Lue keskustelun säännöt.
En olisi ikinä ennen lasta uskonut, että vanhemmuus on nykyään näin vaikeaa ja uuvuttavaa
23.10.2025 |
Ennen kuin sain oman lapsen niin kuvittelin, että vanhemmuudessa riittää sellainen sopivan hyvä, työssäkäynti onnistuu helposti koska on päiväkodit sitä varten, kouluikään kun lapsi tulee niin helpottaa kun koulu hoitaa koulun ja terveydenhuollossa käynnit on neuvola kerran vuodessa ja pari korvatulehdusta lääkärikäynteineen. Vielä mitä. Minulla on yksi ekaluokkalainen lapsi, ja kaikki vapaa-aikani ja iso osa työpäivistä menee lapsen asioita hoitaessa. Ja sama ennen kouluikää. Ja olen aivan poikki. Äitiysloma ja vanhempainvapaa vielä meni ihan ok, vaikka toki yöt huonosti nukkuvan pienen lapsen kanssa oli raskasta. Mutta se oli sellaista normaalin raskasta ja vapaalla kun oli niin oli mahdollisuus välillä levähtää sohvalle tai olla joskus vaikka puoleen päivään yöpaidassa, jos taivaalta vihmoi räntää ja väsytti.
Mutta kun piti palata töihin ja laittaa lapsi päiväkotiin alkoi elämä mennä ihan mahdottomaksi. Ensinnäkin ei saatukaan paikkaa lähipäiväkodista. Se mistä saatiin niin siellä ei ollutkaan autopaikkoja eikä mitään mihin parkkeerata viedessä tai hakiessa eli aamu alkoi parkkipaikan etsimisrumballa. Sama hakiessa. Lapsi piti viedä sisälle asti ja huolehtia häneltä ulkovaatteet pois, sisätossut jalkaan, käsien pesu ja ryhmän huoneeseen. Päiväkodilta tuli tarkat vaatimukset mitä kaikenlaisia sadevaatteita, varavaatteita, varakumisaappaita ym ym on oltava aina siellä. Kaksi viikkoa etukäteen piti päiväkotiin ilmoittaa 10 min tarkkuudella milloin lapsen vie ja milloin hakee, ja tässä kellonajassa oli pakko pysyä vaikka olisi töissä tullut yllättäviä kokouksia. Päiväkoti ei joustanut yhtään työelämän mukaan. Eikä työpaikka suostunut joustamaan yhtään lapsen tai päiväkodin mukaan. Ihan järkyttävä aikatauluhel vetti, josta selkä märkänä hiestä yritti selvitä kainalossa kurasta märkä ja kiukutteleva lapsi. Töissä jatkuvaa anteeksipyytelyä siitä, että myöhästyi taas sen kaksi minuuttia töistä kun päiväkodilla ei löytynyt parkkipaikkaa. Päiväkodilta soitettiin usein hakemaan lapsi kesken päivän pois, kun sen nenä vuotaa niin on heidän mielestään kipeä. Ja pomo huutaa töissä, että et saa lähteä kesken töistä pois kun työt on pakko hoitaa. Koulu kun alkoi niin ei helpottanut, lapsi ei pystykään kulkemaan koulumatkaa yksin, koulutaksia ei myönnetäkään, koululla ei olekaan aamukerhoa, koulu alkaa usein vasta 9:15, iltapäiväkerho loppuu jo klo 16:00 eli lapsi pitää saattaa klo 9 ja hakea klo 16, mahdoton olla töissä ennen 9:30 ja jälkeen 15:30. Pomo vihainen lisää tästä. Koululta ja päiväkodilta satelee edellisenä päivänä käskyjä ottaa huomenna mukaan tyhjä viilipurkki, pyöreä kivi ja kokovalkoinen t-paita, tms. No ei niitä ole, kiireellä kauppaan ja rannalle etsimään. On useampi palaveri vuodessa opettajan kanssa, aina joskus klo 13-14 aikoihin, muita aikoja ei anneta. On äitien aamupäivää, koti ja koulu päivää ja vaikka mitä, tietenkin aina kesken työpäivän. Pomo näistä lisää vihainen. KOko päiväkotiajan flunssakierre lapsella ja jäätävä usein pois töistä itse siksi, pomo taas vihainen, ja nyt jo työkaveritkin.
Jatkuu alla.
Kommentit (162)
Vierailija kirjoitti:
Sain esikoisen nuorena, 19-vuotiaana juuri ylioppilaslakin saaneena. Esikoisen kanssa meininki päiväkodin ja koulun kans oli ihan jees. Vanhemmuus muutenkin helppoa ja lapsen kans kaikki sujui mainiosti.
Toisen lapsen sain 42-vuotiaana, lapsi nyt 6v. Vitsit miten uuvuttavaa.. Ei mun iän puolesta, olen täysin terve ja jaksavainen sekä lapsikin super helppo =) Mutta ihan hirveetä miten maailma on muuttunut, kaikki nykyään tosi tarkkaa ja tuntuu vanhemmuuden olevan ihan toiselta plaanelta mitä se oli esikoisen aikana.
Vaikka on esikoisen kasvattanut aikuiseksi ja nykyään olen jo mummokin =) niin ihan hirveetä tää mammailu tänä päivänä. Vaatimukset ovat ihan hirveitä, joka asiasta huolehtia ja muistaa extrapaljon ylimääräistä huolenaihetta ja siis lapsenlapsen neuvolassa oltuani mukana mieleen tuli tuhat ja yksi asiaa miten ennen oli asiat paremmin.
Jos rikkoo vaatimuksia niin tosi herkästi saa lasutädit kotiinsa kyttäämään ja uhkailemaan ties millä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lainaus jostain viestistä: "Kaikki ei voi asua ihan koulun vieressä, ei vaikka haluaisi. Ja esimerkiksi meidän asuinalueen koulua ympäröi autotiet. Sinne ei pääse yhdestäkään kodista ylittämättä autotietä."
Muuhun kantaa ottamatta, oli pakko katsoa Mapsista paljonko oli oma koulumatkani ekalla luokalla 2000-luvun alussa. Ei näköjään ollut kuin 1,4km Keravan sisällä mutta matkaan sisältyi aika paljon teiden ylityksiä, liikennevaloja ja keskustan halki loppumatka. Jotenkin siitäkin selvittiin niin meno-kuin tulomatkatkin ongelmitta.
Äiti oli yksinhuoltaja ja autoton, niin ei voinut lasta kuskailla. Muistan että aamuisin heräsin itsekseen herätyskelloon, kun äiti oli joko jo lähtenyt vuorotöihin tai oli vielä töissä yövuoron jäljiltä. Tein itselleni aamupalaleivät, kaakaon ja katselin jotain aamu-TV:n piirrettyä, kunnes piti lähteä kävelemään kouluun. En ollut vielä ihan sujut seinäkellon kanssa, mutta oli opetettu että "kun viisarit ovat näin ja näin, pitää lähteä ettei myöhästy".
Tuntuu että nykypäivän muksut kasvatetaan ihan omanlaisessaan pumpulissa.
Eihän tässä Ap:lla ongelmia olisi, jos lapsen isä kantaisi vastuunsa. Mutta kun taas on ketku isä livennyt paikalta. Nämä vastuuntunnottomat miehet ne suurin ongelma on. Mitä sille asialle voisi tehdä? Naisilla ei ole kristallipalloa, joka kertoisi kenestä miehestä loppupeleissä on isäksi ja kenestä ei.
Lisäksi päiväkodit voisivat olla aukiolonsa ajan vapaasti lapsiperheiden käytettävissä. Ei niin, että kytätään tulo- ja lähtöaikoja. Vanhempi voisi hoitaa jonkun tärkeän asiansa ennen lapsen hakua päiväkodista.
Mannerheimin Lastensuojeluliitto tms. Voisi kehittää lastenhoitopalveluita koteihin eikä lopettaa kaikkea hyödyllistä toimintaansa. Rahoitusta jos ei muuten niin jollain valtakunnallisella keräyksellä juuri tähän tarkoitukseen.
Ruotsin Fritidshem tyyppinen järjestelmä Suomeenkin.
Onneksi ei ole pentuja, en kestäisi tuollaista elämää. Pelkkää peräsuoli pitkänä suorittamista aamusta iltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain esikoisen nuorena, 19-vuotiaana juuri ylioppilaslakin saaneena. Esikoisen kanssa meininki päiväkodin ja koulun kans oli ihan jees. Vanhemmuus muutenkin helppoa ja lapsen kans kaikki sujui mainiosti.
Toisen lapsen sain 42-vuotiaana, lapsi nyt 6v. Vitsit miten uuvuttavaa.. Ei mun iän puolesta, olen täysin terve ja jaksavainen sekä lapsikin super helppo =) Mutta ihan hirveetä miten maailma on muuttunut, kaikki nykyään tosi tarkkaa ja tuntuu vanhemmuuden olevan ihan toiselta plaanelta mitä se oli esikoisen aikana.
Vaikka on esikoisen kasvattanut aikuiseksi ja nykyään olen jo mummokin =) niin ihan hirveetä tää mammailu tänä päivänä. Vaatimukset ovat ihan hirveitä, joka asiasta huolehtia ja muistaa extrapaljon ylimääräistä huolenaihetta ja siis lapsenlapsen neuvolassa oltuani mukana mieleen tuli tuhat ja yksi asiaa miten ennen oli asiat paremmin.
Jos rikkoo vaatimuksia niin tosi herkästi saa lasutädit kotiinsa kyttäämään ja uhkailemaan ties millä.
Minkä rangaistuksen siitä saa jos kasvattaa lapsiaan väärin? Huostaanotonko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainaa, minusta lapsen kanssa ollut yllättävän helppoa. Lapsi nyt 3v ja itse olen 41v isä.
Mistä sinä voit tietää, oliko vanhemmuus yhtä rasittavaa esim. 60- tai 90-luvulla? Tusin sinä silloin olit äiti. Suurin ero nykyaikaan on se ettei aiempina vuosikymmeninä ollut somea eikä näitä saatanan vauvapalstoja joille voi purkaa uhriutumistaan.
Ap:n kaltaiset suorittajaäidit ovat kypsymättömiä lapsia jotka eivät osaa kasvaa vanhemmuuteen. Seurauksena on sairas perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä sinä voit tietää, oliko vanhemmuus yhtä rasittavaa esim. 60- tai 90-luvulla? Tusin sinä silloin olit äiti. Suurin ero nykyaikaan on se ettei aiempina vuosikymmeninä ollut somea eikä näitä saatanan vauvapalstoja joille voi purkaa uhriutumistaan.
Ap:n kaltaiset suorittajaäidit ovat kypsymättömiä lapsia jotka eivät osaa kasvaa vanhemmuuteen. Seurauksena on sairas perhe.
Kas, sellaisiakin ihmisiä on olemassa, joiden mielestä omista lapsista huolehtiminen on sairasta suorittamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis, eikö tuossa ap:n avautumisen jatko-osassa lukenutkin, että hän tekee netissä pornoa tienatakseen rahaa ja antaa keskellä päivää seksuaalisia palveluksia tälle pomolle, joka hänelle huutaa? Ja myöhemmin, että on pettänyt miestään joka siksi on jättänyt hänet. Todella hämmentävää.
Aha, aiemmin oli että olisi jonkun muun kirjoittama. Enpä usko, koska tyyli on aivan sama ja ap ei reagoinut siihen mitenkään, ennen kuin joku muu nosti esille. Lisäksi aloituksessa luki jatkuu, siinä kommentissa jatkuu, eikä muualla ollut mitään vaihtoehtoista jatkuu-kohtaa.
Kyllä ap:t aina reagoi jos joku alkaa vääntelemään, eli trollihan se oli. Joku testaamassa, että saako ihmiset lietsottua mukaan niin tunteella, ettei edes koko tekstiä lueta.
No jaa, jos on ollut täällä yhtään pidempään niin tietää että nuo aloittajana esiintyvät selkät trollit ja provohuutelijat kannattaa vaan ohittaa. Joskus omiin ketjuihini joita olen aloittanut ihan aidosti siksi koska on ongelma mihin tarvitsen netissä anonyymiä mielipidettä on tullut noita aloittajana esiintyviä ja ne ihan aidosti kannattaa vaan jättää huomiotta. Huomio kaataa vaan lisää bensaa trollaajan liekkeihin ja aloitus ajautuu loputtomaan eipäs-juupas vääntöön ja lopulta poistoon asiattomana.
Tähän asti kaikissa ketjuissa ap:t on tulleet kyllä korjaamaan jos joku muuten asiallisessa ketjussa esiintyy heinä ja syntyy väärinkäsitystä. Taisi nyt vaan aika moni lukea huonosti ja mennä provoon. Kyllä kirjoitustyylin erottaa ihan koulusuomellakin noissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, ettei vanhemmuus sinällään kuormita, vaan työn ja perheen yhdistäminen.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, ettei vanhemmuus sinällään kuormita, vaan työn ja perheen yhdistäminen.
Hyvä huomio. Mutta kyllä työttömyyden ja perheen yhdistäminen on myös kuormittavaa, tosin eri tavalla. Ei-kuormittavia tilanteita ovat esimerkiksi sellaiset, ettei työtä joko tarvitse ollenkaan tai sitten että työ on riittävän kevyttä ja jatkuvuuden suhteen varmaa tai ainakin melkein varmaa. Kaikesta yhteiskunnallisesta kehityksestä huolimatta emme ole siinä tilanteessa, että kumpikaan näistä ei-kuormittavista vaihtoehdoista toteutuisi laajasti lisääntymisikäisten naisten elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yh-äipän lapsi on nepsy-erityinen ja muutenkin täysi holhottava. Ja yllättyneitä olivat?
Ei yllätä, että lapsen isä on lähtenyt karkuun arkea erityislapsen kanssa ja jättänyt vastuun äidille.
Vierailija kirjoitti:
Nuoremman lapsen päiväkotiura on jo tätä varhais-kumppanuuskasvatus aikaa. Koko ajan jotain yhteisiä juttuja, askartelutuokioita työpäivän aikana ja alkuiltapäivästä ja kaikkea muuta osallistumista. Minulle olisi riittänyt että lapsi on turvallisessa ja mukavassa hoitopaikassa kun olemme töissä. Osallistumiseksi olisi riittänyt kevät- ja joulujuhlat ja joku tapaaminen kerran pari vuoteen.
"Pitää sen työnantajakin välillä joustaa" oli kommentti kun kysyin asiasta. Kyllä työnantaja jousti: lapsi sairaana niin vuorottelimme miehen kanssa, kesken palaverin ruuhkaan että ehdin päiväkodille ennen kuin menee kiinni. jne.
Lapsi oli päiväkodissa siksi että pääsimme töihin - askartelut sun muut olisi voinut hoitaa ilman meitä päiväkotipäivän aikana. Vietimme perheen kanssa paljon yhteistä aikaa meille mukavien juttujen parissa touhuten, emme siihen päiväkotia tarvinneet.
Pahinta oli se kun kerran emme päässeet paikalle n
Onko se nykyään oikeasti tällaista? Eihän tuossa ole mitään järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen varhaiskasvatuksen opettaja pienen kaupungin päiväkodissa. Meillä kyllä ymmärretään vanhempia ja usein rauhoittelen vähän myöhässä lastaan hakevia vanhempia että sitä varten me olemme että vanhemmat voivat käydä töissä ja että lapsella ei ole mitään hätää vaikka vanhempi tulikin vähän myöhässä hakemaan.
Ja jos suunnittelen päiväkotiin askartelun johon tarvitsee esim sen viilipurkin, minä kerään ja pesen ne hyvissä ajoin enkä kuormita vanhempia niiden tuomisella. Muutenkin haluan mahdollisimman vähän kuormittaa vanhempia.
Olen arkijärkinen ope, itsekin ison perheen äiti.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen varhaiskasvatuksen opettaja pienen kaupungin päiväkodissa. Meillä kyllä ymmärretään vanhempia ja usein rauhoittelen vähän myöhässä lastaan hakevia vanhempia että sitä varten me olemme että vanhemmat voivat käydä töissä ja että lapsella ei ole mitään hätää vaikka vanhempi tulikin vähän myöhässä hakemaan.
Ja jos suunnittelen päiväkotiin askartelun johon tarvitsee esim sen viilipurkin, minä kerään ja pesen ne hyvissä ajoin enkä kuormita vanhempia niiden tuomisella. Muutenkin haluan mahdollisimman vähän kuormittaa vanhempia.
Olen arkijärkinen ope, itsekin ison perheen äiti.
Olet ystävällinen, kun rauhoittelet vanhempia. He varmaankin pelkäävät sitä, että heidän lapsestaan tehdään lasu, jos lasta ei haeta ajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa nyt keskityt siihen pieneen lapseesi. Ihan naurettavaa, että sinulla pitäisi olla harrastuksia. Puheterapia toki tärkeää - kai haluat, että lapsesi osaa puhua??!? - mutta yritä nyt herran jumala itsekin vähän päätellä, millä on väliä ja millä ei. Miten tuo päiväkodin viilipurkit ja muut liittyvät millään nykytilanteeseesi? Ilmeisesti aika menee vanhoja jankatessa. Vanhemmat hoitaa lapsensa, se on täysi itsestään selvä asia. Ihan ihme kuvitelma, että isovanhempien pitäisi tehdä sinun osuutesi lapsesta, jonka olet itse halunnut hankkia.
Aloitukseni koski koko lapsen seitsemää tähän astista vuotta, ei nykytilannetta. Siksi viilipurkit päiväkotiin. Ja nyt ouluunkin muuten on tarvittu jo munakennoja ja vaikka mitä. Aloituksen aihe on se, miten tuli yllätyksenä vanhemmuuden uuvuttavuus ja vaikeus. Siis koko lapsiajalta. En tehnyt aloitusta saadakseni neuvoja nykytilantee
Miten ei voinut arvata? Totta kai se on raskasta
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä Ap:lla ongelmia olisi, jos lapsen isä kantaisi vastuunsa. Mutta kun taas on ketku isä livennyt paikalta. Nämä vastuuntunnottomat miehet ne suurin ongelma on. Mitä sille asialle voisi tehdä? Naisilla ei ole kristallipalloa, joka kertoisi kenestä miehestä loppupeleissä on isäksi ja kenestä ei.
Mitä asialle voi tehdä? Suosittelen aloittamaan siitä, että ei lähde etsimään miestä jostakin Tinderistä, yöklubeilta tai kapakoista. Jos vastuullista miestä etsii, niin heitä löytyy vain konservatiivisistä piireistä, ja seurakunnista. Ja ennen kaikkea, ei lähde tekemään kakaroita ennen kuin on naimisissa.
Oma koulutie taisi olla vanhemmille vaivaton. Hyva kun kavivat vahempainillassa. Joulu ja kevat juhlat taisivat aika monet skipata.
Itse tein laksyt ja itse vein itseni kouluun.
Oma lapsi on kaynyt paivakodin, koulun 2 eri maassa seka kunnallisessa etta yksityisessa.
Paivakoti oli helppo.
Kunnallinen koulu vaatii vanhemmalta 50%. Lapsi jaa luokan hannille ellei ole luonostaan fiksu. Kunnallisessa koulussa ketaan ei kiinnosta. Joudut osallistumaan myyjaisiin, retkiin, ostamaan, hankkimaan ja tietty opettamaan. Koulun jalkeen laksyt, tutorointi, harrastukset.
Yksityisella puolella onneksi laksyt ja harrastukset on leivottu koulupaivaan. Voi hengahtaa. Vain vieda ja hakea.
Mutta siltikin kotona pitaa kerrata, koska tentteja on. Ja odotukset ja sita myoten paineet onnistumiselle kovemmat.
Lapseni on alakoulun ekoilla luokilla.
Onneni on ollut rento tyot kotoa ja auto. En ikina tekisi 9-17.00 tyopaivaa lapsen ohessa. Mika arvo omalle elamalle jaa?
Lapsi on jo kokopaivatyo.
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo koulunkäynti voi olla noin tuhottoman vaikeaa? Nyt en ymmärrä. Ja miksi se mukula ei pysty itse kulkemaan kouluun, onko jotenkin vajaaälyinen? Ilmeisesti, jos sitä opettaajaakin pitää tavata useita kertoja vuodessa.
Ap vaikuttaa täydeltä lampaalta, joka täyttelee jokaisen neuvolan lomakkeen eikä missään asiassa kykene tekemään omia päätöksiä ja hallitsemaan omaa elämäänsä.🐑
Sinä vaikutat asiasta tietämättömältä ***:ltä, joka jostain syystä kirjoittelee vauva-nimisellä palstalla, vaikka kokemusta lapsista on nolla. Jos sulla olisi lapsi tai useampi, tietäisit kyllä miksi arki on tuollaista. Esim nuo ope-palaverit. Nykyään ei anneta todistuksia lukuvuoden päätteeksi, vaan opettajan kanssa tavataan ja pidetään oppimiskeskustelu lapsen asioista, molempina lukuvuosina, ainakin yksi keskustelu. Keskellä päivää, ei illalla kun on töistä vapaata. Näin toimitaan ihan kaikkien lasten kanssa, ei "vajaa-älyisten" kanssa. Jos on ollut paljon poissaoloja, silloinkin saatetaan pitää keskustelu koululla. Vaikka syynä olisi sairastelut. Silloin vain opettajan kanssa keskustelussa on mukana terkkari.
Arvaa kuka tässä vaikuttaa vajaa-älyiseltä?
Sain esikoisen nuorena, 19-vuotiaana juuri ylioppilaslakin saaneena. Esikoisen kanssa meininki päiväkodin ja koulun kans oli ihan jees. Vanhemmuus muutenkin helppoa ja lapsen kans kaikki sujui mainiosti.
Toisen lapsen sain 42-vuotiaana, lapsi nyt 6v. Vitsit miten uuvuttavaa.. Ei mun iän puolesta, olen täysin terve ja jaksavainen sekä lapsikin super helppo =) Mutta ihan hirveetä miten maailma on muuttunut, kaikki nykyään tosi tarkkaa ja tuntuu vanhemmuuden olevan ihan toiselta plaanelta mitä se oli esikoisen aikana.
Vaikka on esikoisen kasvattanut aikuiseksi ja nykyään olen jo mummokin =) niin ihan hirveetä tää mammailu tänä päivänä. Vaatimukset ovat ihan hirveitä, joka asiasta huolehtia ja muistaa extrapaljon ylimääräistä huolenaihetta ja siis lapsenlapsen neuvolassa oltuani mukana mieleen tuli tuhat ja yksi asiaa miten ennen oli asiat paremmin.