Luulin, että äidille tarjotaan jotain apua kotiin tai ainakin kartoitetaan avun tarve, nyt kun tuli alzheimer diagnoosi

Vierailija kirjoitti:

Palvelutarpeenarvio pitää tosiaan tehdä erikseen, noita kotiasioita ei ainakaan meillä päin järjestetä muistivastaanotolta.

Valitettava tosiasia on myös se, että laitoshoitoon on pääsy aika pitkässä kuusessa, aika pitkälle pitää pärjätä kotona. Mutta sosiaalipuolen kautta niitä kotiapuja ym tarvittavia tosiaan järjestämään. Kun tauti etenee ja toimintakyky heikkenee, uutta arviota pyytämään. Ja kannattaa osallistua kaikille käynneille, omaiset todellakin osaavat kertoa paremmin sen tilanteen kuin sairastunut itse.

T. Muistihoitaja

Samaa tulin kertomaan.

t. sossu

Vierailija kirjoitti:

Miksi se diahnoosin tehnyt lääkäri ei laita samantien lähetettä palveluntarpeen arviointiin? Miksi omaisten pitää osata kysellä sellaisen perään? Ja tietää mistä kysytään?

Ap

No, lääkärit ei aina ymmärrä näistä sosiaaliasioista yhtään sen enempää. Enemmän tarvittaisiin ihan aitoa sote-yhteistyötä, sillä nyt nämä ovat aika erillään.

t. sossu

En haluaisi olla ikävä, mutta käytännössä kaikki apu on kiven takana, enkä oikein jaksanut ymmärtää, mitä hyötyä tuosta muistihoitajasta käytännössä edes oli. Testasi, ja se siitä. 

Vierailija kirjoitti:

Sukulaisten pitää jo auttaa lääkeasioissa, juominen, arki ja syömisessä yms. Tai olla muu apu. Ei saa jättää heitteille.

Raahaanko mä sen muistisairaan sitten työpaikalleni työpäivän ajaksi, jotta se ei ole heitteillä? Ai niin, se asuukin 300 kilometrin päässä.

Olehan nyt yhteydessä hoitavaan tahoon. Kai sulla on valtuutus hoitaa hänen adoitaan?

Vierailija kirjoitti:

Olehan nyt yhteydessä hoitavaan tahoon. Kai sulla on valtuutus hoitaa hänen adoitaan?

Miksi pitäisi olla. Me maksamme veroja, jotta vanhushoiva hoituu. Minä en ainakaan laita tikkua ristiin. Jos muistihoitajakaan (!) ei käytännössä tee mitään asioiden eteen, miksi minä tekisin? Sille sentään maksetaan palkka!

No etkö sinä voi soittaa sille muistihoitajalle? Eiköhän siellä nyt ole joku prosessi ole miten asiat etenee? Hänelle tehdään avun tarpeen kartoitus jne.

Tiedän useamman Alzheimer vanhuksen, jotka asuvat kotona yksin. Lääke automaatti ei auta(eivät syö niitä silti), hoitaja soittaa tabletilla (vanhus ei edes tajua että joku soittaa), tuodut ruuat kerääntyvät jääkaappiin kun ei muista syödä, pyykit löytyy märkänä koneesta joka laitettu päälle pari päivää sitten, avaimet koko ajan kateissa, päästävät ketä vaan sisään kun ovet auki, ihmettelevät mikä radio soi kun kännykkä huutaa, kulkevat ilman vaatteita..

Voisin luetella näitä vaikka kuinka paljon. Hoitopaikkoja vähennetään, kuulemma kotihoito hoitaa(ei hoida), lapsetkaan ei monesti välitä. Huoli-ilmoitukset on ihan vitsi, olen tehnyt niitä todella paljon. Vanhuksen mielipidettä kysytään vaikkei tajua omaa parastaan lainkaan. Koti on paras paikka. Näinhän se hallitus meille koko ajan sanoo. 

Vierailija kirjoitti:

No etkö sinä voi soittaa sille muistihoitajalle? Eiköhän siellä nyt ole joku prosessi ole miten asiat etenee? Hänelle tehdään avun tarpeen kartoitus jne.

Ainakin Jyväskylässä koko muistihoitajatouhu on pelkkä vitsi. Sen lisäksi niille vitseillekään ei pääse edes puhelimella läpi. 

Anopille on annettu sama diagnoosi jo 10 vuotta sitten, pärjää kotona, vaikka puheet on välillä todella kaukana todellisuudesta. On siis välillä ihan ok, kunhan syö lääkkeensä 

Vierailija kirjoitti:

Huomatkaa kaikki, että totuus on se, että yhä enemmän tehtävää siirtyy omaisille. Se on tarkoituskin. 

Kaiken sekoittaa, jos sota alkaa. Silloin viimeistään vanhushuolto menee omaisille. Olkaa valmiita kaikkeen, myös tähän. Meillä on huono naapuri. 

Mielestäni tämä sotesta säästäminen on kyllä aivan väärin. 

Taidat kaivata diapamia jos kolmannella maailman sodalla itseäsi vaivaat. Ja naapurimme on yhtä hyvä kuin poliitikkomme. Yleensä pojat oppii jo tarhassa että isommilleen ei kannata v*ttuilla.

Vierailija kirjoitti:

Äiti sai paikan päiväkerhoon ja joku kävi kotona kartoittamassa tarvetta apuvälineille ja suihkutuoli oli sellainen mikä koettiin hyödylliseksi. Tämä oli kyllä jo useita vuosia sitten, ehkä nyt säästösyistä mitään ei tapahtuisi.

Kyllä kotihoidon huoli auttoi saamaan tehostetun palveluasumisen paikan. Kun poliisit palauttelivat kotiin yöllä, niin riitti että soitti aamulla kotihoitoon tapahtuneesta, niin järjestyi intervallihoitopaikka alkuun ja siellä sitten jonotti tuota vakipaikkaa. Kadoksissa oloja oli jo joitakin alla, mutta päiväsaikaan ja löysi kotiin omin avuin tai sivullisten auttamana. Kotihoito oli myös kovana sosiaalityöntekijän kanssa, että pitää löytää muistisairaalle sopiva paikka, eikä mitä vaan hoitopaikkaa, mikä sattuu olemaan vapaana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomatkaa kaikki, että totuus on se, että yhä enemmän tehtävää siirtyy omaisille. Se on tarkoituskin. 

Kaiken sekoittaa, jos sota alkaa. Silloin viimeistään vanhushuolto menee omaisille. Olkaa valmiita kaikkeen, myös tähän. Meillä on huono naapuri. 

Mielestäni tämä sotesta säästäminen on kyllä aivan väärin. 

Ei mene hoito omaisille, kaikki työikäiset tarvitaan silloin töissä.

Työosoitus eli työvelvollisuus sodan aikana voi olla myös omaisesta huolehtiminen, jollei ole tärkeää muuta työtä. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi te hyysäätte noita vanhuksia? Kun itse kerran tietävät paremmin niin antakaa heidän päättää. Tilaavat sitten itse paikan vanhustentalosta jos haluavat. Tai pärjäävät itse jos haluavat pärjätä. En ymmärrä yhtään tuota että annatte hyppyyttää ihan pikkuasioissa ja sitten väsytte. Ei niin mitään järkeä. Nyt jos apn tapauksessa se kartoitus on tehty niin luota muistihoitajan palveluun äläkä häslää. 

Minulle jos isä soittaa useamman kerran jostain jonninjoutavasta niin numero menee estoon ja parin viikon päästä auki. On auttanut. 

 

Ei ennenkään ollut mitään alzheimereita tai sekoiluita koska arvaatteko mitä. Ei noihin menty mukaan. Papat ja mammat teki talon töitä ja kun eivät enää pystyneet, istuivat nurkassa tarinoimassa. Siihen ei ylireagoitu kun ajateltiin että ihminen elämän ehtoossa hourii ja horisee. Leipä suuhun välillä vaan. 

Kyllä niitä Alzheimereita oli ennen. Sillon muistisairasta pompoteltiin vanhainkodin ja mielisairaalan välillä, kun  kumpikin paikka oli sitä mieltä, ettei tuo tänne kuulu. 

Vierailija kirjoitti:

Ole yhteydessä asuinalueesi hyvinvointialueen ikääntyneiden palveluiden huolipuhelimeen/asiakasohjaukseen ja pyydät palvelutarpeen arviointikäynnin äidillesi. Kerrot taustaa miksi tällainen on tarpeen. Sinun on hyvä osallistua tapaamiseen, jotta voit kertoa omaisen näkemyksen kotona pärjäämisestä, toimintakyvystä jne.

Nuo kartoitukset on ihan yhtä tyhjän kanssa jos muistisairaalla on yksikin läheinen olemassa. Nämä halutaan pitää viimeiseen asti kotonaan eli se on puoliso / lapset joiden niskaan kaikki kaatuu ja ehkä just jonkun suihkutuolin saa käydä hakemassa konalasta mutta muuten jää kyllä ihan oman onnensa nojaan. Ja joo, lääkkeet voisi kuulemma joku tulla antamaan mutta mitä tarvetta tuollaiselle avulle on, kun taloudessa on se tolkuissaan oleva ihminen ja muistisairas ei myöskään kieltäydy lääkkeistään. Aivan turha koko kartoitus ja tarjolla olevat palvelut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olehan nyt yhteydessä hoitavaan tahoon. Kai sulla on valtuutus hoitaa hänen adoitaan?

Miksi pitäisi olla. Me maksamme veroja, jotta vanhushoiva hoituu. Minä en ainakaan laita tikkua ristiin. Jos muistihoitajakaan (!) ei käytännössä tee mitään asioiden eteen, miksi minä tekisin? Sille sentään maksetaan palkka!

Ootpa mulkku omainen. Hoitaisit sen hoidon edes kuntoon. Sosiaalihuolto järjestää hoidon ei muistihoitaja.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän useamman Alzheimer vanhuksen, jotka asuvat kotona yksin. Lääke automaatti ei auta(eivät syö niitä silti), hoitaja soittaa tabletilla (vanhus ei edes tajua että joku soittaa), tuodut ruuat kerääntyvät jääkaappiin kun ei muista syödä, pyykit löytyy märkänä koneesta joka laitettu päälle pari päivää sitten, avaimet koko ajan kateissa, päästävät ketä vaan sisään kun ovet auki, ihmettelevät mikä radio soi kun kännykkä huutaa, kulkevat ilman vaatteita..

Voisin luetella näitä vaikka kuinka paljon. Hoitopaikkoja vähennetään, kuulemma kotihoito hoitaa(ei hoida), lapsetkaan ei monesti välitä. Huoli-ilmoitukset on ihan vitsi, olen tehnyt niitä todella paljon. Vanhuksen mielipidettä kysytään vaikkei tajua omaa parastaan lainkaan. Koti on paras paikka. Näinhän se hallitus meille koko ajan sanoo. 

Samaa mieltä aivan kaikesta, mutta kyllä tilanne oli ihan yhtä surkea edellisenkin hallituksen aikana.

Meillä Jyväskylässä homma eteni näin. Yritin saada vanhempaani lääkäriin, kun muisti alkoi reistailla ja taidot unohtua. Ei halunnut. Soitin hänen terveysasemalleen ja varasin ajan hoitajalle muistitestiin. Hoitaja lähetti kotiin kyselylomakkeen missä kyseltiin havaintoja muutoksista vanhempani käytöksessä. Vein vanhempani terveysasemalle, muistitesti tehtiin ja tulos oli huono. Otettiin verikokeita (mm ettei ole tulehduksia tai B12- vitamiinin puutetta) ja pää kuvattiin. Aivot olivat surkastuneet. Lähete muistikeskukseen. Sinne jonotettiin 6 kk. Muistilääkitys aloitettiin mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta. Soitin sossut kotikäynnille. Ei mitään apua, vanhempani oli liian hyväkuntoinen. Minä yritin pitää hommaa kasassa ja pitää pahenevaa kaaosta loitolla, kun mikään ei enää onnistunut: ruoanlaitto, pyykinpesu, siivoaminen... kaikki koneet jatkuvasti sekaisin. Vanhanmallisen puhelimenkaan käyttö ei enää onnistunut. Parin öisen harharetken jälkeen hänet otettiin vuodeosastolle odottamaan pitkäaikaispaikkaa. Odotusaikana hän kuoli, kun munuaiset lakkasivat toimimasta.

Kauhulla ajattelen mitä sellaisten muistisairaiden elämä on, joilla ei ole omaisia katsomassa perään.

Hyvinvointialueella kehotetaan omaista alkamaan omaishoitajaksi. Korvaus on alle 500 e kk ssa josta menee vero.

Kotihoidon palvelua ei saa, jos taloudessa asuu joku joka voi hälyttää tarvittaessa apua.

Näin ainakin Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella.

Vierailija kirjoitti:

Meillä Jyväskylässä homma eteni näin. Yritin saada vanhempaani lääkäriin, kun muisti alkoi reistailla ja taidot unohtua. Ei halunnut. Soitin hänen terveysasemalleen ja varasin ajan hoitajalle muistitestiin. Hoitaja lähetti kotiin kyselylomakkeen missä kyseltiin havaintoja muutoksista vanhempani käytöksessä. Vein vanhempani terveysasemalle, muistitesti tehtiin ja tulos oli huono. Otettiin verikokeita (mm ettei ole tulehduksia tai B12- vitamiinin puutetta) ja pää kuvattiin. Aivot olivat surkastuneet. Lähete muistikeskukseen. Sinne jonotettiin 6 kk. Muistilääkitys aloitettiin mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta. Soitin sossut kotikäynnille. Ei mitään apua, vanhempani oli liian hyväkuntoinen. Minä yritin pitää hommaa kasassa ja pitää pahenevaa kaaosta loitolla, kun mikään ei enää onnistunut: ruoanlaitto, pyykinpesu, siivoaminen... kaikki koneet jatkuvasti sekaisin. Vanhanmallisen puhelimenkaan käyttö ei enää onnistunut. Parin öisen harharetken

Jyväskylän tilanne on vanhusten kanssa häpeällinen ja surkea. Ovat täysin heitteillä. Nova kotiuttaa hirveässä kunnossa yksin selviämään koteihin.