Lue keskustelun säännöt.
Luulin, että äidille tarjotaan jotain apua kotiin tai ainakin kartoitetaan avun tarve, nyt kun tuli alzheimer diagnoosi
23.10.2025 |
Mutta ei tapahtunutkaan mitään. Muistihoitaja soittanut kerran sen jälkeen, eikä minulla ole mitään tietoa puhelun sisällöstä, kun äiti ei edes muista puhelua.
Eli mitäs nyt? Odotellaan, että sattuu jotain ja sitten teen huoli-ilmoituksen vai miten? Saan rampana siellä melkein joka päivä jonkun oikean tai kuvitellun hädän takia; lompakko hukassa, kaukosäädin hukassa, apua mikä viesti tuli kännykkään, syöminen mitä sattuu, lääkkeistä en tiedä miten ottaa. Asioiden jankkaamista päivästä toiseen. Huoh.
Kommentit (119)
Muistisairaan omaisena voi olla hyvin raskasta. Dementian ei tarvitse olla missään kukkamullan syömisen asteella, vaan sairastuneen oikuttelu, ärtyneisyys, jankkaaminen, sairaudentunnottomuus, valehtelu, jatkuva soittelu, ripustautuminen, itkuherkkyys ja aggressiivisuus kyllä syövät vuosien mittaan hoitohalut läheisestä.
Meillä on isoja kampanjoita, turvakoteja ja tukipuhelimia lähisuhdeväkivaltaa vastaan. Naisia muistutetaan jatkuvasti mediassa, että läheisen kontrolloiva käytös on väkivaltaa. Silti naisten odotetaan hoitavan aivan karsealla tavalla käyttäytyviä vanhempiaan, puolison vanhempia ja lapsettomia sukulaisiaan ja naapureitaan, ilman mitään korvausta, omien lasten kustannuksella ja pahimmillaan oman terveyden uhalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaisten pitää jo auttaa lääkeasioissa, juominen, arki ja syömisessä yms. Tai olla muu apu. Ei saa jättää heitteille.
Missä välissä kun pitää käydä töissä, hoitaa omt asiat, lastenlapsiakin olisi kiva tavata ja nukkuakin pitäisi??
Kotihoidon 2 käynnin lisäksi ramppasimne 1-3 päivässä kilometrien päässä tarkistamassa mummon tilannetta, hoidimme ruokaostokset, pyykit, lääkärikäynnit jne. Silkkaa helvettiä!
No mitä jos ottaisit sen mummon asumaan kotiisi. Elää muutaman vuoden, hänellä on seuraa ja samalla teet ruuat hänelle kun lapsillekin jne. Saat omaishoidontukea myös.
Aika harvoin muistisairaan voi ottaa töihin mukaan. Vaikka olisikin niin kultainen työnantaja, ei työnteosta silti tulisi m
Missä tuossa luki että ottaa vanhuksen töihin mukaan? Ihan samallalailla se vanhus on yksin kotona työpäiväsi ajan, asui sitten kotonaan tai sinun luona. Paitsi että lapset usein tulevat koulusta aiemmin jne. Kotihoito voi käydä sinunkin luonasi päivällä kun olet pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko tietoisia eläkkeensaajan hoitotuki- nimisestä Kelan tuesta. En ollut koskaan kuullutkaan, läheiseni lääkäri vinkkasi tästä mulle. Helppo hakea sähköisesti Kelan sivuilta. Ymmärtääkseni ei mitään erityisiä ehtoja, tulot määrittivät muistaakseni tuen tason. Meidän tapauksessa korvaus on n. 190e/ kk ja sillä ostaa lääkkeet kevyesti
Minusta avuntarpeen määrä on se mikä määrittelee paljon tuo on.
Siinä on eri portaat, kuten jossain lasten vammaistuessa. Hieman huvitti, kun tuki harppasi paljon ylöspäin, kun pääsi tuettuun palveluasumiseen. Ei ne tukeen vaikuttavat "ongelmat" muuttuneet siinä hetkessä entisestään. No, laitoksessa on ympärivuorokautinen vahti.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmiset oikein kuvittelee kotihoidon tehtäväksi? Kotihoidossa yhdellä hoitajalla voi olla pelkästään aamuvuoron aikana toistakymmentä asiakasta ja illalla parikymmentä. Siinä ehtii antaa lääkkeet, aamupalan ja mahdollisesti avustaa vessassa ja pukeutumisessa.
Vanhus ehtii sen jälkeen hukata sen kaukosäätimen ja puhelimen useamman kerran. Kotihoito ei ole mikään seuralaispalvelu ja resurssit riittävät juuri ja juuri näiden ihan välttämättömien palveluiden tarjoamiseen ja kun leikataan lisää resursseja, niin ei niihinkään.
Ottakaa myös selvää, paljonko se laitoshoito maksaa, ennen kuin haluatte omaisenne sinne. Nyt on käynyt useamman kerran niin, että kun vanhus on saanut paikan ja ensimmäinen lasku tulee, niin ihmetellään silmät pyöreinä, että tännekö ne perintörahat valuu, ja yllättäen se vanhus onkin taas kykenevä asumaan kotona.
Se maksaa enintään 85% vanhuksen tuloista, vähemmänkin pienituloiselta, kun käteen pitää jäädä tietty käyttövara, josta maksetaan mm. lääkkeet. Ennen sotea lääkkeet sisältyivät hoitomaksuihin, ei tosin kauaa, kun tuon sisältänyt uudistus ei ollut kauaa voimassa.
Itse suoraan yksityiseltä puolen hankitussa paikassa se perintö voi valua sinne, tosin suurituloisella se voi silti olla edullisempi vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaisten pitää jo auttaa lääkeasioissa, juominen, arki ja syömisessä yms. Tai olla muu apu. Ei saa jättää heitteille.
Missä välissä kun pitää käydä töissä, hoitaa omt asiat, lastenlapsiakin olisi kiva tavata ja nukkuakin pitäisi??
Kotihoidon 2 käynnin lisäksi ramppasimne 1-3 päivässä kilometrien päässä tarkistamassa mummon tilannetta, hoidimme ruokaostokset, pyykit, lääkärikäynnit jne. Silkkaa helvettiä!
No mitä jos ottaisit sen mummon asumaan kotiisi. Elää muutaman vuoden, hänellä on seuraa ja samalla teet ruuat hänelle kun lapsillekin jne. Saat omaishoidontukea myös.
Tuossa on vaan se huono puoli, että omaisensa luona asuva muistisairas ei ole sairauden edettyä niin kiireellisen hoivakotipaikan tarpeessa kuin yksin asuva. Nyt, kun ympärivuorokautisen hoivan paikkoja pyritään vähentämään, niin ensimmäisenä jonossa ovat ne, joitka asuvat yksin. Siis toki se muistisairaan tilanne vaikuttaa, mutta jos on kaksi yhtä sekaisin olevaa ja yksin pärjäämätöntä, niin yksin asuva ohittaa jonossa sen omaisen kanssa asuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän niillä kotihoidon vartinkäynneillä ole mitään merkitystä, vaikka sellaisen saisi.
Se on nyt ensimmäiseksi saatava. Otan yhteyttä johonkin hyvinvointialueen palveluvastaavaan, vai mikä heidän nimikkeensä lienee. Vaadi palvelutarvekartoitus HETI. Siinä liioittelet kovasti kaikkea: ei osaa enää pukea, vessakäynnitkin on miten sattuu, ei huolehdi hygieniasta, syö mitä sattuu tai on syömättä ...
Vähintään päivittäinen käynti on saatava, niin sinulla on yksi käynti vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kävi sosiaalipuolen ihminen äidin kotona kartoittamassa yksinasuvan muistisairaan tilanteen. (Olin siis itsekin paikalla). Lääkeautomaatti ja ovivahti olisi ollut heillä tarjolla mutta kun äiti sanoi "ei, en halua" niin siihen tyssäsi hommat. Aika pian äiti sitten kuolikin muuhun sairauteen.
Siinä vaiheessa on otettava edunvalvoja. Silloin ei äidin "en halua"-sanomisella ole mitään väliä vaan se on edunvalvoja, joka päättää. Mielellään heti laajennettuna eikä vain taloudellisiin asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se muistihoitaja perään soittele, vaan sinä soitat kunnan vanhuspalveluihin ja pyydät ne käymään kartoituskäynnillä läsnäollessasi. Ikävää jos ikäihmisellä ei ole ketään joka soittaisi. Itsehän niistä harva kykenee muistamaan mokomia vaikka olisi saanut kasan paperiakin, jossa ohjeet jatkotoimista. Oletko lukenut ne paperit? Pyydä äidiltäsi valtuutus omakantaan.
Kannattaa laittaa hakemus hoitopaikkaan. Jono voi olla 5 vuotta. Kun paikkaa tarjotaan, otatte sen vastaan koska muuten putoatte taas hännille.
Ne paperit annettiin muistisairaalle itselleen. Hän hukkasi ne, ennen kuin ehdin kysyä niitä nähtäväksi
Todella ammattitaidotonta toimintaa. Mutta onhan sitä nähty, että itse hoito- ja palvelusopimuksen kirjoittanut unohtaa, mitä siihen kirjoitti.
tee se huoli-ilmoitus saman tien
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kävi sosiaalipuolen ihminen äidin kotona kartoittamassa yksinasuvan muistisairaan tilanteen. (Olin siis itsekin paikalla). Lääkeautomaatti ja ovivahti olisi ollut heillä tarjolla mutta kun äiti sanoi "ei, en halua" niin siihen tyssäsi hommat. Aika pian äiti sitten kuolikin muuhun sairauteen.
Siinä vaiheessa on otettava edunvalvoja. Silloin ei äidin "en halua"-sanomisella ole mitään väliä vaan se on edunvalvoja, joka päättää. Mielellään heti laajennettuna eikä vain taloudellisiin asioihin.
Meinasin just sanoa, että pitää olla se laajennettu. Toisaalta ei se kotihoidon työntekijäkään kenellekään lääkkeitä väkisin syötä ja lääkeautomaattia ne sieltä silti ensin tarjoaa. Ovivahtikaan ei estä muistisairasta lähtemästä kotoaan, mutta se sentään tekee hälytyksen, kun lähtee. Jos on vikkeläjalkainen vanhus, niin voi ehtiä kauaskin ennenkuin joku ilmestyy paikalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se diahnoosin tehnyt lääkäri ei laita samantien lähetettä palveluntarpeen arviointiin? Miksi omaisten pitää osata kysellä sellaisen perään? Ja tietää mistä kysytään?
Ap
No, lääkärit ei aina ymmärrä näistä sosiaaliasioista yhtään sen enempää. Enemmän tarvittaisiin ihan aitoa sote-yhteistyötä, sillä nyt nämä ovat aika erillään.
t. sossu
Ot, mutta osaatko sanoa, miksi sosiaalipalveluja ei myönnetä samasta kunnasta, minkä on valinnut hoitopaikakseen? (terveyskeskuksen valinta, lakisääteinen oikeus valita hoitopaikka/kunta). Henkilö on kirjoilla eri paikkakunnalla, missä käytännössä asuu. Asuinpaikkakunnalta saa kaikki terveydenhoitopalvelut, myös erikoissairaanhoito. Kotiapua ei myönnetä, kun ei ole kunnassa kirjoilla. Meneekö oikein?
Miksi hän ei ole kirjoilla siinä kunnassa, jossa oikeasti asuu?
Jokainen, joka ehdottaa omaishoitajaksi alkamista, voisi aluksi ottaa jonkun dementoituneen vanhuksen muutamaksi päiväksi kotiinsa hoitoon. Sen jälkeen voi tulla kertomaan lisää aiheesta. Eikä tarvitse edes miettiä sitä, tulisiko toimeen muutamalla hassulla satasella kuussa, joka on omaishoitopalkkio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se diahnoosin tehnyt lääkäri ei laita samantien lähetettä palveluntarpeen arviointiin? Miksi omaisten pitää osata kysellä sellaisen perään? Ja tietää mistä kysytään?
Ap
No, lääkärit ei aina ymmärrä näistä sosiaaliasioista yhtään sen enempää. Enemmän tarvittaisiin ihan aitoa sote-yhteistyötä, sillä nyt nämä ovat aika erillään.
t. sossu
Ot, mutta osaatko sanoa, miksi sosiaalipalveluja ei myönnetä samasta kunnasta, minkä on valinnut hoitopaikakseen? (terveyskeskuksen valinta, lakisääteinen oikeus valita hoitopaikka/kunta). Henkilö on kirjoilla eri paikkakunnalla, missä käytännössä asuu. Asuinpaikkakunnalta saa kaikki terveydenhoitopalvelut, myös erikoissairaanhoito. Kotiapua ei myönnetä, kun ei ole kunnassa kirjoilla. Meneekö oikein?
Koska kotihoito on sosiaalipalvelu eikä terveyspalvelu.
Valitettavasti apua ei saa riittävästi eikä oikeaan aikaan.
Omaisten on tehtävä valtavasti töitä, että apua tarvitseva huomioidaan.
Joitakin hyviäkin hoitajia systeemissä on. Onni, jos tällainen osuu kohdalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otin itse yhteyttä seniori-infoon.
Tulivat tekemään tarvekartoituksen.
Olin paikalla ja kerroin, että äiti ei muista, joten minä
Olen se yhteyshenkilö.
Ne ovat aika ääliöitä siellä, kun diagnoosin saaneen henkilön kanssa vain asioivat, VAIKKA tietävät, että on muistipotilas.
Ihan samanlaisia kokemuksia. Soittaa muistisairaalle ja kyselee ja luottaa sen muistisairaan juttuihin.
Olen ihan äimistynyt tuosta osaamisen tasosta.
Kyllähän muistipotilaalla pitää aina olla se läheinen tyyppi, joka muistaa. Kuka vastaa asioista.
Ota yhteys. Luita itseesi. Olet omaisesi paras asiantuntija.
Tee yhteistyötä. Raportoi epäkohdista.
Kiitä onnistumisista joskus.
Voimia.
Tämä HOX ! Onnea mukaan ja jaksamista <3
Vierailija kirjoitti:
Hyvinvointialueella kehotetaan omaista alkamaan omaishoitajaksi. Korvaus on alle 500 e kk ssa josta menee vero.
Kotihoidon palvelua ei saa, jos taloudessa asuu joku joka voi hälyttää tarvittaessa apua.
Näin ainakin Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella.
Kyllä meidän isälle on tarjottu myös kotihoitoa lisäksi, sillä omaishoitajana toiminut äitini ei enää yksin pärjännyt isän kanssa. Nykyään isä onkin jo ympärivuorokautisessa palveluasumisessa, mihin pääsi aika helposti lopulta. Tämä Kanta-Hämeen hyvinvointialueella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaisten pitää jo auttaa lääkeasioissa, juominen, arki ja syömisessä yms. Tai olla muu apu. Ei saa jättää heitteille.
Missä välissä kun pitää käydä töissä, hoitaa omt asiat, lastenlapsiakin olisi kiva tavata ja nukkuakin pitäisi??
Kotihoidon 2 käynnin lisäksi ramppasimne 1-3 päivässä kilometrien päässä tarkistamassa mummon tilannetta, hoidimme ruokaostokset, pyykit, lääkärikäynnit jne. Silkkaa helvettiä!
No mitä jos ottaisit sen mummon asumaan kotiisi. Elää muutaman vuoden, hänellä on seuraa ja samalla teet ruuat hänelle kun lapsillekin jne. Saat omaishoidontukea myös.
Aika harvoin muistisairaan voi ottaa töihin mukaan. Vaikka olisikin niin kultai
Harva haluaa, että muistisairas järjestää tavarat uusille paikoilleen eli pysyvästi hukkaan työpäivän aikana. Tai aiheuttaa vesivahingon tai tulipalon.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kävi sosiaalipuolen ihminen äidin kotona kartoittamassa yksinasuvan muistisairaan tilanteen. (Olin siis itsekin paikalla). Lääkeautomaatti ja ovivahti olisi ollut heillä tarjolla mutta kun äiti sanoi "ei, en halua" niin siihen tyssäsi hommat. Aika pian äiti sitten kuolikin muuhun sairauteen.
Se oli tavallaan onni että noin kävi . Sama meillä muutaman vuoden diagnoosin jälkeen , onneksi , jäi pahin vaihe loppu kohden kokematta.
Tee huoli-ilmoitus, mutta varaudu siihen, että siellä ei käy kukaan. Meillä äiti pääsi hoitokotiin vasta kun oli haahullut yöllä rappukäytävässä ja veivät sairaalaan.
Aika harvoin muistisairaan voi ottaa töihin mukaan. Vaikka olisikin niin kultainen työnantaja, ei työnteosta silti tulisi mitään.