mikä turjake, kyllä sinulla on ongelma ja olet myös ongelma muille. Ei mikään ihme tuolla asenteella, ettet voi hyvin :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on vaarana jos vain jatkan työtäni?
Jos en saa sairaslomaa?
Sinulla on ongelmia jotka yrität ulkoistaa työn syyksi. Sinun täytyy ajatella positiivisemmin ja ottaa vastuuta itsestäsi sekä omasta jaksamisestasi. Joku toinen voi olla sitä mieltä että työssä pärjää loistavasti. Liian usein työntekijöiden omat ongelmat mustamaalaavat työpaikkaa.
Tänne ilmestyi selvästi joku työnantaja kommentoimaan.
Miksi työntekijä, joka pitää työstään ja haluaisi tehdä sen hyvin, mustamaalaisi työpaikkaansa ilman syytä.
Huomaatko sinä itse mikä sinun ongelmasi on?
Ei mulla ole mi
Voin nykyään erittäin hyvin, kun pääsin pois työelämästä. Miksen voisi? Olen vapaa tekemään mitä haluan, ja voin elää unelmaani 6kk vuodesta Suomen talvesta poissa. Minkä pitäisi olla huonosti? Mieti tätä, kun kiusaat työntekijöitäsi.
Tällaiset työnantajat tulevat Suomelle todella, todella kalliiksi sairaslomien ja työkyvyttömyyksien seurauksena. Me kaikki tiedämme tämän, saisitte edes hävetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työterveys on hyvä paikka aloittaa, jos itse ei jaksa. Voimia sinulle ja muista, että työnantajalla on vastuu työntekijöidensä terveydestä.
Epäselvä työnjako ja liiallinen työkuorma voidaan hoitaa kuntoon vasta kun siitä tiedetään.
Työpaikan takia ei kannata menettää terveyttä. Onko kukaan koskaan kuolinvuoteella katunut sitä ettei tehnyt enempää töitä, varsinkin työntekijänä?
Aikaa ei saa koskaan takaisin, terveitä vuosia ei saa koskaan takaisin. Oksettava olo, paine rinnassa jne, ne kertovat että kaikki ei ole kunnossa. Istu alas, juttele itsesi, työterveyden, läheisten kanssa. Sairausloma jossa selkeytät asioita ja lepäät. Yksi työ ei koskaan ole koko elämä. Aina on uusia uria, uusia ammatteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse hain apua työuupumukseen vasta liian myöhään. Olisi pitänyt hakea jo vuosia aiemmin.
Nyt ei enää apua saa. Sairaanhoidossa sanotaan, että heillä ei ole mitään mikä auttaisi, kun tilanne on jatkunut jo yli 2 vuotta...
Vierailija kirjoitti:
Itse hain apua työuupumukseen vasta liian myöhään. Olisi pitänyt hakea jo vuosia aiemmin.
Nyt ei enää apua saa. Sairaanhoidossa sanotaan, että heillä ei ole mitään mikä auttaisi, kun tilanne on jatkunut jo yli 2 vuotta...
Tämä ei pidä paikkaansa. Itsellä takana yli kaksi vuotta työuupumusta ja 7kk sairaslomaa. Pääsin Kelan ammatilliseen kuntoutusselvitykseen, saan fysioterapiaa (psykofyysis) ja erittäin kattavat terveystutkimukset, unikoulun sekä tarjottu mahdollisuutta käydä juttelemassa psykshn kanssa. Kaikki julkiselta puolelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse hain apua työuupumukseen vasta liian myöhään. Olisi pitänyt hakea jo vuosia aiemmin.
Nyt ei enää apua saa. Sairaanhoidossa sanotaan, että heillä ei ole mitään mikä auttaisi, kun tilanne on jatkunut jo yli 2 vuotta...
Et saa apua??? Mikä tilanteesi on nyt?
Sairaslomat, työkokeilu, kuntoutustuki, (osa)työkyvyttömyyseläke, alan vaihto
T. tuon pitkän polun kulkenut
Vierailija kirjoitti:
Työpaikan takia ei kannata menettää terveyttä. Onko kukaan koskaan kuolinvuoteella katunut sitä ettei tehnyt enempää töitä, varsinkin työntekijänä?
Aikaa ei saa koskaan takaisin, terveitä vuosia ei saa koskaan takaisin. Oksettava olo, paine rinnassa jne, ne kertovat että kaikki ei ole kunnossa. Istu alas, juttele itsesi, työterveyden, läheisten kanssa. Sairausloma jossa selkeytät asioita ja lepäät. Yksi työ ei koskaan ole koko elämä. Aina on uusia uria, uusia ammatteja.
Tämä on totta. Se mielessä menen lääkäriin. Tämä on vain liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian vaikea työ kykyihin nähden.
Se että saa tutkinnon puristettua työllä ja tuskalla ei tkaa että jaksaisit töissä samaa tahtia.
Moni menee ihan liian vaativiin hommiin koska se nyt on vaan muotia(vaativan alan asiantintija).
Eläke paperit vetämään. Naisia ei olisi koskaan pitänyt päästää työelämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse hain apua työuupumukseen vasta liian myöhään. Olisi pitänyt hakea jo vuosia aiemmin.
Nyt ei enää apua saa. Sairaanhoidossa sanotaan, että heillä ei ole mitään mikä auttaisi, kun tilanne on jatkunut jo yli 2 vuotta...
Työuupumus voi johtaa ennenaikaiseen eläköitymisen. Vanhemmallani kävi näin. Yritti muutaman kerran palata töihin yli vuoden sairasloman jälkeen. Muutamassa kuukaudessa uusi uupumus ja takaisin paranemaan.
Lopulta tuli eläke paperit. Taisivat kolme kertaa katsoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse hain apua työuupumukseen vasta liian myöhään. Olisi pitänyt hakea jo vuosia aiemmin.
Nyt ei enää apua saa. Sairaanhoidossa sanotaan, että heillä ei ole mitään mikä auttaisi, kun tilanne on jatkunut jo yli 2 vuotta...
Työuupumus voi johtaa ennenaikaiseen eläköitymisen. Vanhemmallani kävi näin. Yritti muutaman kerran palata töihin yli vuoden sairasloman jälkeen. Muutamassa kuukaudessa uusi uupumus ja takaisin paranemaan.
Lopulta tuli eläke paperit. Taisivat kolme kertaa katsoa.
Työnantaja menetti sen osaajan jo tuossa ekan sairastumisen yhteydessä.
Sairaslomien jälkeen tuli vajaakuntoinen takaisin, joka ei oikein selvinnyt mistään.
On tää hassua. Toisilla on liikaa töitä ja toiset ei saa töitä ollenkaan. Saisinpa tulla sinun apulaiseksesi töihin. Kirjoittaisin muistiot, organisoisin tehtäväsi, järjestäisin tauot, joille kantaisin kahvia/teetä, tekisimme yhdessä käsitekarttoja ja PowerPointeja, reflektoisimme ja ideoisimme. Kai se on sitten jonkun mielestä järkevää maksaa työttömille kotona makaamisesta. Kaikki opittu tieto häviää päästäni ja vanhenee, kun en pääse sitä käyttämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse hain apua työuupumukseen vasta liian myöhään. Olisi pitänyt hakea jo vuosia aiemmin.
Nyt ei enää apua saa. Sairaanhoidossa sanotaan, että heillä ei ole mitään mikä auttaisi, kun tilanne on jatkunut jo yli 2 vuotta...
Työuupumus voi johtaa ennenaikaiseen eläköitymisen. Vanhemmallani kävi näin. Yritti muutaman kerran palata töihin yli vuoden sairasloman jälkeen. Muutamassa kuukaudessa uusi uupumus ja takaisin paranemaan.
Lopulta tuli eläke paperit. Taisivat kolme kertaa katsoa.
Työnantaja menetti sen osaajan jo tuossa ekan sairastumisen yhteydessä.
Sairaslomien jälkeen tuli vajaakuntoinen takaisin, joka ei oikein selvinnyt mistään.
Työnantaja saattoi menettää enemmän kuin vain yhden osaajan. Edellisessä työpaikassa oli samaan aikaan kaksi vajaakuntoista samaan aikaan, joiden työt kaatui muille. Meitä lähti kaksi samaan muulle ennen kuin sairastui itse.
Tuo, että heräilee eikä saa enää nukuttua (jos ei liity vaihdevuosiin) on vahva merkki uupumisesta. Itsellä se kärjistyi siihen, että aloin yhtenä yönä vain hillittömästi itkeä ja jopa raavin itseäni ja revin tukkaani. Saikulle en jäänyt, mutta 2,5 kk tuon jälkeen aloitin uudessa työssä. Toivoin nopeasti ja nyt kuusi vuotta ilman ongelmia, vaikka työ on "saman tasoista".
Vierailija kirjoitti:
Ilman muuta on hyvä hakeutua työterveyshuoltoonkin, mutta ensisijainen ja tärkein juttu on ottaa asia puheeksi töissä esihenkilösi ja tiiminkin kanssa. Tietääkö esihenkilösi tilanteesi? Nuo kaikki luettelemasi jutut olisi tärkeää ottaa puheeksi pikimmiten.
tsemppiä!nimim. Työterveyslääkäri
Tässä esihenkilölle ja etenkin tiimille avautumisessa on vaan se, että moni ei halua puhua henkilökohtaisista ja terveydellisistä asioista heille. Se on kiusallista ja rajojen rikkomista, intimiteetin loukkaus. Lääkäri alan ammattilaisena on eri, koska hänellä on koulutus ja vaitiolovelvollisuus. Työtiimeissä voi olla kaikenlaisia tyyppejä eikä ne kaikki ole ymmärtäväisiä. Osa saattaa leimata heikoksi tai hulluksi ja levittää juttua eteenpäin. Ei pidä olla sinisilmäinen.
Tämä. Kun on kokenut todella pahan loppuunpalamisen, ei tosiaan enää koskaan palaa siksi ihmiseksi, joka oli ennen.
Itsellä ensimmäisen burnoutin kehittymiseen meni kuukausia, nykyään psyyke menee samaan tilaan tietyistä merkeistä muutamassa päivässä. Kaikki, jotka tiedän kokeneen pahan loppuunpalamisen, josta ei toivuttu muutamassa viikossa, kertoo ihan samaa.