Luulin, että äidille tarjotaan jotain apua kotiin tai ainakin kartoitetaan avun tarve, nyt kun tuli alzheimer diagnoosi

Soitin suoraan omahoitajalle terveyskeskuksen vuodeosastolle, jossa äitini oli toipumassa viimeisimmän luunmurtuman takia. Järjestyi kotihoito ja apuvälineet sekä on jonossa dementikoille tarkoitettuun hoivakotiin. On kuitenkin melko tukala tilanne, kun hän ei oikein pysy pystyssä. Kotona on isäni, josta ei ole monessakaan asiassa auttajaksi. Kaatuu mukana, jos äiti talutettaessa lähtee kaatumaan. Syöttää kyllä ja vie tarvittaessa pesulle.

Palvelutarpeenarvio pitää tosiaan tehdä erikseen, noita kotiasioita ei ainakaan meillä päin järjestetä muistivastaanotolta.

Valitettava tosiasia on myös se, että laitoshoitoon on pääsy aika pitkässä kuusessa, aika pitkälle pitää pärjätä kotona. Mutta sosiaalipuolen kautta niitä kotiapuja ym tarvittavia tosiaan järjestämään. Kun tauti etenee ja toimintakyky heikkenee, uutta arviota pyytämään. Ja kannattaa osallistua kaikille käynneille, omaiset todellakin osaavat kertoa paremmin sen tilanteen kuin sairastunut itse.

T. Muistihoitaja

Jos äidilläsi on aloitettu muistilääkitys, se soitto on voinut liittyä ihan sen lääkkeen sopivuuden ja vasteen seurantaan

Vierailija kirjoitti:

Sukulaisten pitää jo auttaa lääkeasioissa, juominen, arki ja syömisessä yms. Tai olla muu apu. Ei saa jättää heitteille.

Missä välissä kun pitää käydä töissä, hoitaa omt asiat, lastenlapsiakin olisi kiva tavata ja nukkuakin pitäisi??

Kotihoidon 2 käynnin lisäksi ramppasimne 1-3 päivässä kilometrien päässä tarkistamassa mummon tilannetta, hoidimme ruokaostokset, pyykit, lääkärikäynnit jne. Silkkaa helvettiä!

Vierailija kirjoitti:

Lääkkeet nyt ensimmäiseksi dosettiin, siitä voi ainakin nähdä onko ne otettu vai ei. Harvoin vanhukset niitä lääkkeitä dosetista laittavat roskiin tai jemmaavat vaikka tätäkin tapahtuu. Kotiin voi hyvin hankkia SIM-kortillisen lankapuhelimen johon ohjelmoi valmiiksi muutaman läheisen numeron. Se ei ainakaan mene hukkaan jos kännykkää ei löydykään. Turvaranneke mahdollisimman ajoissa jotta oppii vielä käyttämään sitä. Tässä muutama vinkki.

Minun äitini söi dosetista viikoksi tarkoitetut lääkkeet parissa päivässä. Ajatteli, että tehoaa muistilääke paremmin ja saa paremmin unta.

Ei se muistihoitaja perään soittele, vaan sinä soitat kunnan vanhuspalveluihin ja pyydät ne käymään kartoituskäynnillä läsnäollessasi. Ikävää jos ikäihmisellä ei ole ketään joka soittaisi. Itsehän niistä harva kykenee muistamaan mokomia vaikka olisi saanut kasan paperiakin, jossa ohjeet jatkotoimista. Oletko lukenut ne paperit? Pyydä äidiltäsi valtuutus omakantaan.

Kannattaa laittaa hakemus hoitopaikkaan. Jono voi olla 5 vuotta. Kun paikkaa tarjotaan, otatte sen vastaan koska muuten putoatte taas hännille.

Vierailija kirjoitti:

Huomatkaa kaikki, että totuus on se, että yhä enemmän tehtävää siirtyy omaisille. Se on tarkoituskin. 

Kaiken sekoittaa, jos sota alkaa. Silloin viimeistään vanhushuolto menee omaisille. Olkaa valmiita kaikkeen, myös tähän. Meillä on huono naapuri. 

Mielestäni tämä sotesta säästäminen on kyllä aivan väärin. 

Ei mene hoito omaisille, kaikki työikäiset tarvitaan silloin töissä.

Vierailija kirjoitti:

Jos äidilläsi on aloitettu muistilääkitys, se soitto on voinut liittyä ihan sen lääkkeen sopivuuden ja vasteen seurantaan

Aivan. Mutta kun se muistisairas voi sepittää ihan satuja ja soittaja uskoo sokeasti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaisten pitää jo auttaa lääkeasioissa, juominen, arki ja syömisessä yms. Tai olla muu apu. Ei saa jättää heitteille.

Kyllä saa jättää heitteille, varsinkin tanokki-incelit.Meillä on sovittu näin, että ollaan työmarkkinan käytettävissä, joten hoitohommat hoitaa yhteiskunta. Ellei, niin vaihdetaan päättäjät ja pannaan nykyiset syytetyiksi oikeuteen.

Anteeksi nyt, kokoomus ja persut, mutta minä en ala ketään hoitamaan enää. Olen sen homman tehnyt omille lapsilleni ja kiitokseksi siitä putosin loppuikäiseen köyhyyskuoppaan.

Aivan turha luulla, että naiset venyisivät loputtomiin jotta sikariportaan setälöisille voitaisiin antaa velkaarahalla veronkevennyksiä!

Toivon että teidän läheisenne tekevät saman päätöksen ja jättävät teidät hoitamatta. Purra ja Orpokin päätyvät vaippoihin.

Vierailija kirjoitti:

Palvelutarpeenarvio pitää tosiaan tehdä erikseen, noita kotiasioita ei ainakaan meillä päin järjestetä muistivastaanotolta.

Valitettava tosiasia on myös se, että laitoshoitoon on pääsy aika pitkässä kuusessa, aika pitkälle pitää pärjätä kotona. Mutta sosiaalipuolen kautta niitä kotiapuja ym tarvittavia tosiaan järjestämään. Kun tauti etenee ja toimintakyky heikkenee, uutt, jos a arviota pyytämään. Ja kannattaa osallistua kaikille käynneille, omaiset todellakin osaavat kertoa paremmin sen tilanteen kuin sairastunut itse.

T. Muistihoitaja

Voisko muistihoitaja ohjeistaa asiakkaita, jos häneltä ei kerran asiat mene eteenpäin. Miten maallikko voi tietää

Vierailija kirjoitti:

Ei se muistihoitaja perään soittele, vaan sinä soitat kunnan vanhuspalveluihin ja pyydät ne käymään kartoituskäynnillä läsnäollessasi. Ikävää jos ikäihmisellä ei ole ketään joka soittaisi. Itsehän niistä harva kykenee muistamaan mokomia vaikka olisi saanut kasan paperiakin, jossa ohjeet jatkotoimista. Oletko lukenut ne paperit? Pyydä äidiltäsi valtuutus omakantaan.

Kannattaa laittaa hakemus hoitopaikkaan. Jono voi olla 5 vuotta. Kun paikkaa tarjotaan, otatte sen vastaan koska muuten putoatte taas hännille.

Ne paperit annettiin muistisairaalle itselleen. Hän hukkasi ne, ennen kuin ehdin kysyä niitä nähtäväksi

Miksi se diahnoosin tehnyt lääkäri ei laita samantien lähetettä palveluntarpeen arviointiin? Miksi omaisten pitää osata kysellä sellaisen perään? Ja tietää mistä kysytään?

Ap

Miksi te hyysäätte noita vanhuksia? Kun itse kerran tietävät paremmin niin antakaa heidän päättää. Tilaavat sitten itse paikan vanhustentalosta jos haluavat. Tai pärjäävät itse jos haluavat pärjätä. En ymmärrä yhtään tuota että annatte hyppyyttää ihan pikkuasioissa ja sitten väsytte. Ei niin mitään järkeä. Nyt jos apn tapauksessa se kartoitus on tehty niin luota muistihoitajan palveluun äläkä häslää. 

Minulle jos isä soittaa useamman kerran jostain jonninjoutavasta niin numero menee estoon ja parin viikon päästä auki. On auttanut. 

 

Ei ennenkään ollut mitään alzheimereita tai sekoiluita koska arvaatteko mitä. Ei noihin menty mukaan. Papat ja mammat teki talon töitä ja kun eivät enää pystyneet, istuivat nurkassa tarinoimassa. Siihen ei ylireagoitu kun ajateltiin että ihminen elämän ehtoossa hourii ja horisee. Leipä suuhun välillä vaan. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi te hyysäätte noita vanhuksia? Kun itse kerran tietävät paremmin niin antakaa heidän päättää. Tilaavat sitten itse paikan vanhustentalosta jos haluavat. Tai pärjäävät itse jos haluavat pärjätä. En ymmärrä yhtään tuota että annatte hyppyyttää ihan pikkuasioissa ja sitten väsytte. Ei niin mitään järkeä. Nyt jos apn tapauksessa se kartoitus on tehty niin luota muistihoitajan palveluun äläkä häslää. 

Minulle jos isä soittaa useamman kerran jostain jonninjoutavasta niin numero menee estoon ja parin viikon päästä auki. On auttanut. 

 

Ei ennenkään ollut mitään alzheimereita tai sekoiluita koska arvaatteko mitä. Ei noihin menty mukaan. Papat ja mammat teki talon töitä ja kun eivät enää pystyneet, istuivat nurkassa tarinoimassa. Siihen ei ylireagoitu kun ajateltiin että ihminen elämän ehtoossa hourii ja horisee. Leipä suuhun välillä vaan. 

Ei vaan ne kuoli, jo ennenkuin muistisairauksia ehti tulla. Eka aivoinfarkti ja se oli siinä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi te hyysäätte noita vanhuksia? Kun itse kerran tietävät paremmin niin antakaa heidän päättää. Tilaavat sitten itse paikan vanhustentalosta jos haluavat. Tai pärjäävät itse jos haluavat pärjätä. En ymmärrä yhtään tuota että annatte hyppyyttää ihan pikkuasioissa ja sitten väsytte. Ei niin mitään järkeä. Nyt jos apn tapauksessa se kartoitus on tehty niin luota muistihoitajan palveluun äläkä häslää. 

Minulle jos isä soittaa useamman kerran jostain jonninjoutavasta niin numero menee estoon ja parin viikon päästä auki. On auttanut. 

 

Ei ennenkään ollut mitään alzheimereita tai sekoiluita koska arvaatteko mitä. Ei noihin menty mukaan. Papat ja mammat teki talon töitä ja kun eivät enää pystyneet, istuivat nurkassa tarinoimassa. Siihen ei ylireagoitu kun ajateltiin että ihminen elämän ehtoossa hourii ja horisee. Leipä suuhun välillä vaan. 

Ei sitä paikkaa vanhustentalosta noin vain tilata.

Minun äiti, mummo ja isomummo on kaikki ollut vanhuudenhöperöitä, dementikkoja tai alzheimerpotilaita, samat vanhuuden vaivat, nimet vain on muuttunut ja kun me emme ole maalta kotoisin niin ovat vanhoina päätyneet hoitokoteihin kun ne eivät ole alkujaankaan asuneet samassa paikassa aikuisten lastensa kanssa. 

Huolo-ilmoitus ja pyydä myös ystäviä tai vaikka naapuriakin tekemään. Mitö useampi ilmoitus niin sitä parempi. Ja valitettavasti vasta ne ulkopuolisten tekemät ilmoitukset saa rattaat liikkeelle.

Vierailija kirjoitti:

Miksi te hyysäätte noita vanhuksia? Kun itse kerran tietävät paremmin niin antakaa heidän päättää. Tilaavat sitten itse paikan vanhustentalosta jos haluavat. Tai pärjäävät itse jos haluavat pärjätä. En ymmärrä yhtään tuota että annatte hyppyyttää ihan pikkuasioissa ja sitten väsytte. Ei niin mitään järkeä. Nyt jos apn tapauksessa se kartoitus on tehty niin luota muistihoitajan palveluun äläkä häslää. 

Minulle jos isä soittaa useamman kerran jostain jonninjoutavasta niin numero menee estoon ja parin viikon päästä auki. On auttanut. 

 

Ei ennenkään ollut mitään alzheimereita tai sekoiluita koska arvaatteko mitä. Ei noihin menty mukaan. Papat ja mammat teki talon töitä ja kun eivät enää pystyneet, istuivat nurkassa tarinoimassa. Siihen ei ylireagoitu kun ajateltiin että ihminen elämän ehtoossa hourii ja horisee. Leipä suuhun välillä vaan. 

Sääliksi käy sinun vanhempiasi. Ei tulisi mieleenkään toimia noin oman äitini kohdalla. No toivottavasti saat samanlaista kohtelua sitten itse osaksesi kun vanhenet.

No täytyy nyt koittaa itse vielä ymmärtää että kaikilla ns. terveilläkään ei ymmärrys riitä yhtään sen enempää kuin sillä alzheimeriin sairastuneellakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se muistihoitaja perään soittele, vaan sinä soitat kunnan vanhuspalveluihin ja pyydät ne käymään kartoituskäynnillä läsnäollessasi. Ikävää jos ikäihmisellä ei ole ketään joka soittaisi. Itsehän niistä harva kykenee muistamaan mokomia vaikka olisi saanut kasan paperiakin, jossa ohjeet jatkotoimista. Oletko lukenut ne paperit? Pyydä äidiltäsi valtuutus omakantaan.

Kannattaa laittaa hakemus hoitopaikkaan. Jono voi olla 5 vuotta. Kun paikkaa tarjotaan, otatte sen vastaan koska muuten putoatte taas hännille.

Ne paperit annettiin muistisairaalle itselleen. Hän hukkasi ne, ennen kuin ehdin kysyä niitä nähtäväksi

Niin ja lopussa oli simppeli ohje kuinka näitä asioita hoidetaan sen muistisairaan omaisen kanssa, eli valtuutus hoitaa vanhuksen puolesta niitä terveysasioita jotta pääset omakantaan lukemaan tietoja, voit hoitaa lääkeasioita ja lääkäriaikoja ym. mitä tarvitsee. 

Tietäisi nämä kaikki asiat mikäli olisit ollut siellä testeissä äitisi mukana. Meillä hoidettiin tuo valtuutus kuntoon muutamassa päivässä testien jälkeen. 

Itä-Suomessa näyttävät nämä asiat hoituvan aika sujuvasti, ainakin jos vanhuksella ei ole omia lapsia. Olen kasikymppisen kummitätini lähiomainen. Hän joutui kolme viikkoa sitten sairaalaan ja sillä reissulla kävi muillekin selväksi, että lähimuisti ja toimintakyky on pitkälti mennyt. Edeltävänä päivänä olin yrittänyt saada kotihoidolta apua ja silloin sovittiin palvelutarpeen arviointi melkein kuukauden päähän.

Olin yhteydessä sairaalan kotiutuskoordinaattoriin ja selitin, että täti ei pärjää yksin. Hän sai kaksi kotihoidon käyntiä päivässä ja turvarannekkeen. Lääkkeet annostellaan ja hankitaan hänen puolestaan, syömistä vahditaan ja peseytymisessä autetaan. Viikon kotona olon jälkeen tuli toinen lyhyt sairaalareissu. Käynnit lisättiin kolmeen vuorokaudessa. Tilasin paikalliselta yrittäjältä kolme ateriatoimitusta viikossa, siivousapua ja kauppakassipalvelun. Viimeinen ei toimi, koska täti ei osaa enää kirjoittaa ostoslistaa. Päivittäin soittelee hädissään jostain asiasta. Olen kotihoidon kanssa jutellut, että ei tuo kotona asuminen onnistu. Tein heidän neuvostaan hakemuksen palveluasumiseen ja sitä voidaan käsitellä ensi viikolla palvelutarpeen arvioinnissa. Perhekotipaikka olisi tässä kohtaa paras vaihtoehto.

Sitten taas työkaverilla kesti kuusi vuotta saada äidilleen paikka palvelutalosta, koska hän kävi itse auttelemassa.